Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.10.2012 01:01

ex4 kirjoitti:
Miten muilla, onko tullut tehtyä tutkimusretkiä tuonne klasaripuolelle?


Konsalla kun opiskelee niin niitä joutuu tekemään väkisinkin...ei vaan, kyl mä ihan tykkään. Keskiaika, renessanssi ja moderni taidemusiikki on läheisimpiä juttuja.

#3 kirjoitettu 20.10.2012 01:14

Vessajono kirjoitti:
ex4 kirjoitti:
Miten muilla, onko tullut tehtyä tutkimusretkiä tuonne klasaripuolelle?


Konsalla kun opiskelee niin niitä joutuu tekemään väkisinkin...ei vaan, kyl mä ihan tykkään. Keskiaika, renessanssi ja moderni taidemusiikki on läheisimpiä juttuja.


Tuo on kyllä opiskelun parhaita puolia, vähän pakollakin laajennetaan näkemystä. Itse kun ei ole koskaan opiskellut musiikkia missään - jotain soittotunteja lukuunottamatta - niin tuo on jäänyt kokematta. Onneksi populaarimusiikin ulkopuolisia vaikutteita on sitten tullut muualta. Itselle tämän neuvostomusan lisäksi barokki on kova juttu. Lopulta Bach ja Vivaldi teki aika heavya musiikkia.

#4 kirjoitettu 20.10.2012 12:34

Kaikki musiikki pitäisikin kuulla siinä ympristössä, mihin ne on tarkoitettu. Sinfoniaorkesteri kuulostaa luonnossa todella häkellyttävän upealta, radiossa ja TV:ssä se kaikki latistuu tavattomasti.

#5 kirjoitettu 21.10.2012 11:26

ex4 kirjoitti:

Miten muilla, onko tullut tehtyä tutkimusretkiä tuonne klasaripuolelle?


En kutsuisi tutkimusretkiksi, mutta toistuvasti käyn kyllä klassista kuuntelemassa. Nimenomaan livenä sitä tulee kuunnella.

#6 kirjoitettu 21.10.2012 13:21

Shostakovitshin seitsemäs sinfonia saa omat mittasuhteensa, kun muistaa, että säveltäjä kirjoitti sitä piiritetyssä Leningradissa. Hän kirjoitti teokseen lähestyvän sotajoukon ja kaiken pelon ja ahdisutksen, mitä sen tieoto toi mukanaan.
Sitten, kun ajattelee hänen joutuneen sodan jälkeen Stalinin vainon kohteeksi, on se melko ristiriiainen ajatus.

#7 kirjoitettu 21.10.2012 22:19

Miten muilla, onko tullut tehtyä tutkimusretkiä tuonne klasaripuolelle?


Ei oikein voi sanoa, että olisi tullut tehtyä tutkimusretkiä sinne. Enemmänkin voisin sanoa eläneeni klassisella puolella ihan samalla tavalla kuin elän rock-puolellakin. Itse asiassa kiinnostuin klassisesta musiikista jo paljon aikaisemmin kuin rockista.

Neuvostoliittolainen musiikki ei kyllä ole minulle sieltä tutuimmasta päästä. Sen sijaan tsaarien ajan venäläissäveltäjistä esimerkiksi Musorgski kuuluu suurimpiin suosikkeihini.

#8 kirjoitettu 21.10.2012 22:59

Lautajaska kirjoitti:
Shostakovitshin seitsemäs sinfonia saa omat mittasuhteensa, kun muistaa, että säveltäjä kirjoitti sitä piiritetyssä Leningradissa. Hän kirjoitti teokseen lähestyvän sotajoukon ja kaiken pelon ja ahdisutksen, mitä sen tieoto toi mukanaan.
Sitten, kun ajattelee hänen joutuneen sodan jälkeen Stalinin vainon kohteeksi, on se melko ristiriiainen ajatus.


Perjantaina kuultiin Sostakovitsin yhdeksäs sinfonia. Se käsittääkseni joutui aikanaan neuvostosensuurin kouriin. Hilpeää ja leikkisää musiikkia vainotulta mieheltä joka eli jatkuvasti pidätysten pelossa.

Vaikka kovia kannanottojahan mies taitellaan teki. Stalin - tai ainakin joku lähipiiristä - ilmeisesti ymmärsi musiikin päälle sen verran, ettei nämä jääneet huomaamatta.

#9 kirjoitettu 21.10.2012 23:14

Mitä siihen tutkimusretkeen tulee, niin olisinpa joskus nuorena halunnut päästä nimenomaan klassiselle puolelle. Meidän koulussa opettajat pitivät kokouksen, jossa päättivät, että minulta piti kieltää pianotunnit, koska musiikkiharrastuksen katsottiin häiritsevän opiskelua. Se kun oli oikeastaan ainoa asia, joka minua silloin kiinnosti. Eikä minusta himo-opiskelijaa tullut edellenkään, ei varsinkaan sen jälkeen.

