Mikseri.net

#882 kirjoitettu 28.11.2020 09:59

Jotenkin tässä keskustelussa haiskahtaa sille, että nuotinlukutaito olisi pois improvisoinnista tai että ne olisivat jotenkin toistensa vastakohtia. Kumpikaan ei pidä paikkaansa kun puhutaan todellisista osaajista.

Harrastajat, jotka hädin tuskin hallitsevat instrumenttinsa, eivät oikeastaan edes kuulu inprovisaatiokeskusteluun. Jos taitoa ei ole, ei kunnon improvisaatioitakaan synny. Se, mitä jatkossa kirjoitan, koskeekin oikeita muusikoita.

Nykyisissä kevyen musiikin oppilaitoksissa opetetaan pahveista soittamisen lisäksi myös improvisaatiotaitoja. Olen itse todistanut paikan päällä täkäläisen instituution "näyttökokeita" missä kitaristipojat vetelivät niin komeita sooloja, ettei niihin esim. täällä useinkaan törmää.

Jos maailman huippuja hakee, niin niitä löytyy mm. lukuisten USA:n jazz-opistojen käyneiden joukoista. Joka jeppe pystyy hyppäämään kylmiltään pahvinlukua vaativaan bigbandiin tai improvisointiin kykenevää solistia kaipaavaan trioon. En ole koskaan kuullut, että nuotinlukutaito olisi heistä ketään häirinnyt tai että se olisi jotenkin pois improvisaatio-osaamisesta.

Se, etteikö nuotteihin pystytä merkitsemään nyansseja, päti ehkä n. 20 vuotta sitten. Nykyisiin esim. kitarasoolojen transcriptiopahveihin merkitään nyanssit sellaisilla merkeillä, joita ei aiemmin ollut olemassakaan. Mm. taivutuksissa merkitään se nuotti mistä taivutus lähtee kuin myös se, mihin se päättyy. Nykyisin käytettäviä merkkejä on nähtävillä ainakin täällä:

https://www.guitartric...

Huolella tehdyillä transcriptiopahveilla ja nyanssimerkeillä kotitarvekitaristi (kuten minä) menee vaikka kuuhun kun puhutaan esim. cover-versioiden tekemisestä. Itselläni menisi ilman trnscriptioita vähintään 10-kertainen aika monimutkaisen soolon opiskeluun korvakuulolta ... ja väärin se menisi silti.

#883 kirjoitettu 28.11.2020 11:08

AnttiJ kirjoitti:

Harrastajat, jotka hädin tuskin hallitsevat instrumenttinsa, eivät oikeastaan edes kuulu inprovisaatiokeskusteluun. Jos taitoa ei ole, ei kunnon improvisaatioitakaan synny. Se, mitä jatkossa kirjoitan, koskeekin oikeita muusikoita.

”Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä... ...Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa....”, kertoo Wikipedia.
Näin.
Viime vuosina tekemäni ”musiikki” on luuloni mukaan ollut pohjimmiltaan improvisoitua, mutta kai se on sitten ollut vain spontaania soittelua, koska en ole oikea muusikko. Vielä se vanhakin oppii.

Luulenpa vain, että maailmalla on tekijöitä, jotka kyseenalaistavat tuon perinteisen improvisaation määritelmän. Tuloksia voi sitten toki kutsua miksi haluaa...

#884 kirjoitettu 28.11.2020 11:30

cedarbear kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Harrastajat, jotka hädin tuskin hallitsevat instrumenttinsa, eivät oikeastaan edes kuulu inprovisaatiokeskusteluun. Jos taitoa ei ole, ei kunnon improvisaatioitakaan synny. Se, mitä jatkossa kirjoitan, koskeekin oikeita muusikoita.

”Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä... ...Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa....”, kertoo Wikipedia.
Näin.
Viime vuosina tekemäni ”musiikki” on luuloni mukaan ollut pohjimmiltaan improvisoitua, mutta kai se on sitten ollut vain spontaania soittelua, koska en ole oikea muusikko. Vielä se vanhakin oppii.

Luulenpa vain, että maailmalla on tekijöitä, jotka kyseenalaistavat tuon perinteisen improvisaation määritelmän. Tuloksia voi sitten toki kutsua miksi haluaa...


Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että minullekin "spontaani soittelu" on samaa kuin improvisaatio. En ole moista termiä edes kuullut aiemmin. Jos pistetään nauha pyörimään, en pysty sanomaan kummasta on kysymys. Ehkä joku muu pystyy

Toki improvisaatiossakin on eri asteita. Free jazzissa äijät soittavat soolonsa (hetkessä keksityt & improvisoidut tai ennalta harjoitellut; sitähän me emme voi tietää) ihan eri tavalla kuin perinteisen jazzin osaajat. Jotkut soolot ovat kuin satunnaisgeneraattoreista tulleita ja toiset ovat jäsenneltyjä ja esim. taustan sointukiertoa kunnioittavia.

Vaikeusasteitakin on monia. Useat sooloista ovat sellaisia, etten ole ikinä nähnyt edes unta että pystyisin soittamaan mitään lähellekään sellaista. Tässä kohtaa tulivat karusti näkyviin omat tekniset puutteeni: olisin halunnut soittaa jotain johon sormet eivät taivu riittävän nopeasti.

Oikeastaan mistään ei pysty päättelemään onko soolo improvisoitu vai ei ... paitsi jos sen kuulee useammassa yhteydessä. Kerran lomareissulla illansuussa tuli kolmimiehinen bändi (trumpetisti, haitaristi ja joku kolistelija) soittamaan hotellin aukiolle. Kuuntelin ekana iltana, että vetipä trumpetisti maukkaan soolon yhteen jazz-standardiin. Sen jälkeen kuulin saman biisin ja saman "maukkaan" soolon ainakin viidesti ... ja joka kerta ihan samalla tavalla vedettynä. Improksi luulemani olikin vain hyvin harjoiteltu. Näin meitä petetään!

#885 kirjoitettu 28.11.2020 13:34

cedarbear kirjoitti:

Viime vuosina tekemäni ”musiikki” on luuloni mukaan ollut pohjimmiltaan improvisoitua, mutta kai se on sitten ollut vain spontaania soittelua, koska en ole oikea muusikko.


Mun mielestä pitää erotella termit muusikko ja artisti...

Kielitoimiston sanakirja antaa tuollaiset määritelmät noille kahdelle sanalle:
- Muusikko: musiikin esittäjä, vars. (ammatti)soittaja (esim. tanssi- tai orkesterimuusikko)...
- Artisti: (viihde)taiteilija
- Taiteilija: taidetta (ammatikseen) harjoittava henkilö (esim. Taidemaalarit, säveltäjät, kirjailijat ym.)...

Tämän lisäksi itse ajattelen niin, että muusikot ovat musiikillisen koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka hallitsevat instrumenttinsa soittamisen sekä musiikin teorian, joka pitää sisällään nuottien lukutaidon... Ammattimuusikko soittaa käytännössä "mitä vaan" jos eteen lyödään nuotit...

Artistin käsite eroaa muusikosta siinä mielessä, että artisti on luova henkilö (taiteilija), joka luo uutta... Artisti musiikin puolella on säveltäjä ja piisintekijä...

Usein nämä kaksi attribuuttia kulkevat käsi kädessä; huipputähdet ovat sekä loistavia artisteja että muusikoita, mutta joskus on niin, että henkilö voi olla pelkkä artisti muttei muusikko, taikka olla muusikko joka kyllä soittaa muiden tekemiä kappaleita, muttei juurikaan sävellä itse...

¤¤¤
Summa summarum... Selvästikin cedarbear olet artisti, mutta oletko myös muusikko?

