Mikseri.net

#2 kirjoitettu 27.03.2012 00:05 Muok:27.03.2012 00:06

Mie oon onnellinen kun pitkästä, pitkästä aikaa pääsen sanomaan että: käytetään sitä forumhakua!

BVR muokkasi viestiä 00:05 27.03.2012

On muuten aunarista että mikseri antaa tehä kaks ketjua täysin samalla nimellä. Ja samalle alueelle viel.

#3 kirjoitettu 27.03.2012 00:07

No voihan perse...

#4 kirjoitettu 27.03.2012 00:08

Shah kirjoitti:
No voihan perse...

Sie et taida nyt olla Onnellinen?

#5 kirjoitettu 27.03.2012 00:14 Muok:27.03.2012 00:14

Shah kirjoitti:
Oletko onnellinen?

Sanotaanko että noin kokonaisvalteisesti oon, sanotaanko että sellainen Ässä-arvalla saatu 10.000 euron voitto tekis miut todella onnelliseksi, sillon pääsisi nollaamaan tilanteen ja jatkamaan tuolta 2004-2006 vuosista eteenpäin. Siksi näin koska mie oon laiska. Täs välis et jos jollai ois pimeitä töitä tarjol nii mie oon redi!

Milloin viimeksi olit onnellinen?
Mie oon tälläkin hetkellä onnellinen, mut aina vois olla vähän onnellisempi.

BVR muokkasi viestiä 00:14 27.03.2012

#6 kirjoitettu 27.03.2012 00:16

Hehe. Emmie.

*Klup*

#7 kirjoitettu 27.03.2012 00:16 Muok:27.03.2012 00:27

En osaa kyllä vastata tuohon... en oikeen osaa sanoa mikä ero on sillä onko tyytyväinen vai onnellinen. masentuneenakin voi olla onnellinen ku saa suklaalevyn ja tuoretta kahvia, silti samaan aikaan voi lapsi olla vauvojen teholla ja muuta ikävää. Aina on joku murhe takaraivossa. Mutta tietyllä tapaa oon onnellisempi ku aijemmin enkä osaa sanoa miksi..

Voisin olla huomattavasti onnellisempi. tuskinpa paistan mitään onnellisuutta ulospäin.

Ehkä onnellisin hetki oli (kliseisesti) ekan lapsen syntymä. se nyt vaan oli niin liikuttava hetki ja mullistava asia.. ensin oot ite ihan typerä pentu sit yhtä äkkiä sun sylissä onkin oma huutava lapsi joka tarvii sua ja joka on riippuvainen susta. sillä hetkellä tuntu ku ois kokenu jonku ihmeellisen... miten sitä ny sanois.. niinku filminä ois silmien eestä menny oma elämä mutta myös menneiden sukupolvien elämä. Joku henkinen kasvu tapahtu heti ja se tuntu tosi hyvältä.

Mutta sitten kun muutat erikseen emännästä ja lapsista, se kaikki särkyy. Oot rikkinäinen ja sulla on ikuisesti huono omatunto ja syytät ittees kaikesta mitä lapsille voi tapahtua. Ainainen huoli ja ikävä. Suru siitä ettei lapsilla ole normaalia perhettä.

Toinen hetki jonka aina muistan et miten olin onnellinen, oli kun sain ukki-vainaalta perintösormukseni. Ite sormus oli vain sormus, en edes pidä sitä oikeen koskaan, se on enemmänkin aarre jonka piilotan himoavilta katseilta mutta se hetki ku olit isoisän silmissä MIES, se oli onnellinen hetki ja se tuntu paljon paremmalta ku ammattikoulusta valmistuminen...

En tiedä. ONNELLISUUS. se on pieniä hetkiä, en usko että kukaan voi olla onnellinen aamusta iltaan.

