Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.04.2013 10:27

Tiedän minor/major skaalojen soinnut ulkoa kitaran kaulalta ja koko E mollin ja duurin kaikkialta otelaudalta. Ajattelen kuitenkin valitettavasti liian kaavamaisesti ja olen vielä ainakin toistaiseksi ollut liian laiska opettelemaan kaikkia nuottien nimiä otelaudalta. Pitäisi ajatella sointuja enemmän sävel kerrallaan, jotta tietäisin oikeasti aina miten tehdä esim sus4 sointu sävelistä sen sijaan, että tiedän miltä se näyttää otelaudalla.

#3 kirjoitettu 28.04.2013 11:20

Aikaisemmin olen säveltänyt aika pitkälti improvisoimalla, eli mielessä on ollut jonkin sortin idea, jonka pohjalta olen valinnut perussoinnut, ja siihen improvisoinut mitä nyt mieleen sattuu tulemaan. Joskus taas improvisoin melodian ensin, ja siihen valitsen sopivat soinnut. Sointuja rakentaessa ajattelen, millaiset intervallit saavat aikaan halutun fiiliksen. Lopputulos on yleensä ihan hyvä, mutta siihen pääsemiseen kestää liian pitkään.

Viime aikoina olen säveltänyt teoksen ensin mielessä suunnilleen loppuun asti. Monumutkainenkin sävellys pysyy muistissa niin pitkään, kun sitä säännöllisesti ajattelee. Vaikeuksia on kuitenkin mielessä soivan musiikin muuttamisessa nuoteiksi. Kuunteluharjoituksia pitäisi kai alkaa tehdä. Siinä vaiheessa kun mielessä olevaa sävellystä yrittää alkaa soittamaan koskettimilla, saan yleensä perusteeman muutettua nuoteiksi, mutta sitten loput sävellyksestä mystisesti unohtuu Johtuu kai siitä, että kun alkaa korvilla kuulemaan musiikkia, se sekoittaa pään sisäisen musiikin jollain tapaa. Eli nyt olen yrittänyt siirtyä midintallennuksesta paperille kirjoittamiseen, ja vasta siinä vaiheessa kun kaikki on valmista, tehdä siitä midiversio. Ongelmana edelleen se, että nuotit yleensä menee hieman pieleen paperilla, mutta kehitystä on koko ajan tapahtumassa.

Perus nuottiviivaston sijaan käytän joskus koordinaatistoa, jossa pystyakselilla on sävelkorkeus, ja vaaka-akselilla aika. Ajan merkitsen siihen tarkasti, mutta sävelkorkeus on suhteessa aiempiin säveliin, tarkkuudella vähän korkeampi, korkeampi, paljon korkeampi, puoli oktaavia korkeampi, jne. Piirrän koordinaatistoa samalla, kun musiikki soi päässä. Tämä lähestymistapa vaatii tietysti koordinaatiston valmistumisen jälkeen suht paljon viilausta, kun tarkkoja sävelkorkeuksien eroja ei ole merkitty, mutta koordinaatiston tekeminen on nopeaa, ja siitä on apua sävellyksen muistamisen kanssa siinä vaiheessa, kun koskettimilla alkaa syöttämään sitä sekvensseriin.

#4 kirjoitettu 28.04.2013 12:08

Itsellä jutut lähtee sointukuluista, melodiat on mulle aina vaikea paikka. Sointuja sitten murretaan vähän tarpeen mukaan ja sillä koitetaan saada saada tunnelmia tai jopa jännitteitä aikaan. Sointujen käytöstä on jo jonkin verran saanut näppituntumaa siten, että on jo ennen soinnun soittamista on olemassa visio siitä miten mikäkin lisä-ääni sointuun vaikuttaa.

Jos sähellyksen lähtökohtana on jokin riffi, niin ihan liian usein huomaa päätyvänsä samoihin sävellajeihin.

