Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.06.2023 17:43

Mun on avauduttava yhteiskuntatieteistä, ja varsinkin sosiologiasta, vaikka nämä probleemat koskee useampia yhteiskuntatieteitä tietyllä tapaa...


Mulla on oikeastaan 3 eri pääkysymystä, joita haluaisin ymmärtää enemmän:

1) Mikä on yksilön ja yhteiskunnan, taikka toimijan ja sosiaalisen rakenteen suhde? Kuinka vapaita yksilöt ovat? Ja kuinka yhteiskunta ja vuorovaikutustilanteet rajoittavat yksilön vapautta?

2) Miten kuvata yksilöiden välistä vuorovaikutusta niin, että erilaiset näkökulmat kuten vuorovaikutukseen liittyvät roolit, merkitysten tulkinnat ja kommunikaatio tulevat kaikki huomioon otetuiksi? Sosiologia tarjoaa tässä mielessä monia ristiriitaisiakin vastauksia... Entäpä se synteesin mahdollisuus?

3) Miten kuvata yksilön tulkinta- ja päätöksentekoprosesseja vuorovaikutustilanteissa? Kuinka rationaalisia ihmiset ovat? Millaisia tulkintakehikkoja yksilöt käyttävät eri tilanteissa?


Nää on itse asiassa aika vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia... Yhteiskuntatieteilijät ovat kirjoittaneet näistä asioista ainakin 1800-luvulta lähtien, ja lopullista totuutta ei ole löytänyt vielä kukaan...

Lopulta yhteiskunnan ja sosiaalisen toiminnan ollessa kyseessä on todettava, että sitä lopullista totuutta ei ole... On vain erilaisia näkökulmia, siis eräänlaisia linssejä taikka karttoja siihen todellisuuteen, jotka kaikki näyttävät sen todellisuuden hieman eri lailla...

Jos kaipaa sellaista matemaattista eksaktia tietoa jota esim. fysiikka tarjoaa, niin on tullut väärään paikkaan...

#3 kirjoitettu 05.06.2023 19:16

No, mulle oli selvää yläasteelta lähtien, että opiskelen mahdollisimman pitkälle. Olin aika hyvä koulussa. Eli lukioon halusin. Ja kannatti mennäkin.

Mietin sitten siinä, että, esinnäkin, ottaisinko pitkän vai lyhyen matikan. Olen ollut siinä aina hyvä, niin päätin kokeilla pitkää. Fysiikan valitsin kanssa ja päätin, että lukisin mahdollisimman paljon sitäkin. Fysiikka kiinnosti, kun siinä sai käyttää järkeä ja ei tarvinnut muistaa ulkoa paljon mitään. Insinöörien työllistymistä pidettiin tuolloin lähes varmana.

Toki luin ranskaa, ruotsia, yhden kurssin psykologiaa, jota ei olisi tarvinnut lukea, mutta sattui kiinnostamaan, historiasta otin tokasta kurssista 4-10 arvosanoilla ysin...otin kuvista ja musiikkia ja mitä vielä. Urheilu oli kuvioissa vahvasti myös.

En siis välttämättä ihan tiennyt heti, mihin tai mitä sitten sen lukion jälkeen...

No, mutta, tässä ei ole tarkoitus ruotia mun opiskeluja läpeensä, vaan pitäisi ennemminkin kertoa mihin päätyi, miksi, mikä kiinnosti, mihin haluaisi tulevaisuudessa, jne. Mä olin tehnyt joitakin web-sivuja 90-luvun lopulla HTML:llä ja opettelin tekemään niitä vielä lisää. Pelasin paljon. Niin, tietotekniikka oli kaikista kiinnostavinta. Unelmoin, että tekisin jonkin pelin, jossa olisi samanlaisia 3D-maailmoja, joita tuon ajan peleissä olikin.

Kun opiskelemaan asti pääsin, opettelin ohjelmoimaan Javalla. Helppoa tai luontevaa se ei ollut. Eikä siitä koskaan ole, ainakaan vielä, tullut mun leipätyötä tai ammattia, vaikka siihen oikein syvennyinkin eli valitsin Ohjelmistotekniikan sen sijaan, että olisin ottanut Tietoliikennetekniikan tai Sulautetut järjestelmät.

Ja musiikkia kuuntelin aina. Joten se on ollut harrastuksena pitkään.

Sitten opiskellessa alkoi kiinnostamaan kirjoittaminen. Sekä myös tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutus.

