Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.11.2020 06:55

Voin ihan rehellisesti todeta olevani luova ihminen...

En ehkäpä ole maailman luovimpia, ja parannettavaa on paljonkin, mutta nuo kohdat 1) ja 4) sopivat hyvin mun tapaan toimia ja ajatella...

En juurikaan fakkiudu tietoon... Toki jos jonkin asian on opiskellut taikka pohtinut läpikotaisin vuosien varrella, niin tällaisten ajatusten muuttamiseksi tarvitaan kovat perusteet...

Mutta sellaisten asioiden kohdalla, joista mulla on suhteessa vähemmän tietoa, niin on helppo sanoa, että uuden informaation valossa on jopa pakko ja velvollisuus muuttaa omia käsityksiään asioista...

Mitä tulee tuohon tuotannon määrään ja siihen että antaa itselleen myös luvan tuottaa roskaa, niin sehän pätee mun Mikseriprojekteihin varsin hyvin... Olen säveltänyt ja tehnyt Mikserivuosieni (vuodesta 2013) aikana yli 300 demoa (joista suurin osa vielä tallella täällä Mikserissä), ja sanomattakin on selvää, että suuri osa noista demoista on vähintäänkin keskinkertaisia, jos ei nyt täyttä roskaa kuitenkaan...

Mutta kyllä sieltä seasta löytyy myös ne omat onnistuneemmat vedot... Ei ehkäpä Billboard Hot 100 Top 10 kamaa kuitenkaan, mutta onnistuneita vetoja tässä mun projektin luomassa omassa kontekstissa ja viitekehyksessä...

¤¤¤
Ja näin yleisestikin, luovuushan on sitä että luodaan jotakin uutta... Se kenties rakentuu vanhan päälle, mutta lopulta sen polttoaineena on se, että henkilö pystyy kyseenalaistamaan vanhat faktat taikka tavat toimia... Luovat ihmiset ovat myös ikuisia oppijoita suhteessa elämään ja maailmaan, ja pyrkivät integroimaan kaiken uuden tiedon jo olemassa olevaan tietovarantoonsa...

#3 kirjoitettu 22.11.2020 09:44

F|Bitch kirjoitti:


En tiedä kohdista 1-4 onko muka näin..

Ei luovuus kulje kello kaulassa
Ei luovuus ole vain tuottamista
Luovuus saa sut itkemään huutamaan raivosta
Se saa sun jalat irti maasta
Luovuus on surrelistista
Luova ihminen kärsii rakastaa ja elää sitä


Noista kohdista 1-4 sen verran, että toki hieman googlettelin ja katselin pari YouTube videota aiheesta, ja sitten yhdistelin "luovasti" noita tuloksia yhteen... Eli ihan pystymetsästä en noita kohtia tempaissut taikka niitä itse keksinyt...

Ja ihan hyvää henkilökohtaista ja subjektiivista pohdintaa sulla tuosta luovuudesta... Nuo mun kohdat 1-4 pitääkin kyseenalaistaa luovasti, koska luovuuteen varmastikin liittyy aika paljon muutakin kuin mitä nuo kohdat pitävät sisällään...

Mutta luovuuteen todellakin liittyy se piirre luovissa ihmisissä, etteivät he fakkiudu ennakkoasenteisiin ja ennakkofaktoihin, jos uudet faktat kertovat jotain ihan muuta... Se ei ole takin kääntämistä, vaan sopeutumista realiteetteihin... Monilla ihmisillä vaan on niin suuri (taikka heikko) ego etteivät he pysty myöntämään olleensa väärässä...

Ja toisaalta luovuuteen näyttäisi liittyvän tuo, että luovat ihmiset ovat kokeilevia, eivätkä pelkää epäonnistua... Koska joka kerta ei voi saada aikaan vuosisadan suurimpiin kuuluvaa mestariteosta... Itse näkisin, ettei tuo luovuuden vimmassa tehty suuri tuotannon määrä ole laisinkaan pakkotuottamista taikka kello kaulassa kulkemista, vaan siihen omaan alaan uppoutumista, paneutumista, antautumista, dedikoitumista...

#4 kirjoitettu 22.11.2020 10:06

Tuotteliaisuus ja luovuus ... onko niillä suoraa ja kiistatonta korrelaatiota? Taitaa olla vähän sekä että. Heitänpä tässä pari aihiota jatkopohdiskeluun.

