Mikseri.net

#2 kirjoitettu 02.03.2013 18:43

Haava kirjoitti:
Valokuvaustaide ei ole taidetta. Kuka vaan osaa ottaa valokuvan, kun vaan painaa nappia.

osaahan kuka tahansa maalata taulunkin.

#3 kirjoitettu 02.03.2013 19:09 Muok:02.03.2013 19:10

☿ kirjoitti:

Kuka on viimeaikojen paras valokuvaaja?



Surullinen tosiseikka on, etten ole aikaansaamattomuuttani jaksanut seurata kauheasti valokuvataidetta. Sanon silti pari 2000-luvun paremmalla puolella vastaan tullutta suosikkiani. Kotimaisista Hannes Heikura ja Heikki Willamo ovat suursuosikkejani. Ulkomaisista taas Jacob Aue Sobol on viimeksi tehnyt vaikutuksen puritaanisille mustavalkokuvillaan. Muuten on tullut ihasteltua parin lahjakkaamman tuttuni tuotoksia.

Onko Damien Hirstin taide mistään kotoisin?


Googletin ja vaikutti aika mielenkiintoiselta kuvahakujen perusteella. Ja ennenkaikkea sellaiselta tyypiltä, ota ei googlen kuvahaut oikein imartele. Katsoisin tän näyttelyn kyllä mieluusti.

Van Gogh vai Picasso?



Van Gogh. Vetoaa muhun sata kertaa enemmän kuin Picasson sielunmaisema. En kyllä Pabloakaan voi väittää
inhoavani suorastaan.

Miksi Taistelevat metsot on niin suosittu, vaikka se on ihan perseestä?


Tää on kyllä aika mielenkiintoinen mysteeri.

Mites impressionismi? Entä dada? jne.


Impressionismi vähän hämärä suuntaus, mutta dadaa rakastan. Se kusilaari joka oli valittu 1900-luvun tärkeimmäksi taideteokseksi (oliks se niin? en muista ihan tarkkaan) on oikeasti musta ihan saatanan hieno.

Pohjois-Korea muokkasi viestiä 19:10 02.03.2013

#4 kirjoitettu 02.03.2013 22:43

Pari vuotta tullut perehdyttyä ryhmään nimeltä COBRA ja erityislempparina Karel Appel. Toisen maailmansodan raunioittaman militaristieuroopan kivikasasta pilkottaa väriä, tumman tupakan käryä ja punaviniä.

#5 kirjoitettu 02.03.2013 23:42

Snacke kirjoitti:
Pari vuotta tullut perehdyttyä ryhmään nimeltä COBRA ja erityislempparina Karel Appel. Toisen maailmansodan raunioittaman militaristieuroopan kivikasasta pilkottaa väriä, tumman tupakan käryä ja punaviniä.


Meikän suosikkivalokuvaajat kumpuaa vähän samoista lähtökohdista! Magnum Photos -kuvayhtiön isoimmat nimet nyt tosin taitaa olla aika itsestäänselviä kun valokuvahistoriasta puhutaan.

#6 kirjoitettu 03.03.2013 09:31

☿ kirjoitti:

Fair enough. Mitkä on arvostetumpia?


Tavallisesta kansasta ne jotka näyttää heistä vaikeilta tehdä, eli pikkutarkat realistiset nyhräykset ja taiteen tuntijoista sitten vois sanoa vaikka Picasson.

Mä en vaan usko, että tavallinen tallaaja on niin hirveen perillä/välitä 1500-luvun maalaustekniikasta. Ite uskon, että aika paljon sen suosiosta on opittua.


Sama. Tietenkään jos siitä ei olis llu suuria "varastettiin"-kohuja lehditössä silloin 1900-luvun alussa, niin se ei olisi niin kohuttu ja niin tunnettu. Eikä sitämyötä niin arvokkaaksi arvioitu. Tunettavuus myöhempinä vaiheina on luonut sen arvon kohujen myötä ja sen maalarin muu tunnettavuus maalaustaiteen ulkopuolelta.

Meilläkin koulussa aika pitkälti opetettiin, että Mona Lisa on hieno maalaus. Opettaja käytti perusteita kuten "se on siitä hyvin erikoinen maalaus, että vaikka sitä katsoisi mistä suunnasta, niin malli tuntuu katsovan sinua suoraan silmiin". En tiedä oliko opettajamme koittanut koskaan katsoa sitä esimerkiksi suoraan edestä päin, koska siitä kulmasta malli tuntuu katsovan kylläkin suoraan ohitsesi. Samoin kaikista muistakin kulmista paitsi oikealta katsoessa.


Joo. Tuo on klassinen höpötys joka tunnutaan liittävän vaikka mihin tauluun. Ei toiminut tuo minulla lapsena, eikä aikuisenakaan monaliisan kanssa. Mutta joo.. Oikeasti Leonardon sfumato tekniikka on aivan äimistyttävän hieno myös monaliisassa. Oikeasti niin syvän ja elokkaan (pinnoiltaan) taulun maalaaminen öljyväreillä on todellinen taitolaji. Tietysti sitä homman arvostusta lisäävielä se, että hän kehitti sen tekniikan itse. Sääli vaan, että mitkään koko tekniikan hienouksista eivät tule esiin katsellessa taulua postikortista tai tietokoneen näytöltä. Valitettevan huonosti ne tulevat myös esiin niiden viiden heijastelevan turvalasin takaa liian kaukaa katsottuna, jos Luuvressa nykyään vierailee.