Omalta kohdaltani on todettava, että pidän itseäni amatööri ja harrastaja artistina, mutta muusikko en ole eikä musta varmaan enää koskaan sellaista tulekaan... Siltikin, viiskyt prosenttia sadasta ei ole huonommin... Jos pitäisi valita, niin ennemmin olen artisti ja jonkin sortin taiteilija, kuin sitten muusikko joka soittaa ammatikseen vaikkapa vain muiden tekemiä sävellyksiä ja kappaleita...

#886 kirjoitettu 28.11.2020 14:39

Tuossa onkin IT:llä hyvä pointti: artistilla ja muusikolla voi olla suurikin ero. Kyse on vähän eri rooleista.

Artistin ei todellakaan tarvitse olla muusikko, joka vetää instrumentillaan mitä tahansa mistä tahansa jos sen vastikkeena syntyy vaikkapa hienoja biisejä tai unohtumattomia laulutulkintoja.

Vastaavasti ammattimuusikko, joka vetää mitä tyylilajia tahansa mistä skaalasta tahansa, ei välttämättä tee ikinä yhtään kunnollista biisiä eikä hänen tarvitsekaan niin tehdä ollakseen alansa huipulla.

Vaatimukset noille kahdelle ryhmälle ovat tietysti aika lailla erilaiset.

Sitten ovat ne harvat poikkeusyksilöt, jotka hanskaavat molemmat hommat.

#887 kirjoitettu 28.11.2020 14:55

AnttiJ kirjoitti:
Jotenkin tässä keskustelussa haiskahtaa sille, että nuotinlukutaito olisi pois improvisoinnista tai että ne olisivat jotenkin toistensa vastakohtia. Kumpikaan ei pidä paikkaansa kun puhutaan todellisista osaajista.


Tuo havaitsemasi ajattelu pohjautuu siihen, että ennen vanhaan musiikin koulutuksen pedagogiikka ei ollut ajan tasalla kevyessä musiikissa, eikä koulutusta edes paljon ollut. Oli "hyvä" klassinen musiikki ja "paha" rockmusiikki (tai "arvoton" kevyt musiikki). Kevyttä musiikkia ei osattu opettaa, eikä myöskään improvisointia. Tästä syntyi vastakkainasettelu, joka ei vieläkään ole kokonaan poistunut.

Nykyisin osataan opettaa sekä nuoteista soittoa että improvisointia. Ja arvo annetaan kaikelle musiikille.

Kun Jimi Hendrixin kuolemasta kului 50 vuotta, oli lehtijuttu Iltasanomissa, jossa huippusoittaja saksofonisti Juhani ”Junnu” Aaltonen sanoo Hendrixistä:

– Itseoppineitahan monet poikkeuslahjakkuudet ovat
– Eipähän ole musiikkikoulutus päässyt latistamaan.

https://www.is.fi/musi...

Eli ennen vanhaan väärällä opetuksen pedagogiikalla oli negatiivinen vaikutus soittajan kehitykseen.

Tässä aika hyvin kuvataan nykyajan opetusmetodeja kitaransoiton opiskelussa:

https://yle.fi/uutiset...

Muuten, kun noita "titteleitä" ajatellaan, että onko artisti, soittaja, muusikko, tai mikä lie ..., vain lopputulos ratkaisee. Se on sama, millä arvonimellä ne äänet päästelee. Ja sitäkin olen pohtinut, että Jimi Hendrixin keikan jälkeen tuskin kukaan kysyi Jimiltä takahuoneessa: "Ossaatko soittaa humppaa?"

#888 kirjoitettu 28.11.2020 16:12 Muok:28.11.2020 16:14

Olen samaa mieltä, että tuolla vastakkainasettelulla on pitkät juuret musiikinopetuksen historiassa. Jossain musiikkiopistossa syntyi kuulemma ongelmia, jos rehtori sai tietää että joku oppilaista soitti kevyttäkin musiikkia. No, ne ajat ovat onneksi takana.

Ja totta kai, poikkeuslahjakkuudet kuten Hendrix ovat oma ryhmänsä ... niitä on vaan suhteellisen vähän.

---------------------------

Nykyisin taitaa olla niin, että jotta voisi olla "muusikko" pitää olla alan ammattitutkinto jostain alan laitoksesta. Enää ei kai taideta tittelissä tehdä jakoa klassisen ja kevyen musiikin välillä?

Nuoruudessani kaikki "muusikoiksi" kutsutut olivat koulutettuja klassisen musiikin soittajia, joista osa oli ammattimuusikkoja (päätoiminen kaupunginorkesterissa) ja muut muusikkoja (yleensä sivu- tai osa-aikatoimi kaupunginorkesterissa tai -teatterissa).

Olihan noita yleispäteviä kevyen musiikin "ravintolamuusikkoja" ja "keikkamuusikkojakin", jotka hekin olivat yleensä ammattilaisia vaikka koulutusta ei ehkä ollutkaan (osa toki soitti myös esim. kaupunginorkesterissa). Loput olivatkin sitten yleensä "soittajia".

Pääkaupungissa oli sentään rock-muusikkoja vaikka ei niitä täällä juurikaan ollut; tai jos oli niin parhaimpien tie vei nopeasti pääkaupunkiseudulle.

#889 kirjoitettu 28.11.2020 16:29

F|Bitch kirjoitti:
Lokerossa on ahdasta. Ja rooli on aina esitystä.. taiteiliaksi ei opiskella, siihen synnytään ja kasvetaan.. eikä siihen koskaan valmistuta. Päättötodistuksen saa vasta kun kuolee. (Jos saa). Enemmän kunnioitusta haudan takaa. Legenda kun ei hengitä.


Oletko siis sitä mieltä, että kaikki taiteen alojen opisto- ja korkeakouluopetus voidaan tarpeettomana lopettaa?

#890 kirjoitettu 28.11.2020 16:54

F|Bitch kirjoitti:

Lokerossa on ahdasta. Ja rooli on aina esitystä.. taiteiliaksi ei opiskella, siihen synnytään ja kasvetaan.. eikä siihen koskaan valmistuta. Päättötodistuksen saa vasta kun kuolee. (Jos saa). Enemmän kunnioitusta haudan takaa. Legenda kun ei hengitä.


Jos et ole huomannut, niin se että opit joskus lapsena puhumaan ja käyttämään kieltä, niin silloin jo opit lokeroimaan... Koska kieli toimii sanoilla, ja sanat lokeroivat esineitä, asioita ja ilmiöitä... Vain tällaisen lokeroinnin avulla sitä reaalimaailmaa voidaan lähestyä sillä tavalla, että kommunikaatiossa voidaan se keskustelun kohde lokeroida ja täsmentää... Kun kotona sanot Filiukselle, että "antaisitko mulle mikrofonin siitä pöydältä?" olet jo lokeroinut useampaan otteeseen...

Ja joo, tuo mun aiempi määritelmä joka erotteli artistin ja muusikon toisistaan on lokerointia, koskapa vain lokeroinnin avulla asiat voidaan tehdä ymmärrettäviksi... Lokerointi on onnistuneen kommunikaation edellytys...

Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että artistiksi (tai taiteilijaksi) kasvetaan, mutta toisaalta muusikoksi kouluttaudutaan... Ja ne kovimmat tähdet ovat usein (ei aina) kulkeneet kummatkin tiet...

#891 kirjoitettu 28.11.2020 17:05

F|Bitch kirjoitti:

Ja rooli on aina esitystä..


Kukaan ei ole aito, koska kaikki vetävät loppupeleissä jotakin roolia... Vain pienet lapset ovat aitoja...

