Mikseri.net

☰

Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Liity käyttäjäksi Kirjaudu sisään

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

Kirjoittaja	Marxin haamu
IT IT Resurrected 13586 viestiä	#1 kirjoitettu 08.06.2023 12:04 Marxin haamu Karl Marx tunnetaan kommunismin isänä... Mutta mitä hän oikeasti ajatteli ja mistä hän kirjoitti? Tässäpä tämän jutun aihepiiri... Toinen sivuaihe on se, että sosiologiassa monesti tukeudutaan edelleen Marxin ajatuksiin kun puhutaan talousjärjestelmästä ja taloussuhteista... Toki Marx on jossakin mielessä edelleen ajankohtainen, mutta mun mielestä hänen ajatuksistaan pitäisi päästä yli esim. juuri sosiologiassa... Mutta... Tässä joitakin poimintoja Marxin ajatuksista... ¤ Dialektinen metodi Ensinnäkin Marx katsoi, että yhteiskuntaa ja taloudellista kehitystä tulisi tutkia taloudellisten materiaalisten ristiriitojen kautta... Eli voimien ja vastavoimien kautta, eikä kausaalisesti... ¤ Vieraantuminen Marxille "työ" on keskeinen arvo, jonka kautta ihminen toteuttaa itseään... Marxin ajattelussa kapitalismi vieraannuttaa ihmisen tuosta työstä... Ennen kapitalismia ihminen teki suoraan työtä tyydyttääkseen omia tarpeitaan, mutta kapitalistisessa järjestelmässä yksilö ei enää omista oman työnsä tuloksia, vaan ne kuuluvat kapitalistille... ¤ Luokkayhteiskunta Keskeistä marxilaiselle ajattelulle on käsitys yhteiskuntaluokista, jotka kapitalistisessa järjestelmässä on jaettavissa pääoman ja tuotantovälineet omistavaan porvaristoon sekä työtä tekevään proletariaattiin... Tälle järjestelmälle on Marxin mielestä ominaista se, että siinä hyväksikäytetään työtä tekevää proletariaattia, mutta sen kapitalistin ja porvarin sijaan hyväksikäyttäjänä on koko kapitalistinen järjestelmä... Kapitalisti hyötyy työntekijöiden työstä, koska hän kerää tuotettujen tavaroiden myynnistä saadut voitot itselleen... Näitä voittoja sijoitetaan edelleen, ja samalla kun talous kasvaa, niin kapitalisti hyötyy ja rikastuu yhä enemmän samalla kun työtä tekevän proletariaatin asema heikkenee... Tästä syntyy kapitalismissa vallitseva luokkakonflikti... ¤ Marxin käsitys tasa-arvosta ja vapaudesta Porvarien ideologia lähtee siitä, että markkinoilla kaikki ovat tasa-arvoisia ja vapaita... Näin onkin, mutta kapitalismi tuottaa myös tulonjaon, jossa toiset ovat rikkaampia kuin toiset... Marx näkee vapauden myös sillä tavalla, että työtä tekevä proletariaatti ei ole vapaa, koska ei vieraantumisesta johtuen pysty kontrolloimaan oman työnsä tuloksia, vaan ne kuuluvat kapitalistille... ¤ Marxin talousnäkemykset Marxille keskeistä on työ, ja se että työ on arvon lähde... Tällöin esim. se fakta, että kapitalistit pyrkivät korvaamaan työvoiman koneilla ja laitteilla, on yksi alenevien voittojen lähde, koska työ on kaiken arvonmuodostuksen ja voittojen lähde... ¤ Materialistinen historian käsitys Materialistinen historiakäsitys lähtee siitä, että on olemassa taloudellinen perusta, ja sen päällä sosiaalinen ylärakenne... Marxilaisessa ajattelussa taloudellisen perustan tila, kuten teknologinen taso, määrää ylärakenteessa olevien sosiaalisten instituutioiden tilan... ¤ Kommunismi Marxille kapitalismi on vain historiallinen välivaihe, jota seuraa kommunistinen tasa-arvoinen yhteiskunta... ¤¤¤ Eli siinäpä lyhyt johdatus Marxin ajatteluun... Noiden ajatusten pohjalta nousi esiin 1900-luvun sosialismi ja kommunismi... Marx on myös vaikuttanut työväenliikkeen syntyyn, sekä siihen että hyvinvointivaltioissa on pyritty taloudellisen tasa-arvon nimissä tasaamaan tuloeroja... Siltikin se päällimmäinen ajatus mikä Marxin ajatuksista itselle nousee esiin, niin on se että tuo on hyvinkin yksipuolista ajattelua tietyssä mielessä, ja tarjoaa jollakin tavalla vinoutuneen käsityksen kapitalismista ja yhteiskunnasta...