Mua kiinnostaa oikeastaan kaikenlainen humanistinen, tekninen, matemaattinen ja fysikaalinen ehkä jopa kemiallinen tutkimus ja tiede. Sellainen hieman epätieteellinen asia joka myös kiinnostaa, on käyttäjätuki ja asiakkaiden ongelmien ratkonta.

Aiheita, jotka kiinnostaa tulevaisuudessa:

Kvanttifysiikka
Kvanttitietokoneet
Langattomien verkkojen kehittyminen ja mahdollisuudet
Tietokoneen toiminta, syvällisesti...
Mallintaminen ja mallien luominen sekä olio-ohjelmointi
Tietokannat
Tiedonhallinta
Fysiikka, Ydinfysiikka

jne, jne, jne

Mulla myös elää tämä puoli, mitä haluan oppia ja mistä kiinnostun. Ehkä tästä saa jonkin kuvan...

#4 kirjoitettu 05.06.2023 19:17

Se on sellaista ohjautuvuutta sekä itsensä kehittämistä. Mulla elää hyvin vahvasti se, mitä haluan tehdä ja opetella sen mukaan, mistä kiinnostun ja missä huomaan olevani hyvä.

#5 kirjoitettu 05.06.2023 19:52

geeli kirjoitti:


Mua kiinnostaa oikeastaan kaikenlainen humanistinen, tekninen, matemaattinen ja fysikaalinen ehkä jopa kemiallinen tutkimus ja tiede. Sellainen hieman epätieteellinen asia joka myös kiinnostaa, on käyttäjätuki ja asiakkaiden ongelmien ratkonta.

Aiheita, jotka kiinnostaa tulevaisuudessa:

Kvanttifysiikka
Kvanttitietokoneet
Langattomien verkkojen kehittyminen ja mahdollisuudet
Tietokoneen toiminta, syvällisesti...
Mallintaminen ja mallien luominen sekä olio-ohjelmointi
Tietokannat
Tiedonhallinta
Fysiikka, Ydinfysiikka

jne, jne, jne


Mukava lukea tätä sun kommenttia, ja sullahan siis on paljonkin kiinnostuksen kohteita...

Omalla kohdalla nuo yhteiskuntatieteet (niin sosiologia kuin vaikkapa kv. politiikan tutkimuskin) on se keskeinen kiinnostuksen kohde... Mutta itse asiassa mua kiinnostaisi paljon muukin, ongelma vaan tässä on aika ja sen riittäminen...

Kun valmistuin parikymmentä vuotta sitten, niin toki jatkoin alaani liittyviä lukuja itsekseni... Mutta pikku hiljaa rupesin lukemaan aika paljon populääritieteellisiä kirjoja mm. fysiikasta ja kosmologiasta... Avaruustutkimus oli aina kiinnostanut, kun 80-luvun alussa käytiin jopa Kennedyn avaruuskeskuksessa Floridassa, ja näimpä avaruussukkulankin laukaisualustallaan joidenkin satojen metrien päästä...

Samaan syssyyn tilasin netistä tällaisia yliopistotason Introductory Science kirjoja, joissa oli juttua niin fysiikasta, kemiasta kuin esim. biologiastakin... Ja toki tuli lueskeltua noita astronomiaan liittyviä englanninkielisiä lehtiä ja julkaisuja...

Sitten iski pokeribuumi, ja pelasin useamman vuoden ajan aika tiiviisti pokeria... Pokerikirjallisuus tuli siinä kanssa tutuksi... Loppujen lopuksihan pokeri on sellaista "strategista vuorovaikutusta"...

Ja sitten 2010-luvun alussa myös sain tän mun IT-musaprojektin alulle, jotenka musiikin tekemisestäkin on tullut luettua jonkin verran... Tekoälystä ja roboteistakin on tullut vuosien saatossa luettua muutama kirja... Niin ja ohjelmoinnin alkeisiinkin perehdyin jossakin välissä, vaikkei homma oikeastaan ottanut mulla tuulta alleen...

Eli eksyin lähinnä tosta yhteiskuntatieteestä vuosiksi aika kauaskin... Sitten rupesin taas joitakin vuosia sitten lukemaan myös sosiologisia, psykologisia ja kv. poliittisia kirjoja uudestaan...

Itse asiassa fysiikka, kosmologia ja tekoälyn tutkimus kiinnostaisi vieläkin, mutta kaikkeen ei voi ratketa, ja on pakko priorisoida...

