Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.11.2020 15:04

aRt074 kirjoitti:

katsoin sanoituksen ja se on aivan eri tasoa kuin mitä sulta on yleensä totuttu näkemään... siis positiivisessa mielessä. Hyvä hyvä! Eikä tällä mielipiteelläni ole mitään tekemistä tuon mulle niin rakkaan vihtahousuteeman kanssa.


No mukavaa jos tuo sanoitus herätti jotakin positiivista värinää... Mullahan suurin osa sanoituksista on yksinkertaisia "runoja rakkaudesta" ilman mitään pyrkimystä olla suurenmoista rock lyriikkaa... Vaikka toki sinne sekaan aina niitä parempiakin sanoituksia mahtuu...

Tuo suomen kielellä sanoittaminen ja laulaminen on vaan musta tuntunut aina hieman kömpelöltä... Englanniksi on jotenkin helpompi sanoittaa ja laulaa... Toisaalta mukava kuulla positiivista palautetta tosta sanoituksesta, kun kerrankin suomeksi se tuli tehtyä, ja ihan vielä ajatuksen kanssa...

#3 kirjoitettu 25.11.2020 16:09

Jos haluaisi tehdä jotain todella deeppiä englanniksi, niin sitten kieltä pitäisi kai osata todella, todella hyvin.

Sain luettavakseni kerran yhden suomalaisen kundin tekemän englanninkielisen sanoituksen, joka vaikutti minusta ihan hyvälle (no, se nyt ei todista tietysti yhtään mitään). Kuulin myöhemmin, että joku musiikkialan britti oli kuunnellut valmiin biisin ja todennut ettei sikäläinen sanoittaja kirjoittaisi ihan joka kohtaa niin, vaikka ei tekstissä mitään kielioppi-tms. perusvirheitä ollutkaan.

Mutta toisaalta ... jos kohdeyleisö on täkäläistä meikäläistä, niin silloinhan tuolla seikalla ei välttämättä ole suurtakaan väliä (onko rokkisanoituksilla ylipäänsä suurtakaan väliä?).

Tipitii, tipititipi tii, Jee, jee, jee ja ding-a-ling ding-a-long ... noillahan myy platinaa ja/tai pärjää Euroviisuissa, joten sehän on ihan riittävästi.

#4 kirjoitettu 25.11.2020 16:18

aRt074 kirjoitti:


Oletko muuten koskaan kokeillut tehdä tekstiä ensin suomeksi ja sitten kääntää se englanniksi laulettavaksi? Itse tein joitakin biisejä molemmilla kielillä, yleensä tosin englanniksi ensin, ja sitten julkaisin sen mikä toimi mielestäni vähemmän huonosti.


Mulla ei nuo käännösjutut toimi... Siitä tulee liian väkinäistä jos yrittää kääntää ajatukset suomesta englanniksi taikka englannista suomeksi...

Hommaa pitää mun mielestä kullakin kielellä lähestyä puhtaalta pöydältä... Joskus aihe ja konseptikin voi olla kummallakin kielellä sama, mutta silti pyrin välttämään sanatarkkoja käännöksiä...

#5 kirjoitettu 25.11.2020 16:50

AnttiJ kirjoitti:


Jos haluaisi tehdä jotain todella deeppiä englanniksi, niin sitten kieltä pitäisi kai osata todella, todella hyvin.

Sain luettavakseni kerran yhden suomalaisen kundin tekemän englanninkielisen sanoituksen, joka vaikutti minusta ihan hyvälle (no, se nyt ei todista tietysti yhtään mitään). Kuulin myöhemmin, että joku musiikkialan britti oli kuunnellut valmiin biisin ja todennut ettei sikäläinen sanoittaja kirjoittaisi ihan joka kohtaa niin, vaikka ei tekstissä mitään kielioppi-tms. perusvirheitä ollutkaan.


Toki... Deeppiä sanoitusta englanniksi on vaikea tehdä siitä syystä, että se sanavarasto ja ilmaisukyky ei koskaan vastaa sitä jos kieltä puhuisi äidinkielenään...

Jos otan Mikseristä vastaan tulleista esimerkkejä, jollaisia virheitä ihmiset tekee, ja jollaisen äidinkielenään englantia puhuva huomaa heti, niin tossa muutama tyyppiesimerkki:
- Artikkelit kuten a ja the puuttuu tai on väärässä paikassa...
- Sanoja on käytetty monipuolisesti, mutta lauserakenteet ja sanajärjestykset on väännetty sen verran monimutkaisiksi, että näyttää siltä kuin Star Warsin Yoda olisi niitä lausumassa...
- Taikka sitten on käännetty jokin suomenkielinen termi kirjaimellisesti, vaikka se englanninkielessä ilmaistaan jollakin muulla tavalla... Taikka on muuten vaan käytetty sanoja väärin...

Siinä on englantia äidinkielenään puhuvilla naurussa pitelemistä, ja lopulta kun noi a:t ja the:t puuttuu taikka on väärässä paikassa, sanat on kirjoitettu väärin taikka väärässä paikassa, niin se kuulostaa sellaiselta "pilu viiskympiä" meiningiltä...

Lauserakenteista sen verran, että useimmiten englanninkieliset lyriikat on suoraviivaisia:

She came to me one morning... ...on "Lady In Black" kappaleen alku ja kuulostaa paljon paremmalta kuin:

One morning she came to me... (Toki näinkin voi asian ilmaista ja riippuu muista sanoista, että valitseeko tämän, mutta jos tuon kirjoittaa yksinään, niin suora ilmaisu on parempi...)....


Jos olisin englanniksi laulava keikkaa tekevä suomalainen artisti, niin käyttäisin jonkinlaista kielenhuolto taikka kielentarkistus palvelua, jossa saisi palautetta siitä että onko kirjoittamani lyriikka kieliopiltaan ja yleiseltä ulkoasultaan sellainen, että sen ylipäätään kehtaa julkaista...

Mutta paremman puutteessa on aina mahdollista googletella ne lyriikat joita on tekemässä... Kun laittaa lainausmerkkeihin vaikkapa "All that love she gave to me" niin aika varmasti löytyy jokin tekstinpätkä jossa tuota ilmaisua on käytetty... Jos ei löydy, niin sitten vaan takaisin sorvin ääreen...

#6 kirjoitettu 25.11.2020 16:51

No sitten itse biisi. Soundit (erityisesti rummut) ovat paljon paremmat kuin aikaisemmin. Laskeva instrumenttiväliosakin toimi oikein hyvin ja erottui selvästi peruslinjasta. Basso taitaa jäädä hiukan basarin alle tai sitten se on miksattu hiljaisemmaksi kuin odotin. Vokaalit erottuivat vallan mainiosti eikä viressäkään ole aihetta suurempiin valituksiin.