Susimies muokkasi viestiä 00:26 27.03.2012

Olen tosi onnellinen aina kun harrastan seksiä, aika typerää kai mutta se on mun mielestä parasta mitä ihminen voi elossa tehdä niin totta kai se tekee onnelliseks se hyvänolon tunne niin henkisesti ku fyysisestikin.

#8 kirjoitettu 27.03.2012 00:38

Oikeasti onnellinen olin viimeksi vuoden 2009 keväällä. Onnellisia hetkiä koen toki päivittäin tai viikottain, mutta sellainen tasainen onnellisuus puuttuu.

#9 kirjoitettu 27.03.2012 01:34

Mä olen ylipäätään aika onneton ihminen, ei mikään tunnu sujuvan, tarkoituksettomuus vaivaa ja kaikki näyttää merkityksettömältä. Onnelliseksi sit taas tekee esimerkiksi se, kun on paljon samanhenkisiä ihmisiä läsnä, pääsee oikeesti tekemään/fiilistelemään jotain itelle sopivaa kulttuuria, toteuttamaan itseään ja kun tutustuu oikeasti mukaviin ihmisiin. Viimeistä sais tapahtuu useammin.

AIka vähästä se onnellisuus taitaa olla kiinni, loppupeleissä ihan normaalit jutut sen onnellisuuden saa aikaan. Asioiden tekeminen sitä yleensäkin takaa meikästä se ettei passivoidu ja muutu onnettomaksi ihmisparaksi. Pitäis koittaa himassa makaamisen ja kaljan juonnin sijaan tehdä jotain oikeesti, lähtee vaikka järkkäämään jotain keikkaa, kuvata lyhytelokuvaa, tehä musiikkia, käydä leffassa tai lukea. Uuden tekeminen saa aikaseksi sen, että olo tuntuu vähemmän päämäärättömältä ja asiat luistaa.

Jotakin tommosta.

#10 kirjoitettu 27.03.2012 02:01 Muok:30.03.2012 17:04

Kai mieki onnellinen oon sillai overall. Ehkä vähän tiheemmin kun sais tavata uusia ihmisiä niin ois kiva, mut muuta valittamista ei oo niinkä.

buranaC muokkasi viestiä 02:01 27.03.2012

"Sais", ehkä enemmänki ku osais.

buranaC muokkasi viestiä 02:01 27.03.2012

Ja jossai määri oon tullu vähä siihe tulokseen et oon ajatellu liikaa miu elämän laadullista puolta sillai. Ja itteäni et oonks mie ok vai en. Nii se on eventually tehny miust vaan onnettomamman aina.

buranaC muokkasi viestiä 17:02 30.03.2012

Tai en mie tiedä, en mie nytkään oo syöveröiny mut silti joku painaa miu takaraivossa enkä tiedä mikä. Joku olemisen tuska. Jotkut kemiat aivoissa ei oo tasapainossa enkä voi sille mitään.

#11 kirjoitettu 27.03.2012 11:52

Talous meinaa vähän ahdistaa mutta muuten oon tällä hetkellä ainakin suhteellisen tyytyväinen jos nyt en varsinaisesti onnellinen.

#12 kirjoitettu 27.03.2012 12:00

Oon mä silleen onnellinen. Väsyny mutta onnellinen. Pääasiassa.

En tiiä. Aika paskaahan tämä arki on, mutta oon mä silleen onnellinen. Joo.

#13 kirjoitettu 27.03.2012 12:06

Raha-asiat on kyl virtun ahistavia joo. Mie oon ite pyrkiny siihe et en ajattele niitä tippaaka enempää ku mitä on pakko.

#14 kirjoitettu 27.03.2012 12:30

Onhan se myös niin että epävarmuus tulevasta saa yrittämään jotain ja tekemään suunnitelmia. Niissä sitten joko epäonnistuu tai onnistuu vaihtelevissa määrin, mutta omalla tapaa kumpikin kannustaa eteenpäin.