Oletko sinä Bitch aito vai vedätkö meille vain roolia? Vedätkö samaa roolia myös vanhempien sukulaistesi seurassa kuin meidän seurassa täällä?

Ei roolitkaan ole pahasta... Se että ihmiset vetävät rooleja, vain edesauttaa jälleen sitä kuuluisaa kommunikaatiota, koska roolien avulla teemme itsemme toisille ymmärrettäväksi, ja luomme ne identiteetit...

Sullakin on ihan hyvä rooli täällä arvon Bitch... Ja pääasia noissa rooleissa joita ihmiset vetävät on se, että ne tulevat luonnostaan ja ovat uskottavia... Säkin kyllä tunnut uskottavalta...

#892 kirjoitettu 28.11.2020 17:16

F|Bitch kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
F|Bitch kirjoitti:
Lokerossa on ahdasta. Ja rooli on aina esitystä.. taiteiliaksi ei opiskella, siihen synnytään ja kasvetaan.. eikä siihen koskaan valmistuta. Päättötodistuksen saa vasta kun kuolee. (Jos saa). Enemmän kunnioitusta haudan takaa. Legenda kun ei hengitä.


Oletko siis sitä mieltä, että kaikki taiteen alojen opisto- ja korkeakouluopetus voidaan tarpeettomana lopettaa?


Ota nitro lähelle...

Kyllä! jos haluaa tämän näin
Radikaalisti ilmaista.
Taidelukio oli minulle ihan höpönlöpöä jos vertaan siihen mitä maailmalla oppisin. Minua opetti/kasvatti aivan äärettömän lahjakkaat ihmiset ketkä eivät olleet edes peruskoulua käyneet. Nyt puhutaan siis myös eri taiteenlajista kuin musiikki. Esimerkiksi kun päädyin oppitytöksi tatuointi studioon niin ensimmäiset 3kk piirsin kynällä pelkkää ympyrää kunnes oppisin tekemään sen täydellisesti vapaalla kädellä (Ja sen oppisin).. Ja vasta tämän jälkeen opeteltiin lisää. Pitkäjänteisyyttä, hiljaisuutta ja täydellistä keskittymistä. Sitä ei koulussa kukaan opettanut..He eivät korostaneet itseään,taitojaan,osaamistaan tai varsinkaan koulutustaan. He vain olivat ja tekivät sitä mitä rakastivat. Ja he tekivät sen täydellisesti.

Se mentaliteetti taiteeseen oli näillä ihmisillä aivan eri luokkaa. He elivät sitä joka päivä. Eikä se ollut kirjoista opittua.


Enhän minä nyt noin vähästä järkyty..

Taidelukio antaa varmasti hyvän pohjan, mutta eihän se kuitenkaan ole opisto- tai korkeakoulua vastaava. Mutta mitäs pienistä, ymmärrän mitä tarkoitat. Aina eivät opettajien ja oppilaiden kemiat ja odotukset toisiaan kohtaan natsaa.

Huomaan kuitenkin, että toisaalta arvostat muualla kuin lukiossa saamaasi opastusta, mistä herää kysymys: eikös tatuoijaksi sitten synnytä ja kasveta kuten kuulemma tapahtuu muiden taiteiden kohdalla?

#893 kirjoitettu 28.11.2020 17:19

urpoarpo kirjoitti:

Tuo havaitsemasi ajattelu pohjautuu siihen, että ennen vanhaan musiikin koulutuksen pedagogiikka ei ollut ajan tasalla kevyessä musiikissa, eikä koulutusta edes paljon ollut. Oli "hyvä" klassinen musiikki ja "paha" rockmusiikki (tai "arvoton" kevyt musiikki). Kevyttä musiikkia ei osattu opettaa, eikä myöskään improvisointia. Tästä syntyi vastakkainasettelu, joka ei vieläkään ole kokonaan poistunut.


Näinhän tämä on varmastikin ollut meillä Suomessa, mutta itse olen pohdiskellut sitä, että mitähän ne opettivat silloin 50- ja 60- luvuilla niille pojan klopeille Britanniassa ja USA:ssa, jotka sitten kasvoivat suuriksi rock staroiksi ja kitarasankareiksi?

Opetettiinko George Harrisonille, Jimmy Pagelle taikka Eric Claptonille poikasina klassista kitaransoittoa, vai oliko siellä mukana myös Rock 'n Roll ja Blues klassikoita? Hieman veikkaan että ei...

Ainakin takavuosina siis nämä uranuurtajatkin ovat ilmeisesti joutuneet itseoppimaan uuden rock musiikin salat... Nykyäänhän kaikki on toki toisin... Sen takia noita sen ajan staroja ja kitaravirtuooseja onkin helppo niin paljon arvostaa, koska he toimivat uranuurtajina ja tiennäyttäjinä...

#894 kirjoitettu 28.11.2020 17:28

F|Bitch kirjoitti:
IT kirjoitti:
F|Bitch kirjoitti:

Ja rooli on aina esitystä..


Kukaan ei ole aito, koska kaikki vetävät loppupeleissä jotakin roolia... Vain pienet lapset ovat aitoja...

Oletko sinä Bitch aito vai vedätkö meille vain roolia? Vedätkö samaa roolia myös vanhempien sukulaistesi seurassa kuin meidän seurassa täällä?

Ei roolitkaan ole pahasta... Se että ihmiset vetävät rooleja, vain edesauttaa jälleen sitä kuuluisaa kommunikaatiota, koska roolien avulla teemme itsemme toisille ymmärrettäväksi, ja luomme ne identiteetit...

Sullakin on ihan hyvä rooli täällä arvon Bitch... Ja pääasia noissa rooleissa joita ihmiset vetävät on se, että ne tulevat luonnostaan ja ovat uskottavia... Säkin kyllä tunnut uskottavalta...


Aikalailla olen bitch myös ihan oikeasti. Ja nämä vanhemmat sukulaiset myös tietävät sen. Tuntevat vain paremmin eikä ota kaikkea niin pahalla. Ja kun ottavat otamme yhteen. Välit voi olla poikki milloin anopin ja milloin kenenkin kanssa. Mutta ajattelen sen näin että minun ei tarvitse olla muuta kuin olen. Toki ylilyöntejä on ja välillä pistää miettimään. Mutta jollen vedä elämää omalla demollani. Enhän ole silloin minä. Kritiikistä huolimatta...Tulisi olla sitä mitä on..


Toki... Se että olet Bitch ihan oikeasti ei poissulje sitä että vedät Bitchin roolia... Olet siihen kasvanut aivan kuin taiteilija taiteensa tekemiseen ja se tulee sinulta luonnostaan... Olet siis uskottava...

Kaikista hölmöimmältä näyttää silloin kun joku vetää sellaista roolia joka hänelle ei sovi ja joka ei ole uskottava...

Ajattelepa jotain Julia Robertsia elokuvassa Pretty Woman... Hieno leffa ja hieno tarina, mutta Julian roolinahan oli juuri olla sellainen hieman epäuskottava hutsu, joka vaikutti enemmän kiltiltä naapurin tytöltä, ja joka ei rooliinsa oikein kadun tyttönä istunut, mutta joka sai elämässä sitten jackpotin kun tapasi Richard Geren esittämän pisnesmiehen...

Mutta ei meistä kukaan ole aito siinä mielessä ettemmekö vetäisi myös jotakin roolia... Se vaan että kun niihin rooleihin kasvetaan vuosien kuluessa, niin ne saavat sen henkilön olemaan aidosti roolinsa kaltainen...