Ns. riimipoliisina (kavereiden antama nimi ) en osaa sanoa sanoituksesta mitään muuta kuin sen, että tarina eteni loogisesti ja ymmärrettävästi alusta loppuun. Olihan siinä toki muutamia riimejäkin, mutta siltikin jätän tarkemman arvioinnin suoremman proosan osaajille. Pirun tarjouksen sisältö lienee jätetty tarkoituksella kuulijan kuviteltavaksi, mutta olisihan ollut hauska tietää mikä se oli. Ainakin tähän biisiin suomi sopii ihan yhtä hyvin kuin englantikin.

Mutta jos käy, niin ajattelin ottaa yhden pienen asian esiin. Koska biiseissäsi vokaalikaaret ovat hyvin usein varsin pitkiä niin se lienee johtanut siihen, että aika usein teet melodiassa saman oloisen niiauksen (liekö ½ vai 1/1 sävelaskelta?) alaspäin kesken pitkää ääntä. Kannattaisikohan tuohon kiinnittää huomiota ennen kuin se kääntyy maneeriksi? Mutta jos se ei sinusta ole mikään issue, niin sitten asia on hyvä ja sillä selvä.

#7 kirjoitettu 25.11.2020 16:55

aRt074 kirjoitti:


mutta ketjun aiheeseen palatakseni, tässä oli varsin miellyttävä mollisointukulku ja melodiapohja. Väliosa toimi paremmin toisella kuuntelulla kun sitä osasi odottaa.

Sointua mukaileva simppeli kitarasoolo ei oikein lähtenyt ja vähän latisti tunnelmaa.

Säkeistöstä sen verran että minusta toinen säkeistö toimi ylivoimaisesti parhaiten kun lauseet olivat pidempiä etkä joutunut niitä venyttämään kuten tavallisesti. Mut ei siitä sanojen venyttelystä sen enempää kun se keskustelu on käyty jo liian monesti täällä
Kukin tyylillään mikä luontevasti tulee.

Eikä ollut yhtään liian pitkä. Joku siitä kuitenkin tulee täällä aina marmattamaan jos teet yli kolmen minuutin biisin jossa on tekstissä jotain järkeä


Heh... Kiitosta palautteesta... Tosta vaan on kommenttia heitettävä ihan tuoreeltaan, että itse taas odotan joka kerta kuunnellessani tuota soolon pätkää, kun pidän siitä kitaran saundista siinä... Mut nää on niin makuasioita...

Ja toi on muuten jännä juttu tuo piisien pituus... Joskus tuntuu että kaksikin minuuttia on liikaa, toisinaan taas ei se kymmenenkään minuuttia meinaa riittää... Mukavaa jos jaksoit kuunnella loppuun asti ja piisi kantaa koko sen seitsemän minuuttia ja rapiat päälle... Tuo oli itse asiassa kiva kuulla...

#8 kirjoitettu 25.11.2020 17:04

Niin ja hei ... onhan tässä vielä sekin, että olen saanut sanoitukseni hyväksytyiksi vaikka olen ne itse kääntänyt suomesta englanniksi sanakirjaa tarvittaessa hyödyntäen. Kupongilla pitää olla alkuperäinen englanninkielinen teksti, suomalainen teksti ja suomalainen teksti käännettynä englanniksi. Pyysin erikseen ESL:n kundia lukemaan onko käännökseni ymmärrettävissä; ilmeisesti oli kun palautetta ei tullut ja luvat heltisivät.

Eli taitavat ulkomaalaiset ammattilaisetkin antaa meille paljon enemmän anteeksi kuin osaamme arvatakaan. Joskus vähän keljuttaa kun joku sana ei sitten millään käänny suussa oikein. Siinä kohtaa ei auta kuin palautella mieleen uutispätkiä YK:sta ja voi huoletta rauhoittua: siellä maailman mahtimiehistä osa puhuu vielä huonommin ääntäen kuin minä. Saksalaisetkin aika usein lemuavat siinä kohtaa kun on tarkoitus ajatella.

#9 kirjoitettu 25.11.2020 17:09

AnttiJ kirjoitti:

No sitten itse biisi. Soundit (erityisesti rummut) ovat paljon paremmat kuin aikaisemmin. Laskeva instrumenttiväliosakin toimi oikein hyvin ja erottui selvästi peruslinjasta. Basso taitaa jäädä hiukan basarin alle tai sitten se on miksattu hiljaisemmaksi kuin odotin. Vokaalit erottuivat vallan mainiosti eikä viressäkään ole aihetta suurempiin valituksiin.

Ns. riimipoliisina (kavereiden antama nimi ) en osaa sanoa sanoituksesta mitään muuta kuin sen, että tarina eteni loogisesti ja ymmärrettävästi alusta loppuun. Olihan siinä toki muutamia riimejäkin, mutta siltikin jätän tarkemman arvioinnin suoremman proosan osaajille. Pirun tarjouksen sisältö lienee jätetty tarkoituksella kuulijan kuviteltavaksi, mutta olisihan ollut hauska tietää mikä se oli. Ainakin tähän biisiin suomi sopii ihan yhtä hyvin kuin englantikin.

Mutta jos käy, niin ajattelin ottaa yhden pienen asian esiin. Koska biiseissäsi vokaalikaaret ovat hyvin usein varsin pitkiä niin se lienee johtanut siihen, että aika usein teet melodiassa saman oloisen niiauksen (liekö ½ vai 1/1 sävelaskelta?) alaspäin kesken pitkää ääntä. Kannattaisikohan tuohon kiinnittää huomiota ennen kuin se kääntyy maneeriksi? Mutta jos se ei sinusta ole mikään issue, niin sitten asia on hyvä ja sillä selvä.


Kiitos Antillekin jälleen terävästä palautteesta... Tuota bassoa toki hieman jouduin lopullisessa miksissä laskemaan tasojen suhteen kun en saanut sitä EQ:nkaan kanssa oikein toimimaan yhdessä vokaalien kanssa niin, että vokaaleista saa taas paremmin selvää...

Ja toisaalta tuo piisi kuulostaa kuulokkeilla ja mun pöytäkaiuttimilla hieman erilaiselta... Basso kuulostaa paremmalta kuulokkeissa, mutta toisaalta tuon kitarasoolon tone on mun pöytäkaiuttimista nannaa mun korville...

Ja noista vokaalikaarista... Noista olen saanut palautetta ennenkin, mutta se kyllä on mun tyyli tehdä ja laulaa näitä... Selvä maneeri, kyllä! Joku sanoikin että sun piisit kuulostaa paljolti samalta... Jos niitä kuuntelee useamman putkeen, niin toki erot melodioissa ja muissa tulevat esiin, mutta satunnainen kuulija saattaa kiinnittää huomiota juuri tähän seikkaan, ja silloin mun piiseissä on lähes kaikissa jotakin samaa...