^	Vastaa Lainaa

IT IT Resurrected 13586 viestiä	#2 kirjoitettu 08.06.2023 12:23 Mikä Marxissa sitten mättää? Ensinnäkin on sanottava, että Marx nosti esiin kapitalistisen yhteiskunnan luokkajaon ja epätasa-arvon, mikä on ihan pätevää analyysiä... Mutta kun ruvetaan puhumaan esim. vieraantumisesta, niin ensimmäinen kysymys on se, että eikö tuo omasta työstä vieraantuminen, kuten Marx sen käsittää, ole kuitenkin hyvä asia? Olenko minä siis vapaa vain jos suoraan tuotan kaikki tarvitsemani tavarat? Kapitalistinen järjestelmä perustuu työnjakoon ja erikoistumiseen... Joku tuottaa ruokaa ja toiset taas käyttötavaroita, jne... Tällöin palkkatuloilla pystyy ostamaan erilaisia tavaroita ja palveluita... Itse en näe tässä asiassa mitään ongelmaa, päinvastoin, tämä helpottaa elämää... Toisekseen Marx näkee koneiden ja laitteiden, siis pääoman, kasautumisen huonona asiana, koska koneet ja laitteet korvaavat ihmistyövoiman... Asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen... Tässä täytyy ottaa huomioon myös tutkimus- ja kehitystoiminta (R&D), joka tuottaa koko ajan uusia keksintöjä... Ja kun vanhoilla teollisuuden aloilla työvoiman tarve vähenee yhä tehokkaampien koneiden ja laitteiden keksimisen seurauksena, avautuu uusille aloille työpaikkoja, joilla tuotetaan näitä uusia keksintöjä... Tähän liittyy myös käsite työn tuottavuus... Kun työntekijät erikoistuvat ja keksitään yhä parempia koneita ja laitteita, niin työn tuottavuus yhtä työntekijää kohtaan kasvaa... Tämä on vain hyvä asia, ja tämä on sisään rakennettu siis kapitalismiin... Lisäksi on todettu, että niiden reaaliansioiden kasvun lähde on työn tuottavuuden kasvu pääasiassa... Kapitalismi siis tuottaa hyvinvointia... Näin siis itse näen nämä asiat... Marx on tuonut kirjoituksissaan esiin monia asioita, joiden avulla kapitalismia voi tarkastella kriittisesti, mutta loppupeleissä Marx tarjoaa hieman vinoutuneen ellei virheellisenkin näkemyksen kapitalismista ja sen kehityksestä...
^	Vastaa Lainaa
katai 2076 viestiä	#3 kirjoitettu 09.06.2023 10:57 Avainseikka lienee se, että Marxin ajatukset pohjautuvat todellisuuteen jota Marx oli elinaikanaan (noin 1880 saakka) havainnoinut. Olkoonkin että ihmisluonto ei ole siitä paljoa muuttunut, mutta teknologiat, kulttuurit ja talouden yksityiskohdat ovat. Marxia lukiessa kannattaa siis ottaa huomioon aika ja ympäristö jossa ajatuksensa syntyivät. Toinen mielenkiintoinen asia on se, miten eri kulttuurit marxismia tulkitsivat. Venäjällä tyypilliseen tapaan vedettiin överiksi ja "yritettiin parempaa, mutta tuli sitä mitä yleensäkin". Sen sijaan vaikkapa Ruotsissa osittain marxismin (?) innoittamana kehittyi folkhemmet, ja Suomessa se hyvinvointivaltio johon olemme tottuneet. Nykyisin ainakin länsimaiden kulttuureissa ollaan pitkälti sisäistetty marxismin(kin) ajamat hyvät asiat, ja ymmärretty jättää historiaan se mikä marxismissa (ja/tai sen soveltamisessa) ei näytä synkkaavan ihmisluonnon kanssa. Siksi on kyseenalaista, voiko Marxin ajatuksista sellaisinaan enää saada tulevaisuuden rakentamiseen kelpaavia ajattelun työkaluja. Toki historiantuntemus on yleensä hyväksi, ja marxismin kohdalla etenkin sen soveltamisen epäonnistumiset kannattaa muistaa. Mutta tärkeintä lienee havainnoida oman aikamme todellisuutta ja kehitellä oman tulevaisuutemme mahdollisuuksia, takertumatta liikaa menneisyyden haamuihin. *** Asiaa sivuten, eräänlainen vastakohta Marxille olisi Ayn Rand. Dystopiafiktionsa Atlas Shrugged (ja sittemmin "objektivismi"-termillä markkinoimansa ideologia) on vinksahtanut vastareaktio 1920-luvun Neuvostoliiton yrityksille toteuttaa marxismia. Verraten siihen että Marx pitää ajatuksensa jotakuinkin sivistyksen raameissa, antautuu Ayn Rand avoimesti sosiopatialle - ensin fiktiivisten hahmojensa muodossa, ja myöhemmin omana itsenään. Ilmeisesti sitä itse tajuamattaan* Ayn Rand onnistui hyvin kuvailemaan ilmiöitä joihin ihmisluonto saattaa ajautua kun sitä yrittää kahlita ja pakottaa liikaa. Sittemmin mm. Bioshock-pelissä on tutkailtu samoja teemoja. Yhdysvaltalaisille äärilaidan libertaareille Atlas Shrugged on vastaavassa asemassa kuin kommunisteille Kommunistinen manifesti ja Pääoma. Marxismia ja aynrandismia yhdistää se että kumpikin kuulunee historiaan ennemmin kuin tulevaisuuteen; olennaisimpana erona on se, että kun marxismia ajaa pyrkimys jonkinlaiseen yhteiseen hyvään, on aynrandismi häikäilemätöntä itsekkyyden ylistystä. * voitaisiin myös olettaa että Ayn Rand oli osa Neuvostoliiton psykologisia operaatioita joiden tavoitteena oli murentaa yhdysvaltalaista yhteiskuntaa sisältäpäin. Joskin todennäköisemmältä vaikuttaa se, että muutettuaan Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin hän vain ylireagoi yrittäessään integroitua uuteen kulttuuriin, omaksuen kapitalismin arvoja kuten lähtömaassaan omaksuttiin marxismia.