#895 kirjoitettu 28.11.2020 17:48

F|Bitch kirjoitti:


Taidelukio oli minulle ihan höpönlöpöä jos vertaan siihen mitä maailmalla oppisin. Minua opetti/kasvatti aivan äärettömän lahjakkaat ihmiset ketkä eivät olleet edes peruskoulua käyneet.

Se mentaliteetti taiteeseen oli näillä ihmisillä aivan eri luokkaa. He elivät sitä joka päivä. Eikä se ollut kirjoista opittua.


Sen verran vielä härnään sua näillä mun ajatuksilla, että roolit usein luodaan myös mielipiteiden kautta, joiden kautta sitä rooli-identiteettiä luodaan...

Se on tullut moneen otteeseen selväksi ettet sinä (taikka Filius) arvosta teoriaa vaan käytäntöä ennen kaikkea... Tämäkin on sitä identiteetin luomista roolien avulla...

Ja roolikin voidaan tulkita kahdella tavalla: se voidaan joko nähdä keinotekoisena esityksenä teatterin tapaan, taikka sitten sosiaalisina päällysvaatteina sosiologien tapaan...

Kun tekin aina tuotte esiin sitä tarvetta ajatella sen boksin ulkopuolelta, niin tällainen oman ajatusmaailman avartaminen, jossa se rooli voidaan nähdä joko teatteritaiteen taikka sosiologian näkökulmasta, niin avartaa sitä maailmankatsomusta kummasti...

#896 kirjoitettu 28.11.2020 18:02

Kyllähän kouluista valmistuu muusikoita siinä kuin insinöörejä, putkimiehiä ym. ammattimiehiä, mutta monen koulunkäyneen muusikon tärkein tie omaan taiteeseen on ollut sen opitun unlearning-prosessi.

#897 kirjoitettu 28.11.2020 18:05

AnttiJ kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että tuolla vastakkainasettelulla on pitkät juuret musiikinopetuksen historiassa. Jossain musiikkiopistossa syntyi kuulemma ongelmia, jos rehtori sai tietää että joku oppilaista soitti kevyttäkin musiikkia. No, ne ajat ovat onneksi takana.

Ja totta kai, poikkeuslahjakkuudet kuten Hendrix ovat oma ryhmänsä ... niitä on vaan suhteellisen vähän.

---------------------------

Nykyisin taitaa olla niin, että jotta voisi olla "muusikko" pitää olla alan ammattitutkinto jostain alan laitoksesta. Enää ei kai taideta tittelissä tehdä jakoa klassisen ja kevyen musiikin välillä?


Ennen vanhaan koulutuksella latistettiin lahjakkuuksia, eikä edes tiedetä, kuinka monta poikkeuslahjakkuutta jäi syntymättä väärän pedagogiikan takia. Heidän uransa tuhottiin. Onneksi Hendrix ei mennyt siihen myllyyn, hän kasvoi suureksi kitarataiteilijaksi. Onneksi nykyään on asiat paremmin koulutuksessa.

Noista ammattinimikkeistä: Kun vaikkapa kitaristi soittaa ohjelmiston lavalla virtuoosimaisesti, ei liene yleisölle juuri silloin ykkösasia, mikä on hänen virallinen ammattinimikkeensä tai koulutuksensa. Vain soitto ratkaisee. Kitaristi soittaa, ja se kitaraa soittava on aina kitaristi. Kuten Jimikin.

#898 kirjoitettu 28.11.2020 18:39

F|Bitch kirjoitti:


Mmm...totta. En kiellä etteikö minussa olisi monta roolia... Toki. Töissä toinen kotona toinen ja sängyssä mitä vain.. Mutta kaikki ne on osa minua..se olen minä. Joten en haluaisi myöntää että elämä on teatteria mihin mukaudun sopivan roolin hahmossa...


Toki... Ne on osa sinua, ja se olet sinä... Sellaiseksi itsesi tunnet, ja sellainen luultavasti haluat myös olla...

Sen takia roolia tässä sosiaalisessa mielessä ei niinkään pitäisi nähdä keinotekoisena teatterina vaan sosiaalisina päällysvaatteina...

Ajattelepa vaikka näin... Roolit ovat käyttäytymis- ja vuorovaikutusmalleja, joiden kautta ihmiset vuorovaikuttavat sosiaalisesti keskenään... Rooleihin liittyy läheisesti identiteetti, ja sitä identiteettiä ja niihin liittyviä rooleja luodaan mielipiteiden ja asenteiden avulla muun muassa...

Roolit ovat eräällä tavalla niitä sosiaalisia päällysvaatteita... Sullakin on rooli työntekijänä töissäsi, aviovaimon rooli kotona, asiakkaan rooli kaupassa ja niin edelleen... Se mikä tekee niistä rooleista osan sua on se tapa jolla sä suhtaudut siihen rooliin, ja kuinka vedät sen... Se ei ole teatteria, vaan olet kasvanut siihen vuosien mittaan...

Roolien ydin on se, että niihin liittyy a) jokin status eli valtasuhde ja b) joitakin rooliodotuksia (taikka normeja) siitä kuinka roolinhaltijan odotetaan käyttäytyvän...

Roolit on siis kommunikaation ja sosiaalisen vuorovaikutuksen välineitä... Monet roolit ovat aika tiukkoja, koskapa vaikka kampaajalla sun odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, mutta kotona aviovaimon roolissa saat olla enemmän persoonallisempi...

Pointti siis lähinnä se, että kun roolit ovat niitä sosiaalisia päällysvaatteita, niin jokaisella on tapana ostaa hieman erilaisia vaatteita ja pukeutua eri tavoin... Sä vedät sen aviovaimon roolin Filiuksen kanssa eri tavoin kuin naapurin Maija... Tässä mielessä se sun tapa vetää se rooli on just se mikä tekee susta sut, ja se on sellainen sosiaalinen yksilökohtainen sormenjälki tietyllä tavalla...

#899 kirjoitettu 28.11.2020 20:50

urpoarpo kirjoitti:
Noista ammattinimikkeistä: Kun vaikkapa kitaristi soittaa ohjelmiston lavalla virtuoosimaisesti, ei liene yleisölle juuri silloin ykkösasia, mikä on hänen virallinen ammattinimikkeensä tai koulutuksensa. Vain soitto ratkaisee. Kitaristi soittaa, ja se kitaraa soittava on aina kitaristi. Kuten Jimikin.


Jos soitto kulkee ja yleisöllä on hauskaa niin sehän on juuri sillä hetkellä pääasia. Allekirjoitan tuon.

Mutta onhan niitä toki elämässä muitakin hetkiä. Virtuoosi voisi soittaa vielä virtuoosimaisemmin jos olisi mennyt alan opinahjon luovuuden lukkoja avaavan opettajan ohjaukseen tai olisi käynyt vaikka neljä vuotta musiikkiin keskittynyttä huippuyliopistoa USA:ssa ja hankkinut siinä samalla sivutuotteena sikäläisen "ammattitutkinnon" (mikä se nyt lieneekään? Master of Art?? Ei mitään käryä.) kuin myös esiintymiskoulutusta ja -valmennusta. Mutta sitähän me emme saa koskaan tietää koska esimerkkini virtuoosi ei ole noita kumpaakaan tehnyt. Samalla meni sivu suun sekä vakipaikka helsinkiläisessä bigbandissa että tangokuningattaren megakiertueella kun ei ollut tullut opiskeltua niitä nuotteja; se pahuksen "Heinä" vei molemmat hommat ihan nenän alta vaikka rahalle olisi ollut käyttöä virtuoosinkin taloudessa.