Ehkäpä tuo on sellainen seikka, jonka enemmän ammatikseen tekevä huomaa heti... Mutta itse en oikein osaisi tulkitakaan noita millään muulla tavalla... Olen kyllä pyrkinyt tuota joissakin paikoin välttämään muin piiseissä, mutta kokonaan en tahdo siitä millään päästä eroon...

¤¤¤
Niin ja tosta pirun tarjouksesta... Niin sehän on tarjous josta ei voi kieltäytyä...

Eli vaikkapa mä siinä lyriikassa kieltäydyin siitä tarjouksesta, niin piru otti kieltoni vastaan pirullisella huumorilla, ja antoi tarjouksensa mukaisesti mulle kaiken sen, mistä olin jäänyt paitsi... Piru siis sai mun elämän (tai pitäisikö sanoa sielun) ja minä vastineeksi jotain jolla nauttia tästä elämästä eteenpäin...

#10 kirjoitettu 25.11.2020 17:11

aRt074 kirjoitti:


Ainoa syy miksi ensin mainittu kuulostaa paremmalta on se että se sopii Lady In Blackin melodiaan, kun taas morning sanaa et saa millään sopimaan samaan melodiaan siten että se toimii yhtä hyvin.

Voisin heti kuvitella että vaikka perinteisessä blues-shufflessa jälkimmäisen voisi fraseerata toimimaan yhtä hyvin kuin ensin mainitun.


Tästä olen kyllä eri mieltä, mutta makuasioitahan nämä pitkälti ovat, enkä minä edes ole mikään auktoriteetti englannin kielisten lyriikoiden suhteen, joten....

#11 kirjoitettu 25.11.2020 17:14

aRt074 kirjoitti:


Tulipa Deja Vu. Otin muistaakseni saman asian esille jo vuosia sitten. Silloin puhuin siitä pakollisesta seiskanuotin vauhdinotosta jokaisessa fraasissa. Se on itse asiassa huomattavasti vähentynyt niistä ajoista ja se on jotenkin tullut hyväksyttyä IT:n omana juttuna.


Juurikin sun ansiosta Arto tämä on huomattavasti vähentynyt... Eli kritiikki on jossakin määrin mennyt kyllä perille...

Mutta kokonaan en tunnu siitä pääsevän eroon, kun se useinkin toimii eräänlaisena siltana eri sointujen ja melodiakulkujen välillä... Ja muulla tavoin en osaisi noita tulkitakaan ja laulaa... Se vaan tulee multa niin luonnostaan...

#12 kirjoitettu 25.11.2020 17:16

Joku tyyli kun tarttuu päähän, niin se sitten pysyy siellä. Kaveri oli vuosi sitten täällä vetämässä biisiä narulle ja kun vokaalit olivat purkissa niin avasin ne Melodyneen, näytin nuottipallukat graafisina ja sanoin, että sulla on tapana lähestyä oikeaa sävelkorkeutta alavireen kautta. Kaveri totesi saman tien: "perskeles, kyllä se nyt on uskottava koska kuoron johtajakin aina valittaa siitä!"

#13 kirjoitettu 25.11.2020 17:28

aRt074 kirjoitti:


Mulla on oikeastaan jo teinivuosista asti ollut tapana ajatella paljon englanniksi. Suomi on kuitenkin niin paljon nuorempi ja rajoittuneempi kieli monilla tavoin että usein tulee ajatuksia joita ei suomenkielellä voi edes ilmaista ilman että merkitys katoaa tai muuttuu.


Itsekin asuin 80-luvulla jenkkilässä kahteen otteeseen yhteensä parisen vuotta... Sillä jälkimmäisellä kerralla olin matkalla yksin, ja siis täysin englanninkielisessä ympäristössä, ja eihän siinä mennyt kuin muutama kuukausi, niin koko ajatusmaailma toimi englanniksi... Sitten siinä meni jonkin aikaa Suomeen palattuani, että ajatusmaailma normalisoitui ja palautui suomen kieliseksi...

Ja tosiaan, on paljon englanninkielisiä sanoja, joita on vaikea suomentaa... Mutta on niitä toisinkin päin...

Oletko kuullut Sapirin-Whorfin hypoteesista?

Se on osin kumottu ja paljon kritisoitu hypoteesi henkilön käyttämän kielen ja käyttäytymisen välillä... Mutta vaikkei kieli ohjaisikaan käyttäytymistä, niin eri kieliä puhuvat yksilöt ymmärtävät maailman osin eri tavalla, koska sanojen merkitykset ja suhteet eroaa eri kielissä...

Ajattelepa vaikkapa suomen kielen sanaa "valtio" joka pohjautuu sanaa valta... Englannin kielen sana "state" taas pohjautuu sanaan tila... Kaikki ne assosiaatiot jo näiden kahden kohdalla ovat aivan eri maailmoista...

#14 kirjoitettu 25.11.2020 17:37

aRt074 kirjoitti:


No juu, kyllähän tuo morning sana toki kivemmin rytmittyisi sinne lauseen loppuun bluesissakin.

Puhekielessä merkityksen osalta riippuu siitä kumman merkitystä haluaa painottaa..."she" vai "one morning", eli jos one morning tulee ensin niin se aamu oli jotenkin erityisen spesiaali....ja sitten pitäisi seuraavassa lauseessa selvittää miksi....(varmaan koska hän kerrankin tuli? tai haki avioeroa tai jotain)

Kun taas jos se nainen ja sen tuleminen tässä on se oleellinen juttu (no ainahan se tietenkin on) ja aamun funktio on vain kertoa milloin hän sattui tulemaan (oih!) niin 'she' sitten alkuun.

Mutta niin kuin joku jenkki tässä kohtaa sanoisi....but I digress...


Englannin kieliopissa on standardi sanajärjestys, jota kutsutaan nimellä "SVO"... Elikkä:

Subjekti >> Verbi >> Objekti

Esim. She drives a car...

Toki voit sanoa "A car is driven by her" mutta tuo on sitä Yoda englantia... Itse olen huomannut, että englantia äidinkielenään puhuvien lyriikoissa käytetään aika suoraviivaista englantia, kun taas esimerkiksi "Mikseriartistien" lyriikoissa lauserakenteet ovat usein paljon mielikuvituksellisempia...

Tääkin on vähän tollainen "vokaalin venytys juttu"... Toki englantia voi vääntää monella tapaa, mutta tuo standardi sanajärjestys toimii useimmiten paremmin...