Omalla kohdallani epävarmuutta ja pelkoa tuo myös talousjutut, mutta tilanne kun on sellainen että takaisin päin ei ole menemistä ja tehtyä ei voi peruuttaa. Toisaalta ilman nykyisiä valintoja ei olisi jotain sellaisia asioita nyt mistä taas 15 vuotta sitten ei uskaltanut haaveilla. On mielenkiintoista kun vääntää töitä hullun lailla ja on silti koko ajan rutiköyhä.

Kaikki aikanansa elämässä, mutta ei sekään nyt ihan hyvä määre ole elämälle että kaikille tapahtuisi kaikki samat jutut tietyissä ikävaiheissa.

#15 kirjoitettu 27.03.2012 13:15

Oon poikkeuksellisesti perusonnellinen shiny happy people. Se ei tarkoita, että joskus ei vituta tai kiukuta tai murehduta, koska ei onni oo semmoinen kaiken yli pyyhkäisevä aalto jonka kokemisen jälkeen ei enää elämän pienet ilot ja surut hetkauta.

Minulle onni on sitä, että saa tehdä justiinsa sitä mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Saa katsoa ikkunasta pihalle ja huokaista kun tietää, että on justiinsa siellä, missä haluaa olla.

Onni koostuu loppuviimein aika pienistä asioista, ruuasta, lämmöstä ja rakkaista, ja siitä, että saa itse päättää elämänsä kulusta.

#16 kirjoitettu 27.03.2012 14:11

HW kirjoitti:
Saa katsoa ikkunasta pihalle ja huokaista kun tietää, että on justiinsa siellä, missä haluaa olla.


Toi on itse asiassa aika hyvin kiteytetty.

#17 kirjoitettu 27.03.2012 14:20

Mä ainakin koen onnellisuuden sellasina pieninä bursteina. esimerkiks ku istuu kahvilla omalla partsilla ja aurinko alkaa just nousee, eikä oo yhtää kiire mihkää. Pieniä juttuja, paljon, kokoajan.

#18 kirjoitettu 27.03.2012 15:13

Olen sillee oikeasti onnellinen lähinnä silloin kun luon tai koen jotain uutta tai saan jonkun pitkän projektin päätökseen. Näin ei valitettavasti ole tapahtunut ihan hetkeen.

#19 kirjoitettu 27.03.2012 15:34

Saminoidi kirjoitti:

Miksi?


No arki tuntuu hirveän merkitksettömältä ja jotenkin... valuvalta? Ei oo mitään selkeää ja mielenkiintoista kiintopistettä mitä pitäis tehdä. Elän kuitenkin maailman hyinvoivimmassa yhteiskunnassa, mutta en kyllä tee mitään sen eteen että olisin sen arvoinen.

#20 kirjoitettu 27.03.2012 17:31

Fizzykissa kirjoitti:
Mä ainakin koen onnellisuuden sellasina pieninä bursteina. esimerkiks ku istuu kahvilla omalla partsilla ja aurinko alkaa just nousee, eikä oo yhtää kiire mihkää. Pieniä juttuja, paljon, kokoajan.


Mulla ei oo parveketta, kahvikin on lopussa ja aamulla on aina kiirus.

#21 kirjoitettu 27.03.2012 18:20

Moni asia on huonosti, mutta se on vain näennäistä.

#22 kirjoitettu 27.03.2012 20:45

Kyl mie sanoisin olevani perusonnellinen. Välillä on toki kausia jolloin kaipaa perhettä ja ystäviä, ja jos saisin jonkun asian valita muutettavaksi niin se, että läheiseni asuisivat lähellä. Mut kyllä mie sanoisin että tässä tilanteessa missä nyt oon, olen onnellinen

#23 kirjoitettu 27.03.2012 22:29

N' joo, loppupeleissä olen onnellinen. Nyt olen onnellinen kun sain biisin sanat tehtyä ja tuopissa on vielä hyvää olutta. Jes.