Joskus kitaran soittoa opetellessa tuli tahkottua pentatoonista skaalaa edestakaisin, mutta koitan ihan tarkoituksella vähän rypistellä siitä eroon. Skaalojen soittelu olisi tosi tärkeää sekä tekniikan kannalta että myös sävellystön apuna, mutta ah niin tylsää.... Laulumelodiat seuraa yleensä sitä helpointa sointukulun viitoittamaa melodiaa.

Kun nuottien tulkitseminen on melkoista tavaamista ja kirjoittaminen vielä tuskaisempaa, ei viivastosta ole apua asian mieleen visualisoimisessa. Niinpä hahmotan asiat mielessä useinmiten kitaran otelaudalla.

Mutta itseään nuo tekeleet aina toistaa. Vaikka onhan se niinkin, kuten yksi hyvä ystävä joskus totesi, että jos ei toista itseään toistaa jotakuta muuta.

#5 kirjoitettu 28.04.2013 12:23 Muok:28.04.2013 12:23

ex4 kirjoitti:
Itsellä jutut lähtee sointukuluista, melodiat on mulle aina vaikea paikka. Sointuja sitten murretaan vähän tarpeen mukaan ja sillä koitetaan saada saada tunnelmia tai jopa jännitteitä aikaan. Sointujen käytöstä on jo jonkin verran saanut näppituntumaa siten, että on jo ennen soinnun soittamista on olemassa visio siitä miten mikäkin lisä-ääni sointuun vaikuttaa.

Jos sähellyksen lähtökohtana on jokin riffi, niin ihan liian usein huomaa päätyvänsä samoihin sävellajeihin.

Joskus kitaran soittoa opetellessa tuli tahkottua pentatoonista skaalaa edestakaisin, mutta koitan ihan tarkoituksella vähän rypistellä siitä eroon. Skaalojen soittelu olisi tosi tärkeää sekä tekniikan kannalta että myös sävellystön apuna, mutta ah niin tylsää.... Laulumelodiat seuraa yleensä sitä helpointa sointukulun viitoittamaa melodiaa.

Kun nuottien tulkitseminen on melkoista tavaamista ja kirjoittaminen vielä tuskaisempaa, ei viivastosta ole apua asian mieleen visualisoimisessa. Niinpä hahmotan asiat mielessä useinmiten kitaran otelaudalla.

Mutta itseään nuo tekeleet aina toistaa. Vaikka onhan se niinkin, kuten yksi hyvä ystävä joskus totesi, että jos ei toista itseään toistaa jotakuta muuta.

Itselleni asia on juuri toisinpäin. Sointukulkuja tulee mietittyä huomattavasti kauemmin kuin melodioita, jotka tulevat kuin itsestään. Silläkin voi kyllä olla osuutta asiaan, että vältän tarkoituksella yleisimpiä sointukulkuja.

#6 kirjoitettu 28.04.2013 12:24

Päässä soi melodioita, joita jankkaan uudestaan ja uudestaan sovittaen joihinkin sointuja soittimella. Melodiat liittyy joskus johonkin biisiaiheideaan. Jos mahdollista, annan nauhan pyöriä soinnutuksen aikana, jos vaikka tuntuu että joku hyvä juttu unohtuu prosessin aikana niin voi tarkistaa. Useimmiten en kuuntele näitä kyllä ollenkaan vaan meen sillä minkä muistaa. Mikä unohtuu, jää muhimaan tulevaisuutta varten. Muutenkin jos tulee vaikka soittimen ulottumattomissa joku melodianpätkä mieleen, niin fiilistelen sitä hetken ja maistelen joitakin sanoja siihen, mutten kummemmin ota paineita tallentaa sitä. Jos se on hyvä, niin sen muistaa myöhemminkin, jos ei niin voi voi.

Tekstilähtöisesti homma tapahtuu vähän samalla tavalla, mutta koska teksti on jo olemassa niin on helpompi mennä vaan instrumentin ääreen ja alkaa fiilistellä tekstiin istuvia melodioita lopulta soinnuttaen. Soinnuista lähtemisen olen todennut johtavan kaavamaisempaan lopputulokseen, sillä voihan saman melodian tunnelmaa muutella käyttämällä eri sointuja.

