Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.03.2023 14:48 Muok:30.03.2023 16:18

Hetken luulin, että IT on palannut linnunradoilta.

Ajattelen niin, että voittaminen on pitkästä matikasta tuttu limesarvo. Tavallaan voitat tietyllä hetkellä, mutta heti sen jälkeen et voi olla varma, onko joku, joka ei vaikka osallistunut, jo parempi. Koskaan ei kai voi olla ihan absoluuttisen paras. Ainoastaan silloin, kun ihmiset päättävät, että tästä kisasta poikki, kuka voitti.

Filosofisessa mielessä koittaessaan voittaa, ihminen yrittää astua jumalan saappaisiin. Sellaiseksi ihmistä ei kai ole tehty, vaan hän alkaa kasvaa kieroon, niin kuin vaikkapa johtaja itänaapurissa.

Sanon välillä poikapuolilleni, jotka ovat maajoukkuetason hiihtosuunnistajia, että kilpaurheilussa ei sinänsä ole mitään vikaa, sairasta siitä tulee, kun koitetaan olla paras.
(ps. Olen heidän kanssaan oikein hyvissä väleissä, edelleen. Tuomas voitti mm-hopeaa viime vuonna.)

#3 kirjoitettu 30.03.2023 20:23

Oltiin kerran venäläisten vieraiden ja omien kanssa erään tutun omakotitalossa saunomassa. Joku siinä havaitsi vilvoittelun yhteydessä, että pihalla on lentopalloverkko. Ja kun vieraat kerran haastoivat peliin, niin mikäs siinä sitten auttoi varsinkin kun ko. pallopeli oli itselleni hyvinkin tuttu. Yksi omistamme uhrattiin tuomariksi, joka huomautti erään voitetun eräpallon jälkeen "Antti hei; et kai unohtanut että nuo ovat meidän maksavia asiakkaitamme". Olkoon siinä reilun parinkymmenen vuoden takainen vastaukseni kysymykseen.

Mutta nykyisessä elämässä ei kilvoittelusta tai voittamisesta ole enää koskaan kysymys missään lajissa. Riittää kun voittaa itsensä ja suostuu menemään olosuhteiden pakosta kolan varteen; siinä on taistoa ihan tarpeeksi kun lumihanki tulee lyödyksi 1-0.

#4 kirjoitettu 31.03.2023 05:38 Muok:31.03.2023 08:51

Voittaminen suhteessa muihin ei ole erityisen tärkeää. Lotossa pääpotin voittaminen olisi kyllä jees. Leikkimieliset kisailut on ok, mutta "verissä päin" kilpailu ei kiinnosta. Itsensä voittaminen on tärkeintä. Esim. pitää edes jotenkin kunnostaan huolta, eikä anna laiskottelulle liikaa valtaa. On niin helppo keksiä tekosyitä vältelläkseen kaikkea hiemankin rasittavaa liikuntaa.

#5 kirjoitettu 31.03.2023 16:54

Lotto on aika hyvä esimerkki. Yksi voittaa ja 1 999 999 muuta jännittää, että josko sitä ehkä voittaisi...

#6 kirjoitettu 31.03.2023 21:51

Short story long:

Opiskeluaikoina pelattiin kemian opiskelukavereiden kanssa Oulun kyykkäliigassa (typerä palikkapeli, joka näyttää mölkyn ja keilauksen risteytykseltä) oikein kisahenkisesti ja saavutettiinkin kerran b-sarjan voitto meidän joukkueelle. Sitten jatkettiin a-sarjan puolelle, jossa taso oli monta kertaa kovempi ja vaikkei päästy playoffeihinkaan kuin kerran, voitontahto meillä oli tosi kova edelleen. Minä muutin sitten Kajaaniin ja muut eivät saaneet joukkuetta enää kasaan (paitsi vuosittaisiin turnaushassutteluihin).

Pari vuotta myöhemmin kemianopiskelijajuniorit kaappasivat joukkueen nimen omaan käyttöönsä (annettiin oikeasti lupa) ja etenivät saman sarjanousu-uran ja viime talvena minäkin olin taas rosterissa vaikken ehtinytkään pelata kuin kahdessa pelissä. Ja olipa siellä toinenkin, jonka kanssa pelattiin jo 2013.

Tänä talvena kasattiin sitten meidän senioritiimistä peliporukka b-sarjaa pelamaan. (Alempi sarja valittiin omien elämien kiireiden takia.) Ja tällä porukalla otettiin joka pelissä todella rennosti. Ei harrastettu mitään himotreenaamista eikä pelattu veren maku suussa. Ja olipas hauskaa!

Tärkeintä ei ollutkaan voittaminen vaan se, että oli kiva pelata. Toki pärjättiin yllättävän hyvin siihen nähden, että eräällä kaverilla oli 9 vuotta pelitaukoa välissä, mutta ainoa peli, josta jäi paha maku suuhun oli vesisateessa ja lätäköiden keskellä pelattu ottelu, jonka päätteeksi mukana ollut pikku Jamsteriina kävi kierimässä lätäkössä. Kaverit oikein kehuivat kauden loputtua, kuinka oli kiva pelata kun ei ole liikaa paineita tuloksista.

#7 kirjoitettu 31.03.2023 22:28

riippuu kenen kanssa kisailee. On tyyppejä joiden suhteen ihan sama voittaako vai ei, ja sitten taas tyyppejä joille ei yksinkertaisesti voi hävitä ilman viikkokausien ketutusta.