Toisaalta, ehkä on hyvä, että on jotain, minne paeta sitten, kun on vetänyt keikoilla humppa ihan päänsä turvoksiin. Ensin menee pari päivää ilman mitään musiikkia ja sitten varovasti vaikka Giuseppe Verdiä. Siitä sitä sitten alkaa palautua. Mitähän kuuntelisi, jos soittaisikin pitkän putken oopperan montussa. Aloittelisikohan sitten lomalla parin päivän päästä Elviksellä, vaikea sanoa.

#10 kirjoitettu 21.10.2012 23:23

Vaikka kovia kannanottojahan mies taitellaan teki. Stalin - tai ainakin joku lähipiiristä - ilmeisesti ymmärsi musiikin päälle sen verran, ettei nämä jääneet huomaamatta.


Vaikka nämä diktaattorit Stalin, Hitler ja Mussolini tuomitsivatkin modernistisia musiikki-ilmiöitä todella kovalla kädellä, oli heillä yleisesti ottaen yllättävän hyvä klassisen musiikin ymmärrys ja tuntemus. Venäjä ja Italia sekä vähemmässä määrin Saksa ovat kyllä muutenkin maita, joissa klassinen musiikki on huomattavasti enemmän koko kansan viihdettä kuin esimerkiksi Suomessa.

#11 kirjoitettu 22.10.2012 01:27

Lautajaska kirjoitti:
Mitähän kuuntelisi, jos soittaisikin pitkän putken oopperan montussa. Aloittelisikohan sitten lomalla parin päivän päästä Elviksellä, vaikea sanoa.


Joskus luin jotain lehtijuttua aiheesta klassisen musiikin ammattilaiset ja populaarimusiikki, oliko nyt Esa-Pekka Salonen joka kertoi uuvuttavien projektien aikana ja jälkeen nollaavansa päänsä kuuntelemalla Metallicaa ja Slayeria.

#12 kirjoitettu 22.10.2012 08:47 Muok:22.10.2012 21:36

Tärähtänyt kirjoitti:
Vaikka kovia kannanottojahan mies taitellaan teki. Stalin - tai ainakin joku lähipiiristä - ilmeisesti ymmärsi musiikin päälle sen verran, ettei nämä jääneet huomaamatta.


Vaikka nämä diktaattorit Stalin, Hitler ja Mussolini tuomitsivatkin modernistisia musiikki-ilmiöitä todella kovalla kädellä, oli heillä yleisesti ottaen yllättävän hyvä klassisen musiikin ymmärrys ja tuntemus. Venäjä ja Italia sekä vähemmässä määrin Saksa ovat kyllä muutenkin maita, joissa klassinen musiikki on huomattavasti enemmän koko kansan viihdettä kuin esimerkiksi Suomessa.


Suomalaisia jostain syystä vaivaa kuvitelma, että se on niin poikkeukselloisen hienoa ja että sitä pitäisi jotenkin erikoisesti ymmärtää, ettei sitä "tavallinen rahvas" voi kuunnella. Että se olisi jotenkin vain erityistä kansanosaa varten, jolla on kyky sitä ymmärtää. Musiikkiahan se vain on. Mikä tahasa musiikki luo jotain mielikuvia, tai sitten ei. Osastaan ns. taidemusiikkikin on syntyaikaansa ollut poppia ja tanssimusiikkia. Myöhemmin vasta nostettu jalustalle.

Voihan tuo johtua koulustakin, kun siellä ei oikein muuta, kuin Sibeliusta musiikkina pidettykään. Kai se aiheutti monissa vastareaktion.
Meikäläisen kouluaikaan saattoi iskelmien hyräilemisestäkin saada jälki-istuntoa. Oli se niin syntistä menoa ja voi herranen aika, kun alkoi markkinoille tulla POP musiikiksi kutsuttua "räminää". Siinä vasta irvistelyn aihetta piisasi. Olisipa heille ollut näytteeksi pistää hieman speed metallia, kun Beatleskin oli niin hirvittävää.

Kun lueskeli omien lasten koulun musiikkikirjaa, niin kateeksi kävi. on sentään tyyli muuttunut.

#13 kirjoitettu 23.10.2012 11:00

Tärähtänyt kirjoitti:

Neuvostoliittolainen musiikki ei kyllä ole minulle sieltä tutuimmasta päästä. Sen sijaan tsaarien ajan venäläissäveltäjistä esimerkiksi Musorgski kuuluu suurimpiin suosikkeihini.


Mussorgskya tuli kuultua yhdessä vaiheessa kakarana vähän enempikin ja oopperapuolta nimen omaan. Faijani nimittäin ikuisena kuorolaulajana ja haitarinsoittajana innostui joskus muinoin tuosta musapuolesta ja luukutti niitä levyjä jatkuvasti vuodesta toiseen.