#7 kirjoitettu 28.04.2013 12:49

Snacke kirjoitti:
Soinnuista lähtemisen olen todennut johtavan kaavamaisempaan lopputulokseen, sillä voihan saman melodian tunnelmaa muutella käyttämällä eri sointuja.


Tämä on helppo allekirjoittaa. Melodiasta pitäisi lähteä liikkeelle. Mutta kun itsellä tuo soittaminen on aina perustunut vahvasti sointuihin niistä on vaikea räpistellä irti.

#8 kirjoitettu 28.04.2013 12:57

ex4 kirjoitti:
Snacke kirjoitti:
Soinnuista lähtemisen olen todennut johtavan kaavamaisempaan lopputulokseen, sillä voihan saman melodian tunnelmaa muutella käyttämällä eri sointuja.


Tämä on helppo allekirjoittaa. Melodiasta pitäisi lähteä liikkeelle. Mutta kun itsellä tuo soittaminen on aina perustunut vahvasti sointuihin niistä on vaikea räpistellä irti.

Itse ainakin saan paljon paremmin tulosta, kun aloitan soinnuista.

#9 kirjoitettu 28.04.2013 22:32 Muok:28.04.2013 22:39

neokoo kirjoitti:
Soittaessa tai säveltäessä, miten käsität soittamasi intervallit, melodiat, soinnut, sointukulut ja niin edelleen? Miten tiedät mitä koskettimia, kieliä, näppäimiä jne. soittaa jotta tuloksena on haluamasi sävellys?

Näetkö esimerkiksi pianokoskettimien "päällä" sointuasteet ja niistä jokaiselle sointulaadut?

usein sointukulkuja koskettimistolla tehdessäni katson soinnun "keskelle" jonka ympärillä tietyt koskettimet "korostuvat" ja muodostavat sointuja, ja samalla mulla soi päässä käsitys siitä, miltä se kuulostaa ja mikä sointu se on. improvisoidessa tai muuten vain pimputellessa prosessi on vähän automaattisempi, ja kun lähden jostain soinnusta, analysoin suurin piirtein mihin sävellajeihin se voisi kuulua ja otan sen mukaan jonkun seuraavan soinnun, jonka perusteella saa taas lisää tietoa sävellajista ja seuraavien sointujen ottaminen helpottuu. välillä soittaa jotain väärin tai ottaa tietoisen "riskin" ja syntyy ristiriitoja joiden jännitteen purkaminen on aina hauska ja mielenkiintoinen haaste.

kun tiedän sävellajin, huomio kiinnittyy enemmän niihin koskettimiin, jotka kuuluvat siihen sävellajiin, ja tiettyä kosketinta katsoessa tulee jotenkin alitajuisesti mietittyä "toi on kvintti" tai "jos nyt sois toonika niin toi ois sen suuri sekunti ja sen jälkeen vois tulla joku sointu jossa se purkautuu pieneen terssiin".

Pystytkö soittamaan mitä tahansa mistä tahansa sävelestä vai onko jokin sävellaji ja/tai skaala niin "kotoisa" ettei siitä helpolla poikkea?

oon aina pyrkiny kierrättämään sävellajeja, koska jo pelkästään niiden eri korkeus synnyttää erilaisia fiiliksiä samoihin sointuasteisiin, ja joskus (= hyvin usein) esimerkiksi toonikan bassolinjan haluaa soivan jossain muualla kuin 55 hertsissä. lisäksi on mukavaa, kun voi sävellajista huolimatta soittaa kuulomuistin perusteella jonkun melodian tai youtubesta tulevan biisin päälle eikä tarvitse alituisesti käyttää kontrollerin transponointinamikoita.

mitä tahansa en kyllä pysty soittamaan. käytän usein aika huonoja sormituksia ja se rajoittaa tajunnanvirtasooloilua, kuten myös se, että asteikkotajuntani ei oo ihan sillä tasolla, että voisin aina tilutella jotain järkevää ja mielenkiintoista sen kummemmin miettimättä. jazz-muusikoksi musta ei siis olisi.