Jos oikein muistan, historiasta löytyy esimerkkejä myös sellaisista suurista taiteilijoista, jotka tekivät yhtä työtä jopa vuosikausia (mm. kirkkojen freskojen maalarit). Elämässään ehkä vain pari kirkkoa maalannut mestari voi olla paljon luovempi kuin kämmenen kokoisen taulun päivässä tekevä tavallinen taidemaalari. Toisen töiden lukumäärä on kolme ja toisen seitsemän tuhatta.

En myöskään usko, että suurten veistosten tekijät huitelivat töitään ihan tuosta vaan valmiiksi, eivätkä arvaten myöskään sinfonioiden säveltäjät. Pieniä veistoksia tekevien veistäjien töiden määrä on varmasti suurempi kuin toisessa ääripäässä operoivien suurten töiden mestareiden määrät. Myös eri kiviaineisten työstön vaikeus poikkeaa merkittävästi toisistaan; kalkkikiveä on varmasti helpompi muotoilla kuin graniittia. Kipsivalos syntyy vielä helpommin.

Ihmisen fyysinen kyky tehdä asioita käsillään asettaa kyllä tietyt rajat. Rohkenenkin väittää, että työn tekotapa kuin myös teoksen koko, materiaali ja pinta-ala vaikuttavat merkittävästi valmiiksi tehtyjen töiden määrään kuin myös siihen kuinka monta teoksiksi laskettavaa "harjoituskappaletta" työstä on tehty.

Onko esimerkiksi kappalemäärä yksinään ylipäänsä relevantti mittari arvioida taidetta tai taiteilijan luovuutta? Jos se ei ole, niin miten "tuotteliaisuutta" oikeastaan pitäisi mitata?

Sekin pitää huomioida, että kaikki taiteen historian suurmiehet eivät toimineet välttämättä suinkaan yksin vaan käyttivät "oppipoikia" ja kisällejä apunaan, mikä tietysti vaikuttaa mestarin nimiin tehdyn tuotannon määrään positiivisesti.

Yksi pointti on se, että emme ikinä saa tietää kuinka hyvää jälkeä henkilö X olisi tehnyt jos olisi määrän sijaan keskittynyt laatuun. Omalta osaltani vastaus on päivänselvä: mitä kauemmin hieron yksityiskohtia, sen paremmaksi biisi muuttuu; aika usein ensimmäinen versio on säälittävän rajamailla jälkikäteen kuunneltuna. Mutta kuten sanottu, tämä on asia jolla voi spekuloida, mutta johon ei ole vastausta olemassa koska aikaa ei pysty kelaamaan taaksepäin.

Entä miten jälkikäteen erottelemme sen onko joku taiteen mestarilta jälkeen jäänyt teos luonnos vai lopullisesti valmis? Onko joku piirros tehty itsenäiseksi teokseksi vai onko se vain pelkkä suunnitelma tekemättä jääneestä maalauksesta? Jos teos on valmis, on helppo päätellä mitkä ovat sen luonnoksia, mutta jos teosta ei ole, asia ei ehkä olekaan ihan niin selvä. Onko kuitenkin kaikki luonnoksetkin laskettu mestarin teoksiksi?

Entä onko "demo" valmis sävellys vai ei? Hyvä kysymys; itse miellän demon jonkinmoiseksi aihioksi josta on ehkä tarkoitus tehdä biisi. Joku tekee demosta levytyskelpoisen loppuun asti sovitetun version, joku toinen taas ei. Voiko noita määriä (eli tekijän lukumääräisiä tuotteliaisuuksia) verrata keskenään? Mielestäni ei, koska jälkimmäiseen vaihtoehtoon menee selvästi enemmän aikaa vaikka teoksien lukumäärä ei siitä kasvakaan. Minusta luovuus voi piillä myös niissä yksityiskohdissa, joita toisen tekijän demoissa ei ole vielä mietitty.

