Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.10.2011 17:01

Sanotaan nyt vaikka että:

60-luku:
The Beatles - Revolver
Ornette Coleman - Free Jazz
Leonard Cohen - Songs from a Room

70-luku:
Yes - Relayer
David Bowie - Aladdin Sane
Lou Reed - Rock'n'Roll Animal

80-luku:
The Smiths - The Queen Is Dead
Bruce Springsteen - Born in the USA
The Birthday Party - Junkyard

90-luku:
Blur - Blur
Soundgarden - Superunknown
R.E.M. - New Adventures in Hi-Fi

2000-luku:
CMX - Aion
Radiohead - Kid A
Merzbow - Sphere

#3 kirjoitettu 29.10.2011 23:12

Tässä on minun käsitykseni vuosikymmeniä määrittävistä albumeista. Kaikki mainitut albumit eivät siis ole mitään minun suosikkejani. Joukossa on jopa sellaisia, jotka ovat minusta aivan kamalia. Silti ne kaikki kertovat jotain oleellista näistä vuosikymmenistä. Viime vuosikymmen ei ole mukana, koska minulle se on vielä vähän liian lähellä. En osaa sanoa, mitkä albumit todella määrittävät 00-lukua.

60:
Bob Dylan: The Freewheelin' Bob Dylan
The Supremes: Where Did Our Love Go
Jefferson Airplane: Surrealistic Pillow
Jimi Hendrix: Are You Experienced

70:
David Bowie: Ziggy Stardust
The Ramones: The Ramones
Carole King: Tapestry
Emerson, Lake & Palmer: Tarkus

80:
Europe: Final Countdown
Michael Jackson: Thriller
Duran Duran: Rio
Dead Kennedys: Fresh Fruit for Rotting Vegetables

90:
Haddaway: Haddaway
Nirvana: Nevermind
Snoop Doggy Dogg: Doggystyle
Oasis: What's the Story, Morning Glory

#4 kirjoitettu 29.10.2011 23:45

Tajusin juuri etten tiedä läheskään tarpeeksi popkulttuurista vastatakseni tähän edes likimain objektiivisesti tai kattavasti, joten tässä ylipäänsä eniten myyneitä albumeja joiden pohjalta voi varmaan aika hyvin arvella oliko mikäkin vuosikymmenelleen ominainen läpyskä.

#5 kirjoitettu 30.10.2011 02:58 Muok:30.10.2011 03:00

Vuosikymmeninä ennen albumin keksimistä, olen tulkinnut kysymyksen englantilaisittain "record". Record tarkoitti usein singlen a-puolta, kunnes albumista tuli eniten myyvä formaatti.


1900 -luku

Scott Joplin - The Entertainer 1902
-tuskin tarvitsee kovin paljon hehkuttaa tämän neroutta, heti ässä vuosikymmenen alkuun

1910 - luku
Al Jolson - Swanee 1919
Liettuan lahja maailmalle, ennakoi hienosti tulevaa sodan unohtamista yrittävän sukupolven ja äänitystekniikan nousua

1920 - luku

Emmett Miller - Lovesick Blues 1928
Kymmeniä vuosia keikkamuusikoiden ankkurinappina, edelleen kuulostaa modernilta, huoletonta menoa vaikka muija jätti. Mahtava kappale.

1930 - luku

Glenn Miller Orchestra - Moonlight Serenade 1939
30-luvun äänitystekniikan edistysaskelten symboli. Upea kappale myös. Vokaalimusa oli mustien hallussa, mutta instrumentaalijazz selkeästi valkoisten. Vielä kymmenen vuotta ja tämä kaikki yhdistyy...huh huh.

1940 - luku

Bing Crosby - White Christmas 1942 Amerikkalaisille jo sodan kestäessä, mutta heti sodan jälkeen muillekin jouluksi läheisiä kotiin odottaneille koko aikakautta määrittäneeksi muodostunut äänite. VINYYLILEVY ON KEKSITTY, kohta myös albumi-käsite!

1950 - luku

Carl Perkins - Dance album of...Carl Perkins 1957
Perkins levytti singlejä Sun Recordsille kunnes lähti Columbialle rahan toivossa vuosikymmenen lopun lähestyessä. Sun teki tietty rahastuslevyn Perkinsin singleistä. Levy on edelleen mustan ja valkoisen musiikin parhaita synteesejä ja rockabillyn ainoa superlevytys.
Blue Suede Shoes

1960 - luku

The Beatles - Rubber Soul 1965
If I Needed Someone
Aika tylsää ottaa Beatles, kun on niinkin hienosti vuosikymmenen nuorison syntymisen ja taiteen levityksen kannalta merkityksellisiä levyjä kuin Mothers of Inventionin "Freak Out" tai Velvet Undergroundin "Velvet Underground and Nico" tarjolla. Tässä on kuitenkin vuosikymmentä määrittävää tiukka, lyhyt kokonaisuus timatteja poplauluja. Jotain uutta, joka on nykyään jo itsestään selvää. Vai onko?