Täs ollaan eri koulukuntaa. Toki historiallinen konteksti tuo aina lisäarvoa, mutta itse arvostan pääasiassa estetiikkaa ja sitä miten teos puhuttelee itseäni emotionaalisella tasolla.


Joo. Se miten teoksesta tykkään määräytyy ensijaisesti sen fiiliksen mukaan. Sen sijaan se miten lähestymisellä mainasin nyt analysointia. Analysoinnissa lähden historiallisesta kontekstista. Mutta niin.. Taide ei ole vain estetiikkaa. Minusta maalautaidetta saa lähestyä toki vain esteettisesti jos tahtoo, mutta minusta taiteen lähestyminen vain esteettiesesti ei tee oikeutta koko taiteelle. Ei vaikka tekijä itse väittäisi ettäteokset ovat vain esteettisiä. Taide on osa suurta jatkumoa ja siitä on hyvin vaikea sanoutua irti.

Siksi voisi sanoa, että kyllä. Olemme tässä eri koulukuntaa.

Tästä syystä en Mona Lisasta tai Taistelevista metsoista pidä.


Minä pidän monaliisasta esteettisistä syistä. Muotokokuvien kategoriassa (joista en kamalasti keskimäärin pidä) se on jopa loistava. Maalausten kategoriassa yleensä se on todella hyvä. Tämä siis esteettisestä näökulmasta.

Sen sijaan taistelevat metsot on esteettisestä näkökulmasta minusta täyttä paskaa ja ruma. Joskus pohdin, että jos niitä kahta etualan metsoa ei olisi maalattu siihen, niin se voisi olla kohtalainen.

Ne eivät puhuttele minua, koska ne heijastavat mennyttä yhteiskuntaa, jonka koen vieraaksi.


Näkökantasi suppeus pidättää sinut vieraudessasi.

#7 kirjoitettu 03.03.2013 09:32

Pohjois-Korea kirjoitti:

Impressionismi vähän hämärä suuntaus


Kuin?

#8 kirjoitettu 03.03.2013 09:34

quafka kirjoitti:

Taidat lukea heidän fanitustaan liiankin pitkälle. Taistelevat metsot on maalaus jossa:
- On luontoa. Luonto on kansallismaisemaa, joten se on jees.
- Kaksi ukkometsoa taistelemassa on vaan äijää. Ei yhtään homoa niinkun taide yleensä. Eil se on jees.
- Teoksen on tehnyt ilmesisti joku Kuuluisa Suomalainen Maalari, joten se on jees.


Unhdit tärkeimmän! Hyper realistinen nysväys maalaustekniikka (joka on niin photorealsitisen tarkkaa, että muuttuu jopa epäluontevan kankeaksi).

#9 kirjoitettu 03.03.2013 11:18 Muok:03.03.2013 11:33

☿ kirjoitti:
Pohjois-Korea kirjoitti:
Magnum Photos -kuvayhtiön isoimmat nimet nyt tosin taitaa olla aika itsestäänselviä kun valokuvahistoriasta puhutaan.


Ei mikään nimi ole itsestäänselvyys. Kerro vaan.


Robert Capa, Henri Cartier Bresson ja Ed Van Der Elsken on omia suosikkejani ja varmaan isoimpia nimiä tosta firmasta. Muutenkin sellanen valokuvausmaailman rokkitähtien kerho. Lähinnä ansioituneet sotakuvaajina ja toisen maailmansodan jälkeisen euroopan tallentajina noi alkuperäiset perustajat.

Pohjois-Korea muokkasi viestiä 11:33 03.03.2013

#10 kirjoitettu 03.03.2013 11:50

Get Monet, fuck bitches.

Damien Hirstiin liittyen, sitä on muodikasta vihata mutta on sillä jotain aika vahvoja töitä, kuten Haava jo esim. hain mainitsikin. Ainakin se on kunnioitettava esimerkki sellasesta nykytaideurasta josta nyhdetään poskettomat määrät rahaa, jos ei muuta.

#11 kirjoitettu 03.03.2013 12:02

☿ kirjoitti:
Pohjois-Korea kirjoitti:
Robert Capa, Henri Cartier Bresson ja Ed Van Der Elsken on omia suosikkejani ja varmaan isoimpia nimiä tosta firmasta. Muutenkin sellanen valokuvausmaailman rokkitähtien kerho. Lähinnä ansioituneet sotakuvaajina ja toisen maailmansodan jälkeisen euroopan tallentajina noi alkuperäiset perustajat.


En kyl tiiä kui samankaltaset noi lähtökohdat sit on Appelin kanssa. Cartier-Bressonilla on kyl paljon hyvin positiivisen sävyttyisiä kuvia jotka sinäänsä tuovat sitä väriä maailmaan, mut toi sotakuvaus on aikalailla Appelin juttujen vastakohta minusta.


Ed Van Der Elsken sit vaan syyniin. Sen elämäniloisempaa kaveria tuskin löytyy. Katoin pari vuotta sitten dokumentin herrasta ja pisti kyllä hymyilyttämään aika lailla.

#12 kirjoitettu 03.03.2013 12:51

☿ kirjoitti:

Silti kaikki maalaustekniikasta, artistista tai hätä ympäröivästä yhteiskunnasta tietäminen, ei poista sitä, että Mona Lisa on minusta kuvana ruma.


Ymmärrän, vaikka itse tykkäänkin siitä. Itselläni on monia tuollaisia inhokkeja. Miusta Picasson Avignonin naiset on susiruma taulu jota en huolisi kotini seinälle samalla kun taas toisaalta rakastan Guernicaa jo valokuvienkin perusteella.

