Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.12.2023 17:45

ricbay kirjoitti:


Monesti kun aloitan uuden projektin, en edes tiedä mihin genreen tuleva biisi sijoittuu. Toisinaan taas esim. Metalli biisiä tehdessä sen tietää jo heti. Sitten on taas projekteja, joissa valitsen jo etukäteen, että teen biisin tietystä genrestä. Minusta on hauska vaihtaa genreä. En edes monesti pidä mitenkään erityisesti jostain tyylisuunnasta, mutta sitä on hauska tehdä. Ristiriitaista ehkä vähän. Ihan mielenkiinnosta olisi kiva lukea muiden mietteitä.


Joo, mähän olen lähtökohtaisesti "genresokea" mun piisinteossa, eli suollan kulloinkin ulos sitä mitä satun saamaan aikaiseksi...

Eli Rock genren eri muotoja lähinnä työstän: Rock, Hard Rock, Instrumental Rock ja niin pois päin... Metallipiisejä olen noihin pariin kisaan yrittänyt tehdä, vaihtelevalla menestyksellä tosin...

Kutsutaan tätä genresokeuden ohella vaikkapa "genretajuttomuudeksi" taikkapa tyylitajuttomuudeksi...

Täällä Mikserissä on kyllä paljonkin tyyli- ja genretietoista porukkaa, niin hyvässä kuin pahassa... Joskus se genretaju johtaa siihen, että piisit on näillä artisteilla liiankin ennalta arvattavia ja jo tuhanteen kertaan tehdyn kuuloisia... Toisinaan sitten hyvä genre- ja tyylitaju tuottaa täälläkin aidosti tuoreita, ja omassa genressään loistavia piisejä... Siis sellaisia, joita on aidosti kiva kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan...

#3 kirjoitettu 01.12.2023 18:28

En minäkään pidä itseäni todellakaan genretietoisena. On vaan hauska kokeilla eri tyylejä. Vanhan liiton kasari heavy on minun sydämen vienyt aikoinaan. Mutta sehän ei ole kaukana iskelmästä. Soundit ja soitto- ja laulutapa vaan eri. Useasti biisirakenne aika lähellä toisiaan.

#4 kirjoitettu 01.12.2023 18:50

ricbay kirjoitti:

Vanhan liiton kasari heavy on minun sydämen vienyt aikoinaan. Mutta sehän ei ole kaukana iskelmästä. Soundit ja soitto- ja laulutapa vaan eri. Useasti biisirakenne aika lähellä toisiaan.


Nykyäänhän nämä 80-luvun rock bändit meillä täälläkin taidetaan lukea mukaan iskelmään laajassa merkityksessä: Popeda, Eppu Normaali, jne...

Mulla alkoi Rock musiikin kuuntelu toden teolla kun kaveri nauhoitti mulle C-kasetille AC/DC:n For Those About To Rock albumin joskus syksyllä 1982 kun olin tullut takaisin Suomeen, vai olisiko se ollut vuoden 1983 puolella... En muista, mutta ikää oli tollaset öpauttia 12-v...

AC/DC oli siis ensikosketus ja rakkaus Rock musiikkiin juurikin esim. Nazarethin ja Acceptin ohella... Tuossa muuten yksi mun suosikki piisejä AC/DC:n tuotannosta, joka löytyy High Voltagen Australian julkaisulta ja olisko vuosi ollut 1974? Joka tapauksessa se on piisi jossa Bon Scott on hempeimmillään:

AC/DC - Love Song

Serkku kuunteli puolestaan enemmän Iron Maidenia, Dioa ja Rainbowta... Bruce Dickinsonilta ilmestyi tässä juuri uusi piisi, mikä on ihan mukiin menevä:

Bruce Dickinson - Afterglow Of Ragnarok

#5 kirjoitettu 01.12.2023 19:03

1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin. Kaikki nuo mainitsemasi bändit kuuluvat kyllä eliittiin. U.D.O. n levyt Time Bomb ja Faceless World, joissa soittaa Mathias Dieth sooloja. Jokainen biisi saa kylmät väreet.

#6 kirjoitettu 01.12.2023 19:22

ricbay kirjoitti:


1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin. Kaikki nuo mainitsemasi bändit kuuluvat kyllä eliittiin. U.D.O. n levyt Time Bomb ja Faceless World, joissa soittaa Mathias Dieth sooloja. Jokainen biisi saa kylmät väreet.