Sitten virtuoosimme bändi hajoaa, perhe kasvaa ja virtuoosi alkaa miettiä muita duuneja. Miehemme huomaa lehdestä (tai netistä, kuinka vaan), että paikallinen musiikkiopisto etsii sekä rehtoria että lehtoria ja päättää pistää paperit vetämään. Oppilaitoksen hallitus avaa kokouksessaan hakemuksia ja toteaa virtuoosimme hakemuksen kohdalla, että juuri tässä hetkessä olisi ollut ykkösasiana vähintään alan opistotasoinen tutkinto. Ei auttanut vaikka soolo kulki takavuosina kuinka komeasti (vaikkakin aika kapeaan genreen rajoittuen) silloin kun UrpoA ja AnttiJ jaksoivat vielä käydä katsomoissa.

Nooh, tämä fiktiivinen tarina nyt oli pappahuumoria vaikkakin samalla myös karu totuus.

PS: Ei se Jimikään ihan pelkällä soitolla kuuluisaksi noussut vaan mieshän oli täysivaltainen show-mies isolla ässällä. Soitto selän takana ja hampailla, kitaran ulvotus vahvareita vasten, kitaran poltto ja hajotus, bändikaverin raahaus tukasta ympäri lavaa ... eihän noista mikään taida soittoa ja sooloja parantaa jos rehellisiä ollaan vaikka sentään osa noista tempuista toki osoittaakin instrumentin suvereenia hallintaa. Mutta että virtuoosin piti se hallinta oikein kädestä pitäen osoittaa yleisölle noilla tempuilla .. onhan se oikeastaan vähän hassua ja jopa noloa yleisön kannalta.

#900 kirjoitettu 28.11.2020 20:50

cedarbear kirjoitti:
Kyllähän kouluista valmistuu muusikoita siinä kuin insinöörejä, putkimiehiä ym. ammattimiehiä, mutta monen koulunkäyneen muusikon tärkein tie omaan taiteeseen on ollut sen opitun unlearning-prosessi.


Jotka osaa, ne tekee mitä vaan.
Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.
Kuinka kauan ne mellastaa saavatkaan pellossain.

https://lyrics.fi/juic...

#901 kirjoitettu 28.11.2020 21:08

cedarbear kirjoitti:
Kyllähän kouluista valmistuu muusikoita siinä kuin insinöörejä, putkimiehiä ym. ammattimiehiä, mutta monen koulunkäyneen muusikon tärkein tie omaan taiteeseen on ollut sen opitun unlearning-prosessi.


Itse en ole moisesta ilmiöstä kuullut, mutta unlearning-polku omaan taiteeseen taitaa olla samalla tie työkkäriin ... tai muihin oheishommiin kuin siihen mihin on saanut koulutuksen.

Pahoin pelkään, että Suomessa on äärimmäisen hankala kerätä elantoa pelkästään sillä "omalla jutulla" ja sitä vaikeammaksi se muuttuu mitä enemmän äärilaitaa kohti mennään. Joku onnistuu, useimmat eivät.

Ennen korona-aikaakin muut kuin yhteiskunnan laitoksissa musiikin parissa toimivat rivimiehet joutuvat keräämään leipänsä todella pienistä puroista, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Esiintyjinä nimeä saavuttanut suhteellisen harvalukuinen esiintyjäjoukko pärjää varmasti paremmin, mutta he tekevätkin yleensä sitä mitä yleisö haluaa.

Olen valitettavasti inhorealisti, mikä tuskin on enää kenellekään mikään yllätys.

#902 kirjoitettu 28.11.2020 21:37 Muok:28.11.2020 21:56

AnttiJ kirjoitti:

Jos soitto kulkee ja yleisöllä on hauskaa niin sehän on juuri sillä hetkellä pääasia. Allekirjoitan tuon.

Mutta onhan niitä toki elämässä muitakin hetkiä. Virtuoosi voisi soittaa vielä virtuoosimaisemmin jos olisi mennyt alan opinahjon luovuuden lukkoja avaavan opettajan ohjaukseen tai olisi käynyt vaikka neljä vuotta musiikkiin keskittynyttä huippuyliopistoa USA:ssa ja hankkinut siinä samalla sivutuotteena sikäläisen "ammattitutkinnon" (mikä se nyt lieneekään? Master of Art?? ......

Virtuoosi soittaa noin 10 vuotta, osaa liiketalouden, tienaa muutaman miljoonan euroja ja on sitten vapaa tekemään mitä haluaa. Hän voi perustaa esimerkiksi musiikkioppilaitoksen, jossa pedagogiikka on varmasti kunnossa. Imuroi oppilaat muista oppilaitoksista, jotka kaatuu konkkaan ... ja toimii toimitusjohtajana ja sijoittajana (ja ajattelee, että en helvetti koskaan enää soittaisi ammatikseni).

Opettajiksi oppilaitokseen palkataan vain koulutuksen saaneita musiikkipedagogeja taulukkopalkalla. Soittokoe ensin, jossa selvitetään osaako kyseinen henkilö soittaa katubluesia pölyisellä kadulla ilman lappuja. Autenttinen blues ei muuten synny, ja tämä oppilaitos on ainoa, jossa on puuvillapellon tuoksu bluesissa mukana. Vaihtoehtona suomalainen perunapelto.



urpoarpo muokkasi viestiä 21:52 28.11.2020

#903 kirjoitettu 29.11.2020 05:47

urpoarpo kirjoitti:

Virtuoosi soittaa noin 10 vuotta, osaa liiketalouden, tienaa muutaman miljoonan euroja ja on sitten vapaa tekemään mitä haluaa. Hän voi perustaa esimerkiksi musiikkioppilaitoksen, jossa pedagogiikka on varmasti kunnossa. Imuroi oppilaat muista oppilaitoksista, jotka kaatuu konkkaan ... ja toimii toimitusjohtajana ja sijoittajana (ja ajattelee, että en helvetti koskaan enää soittaisi ammatikseni).

Opettajiksi oppilaitokseen palkataan vain koulutuksen saaneita musiikkipedagogeja taulukkopalkalla. Soittokoe ensin, jossa selvitetään osaako kyseinen henkilö soittaa katubluesia pölyisellä kadulla ilman lappuja. Autenttinen blues ei muuten synny, ja tämä oppilaitos on ainoa, jossa on puuvillapellon tuoksu bluesissa mukana. Vaihtoehtona suomalainen perunapelto.



Hemmetin hieno visio! Toivottavasti sankarimme onnistuu miljoonien keruussa.

---------------------------

Tuostapa tulikin mieleeni paikallinen kitaristi Juha Björninen, joka on esiintynyt noin yli 4.300 levytyksellä ja mm. lukemattomissa TV-ohjelmien bändeissä jossain kohtaa ihan vakiokasvona monien muiden bändi- ja keikkatöidensä lisäksi. Mies on nykyisin hyvin ansaitulla taitelijaeläkkeellä ja on palannut kotikulmilleen. Kertoili jossain haastattelussa, että joutui jättämään mm. Piirpauken kun studiotöitä tuli enemmän kuin ehti tekemään. Studiohomma alkoi hiipua hänen osaltaan pikku hiljaa toistakymmentä vuotta sitten kun uudemmat tuulet alkoivat puhaltaa levybusineksessa. Björninen on kunnostautunut myös säveltäjänä ainakin omien bändiensä ohjelmistoon.

Nykyisin kysytyin studiokitaristi on ollut Jari "Heinä" Nieminen, jonka näin ensimmäisen kerran duokeikalla Pepe Willbergin kanssa 1990-luvun alkupuolella. Olipa kova ukko jo silloin! Miehen ilmeinen vahvuus on monipuolisuus; olen bongannut hänet jo useana vuonna mm. Tangomarkkinoiden taustabändistäkin istumassa nuottitelineen takana kuin myös Riku Niemi Orchestrasta. Tuntuu sille, että kaverilla on mikä tahansa genre hallussa ja soitto soljuu vaivattomasti kulloistenkin vaatimusten mukaan. "Heinä" onkin vähän kuin Liverpoolin James Milner: miehen voi heittää paikkaan kuin paikkaan ja homma hoituu aina.