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13586 viestiä	#4 kirjoitettu 09.06.2023 12:01 katai kirjoitti: Avainseikka lienee se, että Marxin ajatukset pohjautuvat todellisuuteen jota Marx oli elinaikanaan (noin 1880 saakka) havainnoinut. Olkoonkin että ihmisluonto ei ole siitä paljoa muuttunut, mutta teknologiat, kulttuurit ja talouden yksityiskohdat ovat. Marxia lukiessa kannattaa siis ottaa huomioon aika ja ympäristö jossa ajatuksensa syntyivät. Toinen mielenkiintoinen asia on se, miten eri kulttuurit marxismia tulkitsivat. Nykyisin ainakin länsimaiden kulttuureissa ollaan pitkälti sisäistetty marxismin(kin) ajamat hyvät asiat, ja ymmärretty jättää historiaan se mikä marxismissa (ja/tai sen soveltamisessa) ei näytä synkkaavan ihmisluonnon kanssa. Joo, selvästi tiedät ja tunnet asiat mistä kirjoitat... Ja toki, Marx oli oman aikansa tuote... Ja tässä mielessä se taloudellinen kehitysvaihe, jota 1800-luvun puolivälissä elettiin, oli se yhteiskunnallinen konteksti... Sen lisäksi oli tämä intellektuaalinen konteksti, jossa Marxiin vaikutti ainakin hegeliläinen dialektiikka sekä toisaalta materialistinen ajattelu... Täytyy myös muistaa, että taloustiede oli vielä vasta alkuvaiheissaan 1800-luvun puolivälissä; jos Marxilla olisi ollut moderni talousteoria käytettävissään, niin hänen ajatuksensa kapitalistisesta järjestelmästä olisivat saattaneet edes hiukan poiketa niistä ajatuksista joita hän tuli esittäneeksi... Kirjoitat myös, että "ihmisluonto ei ole siitä paljoa muuttunut"... Mua rupesi oikeastaan kiinnostamaan sun käsitykset siitä, mitä tarkoitat ihmisluonnolla? Ensinnäkin, näetkö ihmisluonnon muuttumattomana vaiko muuttuvana? Ja toiseksi, jos ajattelet ihmisluonnon olevan muuttumaton, niin kuvaako sitä kenties rationalismi taikka sen puute, egoismi, sosiaalisuus, taikka jokin muu käsite?