Itse en kuitenkaan ole kielitieteilijä, joten kaitpa tästäkin olisi jollakin muulla painavaa sanottavaa...

#15 kirjoitettu 25.11.2020 18:15

aRt074 kirjoitti:


Kyllä se tuttu on yliopistovuosilta. Se tosin oli uutta (tai unohdettua) että se on käyttäytymisen ohjaamisen osalta kumottu, vaikka ihan loogiselta kuulostaa nykytiedon valossa.
Kielen ominaispiirteet taitaa usein tulla lähinnä pienenä sivutuotteena niistä asioista jotka todellisuudessa vaikuttavat käyttäytymiseen?


Joo, en mikään asiantuntija ole tässäkään asiassa, lähinnä tuo Sapirin-Whorfin hypoteesi tuli tossa vuosi pari takaperin eteen kun luin kirjaa kulttuurien välisestä kommunikaatiosta...

Tuo kritiikki taitaa siis koskea tuota hypoteesin determinismiä... Ja voi kysyä, ohjaako kieli käytöksen sijaan ennemminkin ajattelua, vaikka näillä kytkentä onkin?

Mä näkisin, että käyttäytymiseen vaikuttaa yksilön ulkoiset tapahtumat ja sitten yksilön sisäiset motiivit... Yleisesti yksilön sisäisiä motiivien lähteitä ovat erilaiset tarpeet, kognitiot (sitä kuinka henkilö ymmärtää maailman ja mitä hän pitää totena) sekä emootiot elikkä se tunnemaailma...

Sosiologiassa on viimeisen vuosisadan aikana tutkittu paljonkin sitä kuinka nämä yksilöstä riippumattomat ulkoiset tekijät ohjaavat yksilöiden toimintaa ja käyttäytymistä... Näitä voivat olla erilaiset sosiaaliset rakenteet, normit, roolit, taikka ylipäänsä jonkin tilanteen luoma oma dynamiikka...

Georg Simmel kiinnitti myös huomiota siihen kuinka paljon ihmisiä on läsnä jossakin tilanteessa... Kolmen yksilön läsnäolo mahdollistaa esim. paljon sellaista vuorovaikutusta, joka ei ole kahden henkilön kesken mahdollista... Esim. liittoutumisen sitä kolmatta vastaan...

#16 kirjoitettu 25.11.2020 18:31

aRt074 kirjoitti:

Tuo aktiivi-passiivi juttu onkin niin monimutkainen englannissa että en sitä lähde availemaan sen enempää.

Mutta kumpaa näistä käyttäisit esim. rattijuoppoporukan kolariautoa katsoessasi.

Idiots were driving that car!

vai

That car was driven by idiots!


Hyvä esimerkki sulta, ja itse valitsisin kyllä tuon jälkimmäisen, ei siinä mitään...

Mutta katsopa tuota seuraavaa lyriikan pätkää Steppenwolfin "Born To Be Wild" kappaleesta:

I like smoke and lightnin'
Heavy metal thunder
Racing with the wind
And the feeling that I'm under

Mitäpä jos se olisikin kirjoitettu muotoon:

It's smoke and lightning that I like
Thunder of heavy metal...

... Taikka Bob Dylanin "Knockin' On Heaven's Door":

Mama, take this badge off of me
I can't use it anymore
It's gettin' dark, too dark to see
I feel I'm knockin' on heaven's door

Toki tuon voisi kirjoittaa eri tavoin ilmaisemalla, mutta tässäkin tapauksessa kerronta on suoraviivaista, ilman sen kummempia lauserakenteellisia kommervenkkeja... Mun mielestä siis lyriikassa on paljon tärkeämpää "to get the job done" kuin miellyttää kriitikkoja hienoilla lauserakenteilla...

Taikka Neil Youngin "I Am A Child":

I am a child, I last a while
You can't conceive of the pleasure in my smile
You hold my hand, buff up my hair
It's lots of fun to have you there

Tuo on konstailematonta, suoraviivaista tekstiä, jossa kerronta osuu koko ajan itse asiaan ja vie tarinaa tehokkaasti eteenpäin...

En väitä olevani Neil Youngin taikka Bob Dylanin kaltainen lyriikan kirjoittaja, mutta tällainen teksti itse asiassa on noissa mun englannin kielisissä demoissa pyrkimyksenä... Yksinkertaisuus, suoraviivaisuus, tehokkuus... Siinä kolme taikasanaa...

#17 kirjoitettu 25.11.2020 18:31

Tiedä Simmelistä, mutta empiirisenä havaintona on tämä: kun porukkaa alkaa olla ryhmässä >10 niin puheenvuoroja käyttävien määrä tuntuu vähenevän jos puhetta ei erikseen nyhdä vuorotellen jokaiselta.

#18 kirjoitettu 25.11.2020 18:37

Kun olen väännellyt noita tekstejä, niin olen aika vakuuttunut siitä että
- suomessakin sanajärjestys määräytyy helposti eri sanojen eripituisten tavujen perusteella sen mukaan mikä sanajärjestys paremmin ja tarkemmin istuu melodiaan
- sanajärjestys määräytyy myös sen mukaan, mihin sanaan saa helpommin riimin rakenneltua

Uskoisin, että eiköhän englannissakin ole samoista asioista kysymys kun puhutaan sanoituksista.

#19 kirjoitettu 25.11.2020 18:39

AnttiJ kirjoitti:

Tiedä Simmelistä, mutta empiirisenä havaintona on tämä: kun porukkaa alkaa olla ryhmässä >10 niin puheenvuoroja käyttävien määrä tuntuu vähenevän jos puhetta ei erikseen nyhdä vuorotellen jokaiselta.


Sähän oletkin oiva sosiologi myös... Sosiologia empiirisenä tieteenä nimenomaan pyrkii tekemään tällaisia havaintoja ihmisten ryhmäkäyttäytymisestä... Taitaa olla loppupeleissä niin, että kaikissa ihmisissä asuu pieni sosiologi, joka tekee havaintoja sosiaalisesta maailmasta ja kartuttaa sitä elämänkokemusta...

#20 kirjoitettu 25.11.2020 18:49

AnttiJ kirjoitti:

Kun olen väännellyt noita tekstejä, niin olen aika vakuuttunut siitä että
- suomessakin sanajärjestys määräytyy helposti eri sanojen eripituisten tavujen perusteella sen mukaan mikä sanajärjestys paremmin ja tarkemmin istuu melodiaan
- sanajärjestys määräytyy myös sen mukaan, mihin sanaan saa helpommin riimin rakenneltua

Uskoisin, että eiköhän englannissakin ole samoista asioista kysymys kun puhutaan sanoituksista.