#24 kirjoitettu 27.03.2012 23:17

Shah kirjoitti:
Mitä onni on


Tässähän se olis sitte se itse.

Mä luulen että onni on niin subjektiivinen kokemus, ettei sitä pysty asettamaan minkään määritelmän alle niin että se olis kattavaa. Ikinä.
Saatan muuttaa mielipidettäni joskus.

#25 kirjoitettu 28.03.2012 09:58

Vessajono kirjoitti:
Fizzykissa kirjoitti:
Mä ainakin koen onnellisuuden sellasina pieninä bursteina. esimerkiks ku istuu kahvilla omalla partsilla ja aurinko alkaa just nousee, eikä oo yhtää kiire mihkää. Pieniä juttuja, paljon, kokoajan.


Mulla ei oo parveketta, kahvikin on lopussa ja aamulla on aina kiirus.


Mä oonki perkeleen onnekas.

#26 kirjoitettu 29.03.2012 09:50

Tusina Immonen kirjoitti:

Mä luulen että onni on niin subjektiivinen kokemus, ettei sitä pysty asettamaan minkään määritelmän alle niin että se olis kattavaa. Ikinä.
Saatan muuttaa mielipidettäni joskus.


Kyynisyys on kyllä yksi paha 'mantrap' joka alkaa joskus kalvamaan niin useita ihmisiä. Sitten ne ymmärtävät olevansa katkeria. Sitten ne hiljenevät ja ovat naama nv:lla koko loppuelämänsä. Yhtäkkiä ukko ottaa eron kuuskymppisenä ja luulee olevansa 21-vee ja saa vaan facepalmitusta aikaiseksi.

Olin kerran tossa Ukkopekalla saaristossa risteilemässä ja viereisessä pöydässä oli keski-ikäinen pariskunta jotka puhuivat toisilleen tasan kaksi lausetta koko matkan aikana. Surkeata.

#27 kirjoitettu 29.03.2012 11:33

Shah kirjoitti:

Olin kerran tossa Ukkopekalla saaristossa risteilemässä ja viereisessä pöydässä oli keski-ikäinen pariskunta jotka puhuivat toisilleen tasan kaksi lausetta koko matkan aikana. Surkeata.


Vaikuttiko tää pariskunta olevansa riidoissa/ kyllästyneitä toisiinsa? Kyllähän joillekin tarpeeksi kauan yhdessä olleille pareille kehittyy suhde, jossa ei tarvitse olla koko ajan höpöttämässä.

#28 kirjoitettu 29.03.2012 12:00

Shah kirjoitti:
Oletko onnellinen?


Kyllä. Täysin yhtäjaksoisesti nyt pitkälle toistakymmentävuotta ainakin.

Onnelisuuteni on kuin meri. Pinnalla saattaa myrskytä välillä, mutta siellä pinnan alla olen aina onnellinen.

#29 kirjoitettu 29.03.2012 22:20 Muok:29.03.2012 22:21

Shah kirjoitti:
Tusina Immonen kirjoitti:

Mä luulen että onni on niin subjektiivinen kokemus, ettei sitä pysty asettamaan minkään määritelmän alle niin että se olis kattavaa. Ikinä.
Saatan muuttaa mielipidettäni joskus.


Kyynisyys on kyllä yksi paha 'mantrap' joka alkaa joskus kalvamaan niin useita ihmisiä. Sitten ne ymmärtävät olevansa katkeria. Sitten ne hiljenevät ja ovat naama nv:lla koko loppuelämänsä. Yhtäkkiä ukko ottaa eron kuuskymppisenä ja luulee olevansa 21-vee ja saa vaan facepalmitusta aikaiseksi.

Olisko se parempi jos ne ei ymmärtäis olevansa katkeria?

#30 kirjoitettu 29.03.2012 22:27

oon onnellinen kun olen pannu

#31 kirjoitettu 29.03.2012 22:38

Night Child kirjoitti:
Shah kirjoitti:

Olin kerran tossa Ukkopekalla saaristossa risteilemässä ja viereisessä pöydässä oli keski-ikäinen pariskunta jotka puhuivat toisilleen tasan kaksi lausetta koko matkan aikana. Surkeata.


