Mikseri.net

#2 kirjoitettu 06.07.2004 19:20

monophobic kirjoitti:
..outo lintu koko ukko, jonkin verran biisejä kuullut, ei oikein toimi.. samaa outoo shittii ku Bob Dylanit ja muut tollaset "toisinajattelija" herrat jotka yrittää puhuttaa musiikillaan/iällään mutta hei, nyt on jo vuosi 2004, ei se 60-luvun psykedelia ja kukkaisrakkaus enää pure.


Tom Waitsin musiikista en kyllä kuule lainkaan 60-luvun psykedeliaa, kukkaisrakkaudesta puhumattakaan. Yhtäläisyydet Dylaniinkin jäävät mielestäni melko olemattomiksi, Waitsin ollessa tätä huomattavasti monipuolisempi musiikissaan. On myös ihailtava miehen muuntautumiskykyä. Alkuaikojen askeettisesta ja perusjuttuihin nojaavasta baari-blues/jazzista on kuljettu pitkä matka nykyiseen kokeelliseen paikoin rokahtavaankin blues/rautalanka/bigband/jazz/mikälie-ilmaisuun. Siis ei Tom Waitsista tarvitse pitää, mutta kannattaa oikaista virheelliset käsityksensä, ennen kuin hylkää artistin totaalisesti.

Itse olen kuunnellut Waitsia kehdosta asti, isä kun on miehen suuri fani. Suosikkialbumini ovat "Frank's Wild Years", "Rain Dogs", "Bone Machine" (allekirjoittaneen ensimmäinen kosketus kokeilevampaan musiikkiin), ja tietysti uusimmat "Blood Money" ja "Alice".

#3 kirjoitettu 06.07.2004 21:09

Pidän blues-pohjaisesta musasta ja Tom Waits pureutuu
todella syvälle tässä lajissa. Herra on ilmaisussaan täysin
vapaa kaikista kahleista ja osaa näin olla hyvinkin arvaamaton.
Waitsin biisit synnyttävät kuvia päähän, melkein hajutkin
ovat aistittavissa.
Minulla on outo kaukokaipuu jenkkilän rämeille...siellä nimittäin
kaikuu Tom Waitsin musiikki.
Omituisinta tässä on se, etten omista toistaiseksi yhtään
äijän levyä -) kiitos muistutuksesta,
täytyykin käydä huomenna kaupassa.

#4 kirjoitettu 08.07.2004 14:17

monophobic kirjoitti:
..jos en pidä artistin musiikista niin yleensä hylkään artistin totaalisesti.. ei siinä oikein auta mitkään ulkoiset annit enää jos ei musa toimi niin se ei toimi


Juu, ei siinä sinäänsä mitään, mutta tuo kuvauksesi oli kuin täysin eri artistista.

#5 kirjoitettu 31.01.2010 09:43

Aivan pakko nostaa tämä ketju haudastaan.

Sattui parisen päivää sitten levykaupasta mukaan k.o. herran Rain Dogs-LP ja onkin pyörinyt melko jatkuvalla syötöllä siitä lähtien. Todella hämärää ja synkkää, mutta samalla jollain oudolla tavalla "tuttua" musiikkia. Nyt pitää enää päättää millä levyllä jatkaa herraan tutustumista.

#6 kirjoitettu 01.02.2010 09:08

Pseudonyymi kirjoitti:
Nyt pitää enää päättää millä levyllä jatkaa herraan tutustumista.


Bone Machine ja vaikka Alice voisivat olla hyviä jatkajia.

#7 kirjoitettu 01.02.2010 11:36

Effekt kirjoitti:
Pseudonyymi kirjoitti:
Nyt pitää enää päättää millä levyllä jatkaa herraan tutustumista.


Bone Machine ja vaikka Alice voisivat olla hyviä jatkajia.


Juu. Ja jos tahtoo välillä semmosta "normaalimpaa" Tomppaa kuunnella, niin voisin suositella vaikkapa Heart of Saturday Nightia tai Blue Valentinea.

