|
samiviinik
1801 viestiä
|
#3 kirjoitettu
21.02.2018 13:17 Muok:28.02.2018 20:54
-Minä lopetan teidän haukkumisen ja te maallisesti vastaatte rikoksistanne minua kohtaan, että minä pääsen vittuun täältä. Ok?
-Ettei tarvitse leikkiä sitä, että minä olisin kuollut.
-Minä tulen paukuttelemaan kuolemaani saakka teidän rikoksilla minua vastaan, ellette ilman oikeudenkäytiä rupea vastaamaan niistä!
Voimme oikein kirjallisesti sopia, etten tule kertomaan tallaisia asioita julkisuuteen.
-Pistätte vipinää toimintaan ja asianajajan puhumaan minulle sovintoesityksestänne. Ettei minun ensi viikolla tarvitse mennä sinne paikallisten velttoperseiden kokoontumiseen.
-Te pakkoasutatte minua täällä Pihtiputaalla, pidätte väkisin ilman seksiä, työtä. Kumma kun ette tapa nälkään.
-Kahilainen on Jumala.
-Mitä ne sadat Facebook kaverit, ketkä tietää tästä? Luulevat että minut on tapettu.
-Minä haluan pois täältä peräkylästä, missä ei näe pillua, kuin televisiosta.
Ja nyt teidän pitää antaa minulle rahat siihen, kun juotin Jari Hakoselle Pekkarisen duunista saadut rahat, kun olette luulotellet, mitä olette luulotelleet. Millä on ollut tarkoitus jotain tallaista tehdä.
-Minä asun pakosta täällä!
-Minä asun pakosta täällä, olen pakosta ilman seksiä, olen pakosta ilman työtä.
Tämä on kuin vankila minulle.
-Ja tästä minun vankina pitämisestä minä tulen lopun elämääni kertomaan maailmalle, jollette te anna minulle rahoja, millä täältä pääsee pois ilman vehkeilyä.
-Ryöstätte maat ja rahat.
-Ymmärrättekö että Pihtiputaan kunta muistuttaa helvettiä minun silmissä ja Kahilainen saatanaa.
-Täytyy olla lääkäri Pihtiputaalta pillua saadakseen.
Miksi Viitaseudun kumppanuus ry meni leikkimään niitä Venäläisiä naisia, eikä ottanut siitä asiaankuuluvaa vastuuta?
-Teidän vittujen takia minä en saa pitää edes facebooktiliä!
-Juoksen 10km päivään, enkä saa pillua edes rahalla.
-Neitsyen vastakohta.
-Kepu pettää aina.
-Leikitään että minä olen kuollut.
-Kirjoitin Pietiläisen Petrille valitteluviestiä hänen puhelimen hajoamisen johdosta ja viimeisin Facebook tili suljettiin tämän tehtyäni. Päivemmällä joku nainen oli pyytänyt minua soittamaan hänelle, mutta se olikin joku kusetus, missä vanha mies vastasi.. jälkeenpäin kun yritin etsiä tätä naista kirjoittamalla hänen nimensä hakukenttään, tili taas poistettiin.
Puolenpäivän aikaan sain pillukuvan, missä oli nimetön sormi perseessä.. tarkoitus luultavastikkin esittää tallaista "juopon sormet" syndroomaa. 5€ Onnibussin lippuun piti antaa, niin pillua olisi saanut.
40ha:lla metsää ostaa kaksi tämmöistä kämppää ja mitä se hänen siskonsa tekee tuolla naapurissa?
Rupean leikkimään äitini henkilökohtaista avustajaa.
-Meikäläinen leikkii tahtomattaan Ylälehdon Jormaa.
-Minä haluan töitä ja pillua!
-Minä olen 2013 syksystä asunut tässä keittiön pöydällä.
-Pidätte minua väkisin tässä!!
-Valtiolta saa kuvan pillusta.
-Naapuri itkee lopun elämäänsä minun 10vuotiaana hänen pillun vaatteiden päältä käpälöintiä, minkä takia minun täytyy suurin piirtein kuolla?
