Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.03.2016 11:02

Tässä vuosien varrella on tullut huomattua ainakin itsellä että kun inspiraatio iskee niin silloin on syntyny ne parhaat jutut. Helposti ja vaivattomasti. Kun inspiraatio on kateissa niin väkisin vääntämisellä vaan väsyy aika nopeasti koko tähän hommaan. Ja siitä on seurannu itselläkin välillä kausia ettei ole tullut tehtyä mitään musaa moneen vuoteen.

Mistä sitten saada inspiraatio takaisin onkin oma kysymyksensä. Joskus sitä on itse ainakin vaan niin täynnä musiikkia kun sitä tulee joka tuutista, että tekis hyvää olla pidempikin aika ettei kuuntele yhtään mitään. Kunnon musasta vierottumis jakso on ainakin mulle joskus tehnyt erittäin hyvää. Muutaman viikon(kuukaudenkin) paasto "hiljaisuudessa" kuunnellen vain normaaleja elämän ääniä voi herättää sisäisen palon uusille ideoille ja melodioille ja into musan tekoon palaa takaisin.

Se on tässä elämässä vähän kaikessa sama juttu jos tekee liian yksipuolisesti asioita. Välillä tekee hyvää irrottautua asioista joista on tullut liian tärkeitä elämässä ja tekee jotain muuta. Pienen tauon jälkeen ne taas maistuvat hyvälle. Musan kanssa sama juttu. Sitäkin liikaa käytettynä mulla ainakin tulee kyllästyminen.

#3 kirjoitettu 25.03.2016 12:21

aRt074 kirjoitti:
Marko Toivonen kirjoitti:
Tässä vuosien varrella on tullut huomattua ainakin itsellä että kun inspiraatio iskee niin silloin on syntyny ne parhaat jutut. Helposti ja vaivattomasti.


Mulla voi mennä kuukausia ettei johonkin muuten valmiiseen biisiin millään synny tekstiä. Sitten se yleensä aina tulla ryöpsähtää muutamassa minuutissa koko roska kun hetki on oikea. Se on vissiin se inspiraatio? Dylan kutsui pitkiä lyriikoitaan jossain yhteydessä 'oksennuksiksi'. Ja vähän sillai ne itselläkin syntyy kun on syntyäkseen...ja sitten olo on kevyt kuin laatikolla käyneellä kissalla.


SAMOIN TEIN KERRAN 18 BIISIÄ 3 VIIKOSSA OLIN IHAN FINAALISSA SIT TULEE AIKAKAUSIA ETTEI NAPPAA YHTÄÄN MUSANTEKO MUTTA KAIKKI AIKANAAN SANOISIN,JUST OLI VARMAA PUOL VUOTTA TAUKOO,JA NOI SANOITUKSET VOI SYNTYY VARTISSA JOS HYVIN MENEE TAI SIT SAA HIOO NIITÄ KUN VANHAA AKKAA,TÄÄ ON TÄTÄ.

#4 kirjoitettu 25.03.2016 12:32

aRt074 kirjoitti:
Marko Toivonen kirjoitti:
Tässä vuosien varrella on tullut huomattua ainakin itsellä että kun inspiraatio iskee niin silloin on syntyny ne parhaat jutut. Helposti ja vaivattomasti.


Mulla voi mennä kuukausia ettei johonkin muuten valmiiseen biisiin millään synny tekstiä. Sitten se yleensä aina tulla ryöpsähtää muutamassa minuutissa koko roska kun hetki on oikea. Se on vissiin se inspiraatio? Dylan kutsui pitkiä lyriikoitaan jossain yhteydessä 'oksennuksiksi'. Ja vähän sillai ne itselläkin syntyy kun on syntyäkseen...ja sitten olo on kevyt kuin laatikolla käyneellä kissalla.