Mun täytyy sanoa omalta kohdalta, että kaikkien näiden bändien kohdalla mun kuuntelu loppui jonnekin 1980-luvun lopulle, tai siis en enää 90-luvulla ostanut niiden uusia albumeita... Mä olin Jenkkilässä talven 1987-88 ja siellä kaikki kuunteli Classic Rockia Pittsburghin seudulla, ja sitten oli nää Gunnarit ym. myös tuloillaan...

Eli 1980-luku vaihtui mulla enemmän 1960- ja 1970- luvuksi 90-luvulle tultaessa, vaikka näitä 80-luvun albumeita diggailin edelleen... Eli tuo Gers on mennyt multa lähes kokonaan ohi... Mutta Live After Death on edelleen loistava live albumi...

Tossa muutama suosikki näiden tuotannoista, joista silloin tykkäsin:

Iron Maiden - Running Free
Nazareth - Night Woman
Accept - Glad To Be Alone


Tuo Acceptin debyyttialbumin kansi on varmaankin yksi parhaista kansista ikinä... Mikä onkaan sen seksikkäämpää kuin tummiin pukeutunut kaunis nainen moottorisahan kanssa?

#7 kirjoitettu 01.12.2023 19:45

Lähti vähän laukalle aiheesta, mutta väliäkö tuolla Live After Death on loistava live levy. Bändi parhaassa vedossa.

#8 kirjoitettu 01.12.2023 19:59 Muok:01.12.2023 20:10

Tuo Rock musiikkikin on kyllä niin laaja genre, että sen alle mahtuu vaikka mitä... Mutta oikeastaan olen kyllä ollut Rock Mies aina hengeltäni eniten kuin mitään muuta... 90-luku alkoi tosaan kuunnellessa Doorseja, Hedrixiä, Rollareita, Beatlesiä, Simon & Garfunkelia ja monia muita...

Nyt viimeisen vajaan 10 vuoden aikana olen löytänyt YouTuben kätköistä kasoittain meille suomalaisille tuntemattomampaa Rock musiikkia 1960-luvun lopulta ja 1970-luvulta, josta tuossa jokunen maistiainen:

Spooky Tooth - Wings On My Heart
Joe Walsh - Turn To Stone
Ted Nugent - Together


Tossa Ted Nugentin vedossa on muuten voksuissa eräs herra Meatloaf...

Doobie Brothers - Jesus Is Just Allright With Me


Ja mitä se Rock genrenä sitten on? Tarviiko siinä aina olla särökitaraa? Kun katselee noita vanhoja genreluokitteluja, niin "Rock" oli sitä että oli clean komppikitara, ja sitten säröä soolokitarassa...

Hard Rock puolestaan oli sitten sitä, että ne kitarat oli enemmän säröllä kaikki... Mulla esim. täällä Mikserissä noi monet klassiset IT:n piisit on just "Rock" tossa mielessä, että niissä on monissa clean komppikitara, ja soolokitarassa on sitten overdrivea...

Eli on mulla sen verran tyyli- taikka genretietoisuutta... Ja yksi rakkaus on sittentietty Southern Rock, joka on jenkkilässä erittäin suosittu genre... Lynyrd Skynyrd, Blackfoot, ja sitten esim. Molly Hatchet, joilta tuossa loistava raita:

Molly Hatchet - Fall Of The Peacemakers


Tossa nyt lyhyt katsaus siihen kaikkeen, josta "Rock genren" alla itse tykkään... Ja tosiaan noissa monissa IT:n varhaisemmissa piiseissä nimenomaan tuo genreluokitus "Rock" pitää nähdä tuossa yllämainitussa 70-luvun hengessä...

#9 kirjoitettu 01.12.2023 20:05

ricbay kirjoitti:


Lähti vähän laukalle aiheesta, mutta väliäkö tuolla


Joskus ne pienet rönsyt on se paras kohta näistä keskusteluista...

Mutta joo, yritin hieman palata ketjun aiheeseen tuossa edellisessä kommentissani, jossa ruodin Rock musiikkia genrenä, ja miten se näkyy esim. mun omissa IT piiseissä täällä Mikserissä...

Rock kun on niin laaja genre, että se tarkoittaa melkein jokaiselle jotakin erilaista, vaikka bändimusiikista puhutaankin...