Hatunnoston arvoisia kitaristeja molemmat, vaikka eivät ole koskaan olleetkaan mitään varsinaisia kitarasankareita ja vaikka voi olla että ns. suuri yleisö ei heistä tiedä juuri mitään; siitäkin huolimatta, että merkittävä osa kummankin työuraa on kulunut levyjä ostavan yleisön palveluksessa.

Yhteistä molemmille on ilmiselvästi se, että tehdään kunnolla se mistä heille maksetaan. Toisenlaisella asenteella studiohommat olisivat päättyneet ensimmäiseen sessioon.

#904 kirjoitettu 29.11.2020 08:23

AnttiJ kirjoitti:

Tuostapa tulikin mieleeni paikallinen kitaristi Juha Björninen, joka on esiintynyt noin yli 4.300 levytyksellä ja mm. lukemattomissa TV-ohjelmien bändeissä jossain kohtaa ihan vakiokasvona monien muiden bändi- ja keikkatöidensä lisäksi. Mies on nykyisin hyvin ansaitulla taitelijaeläkkeellä ja on palannut kotikulmilleen. Kertoili jossain haastattelussa, että joutui jättämään mm. Piirpauken kun studiotöitä tuli enemmän kuin ehti tekemään. Studiohomma alkoi hiipua hänen osaltaan pikku hiljaa toistakymmentä vuotta sitten kun uudemmat tuulet alkoivat puhaltaa levybusineksessa. Björninen on kunnostautunut myös säveltäjänä ainakin omien bändiensä ohjelmistoon.


Toki Juha Björnisen tiedän. Tässä liitteenä hyviä juttuja hänestä (linkit alla). Hän aloitti studiohommat kisälliopissa kitaristi Heikki Laurilan ohjaamana. Olen kyllä sitä mieltä, että Juha Björnistä voi kutsua muusikoksi, vaikka hän onkin itseoppinut ja kisälliopilla taitonsa hankkinut. Lopputulos ratkaisee, ja tässä tilanteessahan se on loistava tulos. Että viitaten tähän aiempaan keskusteluun, kun ollaan näitä nimikkeitä pyöritelty (soittaja, artisti, muusikko, kitaristi ...) Se menee hieman "akateemiseksi saivarteluksi", jos liikaa noita titteleitä miettii sen perusteella, mikä koulutus on.

https://www.muusikkoje...

https://yle.fi/uutiset...

Ote tuosta ylen jutusta:
"Juha Björninen on oiva esimerkki siitä, miten suuri merkitys harjoittelulla ja omalla motivaatiolla on, kun haluaa oppia taitavaksi soittajaksi. Björnisen tie muusikoksi ja suomalaisten arvostamaksi kitaralegendaksi ei käynyt musiikkiopistojen kautta, vaan itse oppien radion, nauhurin, levysoittimen ja kovan harjoituksen avulla.

Erityisen tärkeäksi oppipoluksi on tullut toisien soittajien kuuntelu ja muiden kanssa yhdessä soittaminen.

– Eniten oppia on kertynyt muiden muusikoiden kuuntelusta ja soittamisesta heidän kanssaan. Nuotteja opin lukemaan oppikoulun musiikkitunneilla. Ei minusta koskaan mitään nuotinluvun prima vistaa tullut, mutta tähän asti on selvitty, naurahtaa Björninen."

#905 kirjoitettu 29.11.2020 10:10

Se taitaa tuo Heikki Laurila olla ihan levyttävien artistien kärkipäätä, joten huonossa seurassa Juha ei aikaansa ole viettänyt. Muisti sentään mainita, että osaa soittaa nuoteista vaikka ei välttämättä ihan joka biisiä "yy-kaa-koo nyt lähtee" - meiningillä.

Aiemmin taiteilijoiden tie kävi ammattiin juurikin "kisälliharjoittelun" kautta koska oppilaitoksia ei ollut. Mutta nythän asia on onneksi korjaantunut ja Sibiksessäkin on opettajana mm. Aija Puurtinen, mikä ei olisi tullut kuuloonkaan 60-luvulla.

Aiemmin ainakin nuohoojat valmistuivat tuolla samalla metodilla; nykyistä käytäntöä en tiedä. Olen sattumoisin avustanut yhtä nuohoojakisälliä mestarintutkintoon tarvittavien business-tehtävien teossa.

-----------------------

Tästähän tuntuu syntyvän mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu

Se, että kuinka hyvin itseoppiminen onnistuu, riippuu tietysti tyypistä ja kunnianhimosta. Itse näen suurimpana vaarana sen, että osaaminen saattaa jäädä puolitiehen tai turhan suppeaksi jos asiaa katsoo siitä vinkkelistä että soittamisella tavoitellaan pysyvää kokopäivätyötä. Ohjatussa opiskelussa on se hyöty, että siellä myös vaaditaan tuloksia ja jos tuloksia ei tule, joutuu antamaan paikkansa toisille. Yksin operoidessa on helppoa mennä siitä yli mistä aita on matalin. Ammattilainen ei kuitenkaan voi niin tehdä.

Eihän nimikkeillä soiteta, mutta luulisin että esim. vuosia opiskeluunsa panostaneet taiteen alojen maisterit eivät olisi kovasti ilahtuneita jos jokainen pelkästään vesiväreillä maalaava "sunnuntaimaalari" kutsuisi itseään taiteen maisteriksi.

Jos en ole aivan väärässä, nykyisessä musiikkikoulutuksessa myös soitetaan varsin paljon monipuolista ohjelmistoa erilaisissa ja eri tasoisissa kokoonpanoissa. Samaa mahdollisuutta ei välttämättä löydy muualta kaikille jotka sitä tarvitsisivat.

Ensimmäinen bändi jossa musisoin syntyi vasta kun olin muistaakseni 18 eli aivan liian myöhään kun ajattelen asiaa oman kehittymiseni kannalta. Eikä siitäkään olisi ollut haittaa, jos joku olisi neuvonut heti alussa että soolot on helpompi soittaa neljällä kuin kolmella sormella (tiedän kyllä että kolmen sormen sooloillakin on myyty miljoonia levyjä, mutta siltikin) ja että komppi-isku alhaalta ylöspäin on yhtä tärkeä kuin ylhäältä alas.

Yksi pointti on sitten nuo taiteiden alojen virat vaikka musiikkikoulutuksessa, joihin on tietty tutkinto pääsyvaatimuksena. Voi vetää vaikka kuinka satumaisia sooloja, mutta ovet pysyvät kiinni jos vaadittavaa pätevyyttä ei ole; virat kun vaativat laajempaa osaamista ymmärrettävistä syistä.

Ihan samalla tavalla voisi kyseenalaistaa halutessaan minkä tahansa ammattinimikkeen tai tutkinnon oikeutuksen. Joka alalta (mm. yrittäjistä) löytyy ihan varmasti omalla alallaan päteviä kouluttautumattomia ihmisiä, jotka ovat oppineet ammattiinsa pitkän tien kautta. Siinä ei ole yhtään mitään vikaa.

Mutta pitäisikö tekniset korkeakoulut lakkauttaa sen takia että alalta löytyy hitsareiden perustamia menestyviä, satoja ihmisiä työllistäviä konepajoja? Ei pitäisi, koska sen hitsarin pajalla työskentelee diplomi-insinööreä, insinöörejä ja teknikoita koska sen hitsarin osaaminen ei riitäkään tuotekehitykseen jonka hän fiksuna miehenä jättää muiden tehtäväksi. Menestyksestä huolimatta kukaan ei kutsu hitsaria diplomi-insinööriksi vaan käyntikortissa lukee pelkkä "toimitusjohtaja" tai "yrittäjä".