Juuri noinhan se tuntuu menevän. Hyvät jutut tarvii oman raskaus aikansa, lapsivedet ja synnytyksen ja siitä tulevan helpotuksen tunteen. Luovanprosessin mekanismeja. Ei ihme että jotkut puhuu että musiikin teko on heille vähän niinkuin terapiaa. Ja on se itsellekin sitä ollut tässä vuosien varrella.

#5 kirjoitettu 25.03.2016 12:52

milo05 kirjoitti:
aRt074 kirjoitti:
Marko Toivonen kirjoitti:
Tässä vuosien varrella on tullut huomattua ainakin itsellä että kun inspiraatio iskee niin silloin on syntyny ne parhaat jutut. Helposti ja vaivattomasti.


Mulla voi mennä kuukausia ettei johonkin muuten valmiiseen biisiin millään synny tekstiä. Sitten se yleensä aina tulla ryöpsähtää muutamassa minuutissa koko roska kun hetki on oikea. Se on vissiin se inspiraatio? Dylan kutsui pitkiä lyriikoitaan jossain yhteydessä 'oksennuksiksi'. Ja vähän sillai ne itselläkin syntyy kun on syntyäkseen...ja sitten olo on kevyt kuin laatikolla käyneellä kissalla.


SAMOIN TEIN KERRAN 18 BIISIÄ 3 VIIKOSSA OLIN IHAN FINAALISSA SIT TULEE AIKAKAUSIA ETTEI NAPPAA YHTÄÄN MUSANTEKO MUTTA KAIKKI AIKANAAN SANOISIN,JUST OLI VARMAA PUOL VUOTTA TAUKOO,JA NOI SANOITUKSET VOI SYNTYY VARTISSA JOS HYVIN MENEE TAI SIT SAA HIOO NIITÄ KUN VANHAA AKKAA,TÄÄ ON TÄTÄ.


Itellä kanssa joskus aikoinaan ollu kausia että synty biisi per päivä hyvinkin vaivattomasti. Se on kyllä hieno fiilis ja virtaa riittää. Mutta en sellaista luomisen virtaa ole kyllä enää vuosiin tuntenut kuin lyhyinä hetkinä.

Ehkä tähän juttuun vaikuttaa myös mitä omien korvien välissä liikkuu. Ja varmasti vaikuttaakin. Kun antaa vallan ajatukselle että tää mun musa on ihan paskaa eikä kukaan oo tästä kiinnostunut, niin kyllä siinä into musan tekoon alkaa aika nopeasti lopahtamaan. Usko siihen mitä tekee voi olla aika isossakin roolissa loppu peleissä. Kun menee usko omaan tekemiseen niin siinä se sit varmaan oli. Jollain tavalla pitäs vaan pitää lippu korkeella ja pysyy ainakin ite uskollisena sille mitä tekee jos muualta ei mitään positiivista palautetta tuliskaan innostamaan jatkamaan. Asenteella: Mä oon mun musan fani Numero Uno. Fanaattisin sellainen

#6 kirjoitettu 25.03.2016 13:56

TOI OLI EDELLÄ MAINITULTA HYVIN TODETTU TEKEE SITÄ MISTÄ ITTE TYKKÄÄ EIKÄ MIETI MITHÄN MUUT SANOO,FUNTSI JOS KAIKKI TEKIS SAMAA NIIN EIHÄN SIINÄ OLIS MITÄÄ TOLKKUU,TEKEE OMAN FIILIKSEN MUKAAN JA SE ON SIINÄ.

#7 kirjoitettu 03.04.2016 23:02

Noh ainakin huomasin et teki hyvää vaihtaa välil genree, jospa se täst lähtis tosin joutuu taas opetelee koko FL studion alusta.

#8 kirjoitettu 05.06.2016 08:53

Lienee hyvinkin totta tämäMarko Toivonen kirjoitti:
Tässä vuosien varrella on tullut huomattua ainakin itsellä että kun inspiraatio iskee niin silloin on syntyny ne parhaat jutut. Helposti ja vaivattomasti. Kun inspiraatio on kateissa niin väkisin vääntämisellä vaan väsyy aika nopeasti koko tähän hommaan. Ja siitä on seurannu itselläkin välillä kausia ettei ole tullut tehtyä mitään musaa moneen vuoteen.