Tuleeko sävellysidean myötä vaivatta mieleen miten se soitetaan, vai tarvitsetko teoriamatikkaa? Riippuuko se idean monimutkaisuudesta?

monimutkaiset melodiat on huomattavasti helpompia kuin monimutkaiset soinnutukset (jotain monimutkaisempaa kuin kolmisointuja). jonkun biisin soinnutusta transkriptatessa jostain muualta kuin soinnun perussävelestä otettu basso aiheuttaa joskus hämmentävän paljon päänvaivaa. aivojeni direct note access ei toimi vielä ihan yhtä hyvin kuin kilpailevissa tuotteissa.

yleensä omat "sävellysideat" on melko valmiita soundimaailmoja, joissa on monenlaista harmoniaa ja säveltä päällekkäin, ja niitä voi olla joskus hankala purkaa osiin, ja joskus vääränlainen soundikin saa aikaan sen, että ihan oikeat sävelet eivät kuulostakaan oikeilta säveliltä. turhauttavaa.

Kuinka monimutkainen sävellys pysyy tiedostetussa muistissa? Kirjoitatko yleensä ylös vai muistatko kirjoittamatta? Paperi vai MIDI? Tavallinen nuottiviivasto vai jokin muu merkintätapa?

mieluummin notepad tai puhelimen viestinkirjoitus kuin paperi, ja mieluiten midi. jos ei midiä pääse rustamaan, niin tekstinä asteikon sävelet numeroina 0-9 (1 on perussävel ja 8 oktaavin ylempi, < ja > merkitsee oktaavimuutoksia, 0 on tauko). yleensä yksi numero merkitsee yhtä kuudestoistaosaa tai harvemmin kahdeksasosaa.

#10 kirjoitettu 29.04.2013 20:07

Yleensä ensin sublimoituu teema (melodia, siis), jota varioin ja kokeilen erilaisia nyansseja hyppimällä duuri- ja mollisointujen välillä ees taas, ja joskus taas koukkaamalla kromaattisesti. Joskus yritän tietoisesti duunata killerimelodian jossain todella osbkyyrissä moodissa - toisinaan tuotokset onnistuvat paremmin, joskus huonommin. Useimmiten, ennen sointujen lisäämistä, kokeilen erilaisia basslineja - ja kun se alkaa olla läjässä, alkavat soinnut löytyä kuin itsestään. Joskus taas idis syntyy basslinesta tai riffistä. Harvemmin kuitenkaan lähden sointukierrosta liikkeelle, koska kaikki käyttökelpoiset kierrot on jo käytetty miljoonaan kertaan. Tietty kitaralla keksii vänkiä sormituksia toisinaan, joten sellaisia tekstuuripainotteisia kiertoja syntyy joskus aika hauskojakin. Kiipparit kun ovat ns. pääinstrumentti, niin sointukierroista ei oikein irtoa mitään inspiraatiota - ellei sitten kierto perustu johokin jännään rytmitykseen.

Noihin rytmityksiin liittyen: noita vinkeitä rytmejä syntyy joskus hauskoista hokemista esim. Te-ry-lee-ni Te-rol-la ta-ka-tuk-ka ta-kus-sa jne..

#11 kirjoitettu 29.04.2013 21:13

karman hardon kirjoitti:
Harvemmin kuitenkaan lähden sointukierrosta liikkeelle, koska kaikki käyttökelpoiset kierrot on jo käytetty miljoonaan kertaan.


Ei ole.

#12 kirjoitettu 30.04.2013 06:40

Elintasokas kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
Harvemmin kuitenkaan lähden sointukierrosta liikkeelle, koska kaikki käyttökelpoiset kierrot on jo käytetty miljoonaan kertaan.


