Mikseri.net

#2 kirjoitettu 02.10.2023 16:49

Musiikki on jeesannut elämän karikoissa useampaankin kertaan tässä vuosien varrella; luin tässä jokin aika sitten sufilaisen mystikon Hazrat Inayat Khanin kolmesta eri kirjasta koostetun jonkinlaisen "antologian" tms. nimeltä The Mysticism of Sound and Music; yks kirjojen keskeinen ajatus oli, että musiikki on jonkinlainen portti henkisempään ulottuvuuteen - ja kieltämättä jollain tasolla taidan itsekin ajatella asian olevan niin. Välillä on tullut lunta tupaan oikein kunnolla - ja silloin paras tapa käsitellä kaikenlaisia ikäviä asioita on ollut laittaa musat soimaan joko luureihin tai sit vaan vitun kovalle niin, ett elämän kaikenlainen muu taustakohina häipyy olemattomiin. Sitä on ehkä vaikea pukea sanoiksi, mikä se juttu siinä on, mut itselle on toiminut parhaiten sellainen atmosfääriprogeilu, joka on samaan aikaan kepeää mutta hivenen brutaalia - tuossa noin 8 vuotta sitten oli aika syvä aallonpohja kun muutaman kuukauden sisään tapahtui kaikenlaista skeidaa - ensin löytyi aivokasvain, sitten työnantaja rupesi vittumaiseksi ja samaan syssyyn lähti avioeroprosessikin pyörimään - silloin tuli popiteltua aika tiiviisti Tesseractin "Altered State"-levyä, Katatonian "Dead End Kings"-rieskaa ja Soenin "Tellurian"-kiekkoa. Näistä tuo ensimmäinen toimi parhaiten: sen kun pisti soimaan vitun kovaa stereoista ja istui sängyn reunalla lootusasennossa (noh, ei sentään mut kuitenkin vain paikallaan) ja kelasi asioita, pysyi jotenkin tolkku kaikessa. Sen verran mitä on tullut Jungin tuotantoa luettua, voisin kuvitella, ett se mitä tein musiikin avulla oli jonkunlaista "shadow workkiä" - eli jonkin sortin ankaraa filosofis-psykologista itsetutkiskelua.

Nuorempana, joskus yli 20 vuotta sitten, kokeilin samaa psykedeelien avustuksella, enkä voi suositella: joo, jonkinlaista vienohkoa valaistumista silläkin tavalla saavutti, mutta oli se sen verran karsea kokemus, että musiikin avulla sama onnistuu vähän iisimmin.

Omalla kohdalla oon huomannut, että lyriikoilla ei ole sanottavammin merkitystä, vaan sillä minkälaisia tunnetiloja musiikki itsessään kykenee luomaan; joillekin varmaan toimii paremmin, jos lyriikat jollain tapaa osuvat "hermoon" jossain elämän murrosvaiheessa. Toki myöhemmin olen huomannut, että ehkä alitajuisesti sanoituksillakin on pieni merkitys itsellekin: tuolla "Altered States"-lätyllä on joitakin varsin puhuttelevia lyriikoita, jotka ovat myöhemmin sit avautuneet aivan toisella tasolla kun on peilannut niitä noihin vaikeisiin aikoihin. Sillä hetkellä kun maailma painoi kasaan, en pahemmin kuunnellut lyriikoita, vaan yritin enemmänkin vain päästä jonkinlaiseen tyhjyyden tilaan, jossa ei ollut mitään muuta todellisuutta kuin musiikki ja minä jossain siellä painottomassa tilassa kellumassa.

En sit tiedä, voisiko tällaista verrata siihen, mitä esimerkiksi buddhalaiset yrittävät saavuttaa meditaation kautta - jonkinlainen saman tyyppinen psykologinen mekanismi siellä taustalla saattaisi olla...

#3 kirjoitettu 02.10.2023 17:28

karman hardon kirjoitti:


Nuorempana, joskus yli 20 vuotta sitten, kokeilin samaa psykedeelien avustuksella, enkä voi suositella: joo, jonkinlaista vienohkoa valaistumista silläkin tavalla saavutti, mutta oli se sen verran karsea kokemus, että musiikin avulla sama onnistuu vähän iisimmin.