Mistä sitten saada inspiraatio takaisin onkin oma kysymyksensä. Joskus sitä on itse ainakin vaan niin täynnä musiikkia kun sitä tulee joka tuutista, että tekis hyvää olla pidempikin aika ettei kuuntele yhtään mitään. Kunnon musasta vierottumis jakso on ainakin mulle joskus tehnyt erittäin hyvää. Muutaman viikon(kuukaudenkin) paasto "hiljaisuudessa" kuunnellen vain normaaleja elämän ääniä voi herättää sisäisen palon uusille ideoille ja melodioille ja into musan tekoon palaa takaisin.

Se on tässä elämässä vähän kaikessa sama juttu jos tekee liian yksipuolisesti asioita. Välillä tekee hyvää irrottautua asioista joista on tullut liian tärkeitä elämässä ja tekee jotain muuta. Pienen tauon jälkeen ne taas maistuvat hyvälle. Musan kanssa sama juttu. Sitäkin liikaa käytettynä mulla ainakin tulee kyllästyminen.

#9 kirjoitettu 05.06.2016 08:54

jepMarko Toivonen kirjoitti:
milo05 kirjoitti:
aRt074 kirjoitti:
Marko Toivonen kirjoitti:
Tässä vuosien varrella on tullut huomattua ainakin itsellä että kun inspiraatio iskee niin silloin on syntyny ne parhaat jutut. Helposti ja vaivattomasti.


Mulla voi mennä kuukausia ettei johonkin muuten valmiiseen biisiin millään synny tekstiä. Sitten se yleensä aina tulla ryöpsähtää muutamassa minuutissa koko roska kun hetki on oikea. Se on vissiin se inspiraatio? Dylan kutsui pitkiä lyriikoitaan jossain yhteydessä 'oksennuksiksi'. Ja vähän sillai ne itselläkin syntyy kun on syntyäkseen...ja sitten olo on kevyt kuin laatikolla käyneellä kissalla.


SAMOIN TEIN KERRAN 18 BIISIÄ 3 VIIKOSSA OLIN IHAN FINAALISSA SIT TULEE AIKAKAUSIA ETTEI NAPPAA YHTÄÄN MUSANTEKO MUTTA KAIKKI AIKANAAN SANOISIN,JUST OLI VARMAA PUOL VUOTTA TAUKOO,JA NOI SANOITUKSET VOI SYNTYY VARTISSA JOS HYVIN MENEE TAI SIT SAA HIOO NIITÄ KUN VANHAA AKKAA,TÄÄ ON TÄTÄ.


Itellä kanssa joskus aikoinaan ollu kausia että synty biisi per päivä hyvinkin vaivattomasti. Se on kyllä hieno fiilis ja virtaa riittää. Mutta en sellaista luomisen virtaa ole kyllä enää vuosiin tuntenut kuin lyhyinä hetkinä.

Ehkä tähän juttuun vaikuttaa myös mitä omien korvien välissä liikkuu. Ja varmasti vaikuttaakin. Kun antaa vallan ajatukselle että tää mun musa on ihan paskaa eikä kukaan oo tästä kiinnostunut, niin kyllä siinä into musan tekoon alkaa aika nopeasti lopahtamaan. Usko siihen mitä tekee voi olla aika isossakin roolissa loppu peleissä. Kun menee usko omaan tekemiseen niin siinä se sit varmaan oli. Jollain tavalla pitäs vaan pitää lippu korkeella ja pysyy ainakin ite uskollisena sille mitä tekee jos muualta ei mitään positiivista palautetta tuliskaan innostamaan jatkamaan. Asenteella: Mä oon mun musan fani Numero Uno. Fanaattisin sellainen