Ei ole.


noh, vähintäänkin miljoonaan kertaan

Kun purkaa sävellajin sointuasteisiin, niin aikalailla samalla kaavalla kaikki ns. mainstream-biisit kulkee. Pop-musiikissa nyt vain suositaan tiettyjä sävellajeja (kitaravetoisessa musiikissa ns. "risuaita"-sävellajeja, biiseissä joissa paljon puhaltimia alennettuja sävellajeja jne...), mut eipä niiden sointukiertojen transponointi toisiin sävellajeihin nykyisessä synteettisiä äänimaailmoja sisältävässä musassa niiden "perusluonnetta" pahemmin muuta - klassisessa musiikissa on eri sävellajeillakin enemmän omaa luonnetta, johtuen akustisten instrumenttien käyttäytymisestä hieman eri tavoin eri sävelkorkeuksilla. Kyl aika moni hittibiisikin menee aika perinteisellä II-V-kierrolla, ja eiköhän siitäkin ole jo kaikki mahdolliset variaatiot kuultu.

Toki on varmaan olemassa sointukiertoja, joita ei olla vielä pop-musiikin puolella pahemmin kuultu, mutta puhuinkin käyttökelpoisista sointukierroista. - epäilemättä noista todella obskyyrin kuuloisista moodeista voisi vielä johtaa kierron tai parikin, joita ei ainakaan pop-musiikin puolella ole juuri kuultu. Ja sithän on vielä täysin modaalinen musiikki, jonka konteksissa vois tehdä aika vapaasti sävellajeista riippumattomia kiertoja - mutta niistäkin ns. "käyttökelpoisia" on vain rajallinen määrä, ellei sitten jostain syystä tunne vetoa täysin päämäärämmältä kuulostavan sointuhetteikön synnyttämiin sieluntiloihin - suuri yleisö tuskin tuntee.

Ja jos unohdetaan hetkeksi pop-musiikin hieman rajoittuneempi ilmaisu, niin klassisen musiikin ja jazzin puolelta löytyy sen verran paljon kaikenlaista epäortodoksista sointujen kierrätystä, että vaatii jo melkoista harrastuneisuutta, jotta keksii sointukierron jota ei ole vielä koskaan käytetty - ja joka vielä kuulostaisi musiikiltakin eikä vain lukion pitkän matikan kotiläksyiltä.

#13 kirjoitettu 30.04.2013 08:44

karman hardon kirjoitti:
... ja joka vielä kuulostaisi musiikiltakin eikä vain lukion pitkän matikan kotiläksyiltä.


Se ett'ä sinä et ymmärtä sarjallista musiikkia ja näytät oman typertyytesi ei siitä yhtään sen vähemmän musiikkia kuin Lady gagakaan.

#14 kirjoitettu 30.04.2013 10:33 Muok:30.04.2013 10:33

Ja jos unohdetaan hetkeksi pop-musiikin hieman rajoittuneempi ilmaisu, niin klassisen musiikin ja jazzin puolelta löytyy sen verran paljon kaikenlaista epäortodoksista sointujen kierrätystä, että vaatii jo melkoista harrastuneisuutta, jotta keksii sointukierron jota ei ole vielä koskaan käytetty - ja joka vielä kuulostaisi musiikiltakin eikä vain lukion pitkän matikan kotiläksyiltä.


Miksi sen tarvitsee olla sellainen, ettei sitä ole KOSKAAN käytetty. Musiikki on kuitenkin käsite joka on ollu olemassa aika pitkään. Realistisempi tavoite on pyrkiä sointukulkuihin, joita on ehkä käytetty, muttei niin USEIN.

Soinnuissakin on niin paljon liikkumisvaraa. Niitä voi laajentaa ja muokata aika hyvin uniikimman lopputuloksen saavuttamiseksi sen sijaan, että jätät ne kolmisointutasolle. Modulaatio on yksi keino, joka varmasti johtaa uniikkiin lopputulokseen oikein toteutettuna. Sävellajin voi vaihtaa vaikka kesken sointukulun ja silti säilyttää kokonaisuuden järkevänä.

