Mikseri.net

Vaikka miten tekisi mieli puoltaa tätä levyä sen takia, koska Steve Rowe oli juuri kamppaillut leukemian parissa ja selviytynyt siitä kuin ihmeen kaupalla, en voi millään tehdä sitä. Uskonnollisena todistuksena tämä (kuulijasta riippuen tosin) toimii tekstiensä osalta, mutta musiikillisesti Mortification oli mielestäni aivan pohjalla tämän levyn aikoihin.

Harvoin saan kuunnella levyä, joka ihan aidosti ja oikeasti tuottaa pienimuotoista fyysistä pahoinvointia, mutta tämä siinä jostain kumman syystä onnistuu. Voit kuvitella mielessäsi yksinkertaisimpia mahdollisia kahden tai kolmen soinnun riffejä ja mielikuvitella ne vielä aivan luokattoman huonoiksi ilman pienintäkään tarttumapintaa, niin alat olla aika lähellä sitä, mitä tämä levy pitää sisällään.

Ainoa kappale, jonka jaksaa kokonaan kuunnella läpi, on ensimmäinen (At War with War). Lopun levyn aikana tulee eihkä pari ihan kohtalaisen ok rytmikohtaa ja kerran oikeasti ihan hyvä melodia (muistaakseni Influencen aikana), mutta loput levystä on hyvin vaikeaa kuunneltavaa.
Rowe tuntuukin usein valinneen kaksi mahdollisimman huonosti toisiinsa sopivaa sointua ja rämpyttelee niitä sitten menemään minkä kerkiää.

Muutaman ok kohdan ansiosta olisin antanut tälle 1,5 tähteä, mutta kun se ei tässä ole mahdollista, niin laitan säälimättä tuon yhden tähden.