Itse siis olen yrittänyt varsinkin noissa aiemmissa IT:n piiseissä, joita täältä Mikseristä taas löytyy, niin olla Rock nimen omaan tuossa 70-luvun hengessä: eli puhdas clean komppisaundi kitarassa, ja overdrivea sitten soolokitarassa...

#10 kirjoitettu 01.12.2023 20:35

ricbay kirjoitti:
1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin.


Maiden meni pilalle kun Steve Harrisilta loppui hyvät biisit, mikä toki ajallisesti osuu juurikin kitaristivaihdokseen Smith-Gers. Toki kun kirjoittaa melkein kaikki biisinsä saman sointukulun E-C-D ympärille, niin tämä tapahtuu aika väistämättä. Vuoden 2000 albumilla 'Brave New World' Steve tosin keksi toisen sointukulun E-C-G-D, minkä pohjalta syntyi se yksi (viimeinen) ihan jees levykäinen.

#11 kirjoitettu 01.12.2023 20:37

Niin se Rock käsite on kyllä todella laaja nykyään. Kyllä itse kuuntelen paljon erilaista musaa. 70 luvun musassa on parasta kuivat rumpusoundit ja basso. Miltei jokaisesta genrestä löytyy jotain hyvää. Abba soi meillä kotona todella paljon,kun olin kersa. Tykkään edelleen Abban biiseistä.

#12 kirjoitettu 01.12.2023 21:37

art074 kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin.


Maiden meni pilalle kun Steve Harrisilta loppui hyvät biisit, mikä toki ajallisesti osuu juurikin kitaristivaihdokseen Smith-Gers. Toki kun kirjoittaa melkein kaikki biisinsä saman sointukulun E-C-D ympärille, niin tämä tapahtuu aika väistämättä. Vuoden 2000 albumilla 'Brave New World' Steve tosin keksi toisen sointukulun E-C-G-D, minkä pohjalta syntyi se yksi (viimeinen) ihan jees levykäinen.


Saattaahan se olla noinkin juu. Ihailtava suoritus jokatapauksessa. 7 levyllistä kolmen soinnun ihmeitä

#13 kirjoitettu 01.12.2023 22:03

ricbay kirjoitti:
art074 kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin.


Maiden meni pilalle kun Steve Harrisilta loppui hyvät biisit, mikä toki ajallisesti osuu juurikin kitaristivaihdokseen Smith-Gers. Toki kun kirjoittaa melkein kaikki biisinsä saman sointukulun E-C-D ympärille, niin tämä tapahtuu aika väistämättä. Vuoden 2000 albumilla 'Brave New World' Steve tosin keksi toisen sointukulun E-C-G-D, minkä pohjalta syntyi se yksi (viimeinen) ihan jees levykäinen.


Saattaahan se olla noinkin juu. Ihailtava suoritus jokatapauksessa. 7 levyllistä kolmen soinnun ihmeitä


Kyllä. Perusbasistilla olisi tullut seinä vastaan jo kolmannen biisin kohdalla.
Maidenilla taisi muutkin onneksi tehdä biisejä niin oli siellä jonkin verran vaihtelua seassa.

Itsellä on jäänyt keski-iän pyöritykseen oikeastaan vain 'Seventh Son' ja 'Killers' jostain syystä.

#14 kirjoitettu 01.12.2023 22:17

art074 kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
art074 kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin.


Maiden meni pilalle kun Steve Harrisilta loppui hyvät biisit, mikä toki ajallisesti osuu juurikin kitaristivaihdokseen Smith-Gers. Toki kun kirjoittaa melkein kaikki biisinsä saman sointukulun E-C-D ympärille, niin tämä tapahtuu aika väistämättä. Vuoden 2000 albumilla 'Brave New World' Steve tosin keksi toisen sointukulun E-C-G-D, minkä pohjalta syntyi se yksi (viimeinen) ihan jees levykäinen.


Saattaahan se olla noinkin juu. Ihailtava suoritus jokatapauksessa. 7 levyllistä kolmen soinnun ihmeitä


Kyllä. Perusbasistilla olisi tullut seinä vastaan jo kolmannen biisin kohdalla.
Maidenilla taisi muutkin onneksi tehdä biisejä niin oli siellä jonkin verran vaihtelua seassa.

Itsellä on jäänyt keski-iän pyöritykseen oikeastaan vain 'Seventh Son' ja 'Killers' jostain syystä.