-Vaimon pyynnin alkeet.
-Tietokoneelta sitä pillua loputtomasti näkee.
-Lehtoperäntie 389:ssä loputtomasti töitä, kuten talo oli rakennuttu 1890 ja isä halvaantui 1989. Sattumaa?
-Tässä joku muu leikkii isäni kuolemalla, kuin minä.
-Voin minä tännekkin ruveta kirjoittelemaan.
-Suomen valtio on minua vastaan.
|
|
samiviinik
1801 viestiä
|
#15 kirjoitettu
01.03.2018 12:46
31 tammikuuta sähköpostiini tulee hämäräperäiseltä vaikuttava sähköpostiviesti. 'hi. kuinka voit?
Toivon, että kaikki on hyvin.
Olen Yana. Muistatko minut? kerroimme teille, kunnes uusi vuosi. tarkemmin vaihdetaan vain yhden viestin.
Haluan jatkaa viestinnän sinua. tutustua sinuun paremmin. jakaa valokuvia.
Toivon, että sinäkin haluat!
Lähetän sinulle kuvani.
Toivottavasti vastata minulle!
Odotan!'
Edellisenä iltana olin möykännyt humalassa takapihalla vainoamisesta. Esitän epäilyni asian todenperäisyydestä ja jatkamme viestintää. Kertoo olevansa Venäläinen ja niin poispäin. Jonkinaikaa kirjoituksia vaihdeltuamme, alan huomaamaan minuun kohdistuvan kyläyhteisön vainoamisen viittaavan näihin kirjoituksiini. Ulkona liikkumisiani oli seurattu vajaa puolivuotta, en vain ollut sanonut asiasta mitään. Kerron alkoholin käytöstäni, näen kunnanjohtajaa muistuttavan henkilön paikallisen alkoholiliikkeen nurkalla, jossain kuudenmaissa aamulla. Milloin tämä liikerakennus ei ollut vielä aukikaan. Lähetän kuvan itsestäni, missä minulla katse hieman karsastaa. Sosiaalityöntekijää muistuttava henkilö tulee vastaani, apteekin entisellä sijaintipaikalla. Silmät vinossa, kuin minulla tässä kuvassa. Kerron työstäni, missä ei tehdä mitään. Seuraavana päivänä paikallinen linja-auto yrittäjä kaivelee kaivonkansia raudanpaljastimella keskustassa. Minut vedätetään kirjoittamaan vittuunnustani erään pienen internetsivuston keskustelualueelle. Noidun kaikenlaista, työkaverit aamupalvereissa rupeavat näyttelemään kaikenlaista. Tekoitkua, toimimatonta kättä, etusormia. Teen tästä väärinkohdelluksi tulemisen tunteesta kirjoitelman, minkä lähetän kaikille kansanedustajille. Vastaukset ovat melko hyödyttömiä. Kerron vainoamisesta ja kirjoituksista tälle "venakolle" päihdetyöntekijälle, kenen luona kävin tuolloin vielä keskustelemassa asioistani. Vaikuttaa jotenkin kauhistuneelta, on viemässä minua samantien lääkärin puheille. En ole myötämielinen asialle. Hän järjestää muutamanpäivän päähän psykiatrin tapaamaan minua paikkakunnalle. On laittamassa pakkohoitoon, ellen jatka lääkitystä, minkä lopetin omatoimisesti edellisenä syksynä. Lupaudun jatkamaan lääkkeen ottamista, vaikka näin ei ollut tarkoituskaan. Huijaukseksi meinasin käydä apteekista hakemassakin ks nappeja. En kuitenkaan näin tehnyt. Viikonlopun jälkeen on taas tapaaminen päihdetyöntekijän kanssa. Tiistaipäivä, hieman ennen kuin työt loppuu. Työnjohtaja kutsuu puheilleen ja muistuttaa, jotta minulla on aika tälle päihdetyöntekijälle töiden jälkeen. 'Menethän varmasti?' 