Biisejä kannattaa omasta mielestäni ajatella enemmän kokonaisuutena. Itselläni on tapana sekoitella näitä geneerisiä ja epätavallisempia sointukulkuja saman biisin sisällä.

#15 kirjoitettu 30.04.2013 18:59

Haava kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
... ja joka vielä kuulostaisi musiikiltakin eikä vain lukion pitkän matikan kotiläksyiltä.


Se ett'ä sinä et ymmärtä sarjallista musiikkia ja näytät oman typertyytesi ei siitä yhtään sen vähemmän musiikkia kuin Lady gagakaan.


must se vaan on yhtä tylsän kuuloista ku Gaga

#16 kirjoitettu 30.04.2013 19:09

Elintasokas kirjoitti:
Ja jos unohdetaan hetkeksi pop-musiikin hieman rajoittuneempi ilmaisu, niin klassisen musiikin ja jazzin puolelta löytyy sen verran paljon kaikenlaista epäortodoksista sointujen kierrätystä, että vaatii jo melkoista harrastuneisuutta, jotta keksii sointukierron jota ei ole vielä koskaan käytetty - ja joka vielä kuulostaisi musiikiltakin eikä vain lukion pitkän matikan kotiläksyiltä.


Miksi sen tarvitsee olla sellainen, ettei sitä ole KOSKAAN käytetty. Musiikki on kuitenkin käsite joka on ollu olemassa aika pitkään. Realistisempi tavoite on pyrkiä sointukulkuihin, joita on ehkä käytetty, muttei niin USEIN.

Soinnuissakin on niin paljon liikkumisvaraa. Niitä voi laajentaa ja muokata aika hyvin uniikimman lopputuloksen saavuttamiseksi sen sijaan, että jätät ne kolmisointutasolle. Modulaatio on yksi keino, joka varmasti johtaa uniikkiin lopputulokseen oikein toteutettuna. Sävellajin voi vaihtaa vaikka kesken sointukulun ja silti säilyttää kokonaisuuden järkevänä.

Biisejä kannattaa omasta mielestäni ajatella enemmän kokonaisuutena. Itselläni on tapana sekoitella näitä geneerisiä ja epätavallisempia sointukulkuja saman biisin sisällä.


Kokonaisuus, nimenomaan. Just siks itse lähden liikkeelle (useimmiten, en toki mitenkään kategorisesti aina) melodian ja basslinen yhteispelistä: siihen väliin jää ilmaa jota sit voi harmonisesti täytellä ihan miten itse tykkää. Ei se ole mitenkään poissuljettua etteikö joku geneerinen sointukierto voisi tässä kontekstissa toimiakin - en vain itse koe mitenkään mielekkääksi lähteä rakentamaan biisiä puhkisoitetun kierron pohjalta, tai yleensäkään sointukierrosta (ELLEI sitten tule inspiraatio jostakin rytmilähtöisestä jutusta, jolloin ao. sointusekvenssi toimii aika samalla lailla kuin riffi tai bassline). Toki silläkin on merkitystä, väsäänkö biisiä kitaralla vai koskettimilla - biisien syntymisprosessi kun tuppaa olemaan hieman erilainen. Varsinkin akkarilla perinteisesti strummaillut sointukierrot (yleensä) ei inspiroi kovin kummoisiin mielikuvituksen irtiottoihin - tosin taas silläkin varauksella, että jos kierron "koukku" on joku rytminen judanssi niin sit voi toimia aika perinteinenkin progressio. Ja sit taas: VA-synilla biisi voi saada alkunsa ihan yksinkertaisesti jostain kivasta soundista, joka luo mielleyhtymiä jonnekin suuntaan.

Aika hankala mitenkään tyhjentävästi jäsennellä omia metodeja, koska biisejä "vain tulee" kun alkaa spedeilemään soittimien kanssa.