Mulla soi Piece Of Mind, Powerslave, Somewhere In Time, Seventh Son Of A Seventh Son ylivoimaisesti eniten. Jotenkin nuo albumit on minusta ehjiä kokonaisuuksia, joissa on jokaisessa oma teemansa hyvin tuotu esiin.

#15 kirjoitettu 01.12.2023 23:19

ricbay kirjoitti:
art074 kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
art074 kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
1982 kuulin Iron Maidenin biisin Invaders ja sen jälkeen 10v Ric Bay ei ollut enää se sama nassikka. Se oli menoa. Edelleen Maidenin kasari tuotantoa kuuntelen koko ajan. Bändi meni pilalle mun mielestä, kun se Jani Körssi tuli kuvioihin. Siitä häipyi se tyyli, mihin alkuun ihastuin.


Maiden meni pilalle kun Steve Harrisilta loppui hyvät biisit, mikä toki ajallisesti osuu juurikin kitaristivaihdokseen Smith-Gers. Toki kun kirjoittaa melkein kaikki biisinsä saman sointukulun E-C-D ympärille, niin tämä tapahtuu aika väistämättä. Vuoden 2000 albumilla 'Brave New World' Steve tosin keksi toisen sointukulun E-C-G-D, minkä pohjalta syntyi se yksi (viimeinen) ihan jees levykäinen.


Saattaahan se olla noinkin juu. Ihailtava suoritus jokatapauksessa. 7 levyllistä kolmen soinnun ihmeitä


Kyllä. Perusbasistilla olisi tullut seinä vastaan jo kolmannen biisin kohdalla.
Maidenilla taisi muutkin onneksi tehdä biisejä niin oli siellä jonkin verran vaihtelua seassa.

Itsellä on jäänyt keski-iän pyöritykseen oikeastaan vain 'Seventh Son' ja 'Killers' jostain syystä.


Mulla soi Piece Of Mind, Powerslave, Somewhere In Time, Seventh Son Of A Seventh Son ylivoimaisesti eniten. Jotenkin nuo albumit on minusta ehjiä kokonaisuuksia, joissa on jokaisessa oma teemansa hyvin tuotu esiin.


varmaankin nuo on parhaita kokonaisuuksia näin objektiivisesti arvioituna. Noilla ja TNOTB:lla on myös ne puhki soitetuimmat radio-, live-, ja kokoelmien hittibiisit joita ei välttämättä tarvi kuulla enää koskaan.

#16 kirjoitettu 01.12.2023 23:56

ricbay kirjoitti:
Monesti kun aloitan uuden projektin, en edes tiedä mihin genreen tuleva biisi sijoittuu. Toisinaan taas esim. Metalli biisiä tehdessä sen tietää jo heti.


Juu, metallibiisin lähtökohtana on usein joku valmiiksi kehitelty riffi johon on tykästynyt, joten aika hankala sen pohjalta on mitään saimon änd kaarfankkelia alkaa vääntämään.

Mulla on aika monesti koko biisi sovituksineen valmiina pääkopassa ennen kuin sen koneellinen työstäminen edes alkaa. En tosin koskaan ole ennakkoon miettinyt mihin genreen se kuuluu. Genrejen funktio on lähinnä antaa jonkinlainen viitekehys mahdollisille kuulijoille, ja sitä ehtii sitten pohtia jälkikäteen.

Yleensä soitin (akustinen, sähkis, kiipparit, ukulele) määrää sen minkä tyylinen biisiaihio syntyy. Toki jo se päätös ottaako käteen akustisen, straton vai hevikepin kertoo paljon sen hetkisistä fiiliksistä ja siitä minkälaista kamaa saattaa olla tuloillaan.
Parasta jälkeä tosin syntyy jos pääkoppaan ilmaantuu ensin biisin melodia ja siihen sitten lähtee puhtaalta pöydältä hakemaan sointukulkua ja sovitusta ilman hajuakaan mitä genreä sieltä on tuloillaan.

Niin, ja ehdottomasti suosittelen kaikille kokeilemaan välillä biisin tekoa itselle vieraammilla soittimilla. Varsinkin jos tuntuu että mitään uutta ja erilaista ei enää synny.

#17 kirjoitettu 02.12.2023 11:32

Juu eri instrumentteja kannattaa aina testailla. Uusia ideoita syntyy. Mulla suurin osa biiseistä lähtee rakentumaan akustisella kitaralla, olipa kyse sitten metallista tai ei. Akustinen on yleensä kainalossa telkkaria katsellessa. Siinä on kätevä ajaa sissän uusia juttuja. Uusien juttujen opettelu vaatii vaan toistoja toiston perään. Soolot kun alkaa akustisella menemään sinneppäin, niin sähkiksellä ne menee varmasti.