Omalla kohdalla oon huomannut, että lyriikoilla ei ole sanottavammin merkitystä, vaan sillä minkälaisia tunnetiloja musiikki itsessään kykenee luomaan; joillekin varmaan toimii paremmin, jos lyriikat jollain tapaa osuvat "hermoon" jossain elämän murrosvaiheessa.

En sit tiedä, voisiko tällaista verrata siihen, mitä esimerkiksi buddhalaiset yrittävät saavuttaa meditaation kautta - jonkinlainen saman tyyppinen psykologinen mekanismi siellä taustalla saattaisi olla...


Paljon asiaa sulla aiheesta, ja hyvä että olet päässyt niiden huonojen aikojen ylitse musiikin avulla ja siivittämänä...

Hieman karsin sun kommenttia, jotta saan ne pointit esiin, joihin tässä yritän itse laittaa kommenttia...

Noista psykedeeleistä tulee väistämättä mieleen, että eikös esim. lsd tuotakin lähinnä aistiharhoja? Toki siinä saattaa aika, tila, aistit, värit, kuuloaistimukset jne. sekoittua aikas kierollakin tavalla, mutta saavuttaako sillä sitten syvempää todellisuutta?

Toisaalta jos ajattelee meditaatiota, ja vaikkapa jonkin asian syvällistä pohtimista, niin sekin saattaa olla aikas työläs prosessi, jotta sieltä löytää sen universumin syvimmän totuuden... Toki varmaan jonkin totuuden löytää...

Mitä tulee "valaistumiseen" ja "viisauteen" niin kaikki kokemukset ja tieto ovat kuin puhaltaisi ilmaa siihen sun suureen tietämyksen ilmapalloon... Se vaan, että mun näkemyksen mukaan se ymmärrys kasvaa parhaiten sillä, että se pallo (ja tietämys) kasvaa tasaisesti joka suuntaan...

Psykedeelit voi paisuttaa sitä palloa vain yhteen suuntaan, jotenka loppupeleissä tarvitaan elämänkokemusta, tietoa, ja sitten sitä että näiden merkityksiä pohdiskelemalla saa ahaa-elämyksiä ja oppii oikeasti jotakin uutta...


Musiikista sen verran, että mullekaan ei laulujen sanat ole koskaan ollut yhtä merkityksellisiä kuin se itse musiikki... Vokaaleja voi jopa pitää yhtenä instrumenttina muiden joukossa...

Ne on just noi sun mainitsemat tunnetilat, jotka on musiikissa tärkeimpiä... Musiikki on värähtelyä, aaltoliikettä, ja sitähän universumikin pohjimmiltaan on...

Se on jännä juttu, että tällainen ilmassa etenevä aaltoliike saa aivoissa aikaan tällaisen aistikokemuksen, jota musiikiksikin kutsutaan... Eläimethän ei juurikaan ymmärrä musiikin päälle, joten ihminen on tässä mielessä ainutlaatuinen eläin...

Eli kun ajattelee tuota aaltoliikettä rytminä, melodiana, harmoniana, ja mitä se saakaan meissä aikaan, niin... Niin on se kyllä ihmeellistä...

#4 kirjoitettu 02.10.2023 17:58

Sen verran vielä jatkan aiheesta, että musiikki ja meditaatiohan saattavat toimia hieman eri lailla aivojen kannalta...

Olen siinä käsityksessä, että musiikki stimuloi aivoja hyvin kokonaisvaltaisesti, eli saa eri aivoalueet toimimaan yhdessä samaan aikaan... Varsinkin kun tähän yhdistetään vaikkapa liike jossakin tanssilattialla...

Meditaatio taas jos sitä ajattelee mielen hiljentämisenä toimii mun käsityksen mukaan niin, että se taas rauhoittaa aivoja, ja saa ne käymään matalammilla taajuuksilla, jos aivosähkökäyriin on luottaminen...


Joku fiksumpi saattaisi saada tästäkin aiheesta enemmän irti...