#17 kirjoitettu 01.05.2013 12:29 Muok:01.05.2013 12:34

karman hardon kirjoitti:
Elintasokas kirjoitti:
Ja jos unohdetaan hetkeksi pop-musiikin hieman rajoittuneempi ilmaisu, niin klassisen musiikin ja jazzin puolelta löytyy sen verran paljon kaikenlaista epäortodoksista sointujen kierrätystä, että vaatii jo melkoista harrastuneisuutta, jotta keksii sointukierron jota ei ole vielä koskaan käytetty - ja joka vielä kuulostaisi musiikiltakin eikä vain lukion pitkän matikan kotiläksyiltä.


Miksi sen tarvitsee olla sellainen, ettei sitä ole KOSKAAN käytetty. Musiikki on kuitenkin käsite joka on ollu olemassa aika pitkään. Realistisempi tavoite on pyrkiä sointukulkuihin, joita on ehkä käytetty, muttei niin USEIN.

Soinnuissakin on niin paljon liikkumisvaraa. Niitä voi laajentaa ja muokata aika hyvin uniikimman lopputuloksen saavuttamiseksi sen sijaan, että jätät ne kolmisointutasolle. Modulaatio on yksi keino, joka varmasti johtaa uniikkiin lopputulokseen oikein toteutettuna. Sävellajin voi vaihtaa vaikka kesken sointukulun ja silti säilyttää kokonaisuuden järkevänä.

Biisejä kannattaa omasta mielestäni ajatella enemmän kokonaisuutena. Itselläni on tapana sekoitella näitä geneerisiä ja epätavallisempia sointukulkuja saman biisin sisällä.


Kokonaisuus, nimenomaan. Just siks itse lähden liikkeelle (useimmiten, en toki mitenkään kategorisesti aina) melodian ja basslinen yhteispelistä: siihen väliin jää ilmaa jota sit voi harmonisesti täytellä ihan miten itse tykkää. Ei se ole mitenkään poissuljettua etteikö joku geneerinen sointukierto voisi tässä kontekstissa toimiakin - en vain itse koe mitenkään mielekkääksi lähteä rakentamaan biisiä puhkisoitetun kierron pohjalta, tai yleensäkään sointukierrosta (ELLEI sitten tule inspiraatio jostakin rytmilähtöisestä jutusta, jolloin ao. sointusekvenssi toimii aika samalla lailla kuin riffi tai bassline). Toki silläkin on merkitystä, väsäänkö biisiä kitaralla vai koskettimilla - biisien syntymisprosessi kun tuppaa olemaan hieman erilainen. Varsinkin akkarilla perinteisesti strummaillut sointukierrot (yleensä) ei inspiroi kovin kummoisiin mielikuvituksen irtiottoihin - tosin taas silläkin varauksella, että jos kierron "koukku" on joku rytminen judanssi niin sit voi toimia aika perinteinenkin progressio. Ja sit taas: VA-synilla biisi voi saada alkunsa ihan yksinkertaisesti jostain kivasta soundista, joka luo mielleyhtymiä jonnekin suuntaan.

Aika hankala mitenkään tyhjentävästi jäsennellä omia metodeja, koska biisejä "vain tulee" kun alkaa spedeilemään soittimien kanssa.

Jep, tulee jotenkin epäomaperäinen fiilis jos häpeilemättä käyttää pelkästään jotain geneerisiä sointukulkuja ja kuvioita. En ainakaan itse saa sellaisesta mitään saavuttamisen tunnetta. Jännä miten siihen ei aluksi kiinnittänyt oikeastaan minkäänlaista huomiota, mutta taitojen kehittyessä myös standardit nousevat.

Ja joo niinhän se on, että sitä tulee vaan vahingossa keksittyä biisin osia kun improvisoi kitaralla jne. Aika usein jokin perusidea, jota sitten lähtee hiomaan ja "laajentamaan".

Tuota melodia + bassolinja lähestymistapaa voisi kokeilla.

Elintasokas muokkasi viestiä 12:34 01.05.2013