Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.08.2003 16:38

Progressiivinen = asteittain kehittyvä

Ihmettelenpä vain miten tuo "muu omaperäinen" liittyy progressiivisuuteen tässä tapauksessa? Niin ja vielä, onko Opeth muka oikeasti black/death metallia? Vrt. Opeth vs. vaikkapa Darkthrone?

#3 kirjoitettu 28.08.2003 17:15

Opethissa ei kyllä ole lainkaan black metallia. Lähinnä vanhaa kunnon death metallia sekoitettuna Göteborg-tiluliluiluun progevaikutteilla (olen genrejen über-kuningas!).

#4 kirjoitettu 28.08.2003 17:25

hazardi kirjoitti:
Suurin osa ihmisitähän todennäköisesti luulee, että metalli on jotain yksinkertaista luukutusta, mutta 70-luvulta lähtien siinä(Deep Purplehan aloitti progressiivisella rokilla) on ollut välillä myös progressiivisia vaikutteita.

Eli Dream Theater on varmaan suurimmalle osalle tuttu, mutta genreen vaikka kuinka monta muuta bändiä. Mutta kuinka moni niistä on myös jotain muuta kuin DT:n kopio?


Hmm.. kun nyt olen marmatus tuulella, niin kommentoidaan sitten...
Minun mielstäni tuon progemettalin niinsanottu progressiivisuus on kyllä aika näennäistä. Se että progemettalibändit kopioivat kilpaa 70-progressiivisen rokin tyyliä ja sekoittavat sitä sukkahousuheviin, ei minusta oli kovinkaan edistyksellistä (lue: progressiivista)... pikemminkin se on aika regressiivistä. Tämä ei tarkoita, että regressiivisyys elisi musiikkissa huono asia. Olen vain kovasti erimieltä nyky-progemetallin omaperäisyydestä ja etenpäin katsovuudesta.

Pistänpä lopuksi vielä muutaman omaperäisen bändin.

Ayreon

Aliarvostettu yhden miehen projekti, joka ottaa vaikutteita myös muista genreistä. Vierailevina tähtinä mm. Fish, Bruce Dickinson, Timo Kotipelto ym.


Pidän Ayreonista. Nimenomaisesti sähkölinna-tuplaalbumi on hyvä. Ayreon elää hienosti puoliksi 70-luvulla ja yhdistelee mukan 90-lukulaisia elementtejä ja tuotantotapaa. Tähän pätee mielestäni sama kommentti jonka sanoin nyky-progesta muutenkin. Edistyksellisyys on muuttunut taakseppäin katsomiseksi. Tämä EI tarkoita ettenkö pitäisi taakseppäin katsovassta ja regressiivisestä (lue: nostalgisesta) musiikista. Esim. Ayreon on oikein hyvä. Ainiin.... kuka nyt ei analogisista syntetisaattoreista pitäisi?

#5 kirjoitettu 28.08.2003 18:39

hazardi kirjoitti:

hazardi muokkasi viestiä 16:02 28.08.2003
Otsikkoon tärkein asia ensimmäiseksi

hazardi muokkasi viestiä 18:11 28.08.2003
Kolmas kerta toden sanoo, eli olen pesunkestävä idiootti



Olisiko järkevämpää laittaa nuo selkeät vistin muokkaukset uusin posteihin, niin viestiketjua voi jälkikäteenkin lukea sellaisena, kuin se oli kun ihmiset sitä kommentoivat?

#6 kirjoitettu 28.08.2003 18:46

Selkään tulee ja kunnolla . Toivottavasti kommentit eivät karkoita asiasta kiinnostuneita, vaikka lempibändi onkin DT tai joku muu. Tärkein ajatus ketjun takana on kuitenkin monipuolistaa etusivulla pyöriviä aiheita ja siinä sivussa ehkä oppia jotain uutta kyseisestä genrestä.

Haava kirjoitti:
Hmm.. kun nyt olen marmatus tuulella, niin kommentoidaan sitten...
Minun mielstäni tuon progemettalin niinsanottu progressiivisuus on kyllä aika näennäistä. Se että progemettalibändit kopioivat kilpaa 70-progressiivisen rokin tyyliä ja sekoittavat sitä sukkahousuheviin, ei minusta oli kovinkaan edistyksellistä (lue: progressiivista)... pikemminkin se on aika regressiivistä. Tämä ei tarkoita, että regressiivisyys elisi musiikkissa huono asia. Olen vain kovasti erimieltä nyky-progemetallin omaperäisyydestä ja etenpäin katsovuudesta.