Eli lähinnä sosiologia, taloustiede, psykologia, sosiaalipsykologia, kv. politikan tutkimus, semiotiikka, jne. on sellaisia aiheita jotka on päällimmäisenä listalla... Ja näistäkin ehkäpä sosiologia ja kv. politiikka sellaisia, joille nyt liikenee enemmän aikaa...


Mulla toki on sellaisia kausia, että luen ja sitten taas olen jonkin aikaa lukematta ja teen jotakin muuta, taikka saatan vaihtaa sitä aihetta johon syvennyn, mutta pointti siis se että enemmän taikka vähemmän sitä ajatustyötä teen lähes koko ajan näiden asioiden parissa...

Ja mullehan eräs amerikkalaisproffa ehdotti tossa talvella, että olisin julkaissut yhden kirjoittamani esseen tuolla: Social Sciences

Homma osaltani kompastui lähinnä siihen, että tuo on Open Access tyylinen verkkojulkaisu, ja olisi ollut mahdollisuus että olisin joutunut maksamaan siitä että se artikkeli julkaistaan, ja toisaalta se Copyright lisenssi jota he käyttävät ei houkutellut mua... Mutta siis vertaisarvioitu julkaisu tuo olisi ollut...


Sä kun geeli puhuit aiemmin omakustannekirjan julkaisemisesta, niin tuon viime talven kokemuksen perusteella ei tuo nyt täysin mahdoton ajatus ole itsellenikään... Se vaan, että se kirja olisi enemmänkin sellainen esseekokoelma eri aiheista... Mutta aika pitkässä kuusessa tuo homma mulla kyllä on, jotenka saapa nähdä tuleeko mulla koskaan valmista...

Toisaalta matka on tärkeämpi kuin päämäärä...

#6 kirjoitettu 07.06.2023 11:03

Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia aiheesta. Kyllä täällä varmasti on porukkaa joka on kiinnostunut jostain tieteestä tai aihepiiristä...Tai itsensä kehittämisestä...

#7 kirjoitettu 07.06.2023 16:37

geeli kirjoitti:


Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia aiheesta. Kyllä täällä varmasti on porukkaa joka on kiinnostunut jostain tieteestä tai aihepiiristä...Tai itsensä kehittämisestä...


Niinpä...

Mutta heitänpä tällaisen kysymysryppään kaikille ilmaan pohdittavaksi... Elikkä:
- Onko yhteiskuntatieteet samalla lailla tieteitä kuin kovat luonnontieteet kuten fysiikka?
- Ja tarvitseeko niiden ollakaan?
- Ja jos ei niin mitkä metodit sopii yhteiskuntatieteiden tutkimukseen parhaiten?

Eli kysymys on lähinnä siitä, että voidaanko luontoa ja sen lakeja tutkia samalla tavalla kuin ihmistä ja ihmisen tavoitteellista sekä tulkintoihin perustuvaa käyttäytymistä ja vuorovaikutusta?

Kun puhutaan vaikkapa hiukkasfysiikasta ja kvanttifysiikasta ja niiden elektronien ja protonien ym. vuorovaikutuksesta, niin sitähän vuorovaikutusta voidaan kuvata matemaattisten lakien avulla...

Kun puhutaan ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joka perustuu molemminpuolisille odotuksille, asenteille, arvoille, tulkinnoille jne... niin mitään matemaattisia lakeja ei voida muodostaa ihmisten käyttäytymisestä...

Toisaalta ihmisten vuorovaikutusta ja yhteiskuntaakin voidaan tutkia esim. tilastollisin menetelmin samoin kuin luonnontieteitä... Mutta toisaalta tätä vuorovaikutusta voidaan lähestyä myös hermeneuttisesti tulkintojen kautta... Onko tarkoitus siis selittää vai ymmärtää sitä käyttäytymistä?

Yhteiskunnallinen tutkimus tarjoaa siis enemmän erilaisia "tieteellisiä" lähestymistapoja sen todellisuuden tutkimiseen kuin vaikkapa fysiikka... Toisaalta yhteiskuntatieteissä ei voida tehdä suuria kokeita eettisistä syistä johtuen... Sen datan on siis tultava eletystä elämästä, joko nykyhetkestä taikka historiasta...

Ja sitä filosofian alaa, joka pohtii sitä mitä tieto on ja miten sitä tietoa on hankittavissa tästä maailmasta, muuten kutsutaan epistemologiaksi... Sen läheistä sukua on ontologia, joka puolestaan pohtii sitä mikä on olemassa, ja sen olevaisen ominaisuuksia...