Otanpa tähän luovan toimialan esimerkin, joka ei liity suoraan aiheeseen, mutta avaa sitä miksi koen asian vähän ongelmalliseksi. On kaksi sanomalehteä tekevää toimittajaa. Toinen heistä (henkilö A) tekee päivittäisiä lyhyitä rutiinijuttuja omalta vastuualueeltaan ja toinen (henkilö B) etsii ainutkertaista skuuppia. Henkilö A:n tekemä juttumäärä on lyhyessä ajassa satoja ja palstamillimetrimäärä moninkertainen henkilö B:hen verrattuna. Silti henkilö B voi saada tekemästään yhdestä aukeaman reportaasista alalla arvostetun palkinnon. Sekä A että B tekevät kumpikin luovaa työtä yhtä monta tuntia, mutta silti määrällisesti paljon vähemmin tehnyt palkittiin. Tässä tapauksessa määrällä ei ollut mitään tekemistä laadun kanssa. Alan kysymys kuuluukin: voiko toimittajan työtä mitata palstamilleinä? Vastaus on ei, vaikka tiettyä juttujen vähimmäismäärää odotetaankin kaikilta.

Mielenkiintoinen aihe, jossa on taas paljon eri vivahteita ja paljon enemmän kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia.

#5 kirjoitettu 22.11.2020 10:27

Antin pohdinta on niin perusteellinen, että sanonpa vaan, että olen samaa mieltä. Lisäksi semmosta, että luovassa työssä olisi hyvä olla rohkea, eikä antaa pelon tai häpeän määrittää ratkaisuja. Pahimmillaan se voi kyllä johtaa jopa väkivaltaan teoksen tekijää kohtaan, jos sorkkii herkkää aihetta. Samalla myös voi tulla suurta kiitosta joltakin suunnalta.

#6 kirjoitettu 22.11.2020 10:29

AnttiJ kirjoitti:

Tuotteliaisuus ja luovuus ... onko niillä suoraa ja kiistatonta korrelaatiota? Taitaa olla vähän sekä että. Heitänpä tässä pari aihiota jatkopohdiskeluun.

Jos oikein muistan, historiasta löytyy esimerkkejä myös sellaisista suurista taiteilijoista, jotka tekivät yhtä työtä jopa vuosikausia (mm. kirkkojen freskojen maalarit). Elämässään ehkä vain pari kirkkoa maalannut mestari voi olla paljon luovempi kuin kämmenen kokoisen taulun päivässä tekevä tavallinen taidemaalari. Toisen töiden lukumäärä on kolme ja toisen seitsemän tuhatta.

Onko esimerkiksi kappalemäärä yksinään ylipäänsä relevantti mittari arvioida taidetta tai taiteilijan luovuutta? Jos se ei ole, niin miten "tuotteliaisuutta" oikeastaan pitäisi mitata?

Yksi pointti on se, että emme ikinä saa tietää kuinka hyvää jälkeä henkilö X olisi tehnyt jos olisi määrän sijaan keskittynyt laatuun.

Entä miten jälkikäteen erottelemme sen onko joku taiteen mestarilta jälkeen jäänyt teos luonnos vai lopullisesti valmis?

Entä onko "demo" valmis sävellys vai ei? Hyvä kysymys; itse miellän demon jonkinmoiseksi aihioksi josta on ehkä tarkoitus tehdä biisi.

Mielenkiintoinen aihe, jossa on taas paljon eri vivahteita ja paljon enemmän kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia.


Hyvää pohdintaa sulta taas Antti.... Nuo mun aloituksessa olleet kohdat pitääkin kyseenalaistaa... Tähän aiheeseen kun liittyy varmastikin paljon muutakin kuin nuo mun hätäpäissäni kokoamat kohdat...

Ja ylipäätänsä voi kysyä, että voiko luovuutta mitata? Siis muutoinkin kuin pelkästään töiden määrällä...

Ja tässäkin tapauksessa oikeastaan se ydinpointti luovien ihmisten kohdalla ei ollut "määrästä laatua" vaan se että lahjakkaat ihmiset eivät pelkää tehdä myös heikompaa laatua siellä seassa... Onko ne sitten luonnoksia vaiko valmiita taideteoksia, on sivuseikka... Jos jotain asiaa tekee sillä periaatteella, että pyrkii pelkästään keskittymään laatuun, ja tuottaa sen takia vähemmän materiaalia, niin moni mestariteos saattaa jäädä syntymättä...

Mutta toki... Tästä aiheesta nousee varmastikin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja tässä ketjussa on nyt lupa pohtia sitä, mitä nämä luovuudelle relevantit kysymykset ovat...

Koskapa jokainen meistä mikseriläisistä ovat luovia... Silti uskoisin, että olemme kaikki eri tavoin luovia, ja jokaisella on varmaan sanansa sanottavana tästä aiheesta...