Mutta siis varmaan yksi taidehistorian merkittävimpiä maalauksia tuo Avignonin naiset ja todella kiintoisa myös maalauksena. Mutta en siis sillen esteettisesti tykkää.

#13 kirjoitettu 03.03.2013 13:24

Sen vois vielä noista muotokuvista sanoa, että tuon realistisen muotokuvan mestari on kyllä silti Rembrant.

Oikeasti tavoittaa fiiliksiä, kuten esim tämänkin muotokuvan valaistus on tosi iso

Sit modernina aikakautena on kyl toki jänniä muotokuvia kans.

#14 kirjoitettu 03.03.2013 19:39 Muok:03.03.2013 19:39

Haava kirjoitti:

Sit modernina aikakautena on kyl toki jänniä muotokuvia kans.


Lisätään nyt tähän vielä, että tässä on hienoin koskaan taiteen historiassa tehty muotokuvamaalaus. Oikeasti seka taiteellista syvyyttä, että esteettisesti mieletön. Joka tavalla suurinta parhautta ikinä.


Muutenkin Joan Miró on ehkäpä minulle lopulta kaikista rakkain.

#15 kirjoitettu 03.03.2013 20:06 Muok:03.03.2013 20:07

quafka kirjoitti:

Repin ei ole paska muotokuvamaalari myöskään.


Ei ollu ei, mutta vähä vaan tollane Rembrantin nysvätympiä versioita, vaikka oikeesti kyllä tykkään monestaki sen muotokuvasta. En löytäny googlella yhtä lemppariani kyl..


Mutta innovatiivisesti ohi vetää oma suomalainen muotokuvamaalauksen mestarimme, eli Helene Schjerfbeck.

#16 kirjoitettu 03.03.2013 21:06

☿ kirjoitti:
Mitä realistiseen muotokuvamaalaukseen tulee, ni koko genre on aika hanurista.


Ei ole suosikkejani, mutta aina se asetelmat voittaa.

Samoin aika moni muukin realismiin pyrkivä suuntaus. Ne ei onnistu tallentamaan kohdettaan valokuvan tavoin, eivätkä pyri mihinkään, mitä valokuva ei pysty tekemään.


Höpsis. Tai siis paskat muotokuvat pyrkivät tallentamaan kohteensa valokuvan tavoin (myös ennen valokuvan keksimistä). Sen sijaan muotokuvat joita olen linkannut tähän tekevät enemmän.

#17 kirjoitettu 03.03.2013 22:43

☿ kirjoitti:
quafka kirjoitti:
☿ kirjoitti:
Miksi Taistelevat metsot on niin suosittu, vaikka se on ihan perseestä?
Tosi helppo.

Maailma on juntti paikka.


Mitä juntit näkee siinä? Onko se vaan se yleinen virhetulkinta, että teos kertoisi Suomen ja Venäjän välisestä taistelusta, ja toimisi näin Suomen kansan urheuden symbolina?


Miten taidetta voi muka tulkita väärin?

#18 kirjoitettu 03.03.2013 23:16 Muok:03.03.2013 23:18

☿ kirjoitti:
Funereal kirjoitti:
☿ kirjoitti:
quafka kirjoitti:
☿ kirjoitti:
Miksi Taistelevat metsot on niin suosittu, vaikka se on ihan perseestä?
Tosi helppo.

Maailma on juntti paikka.


Mitä juntit näkee siinä? Onko se vaan se yleinen virhetulkinta, että teos kertoisi Suomen ja Venäjän välisestä taistelusta, ja toimisi näin Suomen kansan urheuden symbolina?


Miten taidetta voi muka tulkita väärin?


Tulkitsemalla sen väärin. Jos olet sitä mieltä, että Lady Gagan Poker Face on ylistyslaulu holokaustille, niin se ei silti ole sitä. Mona Lisa ei myöskään ole maalaus, joka symbolisoi Neil Armstrongin astumista kuuhun, vaikka olisit sitä mieltä, että se on. Se ei vaan ole sitä. Tulkintasi on väärä.


Yleensä toki hyvänä tulkintana pidetään sellaista, jonka pystyy jotenkin perustelemaan, mutta se ei silti tarkoita, että huonosti perustellut tulkinnat olisivat vääriä. Lisäksi taiteen käytön konteksti luo lisämerkityksiä, jotka antavat perusteita tulkita taidetta toisin.

Funereal muokkasi viestiä 23:16 03.03.2013

Lisäyksenä vielä, että taiteilijan antama merkitys taiteelle ei todellakaan ole ainoa oikea tulkinta jo siitä syystä, että taiteilija sisällyttää taideteoksiinsa tiedostamattaan asioita, joita hän ei ole tarkoittanut siihen mukaan.

#19 kirjoitettu 03.03.2013 23:24 Muok:03.03.2013 23:32

☿ kirjoitti:
Funereal kirjoitti:
Lisäyksenä vielä, että taiteilijan antama merkitys taiteelle ei todellakaan ole ainoa oikea tulkinta jo siitä syystä, että taiteilija sisällyttää taideteoksiinsa tiedostamattaan asioita, joita hän ei ole tarkoittanut siihen mukaan.


Niitä asioita voi analysoida kyllä, mut ei ne ole sen teoksen merkitys.


Mitä väliä on teoksen merkityksellä taiteilijalle, jos kaikille muille sen merkitys on aivan eri?