'Lupaathan mennä?' Lupaan mennä. Töiden jälkeen kylmästi kävelen kotiin. Tulen tulokseen, jotta töihinkään ei kannata mennä. Haen illalla laatikon kaljaa kaupasta ja rupean höpöttelemään tietokoneelle. Aamulla päihdetyöntekijä tulee kotiini ja on passittamassa pakkohoitoon. Uhkaa poliisi kyydillä, jos ambulanssiin en suostu. En rupea vastaan laittamaan. Soittaa ambulanssin, mikä on hetken kuluttua oven takana. Toppuuttelee kaljan juontia, pääsen kuulema paremmin pois, kun ei kovin juo. Luen ambulanssihenkilökunnalle kirjoitelmani asiasta, mikä tähän tilanteeseen on johtanut. Esityshän on horjuva, mutta asiasisältö luultavimmin tuli selväksi. Toteavat, jotta pitäisi lähteä hoitoon viemään. Vedän tupakan ja seikkailu alkaa. Matkalla mittaillaan sykettä ja verenpainetta. Koitan selvittää, miksi alkoholinkäyttö nostaa verenpainetta, mutta en saa vastausta. Olemme Viitasaaren terveyskeskuksen pihassa. Hoitajat käyvät sisällä, minä odottelen ambulanssissa. Olisiko kymmenen-viisitoista minuuttia ja matka jatkuu. Täytyy jatkaa Jyväskylään taitavat todeta. Pyydän pissi, tupakkataukoa ja huomaan tupakoiden loppuneen. Pieni jaloittelu ja kusaisu. Jyväskylässä pääsen ensimmäisenä tapaamaan ilmeisestikkin yleislääkäriä. Kerron lääkkeistä kieltäytymisestä ja säännöllisestä päivätyössä käynnistä. Tämän jälkeen lähden odottelemaan psykiatrin puheille pääsyä. Puhallan alkometriin kahden-kolmenmaissa miehekkäät 0.5promilea. Saan aterian, katson televisiota ja pummaan tupakkaa. Olisiko jossain kuuden tietämillä, pääsen psykiatrin puheille. Kysyy montako henkilöä huoneessa on, viimekertaisesta psykiatrisesta pakkohoidosta, katsonko olevani psykiatrisen hoidon tarpeessa. Mielummin lähtisin kotiin tapaista totean. Mutta kuitenkin päättää pitää muutamanpäivän hoidossa. Tuli määräys laittomasta psykiatrisesta pakkohoidosta. Kahden lääkärin lausunto ja kaksi yötä. Pakkohoitolaki määrää kolmen lääkärin lausunnon ja viisi vuorokautta, jotta tahdonvastainen psykiatrinen pakkohoito on laillinen. Saan nukahtamis pillerin ensimmäiseksi yöksi. Aamulla tulee työni johtajalta tekstiviesti 'Vastaa Sami minulle, niin puhutaan. Ei ole niin vaikeaa asiaa etteikö siitä voida puhua'. Oli ilmeisesti soittanut, enkä ollut vastannut. Puhelin oli äänettömällä tai pois päältä, en muista. 'olen sairaala hoidossa ainakin tämän viikon.' 'hei, kiitos ilmoituksesta. parane rauhassa. olet hyvä ja luotettava työntekijä. sinulla on työpaikka odottamassa. muista kuitenki, ei mitään kiirettä'. Dialogi jatkuu. Kerjäämäni tupakat alkavat loppua. Kysyn hoitajalta, voisiko tämä hakea minulle tupakkaa. Ei ollut vain käteistä, eikä suostunut kortillani ostamaan. Tarjoaa nikotiini korvikkeita, en kuitenkaan katsonut tarvitsevani. Olin viime joulukuussa lopettanut säännöllisen tupakoinnin ja jo melkein oppinut elämään ilman nikotiinia. Hetken kuluttua sama hoitaja tulee takaisin ja toteaa, jotta voisin lähteä mukaan kaupungille tupakkaa ostamaan. Olivat toisen potilaan kanssa lähdössä läheiselle huoltoasemalle savukekaupoille. Lähden mukaan, jotta saan niitä ajantappo patukoita. Iltapäivällä minulle annetaan tuoteselostus lääkkeestä, mitä pitäisi ruveta ottamaan. A4 liuskallinen mahdollisia haittavaikutuksia, nappi mikä tekee vaivaiseksi tuli lähinnä mieleen. Kehoittivat kuitenkin kokeilemaan. Suostuin. Otin pillerin illalla, mikä taisi heikentää yöunen laatua. Luultavimmin puolet yöstä valvoin. Normaalisti nukun aivan kunnolla. Perjantai, puolenpäivän tienoilla