Jos meinaa tehdä tutkimusta, niin näihin kysymyksiin on oltava ainakin implisiittiset vastaukset, ja nää asiat on ainaskin hyvä tiedostaa...

¤¤¤
Niin, ja sellainen pieni lisähuomautus fysiikan ja yhteiskuntatieteiden eroista ja yhtäläisyyksistä, että yhteiskuntatieteissä ei ole siis perinteiseen newtonilaiseen fysiikkaan perustuvia matemaattisia lakeja...

Toisaalta kvanttifysiikka on probabilistinen tiede, jossa niiden alkeishiukkasten vuorovaikutukselle saadaan vain todennäköisyyksiä eikä absoluuttisia varmuuksia...

Yhteiskuntatieteet on samalla tavalla probabilistisia... Jos esim. saadaan kyselytutkimuksessa sellainen tieto, että helsinkiläisistä 5% on työttömänä työnhakijana, niin sen perusteella voidaan sanoa, että joka kahdeskymmenes kadulla vastaantuleva on tilastollisesti työtön, mutta sitä ei voida ennustaa tarkasti että kuka se niistä 20 vastaantulijasta on...

#8 kirjoitettu 07.06.2023 19:56

Jatkanpa tätä yksinpuhelua, kun nyt satun taas sillä päällä olemaan...


Eli kysymys on yksilön ja yhteiskunnan välisestä suhteesta... Ja eritoten kysymys tällä kertaa on siitä, että mikä on se "oikea" tapa kuvata tätä suhdetta: metodologinen individualismi vaiko metodologinen holismi?

Metodologinen individualismi lähtee liikkeelle siitä, että yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot ovat selitettävissä yksilökäyttäytymisellä...

Metodologinen holismi taas usein tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan katsotaan olevan osista koostuva kokonaisuus, ja tämä kokonaisuus on jotakin enemmän kuin osiensa summa...

Puhutaan siis emergenssistä, ja siitä että alemman tason ilmiöillä ei voida kokonaan selittää ylemmän tason ilmiöitä, koska ne ilmaantuvat vasta sillä ylemmällä tasolla...

Klassinen esimerkki tästä on kemiassa vesi... H2O koostuu siis kolmesta atomista: kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista... Silti, veden kemiallisia ominaisuuksia ei voida johtaa happi- ja vetyatomien ominaisuuksista, vaan ne ilmaantuvat vasta "veden tasolla"...

Onko yhteiskunnassa samanlaisia ilmiöitä? Vai onko kaikki selitettävissä yksilöiden psykologisilla ja muilla ominaisuuksilla?

Instituutiothan koostuvat erilaisista statuksista ja niihin liittyvistä rooleista... Perinteiseen perheinstituutioon kuuluu esim. isä, äiti ja lapsi, ja ne rooleihin liittyvät odotukset, arvot, normit, säännöt ja asenteet on tallentuneina näiden yksilöiden tietoisuudessa... Mutta riittääkö näiden yksilöiden psykologiset ominaisuudet kuvaamaan perheen sisäistä vuorovaikutusta, vai nouseeko tällä kollektiivisella tasolla esiin joitakin sellaisia vuorovaikutuksen muotoja, joita ei voida selittää yksilöiden ominaisuuksilla?


Tuosta on muuten kiistelty ainakin 200 vuotta! Siis siitä lähtien kun yhteiskuntatieteet alkoivat alkumuodossaan muotoutua...


Yksi mielenkiintoinen esimerkki voisi olla Georg Simmelin käsitys vuorovaikutuksen muodoista... Yksilö on yksin eikä silloin voida puhua sosiaalisuudesta lainkaan...

Kun mukaan tulee toinen yksilö, aletaan puhumaan sosiaalisuudesta... Silloin näiden kahden välistä suhdetta voi kuvata sellaiset käsitteet kuin viha, rakkaus, petturuus, kateus, jne...

Mutta kun mukaan tulee kolmas yksilö, voidaan jo puhua siitä että kaksi noista yksilöistä liittoutuu tuota kolmatta yksilöä vastaan... Tai voidaan nähdä kolmiodraamoja tyyliin "taistelevat metsot"...

Kysymys kuuluu: Onko nuo kahden taikka kolmen (ja useamman) yksilön muodostamat sosiaaliset vuorovaikutustilanteet sellaisia, että ne voidaan selittää yksilöiden ominaisuuksilla, vai nouseeko siitä vuorovaikutustilanteesta esiin jotakin sellaista, joka on vain sille ominaista?


Siinäpä teille pohdittavaa... Hah haa...