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13586 viestiä	#5 kirjoitettu 09.06.2023 14:37 katai kirjoitti: Avainseikka lienee se, että Marxin ajatukset pohjautuvat todellisuuteen jota Marx oli elinaikanaan (noin 1880 saakka) havainnoinut. Olkoonkin että ihmisluonto ei ole siitä paljoa muuttunut, mutta teknologiat, kulttuurit ja talouden yksityiskohdat ovat. Kirjoittelenpa aikani kuluksi omia käsityksiäni ihmisluonnosta (human nature)... Ensinnäkin katson ettei ole mitään järkeä puhua ihmisluonnosta ellei sillä tarkoiteta jotakin pysyvää, joka yhdistää ihmisiä niin ajassa kuin tilassa... Toisekseen katson, että ihmisluonnolla on sekä individualistinen että sosiaalinen ilmentymä... Perustan näkemykseni ihmisluonnosta hedonismiin (individualismi) sekä egoismiin (sosiaalisuus)... Hedonismilla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että yksilöt pyrkivät hankkimaan positiivisia kokemuksia ja välttelemään negatiivisia kokemuksia... Egoismilla tarkoitan puolestaan sitä, että yksilöillä on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa taipumuksena tarkastella asioita omasta näkövinkkelistään ja ajaa omaa etuaan... Sekä hedonismi että egoismi doktriineina eivät kuitenkaan vastaa empiiristä kokemustamme, koska yksilöt eivät aina välttele niitä negatiivisia kokemuksia taikka saattavat toimia altruistisesti... Tässä apuun tulee Gregory Kavkan käsite "pääsääntöinen egoismi" (predominant egoism)... Tässä mielessä yksilöt käyttäytyvät pääsääntöisesti hedonistisesti ja egoistisesti, mutta poikkeuksiakin on... Nämä poikkeukset liittyvät kuitenkin pääasiassa läheisiin ihmissuhteisiin, mutta taas sellaisissa vuorovaikutuksen muodoissa, joita värittää kilpailu, niin harvemmin näemme altruistista käyttäytymistä... Mutta joo, tuo käsitepari eli pääsääntöinen hedonismi ja egoismi kuvaa aika lailla omaa käsitystäni ihmisluonnosta... Hedonismi kuvaa yksilön sisäistä motivaatiota ja sen muodostumista, ja egoismi yksilön sosiaalista puolta... Tarkennettakoon vielä sen verran, että egoismi ei tarkoita sitä, etteikö yksilöt pystyisi yhteistyöhön taikka eivät olisi sosiaalisia; se vain tarkoittaa sitä että yksilöillä on taipumus tarkastella asioita omasta näkövinkkelistään... Moraalin ja etiikan näkövinkkelistä tuo hedonistinen yksilökäsitys ei vielä tee ihmisestä hyvää taikka pahaa (good/evil)... Voimme puhua moraalista ja etiikasta vasta kun puhumme sosiaalisista suhteista eli kahden taikka useamman yksilön vuorovaikutuksesta... Jos yksilö tavoittelee egoistisesti omaa etuaan (eli hedonistisia positiivisia kokemuksia) muiden kustannuksella, niin tämä on jo moraalinen ja eettinen kysymys... Eli näen asiat myös niin, että etiikka ja moraali ovat luonteeltaan sosiaalisia ilmiöitä...
^	Vastaa Lainaa
katai 2076 viestiä	#6 kirjoitettu 11.06.2023 08:51 Muok:11.06.2023 08:52 IT kirjoitti: [...] Kirjoitat myös, että "ihmisluonto ei ole siitä paljoa muuttunut"... Mua rupesi oikeastaan kiinnostamaan sun käsitykset siitä, mitä tarkoitat ihmisluonnolla? Lyhyesti sanottuna, ihmisluonto on syy siihen että koko lajin mittakaavassa tapaamme rakentaa maan päälle usein mieluummin helvettiä kuin paratiisia. Vähän pitempi versio: vaistot ja tunteet ohjaavat meitä useammin kuin sivistys ja järki. Synnymme kilpailuhenkisinä laumasaalistajina, ja iso osa meistä (niin yksilöiden kuin laumojen tasolla) ei näytä koskaan oppivan olemaan muuta. Väitämme sivistyksen olevan tavoitteemme ja ohjenuoramme, mutta usein se on pelkkä naamio ja vaistojen renki. *** Marxilaisuuden pyrkimys parempaan (ei niinkään konkretia, vaan se rivien välissä ollut sanoma joka muistuttaa mm. Uuden testamentin ideoita) oli monilta aikansa ihmisiltä ja kulttuureilta liikaa vaadittua. Suurelle osalle ihmisistä se edelleen näyttää olevan niin. Sen sijaan sivistykseen naamioitu itsekeskeisyys - ja isommassa mittakaavassa sitä vastaava laumahenkisyys - ovat pitkälti sovussa vaistojemme kanssa. Minulle on näillä näkymin epäselvää, haluammeko niin lajina kuin yksilöinä edes kehittyä tuosta tilasta pois. Usein niin väitämme, mutta todellisuus jonka päädymme rakentamaan tapaa heijastaa sitä mitä oikeasti haluamme olla. Epätasa-arvo, väkivalta ja sodat ovat olemassa koska haluamme niin. Ja kun sanotaan että kansa ansaitsee johtajansa, voitaisiin sanoa että laji ansaitsee tilansa. Paitsi että kun katselee ihmisyyden parhaimpia saavutuksia, voi varmuudella sanoa ettei ansaitse. Lajiparkamme soisi viimein rakentavan joskus paratiisiinsa, mutta viidakon muovaamat vaistomme ja menneisyyteen jämähtäneet kulttuuriemme osat tapaavat tulla esteiksi. Kauanko siinä kestää että lakkaamme olemasta itsellemme ja toisillemme valehtelevia, kilpailunhimoisia tekopyhimyksiä, en osaa sanoa. Toivoisin että muutamassa sukupolvessa päästäisiin taas merkittävästi eteenpäin. Näen että puitteiden rakentaminen vastikkeettomalle aineelliselle perushyvinvoinnille sekä elinikäiselle rauhanomaisen sivistyksen kartuttamiselle ovat avaintekijöitä ihmisluonnon tuhoisimpien ilmiöiden hillitsemisessä. Mutta pelkällä toivolla ei sekään kehitys etene.