Vaikuttiko tää pariskunta olevansa riidoissa/ kyllästyneitä toisiinsa? Kyllähän joillekin tarpeeksi kauan yhdessä olleille pareille kehittyy suhde, jossa ei tarvitse olla koko ajan höpöttämässä.


Mä saatan keskustella avokin kanssa päivässä sen kaks lausetta vaikka ollaan samas tilas 24/7.

#32 kirjoitettu 29.03.2012 23:57 Muok:29.03.2012 23:58

mistähän sitä aloittaisi... meinasin jo todeta olevani nykyään lisääntyvässä määrin onnellinen, kunnes tajusin että ne hetket kun osaan heittäytyä siihen huolettomaan tai välinpitämättömään hyvänolontunteeseen, ovat pitkälti johtuneet jonkinlaisesta intoksikaatiosta. enkä ole varma miten pitkään näin on ollut. joskus sitä tulee mietittyä paljonkin sitä, miten kaikki on mennyt aivan jo itselleni tunnistamattomaan suuntaan, ikäänkuin olisit piilossa kasvanut nurinpäin ja sitten se mitä annat ulos on sellainen "ei tässä hei mitään"-tyylinen hermostunut hymynaamari, samalla kun pohdit sitä mihin olet hukannut itsesi.

mulla on näennäisesti "kulissit kunnossa", joka saattaa hyvinkin ulkopuolisen silmään näyttää siltä että vittu mitäpä nuriset, jne, mutta kun itse taas tunnen roikkuneeni löysässä hirressä jo vuosia. se kaikki minkä eteen teen töitä kaikilla tasoilla päivittäin, se jonka hedelmiä muut korjaavat ansaittuun hyvänolon tunteeseen, tuntuu itselläni menevän paikkailuun, piilotteluun ja jonkin sellaisen ylläpitoon ylipäätään mistä en koe oikeaa onnea.

olen kadottanut luomisen ilon ja kyvyn jo vuosia sitten, enkä tunnu saavan siitä kuin rippeitä takaisin nykypäivänä, joka raastaa aika katkerasti. katson kun elinympäristöni lahoaa käsiin. katson kun itse lahoan, nykyään ehkä vain enemmän fyysisesti. olen täydellisen turhautunut typeryyteen, epäoikeudenmukaisuuteen, enkä osaa usein nähdä tässä maailmassa tavoittelemisen arvoisia asioita. säälin ystävieni lapsia jotka kasvavat tänne.

ehkä mä avasin jossain taitteessa väärän lippaan. tuntuu pohjimmiltaan siltä että tunnen itseni paremmin kuin koskaan, mutta en ole varma haluanko. ja _hyvin usein_ , ehkäpä juuri tuosta johtuen, herään elämään jonka tunnen pohjimmiltani olevan jonkun toisen rakentama, enkä tiedä välillä mitä tehdä. ja jos tiedän, tunnen itseni raa'asti liian voimattomaksi. liikaa vääriä valintoja ja "totuuden hetkiä", jotka tuntuvat olevan vain vitsi nykyään, koska et joko osaa ottaa opiksesi, tai tunnut haluavan kiduttaa itseäsi jostain selittämättömästä syystä.

kaikesta huolimatta, pidän positiivisena asiana edes sitä, että nuo tuntemukset ovat alkaneet herättämään yhä enemmän ajatuksia, vaikkei niitä usein osaisi käsitelläkään.

tämänkin kirjoitin oluiden pauloissa, mutta ehkäpä se helpotti kuitenkin.

spektredawg muokkasi viestiä 23:57 29.03.2012

ähh, enkä tietysti huomannut vastata noihin kysymyksiin ollenkaan. olkoon sitten tällainen ruikutus.