#18 kirjoitettu 03.12.2023 11:44

Toki olen muitakin genrejä kokeillut tehdä ja tuottaa, mutta se mistä musiikki harrastuksena itsellä lähti, oli hiphop. Joskus lapsena tosin kuuntelin ysärin dancea, mutta se oli sellaista lapsenomaista. Yllättävän paljon omaksuin musiikkia puhtaasti sen takia, että se oli suosittua. Jokin kuitenkin siinä kiehtoi syvemmällä tasolla.

Aloitin kuuntelemaan hiphoppia. Eka levy taisi olla Warren G:n Take a Look Over Your Shoulder. Se oli saundiltaan pehmeää G Funk -tyyppistä materiaalia joka oli aika lähellä loppujen lopuksi sitä dance-matskua jota olin kuunnellut. Seuraavaksi ostin lisää hiphop-levyjä. Nuori mies hämmennyksissään ei oikein meinannut ostata valita oikeita levyjä. Joku 2Pac-levy tuli ostettua sekä Cypress Hill - Unreleased and Revamped. Vasta silloin, oikeastaan kun sain käsiini Snoopin Tha Doggfatherin niin jonkinasteinen yhteys muodostui. Oli mulla joku kokoelmaalbumikin jossa oli hyviä biisejä. Jossain kohtaa harrastusta myös suomenkielisestä hiphopista tuli todella suosittua.

Kuuntelin siis ehkä kolme vuotta hiphoppia kasetilta tai CD:ltä omassa huoneessa tai koulussa tai dösämatkalla. Jossain kohtaa olin siinä määrin pakkomielteinen, että halusin itsekin räpätä ja yrittää tehdä biittejä. Halusin itse tehdä biisejä niiden kuuntelun lisäksi. Näinhän nuorille usein käy. Sama juttu tapahtui pelaamisen ja tietotekniikan kanssa ja nykyään työskentelenkin tietotekniikan alalla.

Halusin luoda jotain saman tyylistä kuin olin kuullut muiden tekevän. Rummut ja samplet olivat ne asiat joihin tuottajanalku ensiksi keskittyi. Miltä snare kuulostaa? Entäpä basari tai haikat? Minkälaisia saundeja sampleissa on? Miten samplet on pätkitty ja rytmitetty biittiin?

Sanoitukset syntyivät nopeahkosti. Tein suomenkielistä räppiä.

Myöhemmin olen kokeillut, tarkoituksellisesti, tehdä drum and beissiä ja trancea. Viimeaikoina olen vahvasti ottanut uusimpiin biiseihin trap-vaikutteita. Kappaleiden tempo on ollut jotain muutakin kuin se 85-95 bpm. Haastavaa on ollut tehdä esim. 120 tai 70 tempoista musaa ja räpätä siihen päälle.

Olen kehittynyt ajan mittaan säveltämisessä, miksaamisessa ja äänenkäytössä. Pitkään kompastuskivenä oli biitteihin basso-osuuksien soittaminen. Nyt useinmiten löydän niidenkin osalta oikean sävelen.

Hiphop on nykyään jo poissa muodista. Tai ainakin sellaisena kuin se aikoinaan oli. En oikein tunne träppiä niin paljon. Tuntuu että jotkut biitit kaatuu siihen, että yritän tehdä soitettua ja oikein soivaa biittiä kappaleeseen. Sitten se kuulostaa joltakin syntetisaattorilla tuotetulta humpalta. Ei kuulosta enää siltä mille alkuperäiset 25 vuotta sitten muodissa olleet artistit kuulostivat.

Aika kuluu ja kaikki tämä on tietysti vain luonnollista.

Mut sanoisin, että jonkin uuden genren kokeilu on todella piristävää ja avaa erilaisia näkökulmia omalle musiikilliselle tuotannolle.

Täytyy sanoa, että olen jonkinasteisessa murrosvaiheessa. Etsin vähän tyyliä ja suuntaa. Haluaisin tehdä musiikkia muillekin kuin parikymppisille tyypisille baarissa kävijöille. Aika näyttää mihin suuntaan asia etenee tai että hiipuuko into kokonaan.