Toki varmaan on näinkin, mutta katsopa vaikkapa seuraavia lyriikan pätkiä:

Ultra Bra "Minä suojelen sinua kaikelta":

Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen.
Olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna.
Olen seissyt laiturilla kolme
Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon.

Minä suojelen sinua kaikelta,
Mitä ikinä keksitkin pelätä.
Ei ole sellaista pimeää,
Jota minun hento käteni ei torjuisi.


Taikka Hassisen Kone ja "Levottomat jalat":

Ota kiri, ota kiri, loppukiri
Harakiri, kiri, kiri, kiri, kiri
Näin huutaa jalkani turvonneet,
Asfaltissa kahlanneet

Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull' on levottomat jalat (levottomat jalat)
Levottomat jalat (levottomat jalat)
Levottomat
Levottomat jalat (levottomat jalat)
Levottomat jalat (levottomat jalat)
Levottomat


Toki noissa kummassakin lyriikassa voitaisiin sanajärjestystä muuttaa paljonkin ja käyttää erilaisia lauserakenteita, mutta mutta...

... nämäkin artistit ovat valinneet sen suoraviivaisimman ja tehokkaimman tavan ilmaista itseään...

Toki näissäkin on mietitty sitä mikä istuu melodiaan, mutta se ei ole niinkään se lauserakenne ja sanajärjestys, joka näissä on sitä muovailuvahaa, vaan ne sanat itsessään...

#21 kirjoitettu 25.11.2020 19:07

aRt074 kirjoitti:

Neilikalta tai Bobilta voisin tähän heittää kuusi sivullista esimerkkejä vähän mutkikkaammasta ilmaisusta jotka toimivat yhtä hyvin omissa konteksteissään, mutta laitanpa esimerkin just kajareista pöllähtäneestä kappaleesta:

"These fits of depression are torturing me"

Sanoisiko oman elämänsä Yoda noin vaiko:

"I am tortured by these fits of depression"


Joo, sen verran googlettelin että tuo ensimmäinen lainaus on W.A.S.P. in piisistä...

Ja se on sanottava, että kaikki riippuu kaikesta... Noita kumpaakin olisi ihan mahdollista käyttää, ei siinä mitään... Riippuen siis piisistä ja siitä muusta ennen ja jälkeen tulevasta lyriikasta...

Ja toki Neil Youngilta ja Bob Dylanilta varmastikin löytyy mutkikkaampaa ilmaisua... Pointti on kuitenkin mun mielestä se, että käytetään sitä suoraviivaisinta ilmaisua mikä sopii siihen kappaleeseen ja kontekstiin jossa se lyriikan pätkä on, eikä lähdetä monimutkaistamaan sitä turhilla lauserakenteiden väännöillä...

Tää on varmaankin lopulta makuasia, ja kaikki riippuu siitä kontekstista... Mutta jos vaan on mahdollista siinä lyriikassa, melodiassa ynnä muussa, niin yksinkertaisuus on mun mielestä kauniimpaa kuin älytön kieliopillinen iloittelu... Toki joku Bob Dylan taikka muu huippulyyrikko osaa tehdä tämän sellaisella tatsilla, että homma toimii vähän mutkikkaammissakin lyriikoissa...

Tuossa Chuck Berryn "Johnny B. Goode":

Deep down in Louisiana close to New Orleans
Way back up in the woods among the evergreens
There stood a log cabin made of earth and wood
Where lived a country boy named Johnny B. Goode
Who never ever learned to read or write so well
But he could play a guitar just like a-ringin' a bell


Suoraviivaista ja tehokasta...

Mä näkisin, että se ei ole niinkään siis kieliopin ja lauserakenteiden järjestyksen kautta kun tuo piisin lyriikka sovitetaan siihen piisiin, vaan yksittäisiä sanoja lisäämällä ja poistamalla...

#22 kirjoitettu 25.11.2020 19:47

Minulla on tällainen vanhan kansan käsitys sanoituksesta, joka perustuu sanoituksen tiukkuuteen ja riimittelyyn. Ultra Bra on aina esimerkkinä kun puhutaan riimittömistä sanoituksista, joten eihän se toki minullekaan ole mitään uutta. Ihan hyviä tekstejähän ne ovat, ei siinä mitään.

Sitten pitää myös huomioida kumpi on muna ja kumpi kana. Tehdäänkö sanoitus olemassa olevaan biisiin vai sävelletäänkö olemassa oleva teksti (kuten esim. runo, joka ei ole riimiin kirjoitettu). Sillä on enemmän kuin suuri merkitys.

Kun itse teen tekstejä cover-hitteihin, niin ei siinä auta muu kuin laatia teksti sellaiseksi että se istuu melodiaan jos aikoo päästä anomusta pidemmäs. Jos originaali perustuu riimitykseen, perustuu suomalainenkin versio siihen. Näin olen parhaaksi nähnyt menetellä.

#23 kirjoitettu 25.11.2020 20:09

aRt074 kirjoitti:


kaikesta kirjoitustavoista voi aina kaivaa esimerkkejä. Tässäpä pätkät uudempaa Dylania jossa selvästi sanajärjestystä rukkaamalla on saatu teksti sopimaan melodiaan:

Scarlet Town in the month of May
Sweet William Holme on his deathbed lay
Mistress Mary by the side of the bed
Kissin' his face and puttin' prayers on his head
So brave and true, so gentle is he
I'll weep for him as he would weep for me
Little Boy Blue come blow your horn
In Scarlet Town, where I was born

eli annetaan kaikkien kukkien ja tekstinkäsittelytapojen kukkia


Toki... Tuo Dylaninkin esimerkki tossa yläpuolella toimii, ja on omalla tavallaan suoraviivainen...

Ja tämä keskusteluhan oikeastaan lähti liikkeelle siitä, että kuinka suomalaiset harrastaja-artistit tekevät joskus liian monimutkaisia sanoituksia, jotka ei sitten toimi kieliopillisesti taikka muutoinkaan...

En missään tapauksessa ole sitä mieltä, että sanajärjestyksen kanssa ei saisi leikkiä ja pelleillä ollenkaan, vaan puhun sen puolesta, että pyritään siihen suoraviivaisuuteen varsinkin silloin jos nyt ei olla itse niitä tosielämän Bob Dylaneita ja Jim Morrisoneita...

Eli tämä on vähän niistä taidoistakin kiinni... Itsekin olen varmastikin suomalaisissa sanoituksissani valmis leikkimään enemmän sillä kieliasulla pelkkien sanojen sijaan kuin sitten näissä englanninkielisissä piiseissä, joissa pyrin ottamaan sen homman ennemminkin varman päälle...