Käytännössä progressiivisuudella taidetaan tarkoittaa jonkun genren muokkaamista ns. taiteellisempaan ja vaikeammin lähestyttävään suuntaan, joka ei yleensä miellytä massoja.

Eli progressiivinen metalli on kai lähinnä tarkemmin määriteltynä progressiivista powermetallia. Se mitä todelliseen progressiivisuuten tulee, niin sen saavuttamiseen ei enää tahtilajivaihdokset riitä vaan pitää kehittää jotain aivan ennenkuulematonta.

#7 kirjoitettu 28.08.2003 18:57

hazardi kirjoitti:
Eli progressiivinen metalli on kai lähinnä tarkemmin määriteltynä progressiivista powermetallia.

Siis thäh??! Miten tuo power nyt mihinkään liittyy?

#8 kirjoitettu 28.08.2003 19:12

hazardi kirjoitti:
Eli progressiivinen metalli on kai lähinnä tarkemmin määriteltynä progressiivista powermetallia.

BEDLAM kirjoitti:
Siis thäh??! Miten tuo power nyt mihinkään liittyy?


Äh, tänään ei oikein mikään luista. Taidanpa sulkea Mikserin lopuksi iltaa, ettei mene koko ilta pilalle.

Tarkoitin siis, että powermetal ja progressiivinen metalli(siis se virallinen genre, johon kuuluvat DT:t sun muut) ovat sukulaisia keskenään.

hazardi muokkasi viestiä 15:04 29.08.2003
Power metal ei näköjäänkään tarkoita pelkästää bändejä tyyliin Helloween ja Stratovarius vaan sitä on käytetty mm. Panterasta, eli kyseessä on aika laaja genre. Joten ehkä tuo lause power- ja progressiivisen metallin sukulaisuudesta ei ole niin yksiselitteisesti käsitettävissä. Mutta aina sitä oppii jotain uutta

#9 kirjoitettu 28.08.2003 19:36

hazardi kirjoitti:
Äh, tänään ei oikein mikään luista. Taidanpa sulkea Mikserin lopuksi iltaa, ettei mene koko ilta pilalle.

Tarkoitin siis, että powermetal ja progressiivinen metalli(siis se virallinen genre, johon kuuluvat DT:t sun muut) ovat sukulaisia keskenään.


No hei, älä nyt noin masennu Itse vain olen aina tykännyt progesta, metallista ja näiden kahden sekotuksesta, mutta powermetal (siis se mitä sillä nykyään tarkoitetaan) ei ole kuitenkaan tipahtanut ikinä. Dream Theateria kyllä olen kovasti diggaillut, mutta heiltäkin juuri nämä pahimmat "tuplabasarihumppa"-biisit kuten The Glass Prison ovat aina olleet niitä skippausraitoja.

Yksi ehdottomia lempilevyjäni progemman metallin saralta on Toolin Lateralus, joka sinänsä sisältää huomattavasti progressiivisempaa musiikkia kuin Dream Theater ikinä. Se että otetaan 4/4-riffi ja poistetaan tai lisätään yksi nuotti jotta saadaan kummallisempi tahtilaji, tekee musiikista enemmänkin itsetarkoituksellisen teknistä kuin edistyksellistä. Toolin biisit menevät kummallisissa tahtilajeissa luonnollisen kuuloisesti ja siksi koska ne eivät yksinkertaisesti voi mennä mitenkään muuten. Lateralus-levyltähän löytyy rytmiikaltaan huomattavasti monimutkaisempaa tavaraa kuin DT:ltä, mutta se ei kinä kuulosta väkinäisen pakotetulle, vaan rullaa täysin luonnollisesti.

Siis pidän kyllä Dream Theaterista kovastikin, ja itse asiassa se oli minulle hyvinkin progea musiikkia kunnes kuulin ensimmäisen kerran Toolia ja tajusin, että teknisyys ja progressiivisuus eivät olekaan välttämättä toistensa synonyymeja.