kerrotaan, jotta voin lähteä kotiin. Saan bussilipun paikallisliikenteeseen, millä pääsen keskustaan. Sopivasti tunnin päästä oli auto menossa Ouluun. Nostan viisikymppisen seinästä, ostan mukin kahvia ja menen pihalle odottelemaan. Lyhyt hameinen nainen on rahaa vailla. Bussi tulee ja pääsen odottelemaan viinakauppaan pääsyä. Äiti oli hävittänyt kaljat, mitkä keskiviikkona jäi. Niinpä syön ja lähden uutta kanisteria hakemaan. Kirjoittelen internettiin outoja ja möykkään takapihalla väärinkohdelluksi tulemista. Elämme maaliskuun loppua.
Lauantaina haen kirjoitettuja lääkkeitä. Juopottelen sunnuntainkin, jotenka pidän maanantain lomaa. Maanantaina oli aika päihdetyöntekijälle, tämä soittaa työnantajalleni, jotta olen huomenna tulossa töihin. Tiistaina johtaja ensitöikseen ottaa minut puheilleen. 'Onhan kaikki hyvin? Kotona vähän ongelmia. Niinhän meillä kaikilla joskus on. Onko sinulla lääkkeitä? On. Otathan niitä? Juu.' Kysyy onko työpaikalla mitään osuutta asiaan, totean jotta ei ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, juopottelen viikonloput ja kirjoittelen sekavia sähköiselle taivaalle. Olisiko ollut muutaman viikon päästä taas tapaaminen paikallisen psykologin kanssa. Ihmettelee antaumusta oluen lipittämiseen ja lisää annosta määrätylle lääkkeelle puolella tabletilla. Kertoo jotta jos en lääkettä ota, tämä voidaan antaa injektiona. Täytyy siis ruveta ynnäilemään, paljonko lääkkeitä menisi, jos niitä ottaisi. Huijjaukseksi apteekista käydä laatikot hakemassa roskiin vietäväksi. Sainhan täyden kelakorvauksen mielenterveyslääkkeisiin tällä Jyväskylän matkalla. Viikoittain joudun tämän jälkeen käymään tällä päihdetyöntekijällä. Samat asiat kuin ennenkin, lisäksi vain valehtelen tätä lääkettä syöväni. Ahdistavaa, tuntuu vähän ettei puhe mene läpi. Uskoo kuitenkin, tai valehtelee uskovansa. Viikonajan kokeilen syödä tätä lääkettä, paino nousee muutamalla kilolla. Vaikka liikunta/ ruokailu tottumuksiani en muuttanut. Kokeilen myös alkoholin kanssa. Lääkäri sanoi, jotta täytyisi myös alkoholinnautinta päivänä ottaa. Edellistä aivotoimintajarrua ottaessa en ottanut lääkettä silloin, kun alkoholia otin. Kokeilin, mutta unettavan vaikutuksen takia lopetin samaanaikaan käytön. Niinkuin tämäkin yhteisvaikutus oli unettava. Muutaman oluen jälkeen piti lähteä nukkumaan. Kokeilinpahan, jotta voin tarvittaessa sanoa asiasta. Olimme vapun tienoilla, päivällä oli poliisi kuulustelu reilun vuodentakaisen Venäläiselle naiselle kirjoittelun johdosta. Olin antanut muutenvain 150€ rahaa, tämä olikin kuulema jokin laajempi petoshomma. Jostain keksin ryhtyä kaveria hakemaan suomi24.fi treffipalvelun kautta. Eihän sellaiset pelit minulta tietenkään onnistu, mutta kokeilen. Venäläisiksi naisiksi esittäytyvistä henkilöistä alkaa olemaan tunkua. Kun kirjoitin ilmoitustaululleni jotain, töissä kommentoitiin asiaa. Kerron olleesta päihdekeskeisestä elämästäni, johtaja seinänläpi törkeällä äänellä tumaa 'mietippä sitä'. Haen suoraan seksiseuraa, työkaverit näyttävät vihaista naamaa ja nälvivät asian kokemattomuudesta. Rupean näille Venäläisiksi naisiksi esittäytyville henkilöille kirjoittelemaan. Kaksi tälläistä osoittautui työnijohdolle kirjoitteluksi.