Tämä keskustelu nyt lähti noiden esimerkkien kautta vähän sivuraiteille tossa mielessä... Eli se nyt on vähän taidoistakin kiinni tämä homma tietyiltä osin... Suomalaiselle Mikseriartistille antaisin kuitenkin sen ohjeen varsinkin jos ei se englannin kieli ole niitä vahvimpia osa-alueita, että jätetään se kieliopillinen kikkailu minimiin, ja keskitytään suoraviivaiseen ilmaisuun, ja yritetään edes se saada oikein maaliin...

#24 kirjoitettu 25.11.2020 20:17

Sanoitus on hyvä, ei ole päälle liimatun makua. Mollisävellys passaa biisin teemaan. Aika rankka muutos aiempiin englanninkielisiin "love-love"-biiseihisi, jotka nekin kyllä puoltaa paikkaansa, The Beatles jollotti: She loves you, yeah, yeah, yeah, hyvä sekin on. Tästä löytyy bluesia ... Pidän.

#25 kirjoitettu 25.11.2020 20:30

urpoarpo kirjoitti:


Sanoitus on hyvä, ei ole päälle liimatun makua. Mollisävellys passaa biisin teemaan. Aika rankka muutos aiempiin englanninkielisiin "love-love"-biiseihisi, jotka nekin kyllä puoltaa paikkaansa, The Beatles jollotti: She loves you, yeah, yeah, yeah, hyvä sekin on. Tästä löytyy bluesia ... Pidän.


Kiitos ja kumarrus... Hienoa jos tämä nyt sitten nappasi...

Sen verran on kuitenkin mainostettava tässä yhteydessä noita omia projekteja, että kyllähän se on fakta kuten kirjoitat, että valtaosa mun englanninkielisistä piiseistä käsittelee romanttisia ihmissuhteita, eikä niissä sanoituksissa ole pyritty mihinkään kirjallisuuden Noopeleihin, mutta toisaalta löytyy sieltä joukosta toisenlaistakin tavaraa...

Nostanpa tässä piruuttani muutaman vanhemman vedon esiin, jotka ei ole ihan sitä love-love kamaa:

IT - Open Up Your Mind
IT - The Road To Wisdom
IT - Thunderbird

#26 kirjoitettu 25.11.2020 20:36

aRt074 kirjoitti:

Varmaan se ongelma on eniten siellä raskaan rockin suunnalla, jossa sanoituksiin on tapana esikuvien tavoin laittaa sellaista mahtipontisuutta ja sitten mennään Spinal Tap Meets Yoda-osastolle..


But these go up to eleven... Varmaan tota ongelmaa on tollakin suunnalla, mutta saako niistä lyriikoista aina edes selvää sen raa'an örinän seasta... Noissa tietyissä metalligenreissä varmaan se kokonaisvaltainen fiilis on kuitenkin kielioppia tärkeämpää...

#27 kirjoitettu 25.11.2020 20:44

aRt074 kirjoitti:


oot varmaan tänkin nähnyt

Amplifier capo


Interviewer: Nigel, how high is your IQ?
Nigel: It goes up to 11, I think, yeah!

#28 kirjoitettu 25.11.2020 20:51

aRt074 kirjoitti:

Rakkaudestakin voi kirjoittaa kiinnostavasti. Jos Beatlesit olis jämähtänyt sille She Loves You ja I Want To Hold Your Hand - tasolle niin bändi muistettaisiin lähinnä kuriositeettina popmusiikin historiassa.


Toki... Mutta mä en olekaan John Lennon taikka Paul McCartney, vaan ihan suomalainen IT... Tarkoittaa siis sanoa, että jokaisessa mun love-love -laulussa on kyllä eri teema ja idea, jos noita oikein tarkkaan tutkiskelee, mutta mitään korkeamman asteen lyriikkaa ja neroutta niistä on varmaan turha hakea...

Olen ennemminkin pyrkinyt suoraviivaiseen ja yksinkertaiseen ilmaisuun...

Siltikin, on tää musta aika hyvä:

IT - These Eyes

I guess that these eyes
Were meant to watch you
And adore your beauty

I guess that these eyes
Were meant to watch you
As years go by, baby

I guess that these eyes
Were meant to watch you
As you grow old
And lose your youth

I guess that these eyes
Were meant to watch you
And love your beauty
Which will never fade away


Tää sanoitus edustaa mun sanoituksia monellakin tapaa...

- Yksinkertainen
- Paljon toistoa, jotta ydinsanoma jää mieleen
- Piisistä puuttuu verse-chorus-verse-chorus rakenne ja se on kokeilevampi 60-luvun lopun psych piisien tapaan

#29 kirjoitettu 25.11.2020 21:00

aRt074 kirjoitti:
Rakkaudestakin voi kirjoittaa kiinnostavasti. Jos Beatlesit olis jämähtänyt sille She Loves You ja I Want To Hold Your Hand - tasolle niin bändi muistettaisiin lähinnä kuriositeettina popmusiikin historiassa.


Voi rakkaudesta(kin) kirjoittaa kiinnostavasti, mutta hitissä asiat on usein iskevästi. Siksi se on hitti. Se ei määrää koko bändin tuotantoa, tarinaa, eikä mielikuvaa, kun bändi tekee paljon muutakin. Hitit kuitenkin auttaa asiaa toimeentulonkin kautta ja sitten voi orientoitua esimerkiksi Sgt. Pepper's lonely hearts club band-fiiliksiin.

#30 kirjoitettu 25.11.2020 21:04

aRt074 kirjoitti:


teemana tuohan toimii varsin moniulotteisesti. Voisi kertoa myös stalkkerista, vähän kuin 'Every Breath You Take'.

Ei varmaan yllätys että mun pää käänsi tän noin....


Heh... Kiero mies, suora selkä ja lämmin sydän... Siis kuvastaako tämä sun ajattelua?

#31 kirjoitettu 26.11.2020 06:04

aRt074 kirjoitti:

Toimivan tekstin rakentaminen ilman riimejä on itse asiassa pirun haastavaa, ainakin vaikeampaa kuin käyttää loppuun kaluttuja riimejä. Hyvin tehdyssä ei sitä riimittömyyttä edes huomaa jos siihen ei varta vasten kiinnitä huomiota.

Pearl Jam - Black


Jatkan vielä tästä mielenkiintoisesta aiheesta, joka tosin mene ohi alkuperäisen langan että heilahtaa.

Itselleni vaikeinta on löytää sanoitusidea, joka ei kuulosta teennäiseltä, vaivaannuttavalta tai suorastaan myötähäpeää herättävältä. Kaikki vähänkin maailmaparannukseen tai sielun syvien syövereiden ytimiin pureutuvat ideat heitän pois mielestäni saman tien ja jätän niiden vääntämisen suosiolla jollekin toiselle. "Käännöksissä" perusidea on onneksi jo valmiina olemassa, joten hakemisen kanssa ei tarvitse painia.