BEDLAM muokkasi viestiä vielä kuitenkin 18. kerran

#10 kirjoitettu 28.08.2003 22:22

Minä taas, vaikka rumpali enimmäkseen olenkin, en ole ainakaan toistaiseksi päässyt yhtään kärryille Dream Theaterin erinomaisuudesta. Omistin aikanaan yhden liven heidän alkuvuosiltaan, mutta en havainnut siinä mitään erityisen nerokasta. Voisi tietysti lähestyä vielä uudestaan studiolevyjen kautta, mutta ei ole vielä tullut sellaista hetkeä vastaan.

Tool sen sijaan sitten kolahtaakin mahottoman kovaa. Aenima ja Lateralus molemmat ovat kärkipäässä lempilevyistäni. Lateralus kuitenkin vielä himpun verran enemmän.

Entäs Meshuggah? Mielestäni toimii myös mallikkaasti ja ainakin polyrytmiikkajutuilla osataan kikkailla.

#11 kirjoitettu 28.08.2003 23:42

Dream Teather on kyllä aika tuubaa. Musiikki voisi tosin olla siedettävää jos karmaiseva laulaja vain olisi hiljaa. Astetta pahempaa visvaa on Liquid Tension! Siis... Ei víttu! Joo, olette todella hyviä muusikoita, mutta nuo teidän biisinne ovat ihan páskaa.

#12 kirjoitettu 28.08.2003 23:54

Pitäisi minunkin pikkuhiljaa tutustua Tooliin. Tunnustan erään asian; en ole koskaan kuullut YHTÄÄN biisiä. Miettikää sitä. :o

The Dillinger Escape Plan on mahtavaa. Kuunnelkaa sitä, jos on mahdollisuus. Olivat aikoinaan Mr. Bunglen lämppäreinä, kun Mike Patton niihin niin ihastui. Lisäksi Patton veti vokaalit The Dillinger Escape Planin "Irony is a Dead Scene" ep:n biiseihin, DEPin alkuperäisen vokalistin lähdettyä. Tyyli on hardcore punkia ja grindcorea epätyypillisissä tahtilajeissa, ja välillä soitetaan jotain jazzahtavaa. Tämän jälkeen luukutetaan vähän lisää grindiä. Mahtavaa tavaraa.

#13 kirjoitettu 29.08.2003 15:52

Siirolon kirjoitti:
The Dillinger Escape Plan on mahtavaa. Kuunnelkaa sitä, jos on mahdollisuus. Olivat aikoinaan Mr. Bunglen lämppäreinä, kun Mike Patton niihin niin ihastui. Lisäksi Patton veti vokaalit The Dillinger Escape Planin "Irony is a Dead Scene" ep:n biiseihin, DEPin alkuperäisen vokalistin lähdettyä. Tyyli on hardcore punkia ja grindcorea epätyypillisissä tahtilajeissa, ja välillä soitetaan jotain jazzahtavaa. Tämän jälkeen luukutetaan vähän lisää grindiä. Mahtavaa tavaraa.


Jos Patton tykkää siitä, niin pitänee kuunnella. Kuulostaa kuvauksen perusteella itseasiassa hieman Pattonin omilta projekteilta

Entäs Meshuggah? Mielestäni toimii myös mallikkaasti ja ainakin polyrytmiikkajutuilla osataan kikkailla.


Meshuggah ei ole vielä kolahtanut, vaikka muutaman biisin olenkin kuullut.

Dream Theater kyllä kolahti aikoinaan ja kelpaa edelleenkin(Ayreon taas toimii sitäkin paremmin). Falling In to Infity tuoreemista levyistä ei kyllä aikoinaan kolahtanut, mutta Images & Words ja Awake kyllä.

#14 kirjoitettu 30.08.2003 14:56

hazardi kirjoitti:
Jos Patton tykkää siitä, niin pitänee kuunnella. Kuulostaa kuvauksen perusteella itseasiassa hieman Pattonin omilta projekteilta


Niin, onpa tuota verratukin FNM:n "Angel Dustiin" ja Fantomasin rankempaan matskuun. Itsekin suosittelen ko. EPtä täysin sydämmin, aivan loistava paketti!

#15 kirjoitettu 30.08.2003 15:31

Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Entäs Meshuggah? Mielestäni toimii myös mallikkaasti ja ainakin polyrytmiikkajutuilla osataan kikkailla.