Funereal muokkasi viestiä 23:27 03.03.2013

Eli siis pointtina se, että taiteen merkitys on henkilökohtaisen analyysin perusteella muodostettu käsitys. Taide eroaa muusta informaatiosta siinä, että sen merkitys ei ole absoluuttista kuten vaikka kaupan hintalappu, jonka voi tulkita myös väärin. Mikäli hintalappu olisi itsenäinen taideteos, niin sen merkitystä ei voisi tulkita väärin.

#20 kirjoitettu 03.03.2013 23:49

☿ kirjoitti:
Koska se on taiteilijan näkemys ja ilmaisu. Uskon, että taide kuuluu ensisijaisesti taiteilijalle, ei "yhtä paljon meille jokaiselle".

Jos mä tulkitsen, että musiikkisi kertoo siitä, kuinka kamalaa mielestäsi on, että nykyään ei saa edes omaa vaimoaan raiskata, niin onko vastauksesi "No kaikki tulkinnathan ovat ihan yhtä oikein"? Minun vastaukseni ei ainakaan olisi.


Taide kuuluu taiteen kokijalle. Taiteen kokija luo sille merkityksen. Tässä roolissa on yleensä myös taiteen tekijä, jolla on yksi näkemys taiteensa merkityksestä.

Vastaukseni olisi, että "kaikki tulkinnat ovat ihan yhtä oikein, mutten usko, että pystyt perustelemaan mitenkään näkemystäsi". Tai ehkä kysyisin pikemminkin, että miten päädyit kyseiseen tulkintaan. Se, että mulla on jokin mielipide siitä, mistä omat biisini kertovat, ei poista sitä tosiseikkaa, että sinulle biisini kertovat siitä, ettei vaimoa saa raiskata.

Tässä on muuten sinulle omistettu runoni: "Olet homorunkkari". Sen merkitys on osoittaa, että Suomen metsäteollisuus on alennustilassa.

#21 kirjoitettu 04.03.2013 07:43

Funereal kirjoitti:

Eli siis pointtina se, että taiteen merkitys on henkilökohtaisen analyysin perusteella muodostettu käsitys. Taide eroaa muusta informaatiosta siinä, että sen merkitys ei ole absoluuttista kuten vaikka kaupan hintalappu, jonka voi tulkita myös väärin. Mikäli hintalappu olisi itsenäinen taideteos, niin sen merkitystä ei voisi tulkita väärin.


Pöh.. Turhaa käsitteiden sekoittamista.

Jos tekijällä on tulkinta (mikä ei toki ole sanottua tai se voi olla laaja ja monimerkityksinen), niin se on silloin tekijän tulkinta. Kukaan ei kiellä tekemätä muita tulkintoja tai väitä että niitä ei saisi tehdä.

Toki jos joku tahtoo pitää PokerFacea holokaustin kunnioitus biisinä, niin eihän sitä voi kukaan kieltää, mutta aina sillä tekijän tulkinnalla on ollut taiteen kentässä läpi vuosituhansien erityinen painoarvo. Jos ihan väen väkisin tahtoo käyttää termiä "oikea tulkinta" (mikä minusta vähän turhaan sotkee palettia, kun tekijän tulkinta olisi parempi), niin silloin se oikea tulkinta on minusta se mitä tekijä on tarkoittanut. Jos sitä ei ole, niin sitten oikeaa tulkintaakaan ei ole. Jos sellainen on, niin sitten se on oikea tulkinta. Mikä EI tarkoita etteivätkö omat tulkinnat olisi mahdollisia.

Tuo Funrealin persoonallisen tulkinnan käsitys on itseasiassa melko moderni ilmiö taiteessa, ja harhakäsityksenä juontaa siitä kun tateilija entistä enemmän hämärtävät sitä omaa tukintaansa ja toki monesti sitä selkeää tulkintaa ei ole olemassakaan ja katsoja pakotetaan luomaan oma tulkintasa. Se ei kuitenkaan muuta sitä perusasetelmaa sieltä taustalta miksikään. Joka on siis, että taiteilijalla on tekijänä se oma erityyisasemansa tulkitnnan tekijänä.

Funereal kirjoitti:

Taiteen kokija luo sille merkityksen.


Ehdottomasti, eikä sitä kukaan taiteilija voi edes kieltää. Silti juuri se tekijän tulkinta on AINA erikoisasemassa taiteessa. Halusi tekijä sitä tai ei.

#22 kirjoitettu 04.03.2013 09:16

quafka kirjoitti:

Vakiintunut historiallinen tulkinta on toinen, mikä voi nousta tähän asemaan.


Jos lähdetään purkamaan tuota käsitettä "taitelijan tulkinta", niin se on ajatuksissani periaatteessa sama asia. Vakiintunut historiallinen tulkinta on vain yritelmä hakea sitä taiteilijan tulkintaa. Yhtälailla modernissakin maailmassa se taiteilijan tulkinta on usein hämän peitossa ja siitä voidaan sitten tehdä enemmän tai vähemmän valistuneita arvailuja.

#23 kirjoitettu 04.03.2013 09:58

quafka kirjoitti:
Miksi taitelijat eivät selittele teoksiaan?

Onko kyse siitä, että se vie jotain pois taitelijan ja hänen teostensa myyttisyydestä? Niistä ei saa enää vastaavaa taidenautintoa, kun ei voida yhdessä arvailla että mitä kaveri halusi sanoa?


Nuo ovat toki totta kaikki. Toiset merkittävät syyt ovat se, että taiteilijalla ei oikeasti ole mitään sanottavaa ja se, että sen merkityksen kertominen altistaa taiteilijan paljon vahvemmin kritiikille alttiiksi, kun sen merkityksen kertomisen epäoonistumista voidaan arvioida paljon helpommin.

