|
IT
IT Resurrected
13580 viestiä
|
#1 kirjoitettu
13.10.2023 10:37
Toisinajattelu ilmiönä
Avataanpa tästä aiheesta oma ketjunsa, kun Mikserin foorumillakin on omien sanojensa mukaisia toisinajattelijoita... Mitä toisinajattelu oikeastaan on? Onko se yliarvostettua?
¤ Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan toisinajattelija seuraavasti:
"Virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö, toisinajatteleva, dissidentti."
¤ Toisinajattelusta voi lukea vaikkapa tuolta:
Wiki: Toisinajattelija
Wiki: Dissident
¤ Sanan toisinajattelija synonyymejä ovat synonyymit.fi sivuston mukaan:
Harhaoppinen, kerettiläinen, eriuskoinen, nonkonformisti, vastaanhangoittelija, protestoija, vastustaja, vastaehdokas, dissidentti, epäsovinnainen, boheemi, poliittinen toisinajattelija, kapinallinen...
¤ Voidaan myös lähteä siitä, että sanalla toisinajattelu on sekä suppea että laaja merkitys:
- Suppeassa mielessä toisinajattelu on virallisen ja institutionalisoidun ajattelun vastustamista... Tällöin toisinajattelu kohdistuu politiikkaan, talouteen, uskontoon, ylipäätään instituutioihin, ideologioihin ja siihen "viralliseen totuuteen"...
- Laajassa mielessä toisinajattelu on sitten kaikkea sellaista ajattelua, jolla yksilö pyrkii erottelemaan itsensä muista yksilöistä ja ryhmistä... Toisinajattelija tässä mielessä pyrkii "eroamaan valtavirrasta" jollakin tavalla...
Eli tuo suppea määritelmä kohdistuu institutionalisoituun ja julkiseen yhteiskuntaan ja ajatteluun, siinä missä tuo laaja määritelmä kiinnittää huomionsa epäviralliseen arkipäiväiseen ajatteluun tavallisten ihmisten kesken...
¤¤¤ Summa summarum ¤¤¤
Eli, jokainen voi pohtia toisinajattelua ja toisinajattelijoita... Kuinka tärkeää toisinajattelu on yhteiskunnassa, jotta virallinen linja saa myös tervettä kritiikkiä osakseen? Toisaalta, voiko jotkin toisinajattelun ilmentymät ja muodot saada patologisia taikka sairaita muotoja?
Oletko itse toisinajattelija? Ajatteletko aina eri tavoin kuin muut, vai riippuuko toisinajattelusi tilanteesta ja kyseisestä kontekstista? Onko pyrkimys absoluuttiseen toisinajatteluun yhtä harhaanjohtavaa kuin virallisen totuuden sokea seuraaminen? Onko toisinajattelu yliarvostettua?
|
|
IT
IT Resurrected
13580 viestiä
|
#2 kirjoitettu
13.10.2023 10:57 Muok:13.10.2023 11:00
Heitänpä ilmaan tällaisen ajatuksen:
Itselleni toisinajattelu taikka valtavirrassa pysyminen ei ole itseisarvoja sinällään, vaan ennemminkin mulla on pyrkimys "totuuteen", joka sekään ei ole absoluuttinen...
Eli tieto, ymmärrys, ja "totuus" ovat tärkeämpiä arvoja kuin toisinajattelu taikka valtavirrassa pysyminen... Tällöin voin olla osa valtavirtaa joissakin asioissa, ja sitten taas toisinajattelija toisissa asioissa...
Mutta mitä se "totuus" sitten on jos ei halua olla toisinajattelija taikka valtavirtaa noin lähtökohtaisesti...
"Totuus" perustuu harkintaan, arvoihin, kokemukseen ja ylipäätään rationaaliseen ajatteluun, jossa jokin asia taikka ilmiö pyritään ymmärtämään kokonaisvaltaisesti, ja muodostamaan siitä mielipide...
Tuo mielipide ja "totuus" on aina suhteellinen, ja riippuu yksilöstä, joten mitään lopullista totuutta maailmasta ei ole olemassa...
Silti, on mielipiteitä, joista suuri osa ihmisistä on samaa mieltä, ja tämä on sitä valtavirtaa... Ja siinä valtavirrassa olemisessa ei ole mitään väärää, jos se "oma totuus" vakaan harkinnan jälkeen näyttää siltä...
"Totuudesta" vielä sen verran, että "totuuksien" kautta ja avulla yksilö muodostaa itselleen suhteen maailmaan... "Totuudet" kun ovat kuitenkin siellä ihmisten asenteiden takana, ja asenteet kertovat paljolti siitä kuinka ihminen ajattelee ja suhtautuu asioihin...
Jos et siis muodosta "omia totuuksiasi" maailmasta, niin sinulla ei tässä mielessä ole artikuloitua suhdetta näihin maailman ilmiöihin ja asioihin...
Lähtökohtainen toisinajattelu on siis yhtä sairasta kuin sen virallisen totuuden sokea hyväksyminen...
|
Ladataan