Rytmisestihän Meshuggah on progeinta metallia ikinä. Pari Destroy Erase Improve-levyn biisiä (raidat 3 ja 7) sai ensimmäisellä kuuntelukerralla ääneen nauramaan rumpukompin lähtiessä niin 'väärin' kuin olla voi. Future Breed Machine ja Soul Burn ovat ehdottomia klassikoita sarallaan, sääli että kahdella uudella levyllä polyrytmiikalla kikkailu on mennyt jo liian pitkälle ja tuloksena on monotonista puuroa.

#16 kirjoitettu 30.08.2003 19:19

Aluksi termi "proge-metal" tarkoitti minulle Dream Theaterin tai Symphony X:n kaltaista heviä, mikä on periaatteessa poweria, mutta oudoin tahtilajein ja tilutteluin kuorrutettu. Nykyään en jaksa kuluttaa aikaani enää Dream Theateriin, se kuulostaa lähinnä soitinten runkkaukselta.
Nykyään voisin kutsua bändejä, kuten Arcturus ja Opeth progressiiviseksi metalliksi. Ja Emperorin viimeiseksi jäänyt levy on kyllä black-vaikutteisen progemetallin merkkipaalu (tosiaan, Emppujen viimeinen EI ole black metallia).
Gathering on myös mielestäni progressiivista metallia, tai nykyään rockia.
Deathin levyt, kuten Human tai Symbolic ovat ehdottomasti progemetallia kummallisine tahtilajeineen ja riitasointuineen. Samaa sarjaa Deathin kanssa on Cynic, jonka levy"Focus" on myös tärkeä progedeath-levy.

Mutta itsetarkoituksellinen soitinmasturbointi on iljettävää.

#17 kirjoitettu 30.08.2003 19:24

Verimyrsky kirjoitti:
Deathin levyt, kuten Human tai Symbolic ovat ehdottomasti progemetallia kummallisine tahtilajeineen ja riitasointuineen.

Oikeastaan näiden kahden välissä ilmestynyt suosikkini Individual Thought Patterns melkein vieläkin progempaa tavaraa, vaikka biisit lyhyempiä ovatkin.

Deathin ja Cynicin yhteydessä on mainittava myös Atheist, joka toisella ja kolmannella levyllään yhdisti nerokkaasti latinorytmit ja deathmetallin. On muuten todella vihainen yhdistelmä, vaikkei helposti uskoisi.

Ja kyllähän periaatteessa Metallican ...and Justice for All sopii myös paremmin kuin hyvin muiden ketjussa mainittujen joukkoon.

#18 kirjoitettu 04.09.2003 12:31

Nothing tehtiin tarkoituksella monotoonisemmaksi ja enemmän groovahtavammaksi. Yhtälailla kuin muut bänditkin kokeilevat erilaisia juttuja, niin miksei myös Meshuggah
Chaosphere on edelleen pirun kova levy, verrattaessa Nothingiin. Destroy Erase Improve on tunnetusti täysin omassa luokassaan
Vanhempi tavara on vähän kevyempää rytmikikkailussa, mutta kyllä nekin menee.

#19 kirjoitettu 10.09.2003 02:14

hmm.. mä käsitin joskus, että proge meinaa ennalta-arvaamatonta....Tässä uskossa olen elänyt vuodesta -78.

Maailman kovimpana Death-fanina olen mielissäni, että Death oli jo tänne listattu. Indivual Thought Patternsia ja Sound Of Perseverancea ei voi jättää pois laskuista, jos puhutaan progemetallista.
Ja onhan Iron Maidenkin ollut aina hivenen proge. Ehkei tietty enää, koska kaikki tietävät, mitä odottaa, mutta kyllä alkuaikoina bändi oli hyvinkin proge. Esimerkkeinä vaikka Ensimmäisen levyn Phantom Of The opera-biisi, joka hämmästyttää allekirjoittanutta vielä tänäkin päivänä. Somewhere in Time-albumi oli aikaansa edellä koskettimineen sun muine syntikoineen. Ja Seventh Son-albumi on aikamoista progea siinä genressä, Missä Maiden liikkuu.

Ja Opeth ei ole nähnytään black-metallia jos siitä vielä on epäselvyyttä.

Emperor oli totaalinen progebändi Blackmetal-saralla. Vei Koko Blackmetallin ihan uusille teille koskettimineen ja erittäin taitavine soittajineen