Riiippuu taiteilijasta mitkä syyt sitten lopulta painavat.

Miksi oletetaan, että taiteella pitäisi olla jokin tarkoitus?


Mie en muuten ole olettanut ja sen maininnutkin.

#24 kirjoitettu 04.03.2013 16:39

quafka kirjoitti:

Taide on ikään kuin paskaa, jos siinä "ei ole pointtia".


Jos teos ei sano yhtään mitään, niin minusta se on paskaa taidetta. vastaesimerkkejä saa toki esittää.

Tietty jos se sanominen ei ole taiteilijalla sanallista, vaan intuitiivista, niin se ei toki haittaa.

#25 kirjoitettu 04.03.2013 17:09 Muok:04.03.2013 17:17

Haava kirjoitti:
quafka kirjoitti:

Taide on ikään kuin paskaa, jos siinä "ei ole pointtia".


Jos teos ei sano yhtään mitään, niin minusta se on paskaa taidetta. vastaesimerkkejä saa toki esittää.

Tietty jos se sanominen ei ole taiteilijalla sanallista, vaan intuitiivista, niin se ei toki haittaa.


Kenelle sen pitää jotain sanoa, kun toiselle teos kenties sanoo paljonkin, toiselle ei?
Minuun ei tee suurtakaan vaikutusta Picasson "Avignonin Naiset", mutta hinnastaan päätellen se ei liene aivan paskaa taidetta.

Tämä puhuttelee minua kovastikin, mutta on lähippiirissäni kavereita, joille se on täyttä paskaa.

#26 kirjoitettu 04.03.2013 21:23 Muok:04.03.2013 21:31

Lautajaska kirjoitti:

Minuun ei tee suurtakaan vaikutusta Picasson "Avignonin Naiset", mutta hinnastaan päätellen se ei liene aivan paskaa taidetta.


Hinta on erittäin huono taiteen hyvyyden mittari. Hyvin monestakin syystä.

Kalliiden taideteosten hinnat muodostuvat paljolti sen sijoitettavuuden mukaan. Kalliit taideteokset ovat enimmäkseen sijoituksia (joskus toki myös ihan taiteellisten arvojen mukaan ostettuja, mutta silloinkin sijoitukselliset näkökohdat vaikuttvat kovasti hintaan).

Eli siis työ jonka arvon uskotaan nousevantulevaisuudessa on kalliimpi kuin työn jota hyvin monikin rakastaa, mutta se ei omaa sijoituksellista haluttavuutta. Ilman muuta se, että teoksesta tykätään nostaa sen sijoituksellista arvoa, mutta vielä enemmän teos, josta on kohitu lehdissä ympäri maailman ja joka on kuuluisa omaa sijoituksellista arvoa vaikka siitä eivät tykkäisi taiteena sen enempää taiteentuntijat kuin maallikotkaan. Toki sekä taiteentuntijoiden, että maalikoiden mielipiteet vaikuttavat hintaan, mutta yleinen tunnettavuus on usein joap suurempi juttu kuin nuo.

SItten toki sijoituksellista hintaa voi pumpata ylös istuttamalla taideteokseen vaikka timantteja, jotta sijoittajien kannattaa maksaa siitä paljon rahaa, koska riski on olematon. Jos taideteos menettää arvonsa, niin timatit voi irrottaa ja myydä.

Mitä tulee Avignonin naisiin, niin se oli vaan niin kertakaissen mullistava taidehistoriassa. Koko silloinen modernin taiteen yhteisö asui suurimmaksi osaksi Pariisissa ja työn näkivät koko "kuka-on-kuka-modenrissa-taiteessa-1900-luvun-alussa"-porukka. Usemille heitäkin se oli liian moderni ja uusi, mutta joka lopulta sitten viitoitti tietä koko moderniin taiteeseen. Se on linkki vanhan taiteen ja kubismin välillä, joka lopullisesti "mursi padon" ja sai taitelijat ajattelemaan realistisen maalauksen tuollapuolen. Aivan avaiteos koko maailmantaiteen historiassa sekä siinäkuinka paljon se oli edellä aikaansa, että kuinka paljon se vaikutti tulevaan.

naisten lentopallo kirjoitti:

Hirst on kiinnostava. Timanttikallo ei erityisemmin sytyttänyt


Se timanttikallon koko juju on sen hinta. Se on osa sitä taideteosta. Siten kuin dadakommentoi taidetta ja taiteen olemusta, niin Hirstin pääkallo kommentoi taiteen olemusta, hinnamuodostusta yms...

Mutta joo.. Ehkä yleisesti hirstistä voisi sanoa, että moderni taide on showta ja julkisuutta siinä missä ajattelua ja uusia tapoja sanoa asioita. Hirst on aidosti todella hyvä molemmissa.

#27 kirjoitettu 04.03.2013 22:51

☿ kirjoitti:

No höpöhöpö. Tää ny on jo ihan järjetön väite.


Oli varmaan vähän huonosti linkitetty, kun siis yritin puhua yleisesti esimerkkinä ja tuo linkki oli sellainen offtopikki siihen, kuten voi lukea sieltä linkistä.

#28 kirjoitettu 04.03.2013 23:11

Haava kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Minuun ei tee suurtakaan vaikutusta Picasson "Avignonin Naiset", mutta hinnastaan päätellen se ei liene aivan paskaa taidetta.