#7 kirjoitettu 22.11.2020 10:37

urpoarpo kirjoitti:


Antin pohdinta on niin perusteellinen, että sanonpa vaan, että olen samaa mieltä. Lisäksi semmosta, että luovassa työssä olisi hyvä olla rohkea, eikä antaa pelon tai häpeän määrittää ratkaisuja. Pahimmillaan se voi kyllä johtaa jopa väkivaltaan teoksen tekijää kohtaan, jos sorkkii herkkää aihetta. Samalla myös voi tulla suurta kiitosta joltakin suunnalta.


Tuossa muuten tuore uutinen, joka liippaa läheltä tätä aihetta "luova työ ja rohkeus":

YLE: Harry Styles mekossa oli Amerikalle liikaa


Joskus se rajojen rikkominen voi olla vaikeaa... Varsinkin jos on mies, ja pukeutuu mekkoon yhden maailman johtavan muotilehden kannessa...

Ehkäpä tuossa nyt ei ole niinkään kyse taiteellisesta luovuudesta tuossa jutussa, mutta rohkeudesta tehdä ja tuoda keskusteluun asioita, joita pidetään tabuina...

#8 kirjoitettu 22.11.2020 10:51 Muok:22.11.2020 11:03

...tiedä tuosta luovuudesta...

Joitain hajahuomioita ihan arkisella tasolla, ja ehkä musiikkiin ja myös sen tekemiseen liittyen:
Tuosta fakkiutumisen välttämisestä johti ajatus siihen, miten oma musiikkimakuni on vuosien aikana muuttunut, ”kehittynyt” ja laajentunut. Jos genreistä haluaa puhua, niin aika laajalla skaalalla nykyään musiikkia kuuntelen. En ole sitä kuitenkaan koskaan liittänyt luovuuteen, mieluumminkin uteliaisuuteen tms. Musiikin tekemiseni, jos sitä siksi voi sanoa, on sekin heitellyt laidasta laitaan ja ”kehittynyt” ajan myötä, mutta luovuus... hmm... taitotaso taitaa olla esteenä luovuudelle?

Jaa-a, omasta mielestäni voin olla mitä vain, mutta oikeasti en varmaan ole.
Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki? Ja miten tämä nyt luovuuteen liittyy?
Sori vaan että lähestyin aihetta luovasti...

cedarbear muokkasi viestiä 10:52 22.11.2020

cedarbear muokkasi viestiä 11:01 22.11.2020

#9 kirjoitettu 22.11.2020 11:02

cedarbear kirjoitti:
taitotaso taitaa olla esteenä luovuudelle?


Tuossa on muuten yksi tärkeä pointti. Muistan, että Hasse Wallistakin sanottiin aikoinaan "muut soittavat mitä osaavat, Hasse soittaa mitä haluaa".

Olen joskus itsekin soittaessani törmännyt siihen, että tiesin mitä haluan, mutta pahus kun en osannut teknisesti soittaa haluamaani kuviota riittävän nopeasti. Tekninen osaaminen on ilman muuta luovuutta rajoittava tekijä erityisesti silloin kun puhutaan live-soittamisesta.

#10 kirjoitettu 22.11.2020 11:03

cedarbear kirjoitti:


Musiikin tekemiseni, jos sitä siksi voi sanoa, on sekin heitellyt laidasta laitaan ja ”kehittynyt” ajan myötä, mutta luovuus... hmm... taitotaso taitaa olla esteenä luovuudelle?


Onko luovuus kiinni taidoista? Tämä onkin erittäin hyvä kysymys...

Voiko taitotaso olla esteenä luovuudelle, vai onko se esteenä pelkästään tasokkaan ja monipuolisen teoksen luomisessa? Ja täytyykö teoksen olla tasokas ja monipuolinen, jotta sitä voi ajatella luovuuden ilmentymäksi?

Mutta tottahan se on omallakin kohdalla, että kun soittotaidot ovat pikkuhiljaa kehittyneet, niin tuo demojen taso on noussut kummasti... Ei ehkäpä ammattitasolle vieläkään, mutta kyllähän noita kuuntelee ennemmin kuin turpaansa ottaa...