Vedonlyönnissä voittaminen, tai voitolla pysyminen, on tärkeintä. Pelkkä osanotto sinällään ei lämmitä yhtään. Mutta jos joillain toisilla menee siinäkin lajissa paremmin niin eipä se ole itseltä pois.

#8 kirjoitettu 15.05.2023 18:57

geeli kirjoitti:


Jos 50 osanottajaa kilpailee jossain lajissa, niin niistä vain yksi voittaa. Onko siis se voittaminen tärkeintä? Vai onko jopa vain se osallistuminen ihan jees? Onko matka tärkeämpi kuin määränpää?

Eli tässäpä aihe, jossa voi vapaasti keskutella...Oletko sinä aina halunnut voittaa ja mitä teet, jos joskus sitten häviät?


Mä pelasin 10-15 vuotta sitten aika paljon Freerolleja nettipokerin puolella eri alustoilla, pääasiassa PartyPokerilla jolla aloitin... Siitä sitten siirryin PokerStarsille, ja tuli noita Veikkauksen RAY pokeripelejäkin pelattua... Ja monia muita alustoja silloin myös kokeilin, mutta nuo ne tärkeimmät...

PokerStarssilla oli jatkuvasti freerolleja (ilmaisturnauksia) eri pokerin muodoissa, joista eniten pelasin NL Hold'emia, Omahaa ja 7 Card Studia, ja niissä jokaisessa niihin freerolleihin mahtui 7000-9000 pelaajaa, ja noin 70-90 parasta pelaajaa sai sitten tiketin viikonloppuna pelattavaan jatkoturnaukseen, jossa oli ihan rahapalkintoja...

Jokaisessa noista edellä mainituista pokerin muodoista onnistuin saamaan tiketin ja pääsyn jatkoon... Paras sijoitus mulla oli kun pääsin 9000 pelaajan joukosta finaalipöytään, ja heads uppiin yhtä filippiiniläistä pelaajaa vastaan, joka lopulta vei koko turnauksen voiton...

Siinä pitää todellakin pystyä nauttimaan siitä matkasta ja jännityksestä, kun pelit kestävät järjestään sen 6-9 tuntia, ja skarppina on oltava koko ajan, ja joka käänteessä varsinkin No Limit puolella on se putoamisen mahdollisuus... Mutta on siinä sellaista ammattilaispelien tuntua, jollaista näki TV:stä kun omat pelimerkkipinot kasvoi pikkuhiljaa siitä 2000 aloitusmerkin pinosta aina useisiin miljooniin...

Sitten RAYn aloittaessa pokeripelit täällä Suomessa, niin pelasin kanssa niitä freerolleja siellä turnausmuodossa... Turnauksia aloitin varmaankin 2-3 päivässä, ja pelasin niitä läpi viikon, ja finaalipöydässä olin useamman kerran viikossa... Kymmeniä turnauksiakin tuli voitettua...

Se on loistava fiilis kun esim. Rayllä 200 pelaajan joukosta (pienemmät turnaukset) pääsee pitkän hinkkaamisen jälkeen finaalipöytään, ja raivaa siitä tiensä lopulta kaksintaisteluun ja vieläpä voittaa sen...


Mutta joo... OIkean rahankin pelejä pelasin senttipelejä pikkusummista silloin aikoinaan, lähinnä sekä turnauksia että käteispelejä, mutta ne suuret voitot jäi sillä puolella saavuttamatta... Freerolleista joita pelasin, niin on paljon helpompi voittaa se turnaus esimerkiksi kun rahapeleissä, joissa se yrittämisen taso on heti kovempi...

Mutta pointti lähinnä se, että pelasin ajankuluksi, huviksi, ja juurikin saadakseni ne kiksit siitä hyvin menneestä turnauksesta...

Silti, vain yksi voi voittaa koko turnauksen, ja ensimmäinen tavoite oli aina päästä mukaan palkinnoille, ja siitä sitten vasta kavuta finaalipöytään... Ja tappio on aina voitava kohdata hyvillä mielin, ja onnitella vaikka sitä voittajaa joka korjaakin koko potin sun nenän edestä sen 7 tunnin yrittämisen jälkeen...

Se on tietty helpompaa kun ei pelaa rahasta... Mutta varsinkin pokerin ammattilaisilla täytyy olla oikea asenne siihen rahaan ja turnauspelaamiseen, jotta henkisesti kestää sen vuoristoradan... Itse siis olin kaukana mistään ammattilaisuudesta, kun olin freerolleja huvikseni pelaava amatööri...

Mutta hauskaa oli, kunnes kyllästyin aika totaalisesti siihen veivaamiseen... Mulla on vieläkin aikas laaja 20-30 erinomaisen pokeria eri tavoin lähestyvän kirjan pikkukirjasto aiheesta tallessa, mutta kirjoja en ole tainnut enää avata lähes vuosikymmeneen...

Mutta se pointti ketjun aloitukseen liittyen:

1) Voitto on päämäärä, ja tarkoitus on tiputtaa kaikki muut lopulta pois pelistä...
2) Tappio pitää ottaa oikealla asenteella, ja onnitella sitä joka sillä hetkellä sut pois tiputtaa ja vie sulta sun pelimerkit ja paikan turnauksessa...
3) Koskaan ei pidä pelata sellaisista summista joita ei ole varaa hävitä, jotta sen häviönkin voi kestää oikealla tavalla...