^	Vastaa Lainaa
IT IT Resurrected 13586 viestiä	#7 kirjoitettu 11.06.2023 09:37 katai kirjoitti: Lyhyesti sanottuna, ihmisluonto on syy siihen että koko lajin mittakaavassa tapaamme rakentaa maan päälle usein mieluummin helvettiä kuin paratiisia. Ihmisluonto ja elämän logiikka... Ihmisluonto juurikin on hedonistinen ja egoistinen, ja tämän seurauksena ihmiset ajavat pääosin omaa etuaan... Toisaalta elämän logiikka voisi tarkoittaa sitä, että elämme materiaalisessa maailmassa, jossa on pulaa resursseista eli niistä asioista, jotka tyydyttävät erilaisia tarpeitamme... Tämän seurauksena hedonistisesti toimivat egoistit ajautuvat törmäyskurssille omia etujaan ajaessaan... Sosiologiassa yksi perustavanlaatuisimpia kysymyksiä on se, että kuinka järjestynyt yhteiskunta on mahdollinen kun samalla sen yhteiskunnan jäsenet ovat keskenään kilpailevia egoisteja? Hobbesin vastaus oli, että järjestys perustuu pakkovaltaan... Parsons katsoi, että järjestys perustuu normien ja roolien eli käyttäytymiseen perustuvien odotusten sisäistämiseen ja sosialisaatioon... Itse näkisin, että kumpiakin tarvitaan... Silti, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on aina yksilön ja yhteisön välinen ristiriita... katai kirjoitti: Minulle on näillä näkymin epäselvää, haluammeko niin lajina kuin yksilöinä edes kehittyä tuosta tilasta pois. Usein niin väitämme, mutta todellisuus jonka päädymme rakentamaan tapaa heijastaa sitä mitä oikeasti haluamme olla. Epätasa-arvo, väkivalta ja sodat ovat olemassa koska haluamme niin. Emme... Mitään koko lajin kattavaa yhteistä pyrkimystä ei ole... Eikä sellaista pyrkimystä ole edes yksilötasolla... On harhaluulo kuvitella, että suurinta osaa ihmisistä ajaisi jokin pyrkimys absoluuttiseen moraaliseen hyvään, koskapa ihmiset lähinnä ajattelevat omaa etuaan... Toisaalta epätasa-arvo, väkivalta ja sodatkaan eivät ole olemassa koska kollektiivisesti haluamme niin... Ihmisillä ja ihmisryhmillä on erilaisia arvoja, ja ei ole olemassa mitään ihmiskunnan kollektiivista tahtoa tässä mielessä... Osa ihmisistä haluaa rauhaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, toiset taas näkevät epätasa-arvon jopa hyvänä asiana... katai kirjoitti: Lajiparkamme soisi viimein rakentavan joskus paratiisiinsa, mutta viidakon muovaamat vaistomme ja menneisyyteen jämähtäneet kulttuuriemme osat tapaavat tulla esteiksi. Kauanko siinä kestää että lakkaamme olemasta itsellemme ja toisillemme valehtelevia, kilpailunhimoisia tekopyhimyksiä, en osaa sanoa. Itse en usko, että koskaan pääsemme eroon hedonistisesta ja egoistisesta ihmisluonnosta, taikka siitä että kulttuurien ja yhteiskuntien tasolla historia ja institutionaaliset järjestelyt ovat riippuvaisia "polkuriippuvuudesta"... Jos ajattelee hedonistista ja egoistista ihmisluontoa, niin itse näkisin että näiden epätoivottujen käyttäytymismallien korvaaminen paremmilla onnistuu vain jos a) ihmisten asenteet ja arvot muuttuvat, ja b) teemme lainsäädännöllä rakenteellisia muutoksia siten, että ihmisten ja yritysten insentiivit muuttuvat... Tuleeko maailmasta sitten parempi? Ehkä himpun verran, mutta ei tuo silti sotia estä, taikka sitä että ihmisillä tulee jatkossakin olemaan erilaiset arvomaailmat ja käsitykset oikeasta sekä väärästä, jotka aiheuttavat konflikteja ihmisten ja ihmisryhmien välille jatkossakin... Pointti siis se, että konfliktit kuuluvat oleellisena osana ihmisyhteisöjen elämään, ja rauhanomaisten konfliktinratkaisumekanismien ohella ihmiset tulevat jatkossakin turvautumaan sotiin ja väkivaltaan konfliktinratkaisumekanismeina... katai kirjoitti: Toivoisin että muutamassa sukupolvessa päästäisiin taas merkittävästi eteenpäin. Näen että puitteiden rakentaminen vastikkeettomalle aineelliselle perushyvinvoinnille