1970 - luku

Elton John - Goodbye Yellow Brick Road 1973
Raskas musiikki alkaa vallata alaa, mutta blues on taas alakulttuuria. Sen aika on myöhemmin. Pop saavuttaa edelleen radiossa haikailtavat soundit ja sävellyksetkin on vain tämän ja edeltävän vuosikymmenen toisintoa. Äänitystekniikka alkaa mennä äänitystilanteen toiston tavoittelusta johonkin muuhun.
Goodbye Yellow Brick Road

1980 - luku

The Smiths - Meat Is Murder
Mahtavuutta 80 luvun tyyliin. Erityisesti myöhempi painos, johon liitettiin single
How Soon Is Now määrittää koko vuosikymmenen niin upeati, ettei sitä kaikesta virvelin kaiutuksesta huolimatta voi olla rakastamatta.

1990 - luku

Tähän tekisi mieli sanoa, että Nirvana - Nevermind. Mutta se ei määritä koko vuosikymmentä. Vuosikymmentä määrittää enemmän mustan musiikin uusi nousu. Moby määritti 90 lukua paljon, Beck perhana myös. Mutta tähän on vielä selvempi valinta.
DMX - ...And Then There Was X 1999
Hiphop tuli ja jäi, on nykyajan iskelmää ja tulevaisuuden humppaa. Tätä ei uskonut 90 luvulla kukaan, mutta silloin se alkoi. One More Road To Cross

2000 - luku

Menee turhan lähelle, on vaikea olla objektiivinen. Suomen kielen nousu määrittää vuosituhannen alkua, oli kyse sitten Martikaisesta tai Palefacesta tai suomeksi vääntävien harrastelijoiden määrän räjähdysmäisestä kasvusta, hienoa, että omankielisen populaarimusiikin aika on vasta tulossa. Toistaiseksi vuosituhannen paras levy on Kauko Röyhkän "Miss Farkku-Suomi". Jos joku haluaa myydä sen minulle, maksan hyvin paskakuntoisestakin, on sen verran vaikea löytää.

Mikä edellistä vuosikymmentä parhaiten määrittää, jää parinkymmenen vuoden mietinnän päähän. Palataan asiaan, kun PSK-ketjuja on 300 kappaletta.

Nauttikaamme sitä odotellessa
Cooperin Testi

snackeboo muokkasi viestiä 03:00 30.10.2011

#6 kirjoitettu 30.10.2011 10:55

Mukava kuulla noita 90-lukua edeltäviä listoja. Kyllä minäkin kuuntelen vanhempaa musaa, mutta en niin paljon, että osaisin minkäänlaista järkevää narratiivia tai kokonaisuutta muodostaa tietyn vuosikymmenen materiaalista. Joten minä otan vain kaikki teidän ideat ja yritän käydä niitä läpi tässä ajan kanssa.

Mutta koska 90-luku on sitä aikaa mitä mitä minä lapsuudestani jo muistan, joten siitä minä tilitän lisää. Beck oli tosiaan artisti, että jos MTV soittaisi vielä musiikkia, niin ei siellä Beckiä soisi Alternative Nationin ulkopuolella. Sama juttu on jossain Sonic Youthissa, ohan sekin aika poikkitaiteellista kamaa, mutta jotenkin niistäkin tuli vaan pirun kuuluisia, joten kyllähän Goo ja Dirty tälle listalle menisivät. Sitten pitää muistaa mainita isoveljeltäni tulleet Björkin Post ja Debut, Tori Amoksen Little Earthquakes ja Boys for Pele ja tietenkin Massive Attackin Protectionin, jotka ovat minulle todella ysäriä, mutta myös todella hyvällä tavalla.

Sitten noita omia nuoruuden kiihkoissa kuunnelluista levyistä ovat tänne sopivia Rage Against The Machinen kolme ekaa, Kornin Life is Peachy (eka levy minkä niiltä kuulin, niin se on aika rakas), Weezer Blue Album ja Pinkerton ja ikävä tämä on myöntää, mutta Limp Bizkitin Three Dollar Bill Yall oli ilmestyttyään itelle melkonen pommi ja musta se kuulostaa edelleen varsin aggressiiviselta(Significant Other oli kanssa vielä todella kovassa kuuntelussa ja se on vieläkin sellanen guilty pleasure, mutta sen levyn jälkeinen kama on ollut vaan kamalaa kuraa mun korviini). Lisäks räbäpuolen ehottomat valtiaat oli Wu Tang Clanin Enter the..., ja Eminemin Slim Shady LP ( mä lasken sen 90-luvun kamaan vaikka se siinä ihan rajalla onkin ja suurin osa sen sen jälkeinen materiaali on ollut varsin yhdentekevää minulle). Että hyvin kliseisellä linjalla mennään.