En pysty näkemään että kouluttautumisesta olisi haittaa missään ammatissa. Mutta aina löytyy lahjakkaita yksilöitä, jotka pääsevät pinnalle muutenkin. Se, kuinka pitkälle pelkät lahjat loppupeleissä kantavat, ei ole etukäteen nähtävissä.

Mutta jos olisin tilanteessa, jossa 16 vuotias peruskoulusta valmistunut poika pyytää rahaa paremman kitaran ja vahvarin hankkimiseen koska hän haluaa ammattimuusikoksi, voisin sanoa "kyllä" mutta vain sillä ehdolla että poika aloittaa samalla ohjatun opiskelun alan oppilaitoksessa. Suoritettu tutkinto tarjoaa kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kuin keikkasoiton, joka voi alkaa kyrsiä vaikkapa nelivitosena.

Sanon nyt vielä ihan erikseen, etten missään nimessä aliarvioi taitavia soittajia taustasta riippumatta. Yleismaailmallinen käytäntö tuntuu kuitenkin olevan se, että oppiarvoista ja ammattinimikkeistä pidetään tietyllä tavalla kiinni. Takavuosinahan oli kovaakin kiistaa siitä mitä nimikkeitä ammattikorkeakouluista valmistuneet saavat käyttää. Riita taisi päättyä siihen, että koulutusta kuvaavan nimikkeen perään lisättiin "amk". En oikein tiedä miksi taiteiden aloilla pitäisi menetellä toisin.

Sanon nyt vielä tämänkin, että sillä hetkellä kun se komea soolo kuuluu keikalla, kukaan ei kysele soittajan koulutusta. Mutta voihan olla, että se soolo jäisi kuulematta tai se olisi vähemmän komea jos soittaja ei olisi saanut kunnollista peruskoulutusta instrumenttinsa hallintaan. Haluaako parinkymmenen vuoden päässä oleva yleisö vielä kuunnella samaa solistia? Jos ei, niin takaporttikin olisi hyvä olla olemassa.

Kuten tunnettua, en näe mitään haittaa siinä, että soittaja osaa lukea nuotteja. Ihan samalla tavalla en näe mitään haittaa siinä, että soittaja hankkii alan vaatiman osaamisen ja ammattinimikkeen oppilaitoksessa vaikka joku saattaa pystyä samaan muutakin kautta.

Joku muu näkee asian eri tavalla, ja sekin on ihan fine minulle.

#906 kirjoitettu 29.11.2020 10:25

AnttiJ kirjoitti:

Itse en ole moisesta ilmiöstä kuullut, mutta unlearning-polku omaan taiteeseen taitaa olla samalla tie työkkäriin ... tai muihin oheishommiin kuin siihen mihin on saanut koulutuksen.

Pahoin pelkään, että Suomessa on äärimmäisen hankala kerätä elantoa pelkästään sillä "omalla jutulla" ja sitä vaikeammaksi se muuttuu mitä enemmän äärilaitaa kohti mennään. Joku onnistuu, useimmat eivät.

Mahdollisena loppukaneettina tähän muusikkouskeskusteluun totean, että puhumme vähän eri asioista. En tiedä enkä tässä yhteydessä välitä suomalaisista keikka/ammatti/leipämuusikoista, vaan kirjoitan jotain tietämistäni (ja seuraamistani) ulkomaisista soittajista. Heistä ei tietenkään oikeastaan kukaan ole saanut mitään muodollista opetusta missään laitoksessa, ja ne harvat jotka ovat tuota yrittäneet, ovat jälkeenpäin maininneet sen tasapäistävästä ja luovuutta tukahduttamaan pyrkivästä vaikutuksesta.
Ja kyllä työkkäri toki on tullut tutuksi näillekin - onhan näitä UB40-tapauksia - mutta eivät he työttömiä ammattimuusikoita ole olleet.

#907 kirjoitettu 29.11.2020 10:35

OK; ilmankos tuo ilmiö ei ollut aiemmin tullut eteeni. Ainahan opintonsa keskeyttäneillä on joku syy siihen miksi homma ei toiminut. Vikaa voi olla niin sysissä kuin sepissäkin.

Joskus koulutus pilaa hyvän kuokkamiehen, pruukkasi entinen esimiehenikin sanoa eräästä äkkiväärästä kollegastani kun kypsyi tarpeeksi kaverin operointiin. Kaikille ei sovi armeijakaan, eikä siinäkään mitään.

#908 kirjoitettu 29.11.2020 16:26

AnttiJ kirjoitti:
Tästähän tuntuu syntyvän mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu


Näin on, tämä on mielenkiintoista ja varsinkin, kun osataan hieman huumorilla käsitellä asiaa

Koulutus musiikissa on ok ja itseopiskelu on ok. Ammattikorkeasta voi saada muusikko-oppiarvon, Sibelius-akatemiasta maisterin ja tohtorin oppiarvot. Siis oppiarvot.

Hiustenhalkomista ammattinimikkeistä on turha käydä. Ennen vanhaan musiikkia tekevät ja esittävät ihmiset olivat aina muusikoita, niin voi olla edelleenkin, ei tarvita "mikrometriruuvilla" tarkastelua siitä, kuka on muusikko (vai onko soittaja, artisti jne.). Muusikko-ammattinimikettä käyttävät myös verottaja ja julkinen sana, eivät ne erittele sen kummemmin.

Muusikoita voi olla hyviä, keskinkertaisia ja huonoja, riippumatta miten oppi on hankittu. Virallisesta koulutuksesta on hyötyä byrokratiakoneistossa, jos haluaa esimerkiksi opettajan viran.

Musiikin koulutukseen otti kantaa täällä Cedarbear, joka kertoi, että osin musiikin koulutus (ainakin ulkomailla) on koettu latistavaksi. Siitä tuli mieleeni, kun yksi kaverini kertoi minulle, että Ozzy Osbournelle oli kuulemma virallinen musiikkialan kouluttaja sanonut, että Ozzyn ei kannata mennä laulun opetukseen, koska hän menettäisi sen otteen laulamiseen, joka hänellä on.

On siis mahdollisuus, että ihminen "tuhoaa" itsestään taitoa / tahtoa / halua virallisessa opetuksessa. Lieneekö syynä se, että kun ihminen alkaa liikaa tarkkailla omaa tekemistään, hänen voi olla mahdotonta päästä enää sellaiseen flow-tilaan, jota hyvin toimiva musiikkiesitys vaatii. Aika kuluu "itsensä kyttäämiseen" ja jatkuvaan virheiden hakemiseen, jonka jälkeen esiintyjä onkin äkkiä pelkkä "kävelevä suuri virhe" ja hän lopettaa soiton ja laulun kokonaan ...

#909 kirjoitettu 29.11.2020 17:54 Muok:29.11.2020 18:00

Joku osaa ottaa saamastaan opista (tuli se sitten opistosta tai yksityisesti) parhaat asiat mukaan. Joku toinen vetää herneet nenään kun maikka yrittää auttaa eteenpäin. Kolmas menee ihan lukkoon kun joutuu arvioinnin kohteeksi. Erikoistapaukset ja maailmalla tähtiaseman saavuttaneet ovat tietysti luku sinänsä; niitähän ei Suomessa edes ole.