sekä elinikäiselle rauhanomaisen sivistyksen kartuttamiselle ovat avaintekijöitä ihmisluonnon tuhoisimpien ilmiöiden hillitsemisessä. Aineellisen perushyvinvoinnin saaminen kaikille ihmisille on hyvä lähtökohta... Mutta kuten sanottu, se ei poista hedonistista ja egoistista ihmisluontoa, eikä konfliktejakaan ihmisten välisissä suhteissa... Sellainen historiakäsitys, jonka mukaan maailma olisi jatkuvasti kehittymässä moraalisesti parempaan suuntaan, ei välttämättä ole realismia... Suurinta osaa ihmisistä ei myöskään taida juurikaan kiinnostaa se "elinikäisen rauhanomaisen sivistyksen kartuttaminen"... Itse olen jo kauan aikaa sitten luopunut "täydellisen maailman tavoittelusta"... Maailmanparantaminen on silti hyvä asia, ja jokainen sukupolvi joutuu parantamaan sitä maailmaa aina uudestaan ja uudestaan, jotenka maailma ei koskaan tule valmiiksi... Työtä siis riittää nyt ja tulevaisuudessakin...
^	Vastaa Lainaa
katai 2076 viestiä	#8 kirjoitettu 11.06.2023 15:59 katai kirjoitti: Minulle on näillä näkymin epäselvää, haluammeko niin lajina kuin yksilöinä edes kehittyä tuosta tilasta pois. Usein niin väitämme, mutta todellisuus jonka päädymme rakentamaan tapaa heijastaa sitä mitä oikeasti haluamme olla. Epätasa-arvo, väkivalta ja sodat ovat olemassa koska haluamme niin. IT kirjoitti: Emme... Mitään koko lajin kattavaa yhteistä pyrkimystä ei ole... Eikä sellaista pyrkimystä ole edes yksilötasolla... On harhaluulo kuvitella, että suurinta osaa ihmisistä ajaisi jokin pyrkimys absoluuttiseen moraaliseen hyvään, koskapa ihmiset lähinnä ajattelevat omaa etuaan... Toisaalta epätasa-arvo, väkivalta ja sodatkaan eivät ole olemassa koska kollektiivisesti haluamme niin... Ihmisillä ja ihmisryhmillä on erilaisia arvoja, ja ei ole olemassa mitään ihmiskunnan kollektiivista tahtoa tässä mielessä... Osa ihmisistä haluaa rauhaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, toiset taas näkevät epätasa-arvon jopa hyvänä asiana... Ihmislajin yhteisen pyrkimyksen voi havaita lajin historiasta. Ajatus aukeaa ehkä paremmin tarkastelemalla ihmiskuntaa planeetan päällä levittyvänä oliona (sekä tilassa että ajassa). Jos sen jälkeen katsotaan kulttuurien tasoa, niin "olioita" on useampia ja ne kilpailevat keskenään. Ja niin edelleen, saapuen tasolle jolla yksilöt kilpailevat keskenään. Kullakin tasolla voidaan huomata tavoitteellisuutta ja tuloksia. Voiko niihin johtavaa motivaatiota sanoa haluksi? Yksilötasolla varmasti, kulttuurien ja kansojen tasolla myös. Planeetan mittakaavassa se on ehkä epätavanomaista, mutta täyttää haluamisen määritelmän. Haluja kun ei välttämättä tiedosta eikä ymmärrä, mutta silti niitä toteuttaa; siksi voidaan sanoa että ihmiskunta tekee mitä tekee koska se haluaa niin. IT kirjoitti: [...] Pointti siis se, että konfliktit kuuluvat oleellisena osana ihmisyhteisöjen elämään, ja rauhanomaisten konfliktinratkaisumekanismien ohella ihmiset tulevat jatkossakin turvautumaan sotiin ja väkivaltaan konfliktinratkaisumekanismeina... Mielenkiintoinen kysymys on, onko kilpailunhimoinen ja konfliktinhakuinen osa ihmisluontoa ratkaiseva lajin elossapysymyselle ja kehittymiselle isossa mittakaavassa. Itse veikkaan että hyvinvoinnin ja sivistyksen myötä noiden piirteiden voisi antaa säätyä pienemmälle liekille ilman että siitä seuraisi lajille mitään haittavaikutuksia. Esimerkiksi sivistynyt kapitalismi yhdistettynä hyvinvointivaltioon - siis se mikä Pohjoismaissa on ollut pyrkimyksenä viimeiset 50+ vuotta - on ihmislajin onnistuneimpia kokeiluja siinä mielessä. IT kirjoitti: Aineellisen perushyvinvoinnin saaminen kaikille ihmisille on hyvä lähtökohta... Mutta kuten sanottu, se ei poista hedonistista ja egoistista ihmisluontoa, eikä konfliktejakaan ihmisten välisissä suhteissa... [...] Suurinta