Siltikin, mun mielestä luovuudessa on ehkäpä kuitenkin loppupeleissä hieman eri asiasta kysymys kuin taidoista, vaikka näillä kahdella asialla onkin jonkinlainen kytkentä keskenään?

#11 kirjoitettu 22.11.2020 11:18 Muok:22.11.2020 11:27

cedarbear kirjoitti:

Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki?


Liiallinen itsekritiikki on paha asia, se kankottaa koko toiminnan. Teos on aina sen kyseisen hetken ilmentymä, sekä luovuuden että taidon suhteen. Ja se on aina vajaa jotenkin. Kannattaa myös mieltää tavoitteet, joihin pyrkii. Onko tarkoitus olla virtuoosi ja hallita instrumentti täydellisesti, vai onko tavoite vaikkapa tehdä toimiva laulu, joka on kohtuullisen hyvä kokonaisuus.

Rima katossa jo lähtiessä tarkoittaa useimmiten sitä, että homma kusaisee. Toki rima on instrumentin hallintaan panostavalla virtuoosilla korkeammalla kuin laulunsa säestäjällä (instrumentin osalta).

Mielestäni Mato Valtonen traktorin mallinen pahvikitara kourassa lavalla oli erittäin luova tapaus. Samoin Veltto Virtanen vääntelehtiessään sähkökitara kourassa esiintyessään. Luovuus on moninaista.

urpoarpo muokkasi viestiä 11:26 22.11.2020

#12 kirjoitettu 22.11.2020 11:26

cedarbear kirjoitti:

Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki? Ja miten tämä nyt luovuuteen liittyy?



Kai se aihetta vähintäänkin sivuaa.

Liiallinen itse (tai muiden harjoittama) kritiikki voi olla luovuuden este: tekijä hylkää hemmetin hyvän biisin koska pitää itse sitä esim. liian naivina tai kaverit torppaavat sen bändin harjoituksissa vaikkapa "liian taiteellisena". Sitten kun säveltäjän tai bändin "hylkäämää" biisiä tarjotaan myöhemmin vaikkapa managerin toimesta jollekulle muulle siitä tuleekin iso hitti.

Jos pitäisi valita, niin liiallinen itsekritiikki voi estää hyvinkin luovan teoksen julkaisemisen, mutta olematon itsekritiikki ei kai koskaan (paitsi silloin, jos levy-yhtiö ei enää viitsi edes avata ao. säveltäjän lähettämiä emaileja) ?

#13 kirjoitettu 22.11.2020 12:44

Tuosta voi pumpata itseensä positiivista luovuusenergiaa (vanhalla metodilla toteutettuna ennen turboahdetun suoriterockin aikoja):

https://youtu.be/y7weZ...

#14 kirjoitettu 22.11.2020 13:07 Muok:22.11.2020 13:12

urpoarpo kirjoitti:


Tuosta voi pumpata itseensä positiivista luovuusenergiaa (vanhalla metodilla toteutettuna ennen turboahdetun suoriterockin aikoja):

https://youtu.be/y7weZ...


Heh... Kiitos tästä, oli muuten kova veto... Ja mistähän tuo Veltto Virtanen on oikein saanut nimensä kun esitys oli kaikkea muuta kuin veltto, ja varsin energinen...

Jotenkin tästä Velton esityksestä tulee mieleen tämä Raaka-Arskan veto jonka olen ennenkin tänne Mikseriin postannut:

Roudari Honey

Ja tossa poonus: Vaatteet (on mun aatteet)


Jos haluaa saada mummojen hiukset tötterölle, ja räkäisen rock tyylisen luovuuskäyrän nousuun, niin noista on hyvä aloittaa... Raakoja vetoja, ja siinä mielessä Suomi Rockin parhaimmistoa omassa aitoudessaan ja neroudessaan...

#15 kirjoitettu 22.11.2020 13:11

cedarbear kirjoitti:

Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki? Ja miten tämä nyt luovuuteen liittyy?


Liiallinen itsekritiikki tappaa luovuuden... Olematon itsekritiikki saattaa tuottaa rekkamiehen pastilleja, mutta myös niitä aitoja helmiä...

Ja tosta taidosta kun aiemmin mainitsit, niin jos artistilla on taitoa ja hyvä maku, niin olemattomallakin itsekritiikillä saa automaattisesti tuotettua perushyvää kamaa... Joillakin se tatsi vaan on luonnostaan hyppysissä, joiltakin se puuttuu tyystin...