Sitten yksi jannu mitä ei syytetä tarpeeks 90-luvun soundista on William Orbit. Madonnan Ray Of Light (joka sopii myös minun tälle listalle Bedtime Storiesin ja Erotican kanssa ja Like a Prayer, True Blue ja Like a Virgin mun kasarilistalle) on hänen tuottamansa yhtä biisiä lukuunottamatta. Mä en tiä miks, mutta äijän tuotantojäljen kuulee niin selvästi aina ja mulle tulee siitä vaan ysäri mieleen. Madonnan Music albumi on taas mun niitä 2000-luvun levyjä ja herralla oli sielläkin näppinsä pelissä. Jenni Vartiasen molemmissa sooloissa kuului minusta hyvin selvä Orbitin vaikutus.

Ja kun keskustelu 90-luvun popitusmusasta on jäänyt yllättävänkin vähäiselle tasolle, niin miekään en siihen voi sanoa muuta kuin, että musta tämä määrittää sen kaiken... http://www.youtube.com...

#7 kirjoitettu 30.10.2011 16:07 Muok:30.10.2011 16:20

Vaikea kysymys. On paljon helpompaa nimetä sellasia "pioneerialbumeja" jotka ovat sitten oleellisesti vaikuttaneet vuosikymmenen soundiin.

Mut 1990-luvun puolelta Depeche Moden Ultra on tietynlainen semmonen zeitgeistin kokoon kasaava paketti. On matelevaa matkahoppibiittiä, industrial rock vaikutteita, vähän semmost alternative rock menoa, sykkivää sekkaribassoa ja eteerisiä essoarpeggiota, sofistikoitunutta hemidemisemipseudojazzelektroniikkaa, grim'n'srs fckn yleisfiilis, iniseviä synajousia, sellasia vähän samplerintuhnuja instrumentteja, heroiiniongelman kanssa kamppaileva bändi sekä 90-luvun tuotannon parhaita puolia. Siitä voidaan pitää vaikka mimmosta sympoosiumia että kuinka hyvä albumi kys. rieska on, mutta jollain hauskalla tavalla tuossa on vaikutteita ihan helvetin monesta leimallisen "ysäristä" jutusta.

MKDELTA muokkasi viestiä 16:15 30.10.2011
Myös Nine Inch Nails - The Downward Spiral on aika lailla ysäriä määrittävä albumi, joskin tietyssä mielessä se on juuri näitä "pioneerialbumeja". Faktahan on kuitenkin se, että ysärillä oli kolme isoa juttua: pärisevä herskarock, huume(kone)musa ja hiphop. TDS syntesoi tuon herskarockin ja konemusan yhteen aika hyvin, joskin tietyllä tavalla niissä konehommeleissä on lievää 80-luvun jälkimakua. Faktahan kuitenkin on se, että albumi oli aikoinaan ihan älyttömän vaikutusvaltainen ja tarjosi monille uusille ja vanhoillekkin artisteille tietynlaisen valmiin templaatin: vähän pörinää ja pärinää, vitun synkee ja vakava yleisfiilis, hieman agroamista, multigenre konehommia ja ???? PROFIT! TDSän tapauksessa tuon "hieman" voi korvata "ihan vitun paljolla", joten kyseessä on enemmänkin sellainen alkuperäisteos, anomalia, koska pikkuindustriaali oli tietyllä tavalla sellainen hyvin, hyvin ysäri soundi.

#8 kirjoitettu 30.10.2011 17:41 Muok:30.10.2011 18:33

Miksei kukaan oo vielä maininnu Dark Side of the Moonia?

HW siivosi @ 18:33 30.10.2011

#9 kirjoitettu 30.10.2011 18:34

Kävin poistelemassa MCJatulin asiattomuudet pois, samassa rytäkässä poistui aiheeseen tarttuneiden viestejä. Pahoittelen häiriötä, jatkakaa.

#10 kirjoitettu 30.10.2011 19:02

mä väitän että 80-luvun jälkeen, tämän henkiset määrittelemisyritelmät menee kaikki metsään. pitäisi listata jo siinä määrin levyjä, että koko pointti häviää.

#11 kirjoitettu 30.10.2011 20:12

Vessajono kirjoitti:
Miksei kukaan oo vielä maininnu Dark Side of the Moonia?

HW siivosi @ 18:33 30.10.2011


Sitä mäkin tos ihmettelin.

#12 kirjoitettu 30.10.2011 20:49

Miks ei puhuttais musiikkigenreistä, niistä minusta ysäri tunnetaan, koska silloin kehittyi niin helvetisti genrejä ja genrejen alagenrejä... Mainitaan nyt vaikka Black Metal, Drum 'n Bass, Trance (veti muuten aika suuren kaaren ysärin alusta loppuun), Ysäri-Dance (eurodance) GAngsta-rap (samoin kuin black metal otti kyllä alkupotkunsa jo kasarilla, mutta tuli "isoksi" vasta ysärillä"). ja muutakin voi keksiä kun kauemmin mietiskelee. Trip-hop? Aikalailla ysärituotos sekin.

Nuo mainitut levythän usein sisältävät näitä genrejä, mutta minusta on järkevämpää puhua koko genrestä, kuin yksittäisestä levystä, koska levyjä on julkaistu kymmeniä tuhansia ja niistä eniten ysäriä määrittelevistä voi kisitellä loputtomiin, mutta ysäriä määrittelevät genret on helpompi jutustella läpi.