osaa ihmisistä ei myöskään taida juurikaan kiinnostaa se "elinikäisen rauhanomaisen sivistyksen kartuttaminen"... Aineellisella hyvinvoinnilla ja vakavien konfliktien vähenemisellä on selkeä syy-seuraussuhde. Se on tärkein perusta rauhanomaiselle sivistykselle. Ja isohko osa ihmisistä ennemmin sivistyy kuin ei. Toki siinä on eroa mitä kautta, missä muodossa ja missä määrin kukin yksilö sivistyksensä ottaa. Joillekin riittää Uusi testamentti, toisille Valtaistuinpeli, jotkut tykästyvät Pääomaan ja niin edelleen. Niin kauan kuin materiaali on asennekasvatusvaikutuksensa osalta ihmisluonnon tuhoisuutta hillitsevä, niin valtaosa sen kautta sivistyvistä tulee omaksumaan [materiaalia] vastaavat asenteet. Jos taas kasvattaa ihmisiä köyhyydessä ja vihassa, niin sen he sitten omaksuvatkin. Tällä hetkellä kenties selkein esimerkki tuosta on länsimaiden ja Venäjän arkitodellisuuksien erot. USA:n ja EU:n kansalaisista valtaosalle ei olisi tullut mieleenkään hyökätä Venäjälle, mutta venäläisistä köyhät ja alikoulutetut nielevät kyseenalaistamatta sanoman länsimaista uhkana. Näin on, koska arkensa Venäjällä on jatkuvaa selviämistaistelua ja käsityksensä elämästä sen muokkaama. Siinä kun lause "Venäjän epäonnistuminen valtiona" tarkoittaa länsimaalaisille poliittisia ja taloudellisia seikkoja, moni venäläinen tykkää ymmärtää sen sotilaallisesta näkökulmasta - siis että arkensa surkeus johtuisi jotenkin siitä etteivät he ole sotilaallisesti riittävän vahvoja. Se ajatus taas on meille lännessä lähes käsittämätön... ja niin edelleen. Olkoonkin että kulttuurierojen pitkäaikainen vaikutus painaa tuossa myös, mutta jos perusvenäläisten aineellinen hyvinvointi olisi ollut länsimaisen kaltainen ja sivistystaso riittävä edes yhden vieraan kielen ymmärtämiseen, niin putinistien propaganda ja raha ei olisi saanut kansasta niin vahvaa otetta. IT kirjoitti: [...] Sellainen historiakäsitys, jonka mukaan maailma olisi jatkuvasti kehittymässä moraalisesti parempaan suuntaan, ei välttämättä ole realismia... Joo, tuonkaltaisen projektion kyseenalaistaminen on viime vuosikymmeninä ollut suosittua. Ja onhan se toki yksinkertaistavaa laittaa moniulotteinen asia yksiulotteiselle aikajanalle. Mutta monilta osin se heijastaa todellisuutta. Itse näen kehittymiseen parempaan suuntaan siinä, että ihmisille riittää ruokaa, asuntoja ja sivistyksen oppia sen verran, etteivät päätyisi elämään viidakon lakien mukaan. Noilla mittareilla suurin osa maailman yhteiskunnista on pyrkimässä pitkälti samaan tavoitteeseen. Jotkut ovat onnistuneet siinä varsin hyvin, myös silloin kun kehitys oli lähtenyt liikkeelle melko vanhoillisten kulttuurien puitteista. Taka-askelia tulee kyllä toisinaan, mutta laajassa mittakaavassa suunta on olemassa. Osa maailmasta toki näyttää haluavan jämähtää menneisyyteen. Historian valossa se on tavanomaista; kaikki "ihmiskuntapokemonin" piirteet eivät jatku seuraavalle kehitysasteelle. IT kirjoitti: Itse olen jo kauan aikaa sitten luopunut "täydellisen maailman tavoittelusta"... Maailmanparantaminen on silti hyvä asia, ja jokainen sukupolvi joutuu parantamaan sitä maailmaa aina uudestaan ja uudestaan, jotenka maailma ei koskaan tule valmiiksi... Työtä siis riittää nyt ja tulevaisuudessakin... Oliko luopumisessasi osasyynä kenties maailman "täydellisyyden" määrittely, ja/tai toivottu aikaikkuna jossa sen olisi pitänyt toteutua? *** Omien elämänkokemusteni mukaan kestävä(hkö) maailmanparannus onnistuu todennäköisimmin pienimmillä mahdollisilla askelilla jotka oma arki kestää. Mitään erityisempää aktivismia ei välttämättä tarvita, riittää että omien mahdollisuuksien puitteissa pysyy perillä asioista ja yrittää tehdä valintoja jotka senhenkisen (tiede)tiedon mukaan johtaisivat parempaan.