Perjantai 12.kesäkuuta, teen pyhiinvaellusmatkan poltetulle kotitilalleni. Neljä autoa ja tilan päärakennus pääsivät pyromaanin käsittelyyn. Laitan nuotion makkaran paistoa varten, juon viiniä ja otan muutaman kuvan tuhonjäljistä. Lähetän kuvan tällaiseen huijjaus osoitteeseen. Saatesanoilla viittaan epäillyn asuinpaikkaan. Vastauksena tulee 'Haluan löytää toinen puoli, rakentaa perhe ja hankkia lapsia! ja sinä?'. Myötäilen tätä tahtoa takaisin. Seuraavana maanantaina johtaja paikalle tullessaan ensimmäisinä sanoinaan tumaa 'Saahan sitä yrittää' tyyppisen lausunnon. Peli oli sitä myöten selvä, kirjoittelin työnijohtajalle. Välillä kirjoittelin työasioita, välillä omia, joskus vittuunnusta rikottuna olemiseen.
Kerron juoksemisesta kipeytyneestä jalasta sähköpostin välityksellä. Johtaja aamutoimenaan edessäni toteaa 'ei pysty kävelemään'. En tiedä, mitä hän tällä tarkoittaa. Viikonloppu edessä, jos se siitä paranisi. Maanantaina pääsen sahailemaan kohtuu pitkää portaikkoa edestakaisin pahvilaatikoiden kanssa. Kannamme Venäjälle lähteviä avustusvaatteita kuora-auton kyytiin. Polvi kivusta pehmoinen, hyvä jotta pystyn kävelemään. Väärin astuttu askelma alas mentäessä ja olisin pyörinyt loppumatkan. Tästä uroteosta saamme ateriat kunnan ruokalassa. Työnantaja osti minulle ja toiselle, joka työtä teki päivän ruuan. Ruokalan penkiltä noustessani meinaan taas olla polvillani. Tiistaina varaan terveyskeskuksen päivystykseen ajan. Käyn aamupalverissa. Kerrotaan olevan työvälineiden turvatarkastus. Yksi vääräteräinen raivaussaha, mihin ei uskalleta sopivaa terää pyytää. 50väljää haravaa. Otan puheeksi turvakenkien ostattamisen ja kielletään työnantajan vastuu tälläisiä pelejä työntekijälle ostaa. Työsopimusta tehtäessä pitäisi kertoa, jos työ vaatii tekijältä joitain omia välineitä, suojavarusteita. Kuin myös kerron, jotta yhdeksän pintoihin pitäisi terveyskeskukseen mennä. Ottaa arvovalta loukkauksena, kun puhun pakosta. Todetaan "tenniskyynärpää" polvessa. Saan muutamanpäivän sairaslomaa, särkylääkkeitä ja kortisooni piikin. Lähden työnantajalle esittämään sairalomatodistuksen. Tämä sanoo jotain turhaa ja mutristelee suutaan. Nerokkaana keksin lähteä tekemään tuttavuutta alakerran tyttären kanssa. Aiemmin oli oisoitettu, jotta hän siellä vuokseni riepuja viikkaamassa olisi. Pidän päivän monologin, kysyn saako huomennakin tulla. Jos hän töihin tulee. Tilanne oli vaikea, ulkopuolisen silmiin naurettava. Aamulla keksin juopotella päivän, jos rättikioski on tyhjä. Otan lompakon mukaan ja lähden kunnantaloa kohti. Tupakkapaikalla vastassa