Hinta on erittäin huono taiteen hyvyyden mittari. Hyvin monestakin syystä.





naisten lentopallo kirjoitti:

Hirst on kiinnostava. Timanttikallo ei erityisemmin sytyttänyt





En väitäkään teoksen olevan hyvä, koska se on kallis. Sen sijaan se kaiketi on kallis, koska sitä pidetään niin hyvänä. Jokuhan sen hinnan aiheuttaa.
Varmaan arvostetun taiteilijan sellainen teos, joka on tehty hänen jo ollessaan kuuluisa, voi olla arvokas pelkän signeerauksenkin takia, vaikkei olisi kummoinenkaan. Eivät kai taiteilijat kuitenkaan siihenkään alennu, että tekisivät tahallaan mitä sattuu ja rahastaisi pelkällä nimellään.

#29 kirjoitettu 05.03.2013 07:59 Muok:05.03.2013 08:06

Lautajaska kirjoitti:

En väitäkään teoksen olevan hyvä, koska se on kallis. Sen sijaan se kaiketi on kallis, koska sitä pidetään niin hyvänä. Jokuhan sen hinnan aiheuttaa.


Ei pelkästään. Juuri yllä selitin että miksi. Kyse ei ole vain hyvyydestä, vaikka toki siitäkin. Sijoituskohteissa kyse on helposti muustakin.

Varmaan arvostetun taiteilijan sellainen teos, joka on tehty hänen jo ollessaan kuuluisa, voi olla arvokas pelkän signeerauksenkin takia, vaikkei olisi kummoinenkaan.


Ehdottomasti. Kuuluisien taiteilijoiden nuoruuden töherrykset joissa ei välttämättä ole mitän äärettömästä taitamattomasta keskikertaisuudesta poikkeavaa voivat nousta satoihin tuhasiin euroihin.

Eivät kai taiteilijat kuitenkaan siihenkään alennu, että tekisivät tahallaan mitä sattuu ja rahastaisi pelkällä nimellään.


Tää oli ironiaa? Olihan? Dali jopa kerskaili sillä, että signeerasi tyhjiä papereita rahasta.

Haava muokkasi viestiä 08:05 05.03.2013

#30 kirjoitettu 05.03.2013 08:01

☿ kirjoitti:
0XOZGHVzwM" target="_blank" class="bb-url">Se Dalin sykkivä smaragdisydän on kyl kovempi ku Hirstin timanttikallo.


Paha sanoa. Molemmat ovat siinämäärin loistavia. Dalin visuaalisena teoksena ja Hirstin kallo kommentaarina taidekentästä.

#31 kirjoitettu 07.03.2013 04:26

☿ kirjoitti:
Koska se on taiteilijan näkemys ja ilmaisu. Uskon, että taide kuuluu ensisijaisesti taiteilijalle, ei "yhtä paljon meille jokaiselle".


En allekirjoita tuota väitettä, kenelle taide kuuluu, mutta tekijän näkemys, tai oikeastaan tavoite, on asioita, mitä erityisesti musiikkia arvostellessa ajattelen ensimmäiseksi. Se on yksi arvostelun alainen tekijä, että miten tekijän näkemys välittyy kokijalle.

#32 kirjoitettu 07.03.2013 12:38

☿ kirjoitti:

Mitä mieltä olette Jean-Michel Basquiat'n maalauksista?


Keskinkertaisuutta.

#33 kirjoitettu 24.04.2013 02:10 Muok:24.04.2013 02:14

[kuva]
Azul (For the Love of Satan (Fertility)) (Study)
2013

digital study

Blue tropical butterflies, gold, human teeth, predatory canines and possibly bronze.

Toi vastauksena Damien Hirstin timantti pääkallo "For the Love of God":ille. Tuolla lisää minun taidetta joissa on muutenkin Hirst vaikutteita: http://www.julius.fi

mutta jatkossa on tarkoitus keskittyä eroottiseen taiteeseen yhdistettynä poptaiteeseen. Siis valokuvata alastomia naisia ja jalostaa kuvia digitaalisesti ja maalaamalla eteenpäin. Lopputuloksena tavoittelen nykyaikaista alttaria/fetissiä/ikonia.

Ketkä on teidän mielestä parhaita eroottisen taiteen tekijöitä? itsellä Nobuyoshi Araki ja Richard Kern

JuliusG muokkasi viestiä 02:11 24.04.2013

JuliusG muokkasi viestiä 02:13 24.04.2013

#34 kirjoitettu 24.04.2013 08:23 Muok:24.04.2013 08:58

JuliusG kirjoitti:

Ketkä on teidän mielestä parhaita eroottisen taiteen tekijöitä?


Ilmiselvät:

Courbet - L'Origine du monde

Hokusai - The Dream of the Fisherman's Wife

Richter - Ema (Nude on a Starcase)

Todellinen voittaja on silti...

Jean-Honoré Fragonard - Les Hasards Heureux de l'Escarpolette

...koska siinä on tajuttu missä erotiikassa on oikeasti kysymys.


Georgia O'Keeffee pitää mainita yleisesti vain sen takia, että en oikeestaan tykänny sen töistä ennekuin näin ne livenä. Silloin ne vasta heräsivät eloon.

#35 kirjoitettu 24.04.2013 21:12

Osittain support-hengessä, osittain siksi et nää tuttujen työt on oikeesti meikästä ihan todella hienoja:

http://annakiuru.blogs...

http://jyrkiaaltonen.com/

#36 kirjoitettu 26.04.2013 21:13 Muok:26.04.2013 21:34

Ok, hieno aihe!