#8 kirjoitettu 02.02.2010 16:48

Päädyinkin sitten lopulta itselleni epätyypilliseen ratkaisuun ja ostin herran uusimman levyn/-t cd:nä (itkettyäni ensin puoli tuntia verisiä kyyneleitä LP-version hintaa) Tämän sisäistämisessä luulisi ainakin kuluvan sen verran aikaa, että saan kerrytettyä tarpeeksi pääomaa vanhempaan tuotantoon kunnolla tutustumiseksi.

#9 kirjoitettu 14.02.2010 10:22

Tykkään lähes kaikista sen biiseistä. Etenki What's he building in therestä.

#10 kirjoitettu 17.10.2011 18:43

Hieno, hieno mies.

Itteeni iskee toi uudempi tuotanto huomattavasti kovempaa, Chocolate Jesus ja koko Mule variations - levy. Vanhatkin biisit on aika hienoja, mut uudempi rähjärock on aina enempi iskenyt meikään.

#11 kirjoitettu 17.10.2011 18:49

Pohjois-Korea kirjoitti:
Hieno, hieno mies.

Itteeni iskee toi uudempi tuotanto huomattavasti kovempaa, Chocolate Jesus ja koko Mule variations - levy. Vanhatkin biisit on aika hienoja, mut uudempi rähjärock on aina enempi iskenyt meikään.


Aika samoilla linjoilla. Bone Machine ja Mule variations itselle parhaat ja tuota uutta odotan innolla. Tuli viestiä että olis ennakkokuuntelussa, mutta taidan odottaa siihen että levy tulee himaan asti

#12 kirjoitettu 18.10.2011 10:29

Itse hurahdin viime joulun tienoilla herraan totaalisesti. Blood Money ja Mule Variations on kiven kovia rieskoja.

#13 kirjoitettu 18.10.2011 11:54 Muok:25.10.2011 17:40

Uusi levy ulos tässä kuussa!

Effekt muokkasi viestiä 17:39 25.10.2011


layer_embedded&v=B6Ta3H-ck6s" target="_blank" class="bb-url">Kyllä!

#14 kirjoitettu 25.10.2011 23:10

suosittelen lukaisemaan kirjan: Takapihojen taikuri. Aivan hervotonta luettavaa. Tom Waits on sarjassa kävelevä taideteos ja kulttihahmo. Ajattuksen juoksu täysin omassa laijssaan. Niin ne levyt...kaikki olennaisimmat täällä jo mainittukin, lisäisin vielä Small Changen. Mule Variations on itselleni on ollut suurin mestariteos, jota mies ei ole enää pystynyt ylittämään myöhemmillä ajoilla. Pari päivää sitten kuuntelin uuden levyn Tompan saitilta ja muutama helmi kyllä löytyy! Last Leaf ja sen jälkeinen sotamarssi.

Unelma elää vielä että näkisi joskus livenä, mutta todellakin kuuluu sarjaan unelma. Some dreams are just dreams. Noh kun Tompasta aika jättää olen luvannut omistavani päivän tuotannolle ja hyvälle viskille...

#15 kirjoitettu 28.10.2011 15:08

Tom Waits on artisti mitä olen kuunnellut vain muutamia levyjä, joista ensimmäinen oli Mule Variations siloin kun siitä oli kova hype ja se taisi saada Grammy-ehdokkuuksia sun muuta. Alice ja Blood Money ovat pyörineet myöskin soittimessani, vanhemmista levyistä en muista kuunnelleeni kuin Swordfishtrombonesia ja jotain toista minkä nimeä en saa päähän.

Pakko se on myöntää, että herralla on paljon hienoa kamaa, mutta en ole silti täysin päässyt sisään hänen levyihinsä. Vaikka hämyisä tunnelma on hienoa ja monasti se varsinainen biisikin on ihan hyvää kamaa, niin välillä silti herran tuotanto tuntuu minulle hieman väkisin hämyisäksi tehdyltä. Toisaalta pitäisi ottaa paremmin artisti haltuun, minkä toivottavasti saan tässä viimeistään uuden levyn ilmestyttyä, mutta en voi sanoa olen ihan täysin hänen kohdallaan vielä valoa löytänyt. Mutta sen verran charmikas ja karismaattinen mörisiä, että eiköhän sitä muitakin levyjä tule tässä lautaselle joskus asetettua.