ilmeisen värvätyn kaverinkanssa. Hiippailen taukotilaan kahvia juomaan. Joku työkaveri tulee lomalaisen kaljoja mainostamaan. Käyn hetken istumassa tässä toimipisteessä, missä minun luultavimmin pitäisi olla. Tajuan asian vaikeuden ja lähden olutta ostamaan. Juon päivän, hieman johdolle kirjoittelen törkeyksiä. Lähden esittämään kuntoani ja kertomaan uroteoistani. Eihän siihen mitään sanota. Käynen pikaruokaravintolassa syömässä ja haen lisää olutta. Jatkan saman sekavuuden jauhamista kotiin päästyä, taisi muisti lähteä. Aamulla äidin puhelin soi ja herään. Kello jotain kymmenen tietämissä. Minua varmaan odotetaan, kamppeet niskaan ja kunnantaloa kohti. Basaari on tyhjä, taukotilassa ei näy ristinsielua. Lähden takaisinpäin ja työnjohto pöllähtää eteeni puheilleen pyytämään. Työntekijä sairaslomanaikana, humalassa ei saa tulla ostoksille.
Perjantaina taas työpäivä. Aamusaarnan jälkeen, luostarin avaimia hakiessa, kästkettiin jättämään tämä kyseinen työntekijä rauhaan. Pelkää kuulema seuraamistani? Päivä menee normaalisti. Päivän jälkeen jään kysymään asiaa, mutta en viitsi, kun toinen työntekijä jää kaveriksi "turvaksi?". Viikon, parin päästä johtaja saarnallaan toteaa 'täytyyhän ne pussit välillä tyhjentää'. Tulee ohjeistamaan kaverin kanssa työmaata, harvinaista. Sama kaveri, joka keväällä esitykseksi edessäni kaivoi jonkun naisen perää. Näin lähelle tulemistahan pitäisi tulkita seksuaalisena ahdisteluna. Kirjoitan tänne suomi24ään lauseen 'kun ymmärtää, ei tarvitse ajatella'. Seuraavanapäivänä tämä puhuu apuna saaduille ylijäämä leiville ja vetää sekavan puhe-esityksen. En ymmärtänyt puheesta juuri mitään ja jään päiväksi itsekseni hommailemaan. Keskustan jalkakäytävien reunoja hinkkailen päivän. Lähetän kuvan, jossa näkyy epätasainen luomi. Tulee mieleen, jotta näitä voisi olla hyvä käydä lääkärille näyttämässä. Laitan perään kuvan, missä on suu mutrussa. Ajetaan seuraavanapäivänä pois koko kauppakeskuksesta, kun menen toimettomuutta istuskelemaan. Johtaja suumutrussa kätyreineen ohitse menee, kun iltapäivällä olen kaljaa keskustassa juomassa. Kaikesta tästä ärtyneenä teen kirjailman, mitä sanottomasti tai sanallisesti uhoan laittavani eteenpäin, jollei asiaan selvyyttä tule. Lähetän tälläiseen valhesähköpostiin asian. Mitään ei vain tapahdu. Korjaan aamulla torilta tupakannatsat, tyhjennän roskapöntöt ja haen yllätys yllätys olutta. Lähden kotiin ja lähetän tämän kirjailman kaikille kansanedustajille. Huonoista vastauksista suivaantuneena teen vielä rikosilmoituksen poliisille ja uhoan kyseisellä keskustelualueella.