Puheripuli alkakoon... Listaan saman tien suosikkiaiheitani: Etelä-Korean ja Baltian maiden, etenkin Viron taidegrafiikan nykytaiteen genre ja ilmiöt ovat kiinnostaneet minua jo useamman vuoden ajan. En tiedä oikein mitä Etelä-Koreassa tapahtuu varsinaisesti ja mitkä ovat selitykset sen kovatasoisen grafiikan meiningille, jota on kestänyt jo 2000-luvun alusta saakka. Taustavaikuttajana on luultavimmin sikäläisen kulttuurin kova harppaus eteenpäin, valtion vaurastuminen ja teknologian ja viennin kova kasvu. Hiukan samalla lailla myös esimerkiksi Färsaarten taidetta on pidetty yleisesti aika korkeatasoisena, mutta toisenlaisesta syystä: saarelaiset tulivat avoimemmiksi ulkomaiden kanssa ja vasta n. 50 vuotta sitten saivat soveltuvia työkaluja ja välineitä, opetusta ja tekniikkaa pienille saarilleen. Taiteilijayhteisön voi katsoa alkaneen syntyä Färsaarilla vasta siis melko tuoreeltaan. Etelä-Korealaisista eräs taidegraafikko jonka tekemisiä seuraan, on puupiirroksia tekevä Nam Kyung Bae ja digital printin puolelta Haemin Choi sekä Sanggon Chung.

Virossa sen sijaan on tosi vahva perinne taidegrafiikassa, johtuen ilmeisesti myös historian 'ikeestä'; Neuvostoliiton vallan ajoista jolloin taiteilijat olivat pääasiassa valjastettuja propagandakoneiston kuvitusaiheille ja työlle. Tuloksena oli vankan ammattitaidon omaavia tekijöitä, joilta ei välineitä juuri puuttunut. (Venäjällä taidekoulutuksen ja -välineiden taso on tunnetusti korkea.) Kävin 2007 katsomassa Tallinnassa Kumun Taidemuseossa 14th International Print Triennial näyttelyn POLITICAL/POETICAL, jossa oli Virolaisten edustajien lisäksi myös kansainvälisiä kuumimpia nimiä taidegrafiikasta hyvinkin kymmenittäin. Kokemus oli suorastaan uskomaton ja pöyristyttävä. Katsottuamme näyttelyn, kävelin ulos liikuttuneena ja hämmenyksen vallassa näyttelyn mahtavuudesta. Kannattaa seurata noita kansainvälisiä print triennialeja (3 vuoden välein) ja biennaaleja (2 vuoden välein). Kumuun ei ole liian pitkä matka ja joskus välillä kansainväliset trienniaalit napsahtavat Suomeenkin.

Suomesta suosikkejani ovat esimerkiksi puupiirtäjä Markus Lampinen , vanhemmasta polvesta litograafikot Matti Hintikka ja tietenkin Kuutti Lavonen . Muita loistavia, osa vanhempia paikkansa jo aikoja sitten lunastaneita veteraanigraafikkoja tai muuten vain ammattikunnan messeviä tekijöitä ovat Juho Karjalainen , Lars Holmström , Jukka Korkeila, Matti Helenius ja Marita Mikkonen. Uusina kiinostavina kuvataiteen niminä voisin mainita kovaan nousuun lähteneet Nana Hermusen, sekä Erkki Nampajärven, joista jälkimmäisen töissä on ehkä jotain samaa henkeä kuin Jukka Korkeilan töissä. Kova veikkaukseni on että "nuoremmasta" polvesta on nousemassa uusia piin'kovia tekijöitä vielä seuraavan 5-10 vuoden sisällä. Sellaisia jotka ovat nyt jo tällä hetkellä siinä bubbling under -osastolla.

Vanhemmasta taiteesta ikuisia lempiaiheitani ovat ekspressionismi, etenkin se alkuperäinen saksalainen sellainen, jota on omassa hellyttävässä rujoudessaan verrattu joskus ranskalaisen kubismin omaksi ilmentymämuodokseen Saksassa. Sen kummemmin peittelemättä voin sanoa hurahtaneeni siihen. Die Brücke ja Der Blaue Reiter + muutamat muut toisaalla Saksassa sijainneet ekspressionistiset tekijät. Die Brückesta ehdottomasti Ernst Ludvig Kirchner ja muut Max Pechstein, Erich Heckel, Emil Nolde ja Karl Schmidt-Rottluff. Der Blaue Reiterista kiistanalaisenakin pidetty, mystinen ja omaperäinen Wassily Kandinsky. Muita rautaisia viivan vetäjiä ekspressionismin ulkopuolelta ovat Dunoyer De Segonzak ja etenkin Jacque Villon , joka oli muuten myös yksi kolmesta Duchampin uchampBrothers.jpg" target="_blank" class="bb-url">veljeksistä ... Segonzakin ja Villonin grafiikat; pääasiassa etsaukset ovat vertaansa vailla.

Haava kirjoitti:

Itse lähestyn maalaustadetta historian näkökulmasta. Kuten minusta taidetta täyty aina lähestyä.

☿ vastasi Haavalle:

Täs ollaan eri koulukuntaa. Toki historiallinen konteksti tuo aina lisäarvoa, mutta itse arvostan pääasiassa estetiikkaa ja sitä miten teos puhuttelee itseäni emotionaalisella tasolla. Tästä syystä en Mona Lisasta tai Taistelevista metsoista pidä. Ne eivät puhuttele minua, koska ne heijastavat mennyttä yhteiskuntaa, jonka koen vieraaksi.