^	Vastaa Lainaa

IT IT Resurrected 13586 viestiä	#9 kirjoitettu 11.06.2023 17:30 katai kirjoitti: Aineellisella hyvinvoinnilla ja vakavien konfliktien vähenemisellä on selkeä syy-seuraussuhde. Se on tärkein perusta rauhanomaiselle sivistykselle. Ja isohko osa ihmisistä ennemmin sivistyy kuin ei. Itse näen kehittymiseen parempaan suuntaan siinä, että ihmisille riittää ruokaa, asuntoja ja sivistyksen oppia sen verran, etteivät päätyisi elämään viidakon lakien mukaan. Oliko luopumisessasi osasyynä kenties maailman "täydellisyyden" määrittely, ja/tai toivottu aikaikkuna jossa sen olisi pitänyt toteutua? Joo, me katsellaan maailmaa eri näkövinkkeleistä... Sinä olet optimistisempi, minä jokseenkin pessimistisempi... Silti, kumpikin meistä varmaankin toivoisi sitä parempaa maailmaa... Aineellinen hyvinvointi toki vähentää konflikteja isossa mittakaavassa.... Ja isohko osa ihmisistä varmaankin toivoo voivansa elävänsä sivistyneessä maailmassa... Ongelma vaan on se, että monesti se pieni vähemmistö tekee enemmistön elämän tukalaksi... Kuinka siis saada myös se "pahaan taipuvainen" vähemmistö elämään Yhteisten sääntöjen ja normien puitteissa? Ilman siis että ruvetaan tekemään sellaisia psykologisia operaatioita, joilla se ihmismieli pyritään väkisin ohjaamaan tietyille urille? Koska loppupeleissä kyse on ihmisten arvoista, asenteista, tavoista, kulttuurista ja kaikesta siitä mitä he ovat elämän matkallansa oppineet... 1800-luvulla muodissa ollut "ameliorismi" siis pyrki paremman yhteiskunnan tavoittelussa siihen, että yksilöt muokataan koulutuksen ym. avulla "sivistyneiksi"... Mutta tällä tiellä on suuria esteitä... Tietty vähemmistö ihmisistä on esimerkiksi psykopaatteja, ja nämä psykopaatit ovat hyvin edustettuina vakavia rikoksia tehneiden vankien keskuudessa... Taikka kuinka poistaa perheväkivalta, kun juuri tänään oli jossakin uutisissa että kolmannes nuorista saksalaismiehistä hyväksyy perheväkivallan... Taikka sitten se fakta, että alakulttuurit kuten järjestäytynyt rikollisuus, mafia, moottoripyöräjengit, nuorten katujengit, ovat jäsenmääriltään kasvussa... Näiden järjestöjen puitteissa toimivia ihmisiä tuskin kiinnostaa ylevät maailmanparantamis teemat... Pointti siis on se, että rauhaa rakastava enemmistö ei ole se ongelma maailmanparantamisen kannalta, vaan ongelma ovat ne eri tavoin poikkeavat vähemmistöt, jotka tekevät rikoksia, ja heikentävät sen suuren enemmistön elämänlaatua... Sama pätee valtiotasolla... Ei mikään maa voi luopua oman puolustuksensa vahvistamisesta tavoitteenaan kestävä rauha, ilman että myös maailman diktaattorit saadaan ruotuun... Tässäkin tapauksessa vähemmistö pakottaa myös sen enemmistön varautumaan pahimpaan... Ja tuosta aineellisesta hyvinvoinnista vielä sellainen huomio, että esim. USA:ssa monet katujengit ovat aineellisesti hyvinkin hyvinvoivia... On kultaa kaulassa niin sanotusti... Ongelma tuossa vaan on se, että nämä katujengit hyväksyvät sen yhteiskunnallisen päämäärän, jonka mukaan tavoitellaan vaurautta ja hyvinvointia... Mutta niitä keinoja, joilla tuohon päämäärään päästäisiin lakia rikkomatta, ei sitten hyväksytäkään... Kuten sanottu, parempi maailma edellyttää yksilöiden tietoisuuden muutosta, rakenteellisia uudistuksia lainsäädäntöön jolla luodaan insentiivejä eri toimijoille toimia eettisesti ja moraalisesti oikein, sekä myös keskittymistä niihin rikollisiin vähemmistöihin jotka paremman maailman tiellä ovat...
^	Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu

Showcase

She ain't too drunk to smoke a cigarette
The POM
0 kommenttia

Kappaleesi tähän?