Yksi olennainen asia muuttaa oman kokemukseni perusteella prosessia paljon helpompaan suuntaan: kun itse teen sekä melodiaa että sanoja, voi kumpaa tahansa säätää sellaiseksi että ne kohtaavat toisensa. Melodiaa voi typistää tai pitkittää, tihentää tai harventaa tarpeen mukaan (saman voi tietysti tehdä sanoituksellekin) eikä kukaan pääse sanomaan että jotain olisi tehty väärin. Tekijä on aina oikeassa.

Silloin kun käsitellään "lainatavaraa" pelivarat ovat hyvin vähissä. Kun melodiassa on pitkä ääni, siihen on löydyttävä vastaavan rakenteen omaava sana jonka vokaali osuu pitkän äänen kohdalle. Kun melodia tikkaa nopeasti, siihen pitää löytää sanoja joissa on "oikea" määrä tavuja ja jotka ovat sellaisia, että ne myös pystyy riittävän helposti laulamaan.

En nyt ihan heti lähtisi väittämään kumpi (riimit/riimittömyys) olisi helpompaa; sen kuitenkin tiedä ettei riimien löytäminen luontevasti etenevään juoneen nyt ihan niin helppoa ole kuin voisi luulla. Itselleni suora teksti aiheesta A syntyy verrattomasti lyhyemmässä ajassa. Olen käyttänyt myös metodia, jossa teen ensin tarinan josta rakennan sanoituksen joten tiedän asian omalta osaltani ihan varmasti. Joku muu suoriutuu eri tavalla, ja joku saattaa tehdä suoran tekstin hitaammin kuin riimin.

Onhan sävellyksiä tehty muihinkin kuin perinteisiin laulun sanoiksi tarkoitettuihin teksteihin. Kerkko Koskinen on säveltänyt UB:n ohjelmistoa Erpo Pakkalalta saamansa tekstinipun perusteella, MA Numminen esitti vitsinä sekalaisten asiaoppaiden tekstejä laulettuina 60-luvulla ja Loiri tulkitsi Leinon runoja. Kaikista noista on syntynyt omalla tavallaan erittäin hyvin toimivia konsepteja kultalevyjä myöten.

Noissä tapauksissa mennään tietysti sävellyksissä tekstikärki edellä. Jos säveltäjä osaa asiansa, lopputuloskin istuu kuin valettu. Jos teksti on tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen ja se on sävelletty täysin tekstiä tukevasti ja sen ehdoilla, ei riimittömyys haittaa minuakaan.

#32 kirjoitettu 26.11.2020 09:00 Muok:26.11.2020 10:13

aRt074 kirjoitti:
Rakkaudestakin voi kirjoittaa kiinnostavasti. Jos Beatlesit olis jämähtänyt sille She Loves You ja I Want To Hold Your Hand - tasolle niin bändi muistettaisiin lähinnä kuriositeettina popmusiikin historiassa.


Tuleepa tuosta mieleeni etten tainnut osata kovinkaan montaa sanaa englantia kun Beatles alkoi menestyä täälläkin, joten biisien tekstit olisivat voineet puolestani olla vaikka serbokroatiaa.

Itse kuulun siihen ilmeiseen vähemmistöön joka kiinnostuu ensin biisin musiikista enkä välttämättä edes kuuntele sanoja jos kappale tuntuu todella hyvälle. Sanat astuvat kuvaan yleensä vasta siinä vaiheessa kun biisi on jo muutoin tullut riittävän tutuksi. Varmaan tästä syystä minua ei häiritse pätkääkään vaikka en ymmärrä sanaakaan Locomotiv GT:n biiseistä.

#33 kirjoitettu 26.11.2020 11:37

Myöhään herään tähän aiheeseen ja sivuraiteille tietenkin menen, mutta sallittakoon.
Lyriikasta ja laulujen sanoista kun on kirjoiteltu, ajattelin haarukallani sohaista tätäkin. Nykyään en useinkaan lauluja (siis sanoin varustettuja) tee, koska tunnen oloni epämukavaksi, kun kuvittelen jonkun kuulevan lauluani. Toisaalta en varmaan ole yhtään huonompi laulaja kuin soittajakaan...
Mutta lauluja on tosiaan tullut kuunneltua. Muistan jo 12-13 -vuotiaana yrittäneeni levyiltä epätoivoisesti saada selvyyttä vaikka Dylanin Desolation Row, Subterranean Homesick Blues tai Lonesome Death of Hattie Carrol -kappaleiden sanoista. Varsinainen virtuoosi kun en ollut (eikä nettiäkään tukena), paljon myöhemmin vasta selvisi, että William Zanzinger oli tuossa viimemainitussa se tekijä. 15-vuotiaana tilasin Ameriikasta Leonard Cohenin Selected Poems -pokkarin, jota aloin läpilaulaa, omin sävelin...

Nykyisellään, jos rock-lyriikkaa ajattelen, eniten kiehtovat monitulkintaiset tekstit. Sanat voivat olla yksinkertaiset ja niukatkin, mutta jos siinä on jokin twist tai kryptinen ilmaisu, jokin pointti joka saa ajattelemaan että mitä tuo tuolla tarkoitti... Kaikessa taiteessa, myös musiikissa ja laulun sanoissa tietty haasteellisuus on se suola, joka saa ainakin minut vielä innostumaan ja jatkamaan etsimistä. Myös sellainen lyriikka, jossa mennään joskus suorastaan tarinan ehdoilla, eli ei välitetä loppusoinnuista eikä riimien pituudesta, mutta luodaan kuitenkin vaikuttava kokonaisuus, se pysäyttää kuuntelemaan.

#34 kirjoitettu 26.11.2020 12:21 Muok:26.11.2020 12:44

Tekstien tulkinta on mielenkiintoinen asia. Muistan haastattelun jossa Hectorilta tiukattiin mikä syvällinen juttu sisältyy tiettyyn kohtaan sanoituksessa; sitä kun oli kuulemma pohdittu muutamankin kerran. Hector totesi saman tien, ettei siinä ole mitään salamerkityksiä ja että hänkin on kuullut kuinka yksi jos toinenkin analysoi hänen tekstejään pyrkien löytämään sellaista mitä niissä ei ole.

Vaan kun sen aina tietäisi missä on monta kerrosta ja missä ei .. kuin myös sen onko tulkinnut kerrokset oikein. Olen hiton laiska ja huono selvittämään tekstejä kun menee tarpeeksi vaikeaksi ja etenkin jos joutuisi turvautumaan sanakirjaan.