Kyllä se tunne joka niissä oli on jotain hyvin samankaltaista kuin esim. Ilya Glazunovin maalauksissa.

#14 kirjoitettu 23.10.2012 21:23

Meillä soi joskus Tsaikovskin 5:s päivittäin. Kerran naureskelin, kun naapurin pikkupoika istui leikkimässä poikien kanssa ja hyräili sitä. Kuulema hänellä on nykyäänkin kovasti laaja musiikkimaku. Tulihan tuo vanha levy kaivettua pari päivää sittenkin ja mukavalta kuulostaa edelleen.
Klassisen musiikin kanssa minulla on ollut monenlaisia kausia, mikä milloinkin on maistunut. Yhteen aikaan kuuntelin miltei vain Sibeliusta, sitten se vaihtui Beethoveniin, eikä Sibbe maistunut ollenkaan. Sitten iski ooppera. Juuri nyt ei ole mikään varsinaisesti pinnalla, kaikki kelpaa fiiliksen mukaan.

#15 kirjoitettu 23.10.2012 22:29

Lautajaska kirjoitti:

Sitten iski ooppera. Juuri nyt ei ole mikään varsinaisesti pinnalla, kaikki kelpaa fiiliksen mukaan.


Vaikken mikään fani olekaan millään tavoin, täytyy vielä sanoa että nuo wanhat venäläiset oopperat joissa on mukana sitä 500 vuoden takaista kansantarinoiden (Ivan Hirmuinen/Valloittaja yms.) meininkiä on kaikessa pateettisuudessaan jotenkin...ööh valtavan hienoa juttua sipulikupoleineen, värikylläisyyksineen, sapeleineen, miesten turkkeineen ja järjettömine verenvuodatuksineen. Yltiöpäistä hallitsijoiden palvontaa ne tarinat sisällöltään ovat, mutta kun niitä siellä sitten sai silloin 40 vuotta sitten tehdä punakoneiston hyväksynnällä niin tommosta matskua taisi tulla tuutista ulos paljonkin. Noissa oopperoissa on jotain pelottavaa mutta samalla houkuttavan hienoa. Arvostan.

#16 kirjoitettu 23.10.2012 23:13

Shah kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Sitten iski ooppera. Juuri nyt ei ole mikään varsinaisesti pinnalla, kaikki kelpaa fiiliksen mukaan.


Vaikken mikään fani olekaan millään tavoin, täytyy vielä sanoa että nuo wanhat venäläiset oopperat joissa on mukana sitä 500 vuoden takaista kansantarinoiden (Ivan Hirmuinen/Valloittaja yms.) meininkiä on kaikessa pateettisuudessaan jotenkin...ööh valtavan hienoa juttua sipulikupoleineen, värikylläisyyksineen, sapeleineen, miesten turkkeineen ja järjettömine verenvuodatuksineen. Yltiöpäistä hallitsijoiden palvontaa ne tarinat sisällöltään ovat, mutta kun niitä siellä sitten sai silloin 40 vuotta sitten tehdä punakoneiston hyväksynnällä niin tommosta matskua taisi tulla tuutista ulos paljonkin. Noissa oopperoissa on jotain pelottavaa mutta samalla houkuttavan hienoa. Arvostan.


Jevgeny Onegin ei ole kovinkaan rasittavaa kuultavaa, mutta Boris Godunov ei avaudu ihan helpolla. Ei voi suositella aivan ensimmäiseksi oopperaksi aloittaa niiden harrastus. On Tsaikovskilla ja Mussorskyllä säveltäjinä sen verran eroa.

#17 kirjoitettu 24.10.2012 00:08

Shah kirjoitti:
Tärähtänyt kirjoitti:

Neuvostoliittolainen musiikki ei kyllä ole minulle sieltä tutuimmasta päästä. Sen sijaan tsaarien ajan venäläissäveltäjistä esimerkiksi Musorgski kuuluu suurimpiin suosikkeihini.


Mussorgskya tuli kuultua yhdessä vaiheessa kakarana vähän enempikin ja oopperapuolta nimen omaan. Faijani nimittäin ikuisena kuorolaulajana ja haitarinsoittajana innostui joskus muinoin tuosta musapuolesta ja luukutti niitä levyjä jatkuvasti vuodesta toiseen.

Kyllä se tunne joka niissä oli on jotain hyvin samankaltaista kuin esim. Ilya Glazunovin maalauksissa.


Musorgski on kyllä munkin suosikkeja, kiitos Emerson, Lake & Palmerin.

Mitä oopperoihin tulee niin eipä oo Bergin Wozzeckin voittanutta. Musiikki on, no, se on Bergiä. Mut se tarina! Kaikki on hulluja ja kaikki kuolee.