Mä vähän karsastan aikaan liittyvää taiteen lähestymistapaa. Vaikka ymmärrän teidän kummankin pointtinne. Mutta jos aika tuo jonkinlaisen lisämerkityksen taidekokemukseen, niin eikös se ensimmäinen autenttinen vaikutus olekin usein juuri se kiinnostavin?

Vaikka olen itse kuvataiteilija toiselta ammatiltani, taide on minulle asia joka vain "on" yhtään sitä vähättelemättä. Intohimoa(!), sitä toki on mutta se veljeys taiteen kanssa tyyntyy rauhallisemmaksi ja sitä pystyy hyväksymään lähes kaikenlaisen taiteen ympärillään. Joko se teos herättää fiiliksiä, tai sitten ehkä ei. Jos varsin syvälliseksi heittäydyn, sanon ettei taide ole kenenkään oma, emmekä me sen, mutta se puhuttelee meitä kaikkia. Taide on kuin toinen kommunikaatio, joka kertoo ihmisten elämästä koko ajan ja aina jotain tässä maailmassa. Sitä ei pysty tukahduttamaan millään. Mutta jos ihminen olisi läpeensä tunnekuollut ja sisäänsä täysin solmuun kasvanut, moraaliton olento joka ei mitenkään pystyisi ilmaisemaan itseään, toiveitaan elämästä tai kommunikoimaan muiden kanssa - hän ei kykenisi luultavasti luomaan yhtikäs mitään. Enkä usko että sellaista elävää immeistä onkaan.


Shah muokkasi viestiä 21:23 26.04.2013

Miten toi teksti nyt näyttää jotenkin hysteeriseltä ála straight to face? En ole tainnut kertoa että näitä mun juttuja kannattaa lukea hitaasti, matalaan, mutta silti innokkaaseen sävyyn.

#37 kirjoitettu 27.04.2013 00:36

Haava kirjoitti:

SItten toki sijoituksellista hintaa voi pumpata ylös istuttamalla taideteokseen vaikka timantteja, jotta sijoittajien kannattaa maksaa siitä paljon rahaa, koska riski on olematon. Jos taideteos menettää arvonsa, niin timatit voi irrottaa ja myydä.

Tämmöisiä spekulaatioita voi monelle juolahtaa tosiaan mieleen, mutta täytyy nyt sanoa että mitä enemmän taiteilijan ura vakiintuu kentällä, muodostuu teoksen hinnan määrittäminen materiaalien mukaan vähäisemmäksi perusteeksi myöhemmin koska sielläkin pätee tietynlaiset säännöt. (Ei etteikö timanteilla olisi merkitystä, mutta eipä sitä temppua ole kovin moni tehnytkään...) Lähes aina ammattitaiteilijoilla hinnat kulkevat tekniikan yleisen käytännön/perinteen mukaan: kuvanveistäjillä/maalareilla/graafikoilla ja piirtäjillä on eräänlaiset perinteiset hintaskaalat, joiden ylittäminen/alittaminen ei ole tekijälle itselleen mitenkään järkevää. Eli maalauksilla ja kuvanveistolla hinnat ovat ikään kuin korkeampaa, grafiikassa usein halvempaa. Ajoittain vaikuttavat uudet tekijät ja ilmiöt, kuten esimerkiksi piirustuksia alettiin joitain vuosia sitten arvostamaan ihan seinälle pistettävän arvoisena ja kehystettävinä ja hinnat nousivat sen myötä jonkin verran... Tekijän näyttelyiden ja uran pituuden määrä, saavutukset, ovat niitä rajapyykkejä silloin kuin niitä harvoin eteen tulee. Toisaalta tekijän kuolema nostanee hintoja. Sitä myöhemmin voi taasen seurata ylitarjonta joka laskee hinnat.

Ei sillä kukaan elä kroisokseksi. Laske siihen päälle 1000-2500 € gallerian kuukausivuokrat ja jokaisesta myydystä teoksesta ALV%, kehystys (200€/taulu), kuljetus (?), materiaalit (200?), kutsujen painatukset (150€), julisteet+avajaistarjoilut (150€) niin pakkaselle mennään lähes aina. Ja teoksesta saisit pyytää sen seittemän hunttia... Ei tässä maassa taiteella elä kuin harvat, toisin kuin esim. keski-euroopassa. Meillä ei ole kysyntää joten apurahat maksetaan tekijälle eikä museoinstansseille kuten tossa 2000km etelämpänä.

#38 kirjoitettu 27.04.2013 21:52 Muok:27.04.2013 21:57

Haava kirjoitti:
Muutenkin Joan Miró on ehkäpä minulle lopulta kaikista rakkain.


Joan Miro oli mulle aiemmin täys nonsense koko äijä maalauksineen, ennen kun näin hänen grafiikoiden kuvia ja luin hänen historiastaan. Arvostukseni hyppäsi viisi volttia ylös päin. Sitä on kehuttu kuinka hän amerikoiden matkallaan perehtyi ensimmäistä kertaa mm. grafiikkaan ja sen sijaan että olisi ottanut tekniikan perusteet pelkästään haltuun, hän loikin siihen jo aivan uusia innovatiivisia keksintöjä. Miro on sarjassamme niitä tekijöitä että kun perehtyy 1900-alun kulttuurihistoriaan ja osaa sijoittaa eri avantgardistiset aikakaudet omiin historian vaiheisiinsa ja silloin vallineisiin ajatuksen suuntauksiin, tajuaakin yhtäkkiä hänen varsin abstraktien töidensä merkityksiä. Kuten myös Arpin.