Mutta löytyy toisenlaisiakin esimerkkejä jossa teksti on niin syvällistä, että se vaatii jonkun fiksun sitä avaamaan. Eivät esimerkiksi kaikki Pete Brownin Creamille tekemät tekstitkään ole ihan päivänselviä. "White room" tarkoittaa Brownin omaa huonetta ja olen itsekin vedellyt ".. black roof country..."-kohtaa edes miettimättä mistä on kysymys (tarkoittaa ikkunasta näkyviä mustia kattoja). Yksi mahdollinen sanojen selitys on täällä, jossa löydettiin kaksikin vaihtoehtoista tulkintaa:

https://www.songmeanin...

En olisi itse älynnyt ensimmäistäkään pienellä miettiselläkään koska luulin että kyse on jonkinlaisesta hapotetusta tajunnanvirrasta jota ei edes ole tarkoitettu ymmärrettäväksi. Vaan väärinpä luulin.

#35 kirjoitettu 26.11.2020 12:43

aRt074 kirjoitti:
muistaakseni Brownin yksiö oli juna-aseman vieressä (at the station) ja black roofit oli höyryveturien paskaamia katoksia tms. Niitä väsyneitä kottaraisia muistelen itse ihmelleeni teini-ikäisenä. Mutta asemalla kulkevaa hameväkeä kai se tarkoittaa??



Noin se taisi ihan tarkalleen ottaen olla. Kottaraiset ovat varmaankin hameväkeä ja arvelen että illasta ja jonkinasteisesta juopumustilasta voisi olla kysymys kun noin kovasti väsyttää.

#36 kirjoitettu 26.11.2020 13:21

Hienoja pointteja teillä. Suhtauduin nuorena suurella innostuksella Dylanin sen aikaiseen eli varhaistuotantoon. Samoin Creamin Bruce-Brown -biisit vaikuttivat suuresti.
Linkkaan tähän kuitenkin kaiken uhallakin esimerkin biisistä, jonka lyriikka on periaatteessa yksinkertainen, mutta joka on aina (no joo - 15 vuotta) minua askarruttanut ja kummastuttanut: Alan Sparhawk esittää Low-yhtyeensä kappaleen ”Death of a Salesman”, jonka jälkeen samainen bipo artisti sitä ”analysoi”...

#37 kirjoitettu 26.11.2020 14:14

cedarbear kirjoitti:
Hienoja pointteja teillä. Suhtauduin nuorena suurella innostuksella Dylanin sen aikaiseen eli varhaistuotantoon. Samoin Creamin Bruce-Brown -biisit vaikuttivat suuresti.
Linkkaan tähän kuitenkin kaiken uhallakin esimerkin biisistä, jonka lyriikka on periaatteessa yksinkertainen, mutta joka on aina (no joo - 15 vuotta) minua askarruttanut ja kummastuttanut: Alan Sparhawk esittää Low-yhtyeensä kappaleen ”Death of a Salesman”, jonka jälkeen samainen bipo artisti sitä ”analysoi”...


Jos kehon kielestä voisi jotain päätellä, niin mies olisi mieluusti jossain muualla kuin tuossa haastattelutilanteessa ... luulisin. Mikä on sikäli vähän outoa, että ilmiselvästi paikalla on kuitenkin yleisö joka suhtautuu mieheen positiivisesti.

Tuossa biisissä on yksi kohta joka tuo mieleen jonkun toisen biisin ... mutta hitto kun en saa kiinni minkä.

Millerin teos taisi olla ensimmäinen josta muistan tuon "kauppamatkustajan kuolema" -sanaparin. Jotenkin oletin, että tarina liittyisi siihen mutta eihän se ollutkaan niin.

#38 kirjoitettu 26.11.2020 14:49

IT kirjoitti:


Tää sanoitus edustaa mun sanoituksia monellakin tapaa...

- Yksinkertainen
- Paljon toistoa, jotta ydinsanoma jää mieleen
- Piisistä puuttuu verse-chorus-verse-chorus rakenne ja se on kokeilevampi 60-luvun lopun psych piisien tapaan


Tähän on vielä pakko palata selvennyksen vuoksi... Nuo kaksi ekaa kohtaa osuvat maaliinsa paremmin, mutta kolmas kohta kaipaa täsmennystä...

Mulla toki on sellaisia piisejä montakin, joista puuttuu selkeä verse-chorus rakenne sekä sointukulkujen että sanoituksien osalta...

Mutta suurimmassa osassa mun piisejä taitaa kuitenkin sointukulkujen osalta verse-chorus rakenne löytyä... Se on enempi sitten tuolla sanoitusten puolella, että tuo hämärtyy... Monissa piiseissä tuon toiston takia on ennemminkin niin, että on eräänlainen esikertsi ja sitten se kertsi, mutta varsinainen itsenäinen verse puuttuu...

Tuosta esimerkkiä: IT - Electric Noize (Vocal Version)

You hear that sound
Coming from the bar
It's raw
It's Jimi playing guitar
On overdrive

That's what they call Rock 'n Roll
Electric noize in your head


Tuossa toki on verse ja kertsi, mutta tuon versen alku toistuu jokaisessa muussakin versessä, joten se on enemmänkin eräänlainen esikertsi kuitenkin ja sitten seuraa lyhyt kertsi....

No joo, ei tästä sen enempää...

#39 kirjoitettu 26.11.2020 14:54

cedarbear kirjoitti:

Myöhään herään tähän aiheeseen ja sivuraiteille tietenkin menen, mutta sallittakoon.

Lyriikasta ja laulujen sanoista kun on kirjoiteltu, ajattelin haarukallani sohaista tätäkin. Nykyään en useinkaan lauluja (siis sanoin varustettuja) tee, koska tunnen oloni epämukavaksi, kun kuvittelen jonkun kuulevan lauluani. Toisaalta en varmaan ole yhtään huonompi laulaja kuin soittajakaan...


Toki... Sivuraiteelle meneminen näissä mun demojen arviointiketjuissa on ennemminkin vaatimus kuin tabu... Toki tota mun piisiäkin saa kommentoida, mutta onhan se hienoa jos nää ketjut voi toimia ponnahduslautana ylipäätään keskustelulle musiikista...

Ja tosta epämukavasta olosta kun kuulee omaa laulua, niin joskus oman nauhoitetun äänen kuuleminen vaatii totuttelua... Vaikket mikään Elvis Presley olisikaan ääneltäsi, niin enhän sitä minäkään ole... Loppujen lopuksi jos teet vain demoja suppean joukon kuunneltavaksi ja omaksi iloksesi, niin who cares? Antaa palaa vain Frank!