Oikeuden eteen taisteluni vaikuttaa turhalta, viikonpuolessavälissä saan syyttävän tekstiviestin johdolta. Minä kohtelen huonosti, työt täytyy hoitaa. Työmaata mielessäni leimaa kunnolla hoitamattomat työt. Ainoa virhe on humalassa, sairaslomalla "ostoksilla" oleminen. Pyydän verokortin postiin, luulen fiksun naisen ymmärtävän tämän irtisanoutumisena. Tulevana sunnuntaiyönä kirjoitan kännissä jotain pöljää, syytän narsistiksi. Aamulla on ambulanssi oventakana, puhalluttavat ja kysyvät ja missä mennään. Käynen aamulenkillä ja haen kaljaa. Olen muutamanpäivän juomatta. Menisiköhän puolitoista viikkoa, johtaja soittaa kun olen aamulenkille lähdössä. En vastaa, koska tulkitsen tämän vainoamiseksi. Olin juuri kirjoitellut internettiin sellaista, mitä hän tuskin hyväksyy. Kehunut itseäni rohkeaksi. Laitan viestin 'Meinattiinko valehtelua jatkaa?'. Seuraavana päivänä hän pyytää tekstiviestillä puheilleen. 'Hei, tule käymää, niin selvitetään miten jatkossa toimitaan. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi työsuhteen irtisanomisessa.' 'Rikoksen uhriutta tässä pakoilen.' 'Ei sinun tarvitse mitään pakoilla. Tule käymään.' 'Oliko tuo niinkuin anteeksipyyntö?' 'Ei ole anteeksipyyntö, mutta tule selvittämään asioita.' 'Tammikuusta elämäni tukkona, siinä on selitettävää.' Asia loppui siihen. Jossain loppuviikosta kirjoitan jotain turhia törkeyksiä taasen. Lähettelen tappouhkauksia kunnantalon palautelaatikkoon. Mitään ei tapahdu. Onnettaren nimipäivänä keksin ryhtyä "vainoamaan" häntä. Tietoisena tällaisen kirjoituksen lukemisesta, kirjoittelin tänne aikeistani. Odotin ajanvietto kaveriksi, mutta onnellisena hiippailee ohitse. Seuraavana päivänä, perjantaina, vaikean oloisena kunnantalon pihassa nostaa kättään. Poliisi kurvaa kunnantalon toiselle puolella samaanaikaan. Juopottelen ulkona iltapäivän. Illalla kotona keksin laittaa tämäntyönjohdolle 47tekstiviestiä: maista lahna itku. Ja pyöreän 200kertaa sähköpostin tämän asian tiivistelmästä. Maanantaina aamulenkillä ollessani ilmeisesti poliisi soitti. Se siitä. Jatkan puheille tulemisen mahdollisuuden antamista. Perjantaina kehun tulevani kyseisen työpaikan portaikon eteen odottamaan. Hieman vajaa kaksi olen tässä. Työmaakomentajaksi itseään tituleeraava rahvas naaras on nousemassa portaita ylös. Kävelen muinamiehinä eteenpäin, eihän minulla tälle mitään asiaa ollut. Takaa kuuluu vaimea huuto 'Sami'. Olisi pitänyt jatkaa matkaa, käymme turhan keskustelun, missä hän kieltää minulle mitään väärää tehneensä. Menen kunnantalon eteen odottamaan tätä nuorempaa naista. Hetken kuluttua saapuu tämä työmaakomentaja mukanaan, yrityksen korkein toimihenkilö, kuka tämän kaiken paskan takana luultavimmin on. Kertoo toimeni ahdistavan, pyytää lopettamaan, ei ole tunteita minua kohtaan. Pyydän anteeksi ja toivotan hyvää jatkoa molemmille. Kokovuosi olisikin ollut yhtä tyhjäneteenleikkiä, vaikea uskoa.
Tällaista hommaa vedetään valtion rahoilla. Työnantaja oli Viitaseudun kumppanuus ry, mikä on pitkäaikaistyöttömien tukityöllistämisyritys. Oli eteenpäin suunniteltu elämä, nyt ajatukset pyörivät tämän helvetin ympärillä, eikä kukaan ota vastuuta asiasta. Missä vika?
|
Ladataan