Olisin aikanaan saanut teini-ikäisenä englannin opettajaksi opiskelevalta sukulaistytöltä ilmaista sparrausta kieleen, mutta vastaanottokykyni ja -haluni oli nolla tai oikeastaan negatiivinen. Ryhdyin neliraajajarrutukseen ja tulokset ovat kuultavissa täälläkin: väärässä olin ... ja pahasti. Mutta kun tiesin silloin itse paremmin kuin muut yhteensä etten ikinä tarvitse englantia missään; pahasti väärässä olin siinäkin asiassa.

Sehän minua tässä huolettaa, että tuolla on pitkä rivi täydellisen keskinkertaisia wanna-be-kitaristeja, joita ei kiinnosta oman ammattitaidon kehittäminen pätkääkään koska "bändillä on jo kaksi keikkaakin". Suurimmasta osasta ei koskaan tule edes soittajia eikä muusikoita, ammattimuusikoista (amk tai ilman) puhumattakaan. Eikä tuleva tähtikitaristi tietystikään suorita edes peruskoulua loppuun kun siitä tulee seuraava Jimi (lue: pudokas). Itsellenikin olisi käynyt kylmät jos olisin ryhtynyt itsenäisesti ja omin päin ratkomaan omaa urapolkuani. Siksi tiedän mistä puhun ja siksi asia on ns. lähellä sydäntäni.

Itse olen vahvasti sillä kantilla, että ammattiin tähtäävään koulutukseen kannattaa aina kannustaa kuin myös panostaa. Koulutetut ovat pitkässä juoksussa hyvin paljon paremmissa asemissa kuin ilman koulutusta olevat. En jaksa uskoa että asia olisi musiikkialan ammateissa jotenkin eri tavalla; eihän musiikkialakaan missään kuplassa toimi.

PS: Tietty koulutusta kuvaava nimike on myös merkki siitä, että ko. ihminen on saanut ainakin yhden pitkäjänteisyyttä vaativan asian elämässään todistetuksi valmiiksi.

#910 kirjoitettu 29.11.2020 22:00

AnttiJ kirjoitti:



Paljon asiaa, mutten usko että itsensä kitaristiksi identifioivia ja sitä rataa elämänsä tuhlaavia henkilöitä enää on entisten vuosien malliin. Kai elämät tuhlataan nykyään johonkin digitaalisempiin unelmiin.

#911 kirjoitettu 30.11.2020 05:15

Snacke kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:



Paljon asiaa, mutten usko että itsensä kitaristiksi identifioivia ja sitä rataa elämänsä tuhlaavia henkilöitä enää on entisten vuosien malliin. Kai elämät tuhlataan nykyään johonkin digitaalisempiin unelmiin.


Varmaan olet oikeassa, vaan olisikohan kuitenkinkin niin että turhien unelmien määrä populaatiossa on vakio?

#912 kirjoitettu 06.12.2020 10:37

Itsenäisyyspäivä. Itse näi(n) syyspäivän.

#913 kirjoitettu 06.12.2020 15:11

Iltalehti (06.12.2020) on löytänyt ihan uuden sairauden: Rastitusastmaa sairastava suomalaissäväyttäjä sai uusia lääkkeitä: ”Lima ei enää tukkinut hengitystä”

Veikkaan, että se on kaikkein pahin suunnistuksen kilparatoja tekevillä kuin myös risti-nollaa pelaavilla.

#914 kirjoitettu 06.12.2020 18:27 Muok:06.12.2020 18:27

Iltalehti 06.12.2020 jatkaa omaa linjaansa: "klo 18:31: Tänänä GP-debyyttinsä tekee kaksi kuljettajaa. Jack Aitken (Williams) ja Pietro Fittipaldi (Haas). Fittipaldi on F1-legenda Emerson Fittipaldin lapsenlapsi. Siskonpoika, tarkalleen sanoen.

Jaa --a. Mitähän rikoslaki tuosta mahtaa sanoa???

#915 kirjoitettu 07.12.2020 05:30

AnttiJ kirjoitti:
Snacke kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:



Paljon asiaa, mutten usko että itsensä kitaristiksi identifioivia ja sitä rataa elämänsä tuhlaavia henkilöitä enää on entisten vuosien malliin. Kai elämät tuhlataan nykyään johonkin digitaalisempiin unelmiin.


Varmaan olet oikeassa, vaan olisikohan kuitenkinkin niin että turhien unelmien määrä populaatiossa on vakio?


No niin, melkein heti kun pääsin kirjoittamasta, kuulin Yleisradiosta että soittoharrastus elää varovaista nousukautta sulkujen ja rajoitusten takia.

#916 kirjoitettu 08.12.2020 05:49

Iltalehti 08.12.2020:

79-vuotias Bob Dylan on myynyt oikeudet kaikkiin kappaleisiinsa Universal-levy-yhtiölle.
Universal osti oikeudet yli 600 kappaleeseen summalla, jota se ei julkisuuteen kertonut.

New York Timesin mukaan kauppahinta olisi yli 300 miljoonaa euroa.
-----
Ei huono, sanoisi Jorma U. Ihan vaan puoli miltsiä/biisi

#917 kirjoitettu 08.12.2020 05:51

Snacke kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Snacke kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:



Paljon asiaa, mutten usko että itsensä kitaristiksi identifioivia ja sitä rataa elämänsä tuhlaavia henkilöitä enää on entisten vuosien malliin. Kai elämät tuhlataan nykyään johonkin digitaalisempiin unelmiin.


Varmaan olet oikeassa, vaan olisikohan kuitenkinkin niin että turhien unelmien määrä populaatiossa on vakio?


No niin, melkein heti kun pääsin kirjoittamasta, kuulin Yleisradiosta että soittoharrastus elää varovaista nousukautta sulkujen ja rajoitusten takia.


Noin käy minullekin koko ajan Valioliigan managerikisassa: heti kun vaihdan tuhnuksi osoittautuneen maalipyssyn pois joukkueestani, alkaa verkko heilua.

#918 kirjoitettu 09.12.2020 07:09

Uutislinkki Iltalehdestä (Politiikka - 7:40):

"Maria Ohisalo asettuu ehdolle Helsingissä – tavoitteena historiallinen vallankeikaus ja kokoomuksen syrjäyttäminen pormestarin Teslasta."

#919 kirjoitettu 09.12.2020 07:14

aRt074 kirjoitti:
Audiofiili IQ69 täältä Hi-fi-maailmasta päivää.

Huomasinpa juuri että luolan stereosysteemin cd-soittimen rca:t olleet reilun vuoden päivät väärin päin kiinni eli vasen kanava soinut oikealta ja päinvastoin. Olin tässä parista levystä ihmetellytkin että miksi ovat remasteroinnissa kääntäneet kitarat eri puolelle äänikenttää.


Niinpä; itselläni nuo olivat musakoneessa väärin päin useita vuosia kun tuntui liian vaivalloiselta könytä pöydän alle vaihtamaan piuhojen paikkaa vahvarin takana.

Joku aika sitten älysin, että oikea ja vasen kääntyy myös sillä että vaihtaa piuhojen paikat pöydällä olevasta äänikorttiboksista.

#920 kirjoitettu 09.12.2020 07:45

Iltasanomat 09.12.2020: "7:?35
Miss Thaimaa -semifinalistit putosivat veteen, kun silta romahti – kolme sairaalaan tarkastukseen"

Pitihän tuokin video katsoa. "Silta" on jonkinmoisen lätäkön ylittävä naruilla tuettu kävelysilta joka oli alle parin metrin korkeudella vedenpinnasta. Lätäkössä oli vettä alle polven korkeuteen. Olihan siinä dramatiikkaa tälle aamulle ... vieläkin hengästyttää ja otti ihan pumpusta.