#2 kirjoitettu 12.01.2011 00:16

.Trauma kirjoitti:
voidaanko koskaan objektiivisesti sanoa, että biisi on hyvin miksattu?


Aito objektiivisuus ei ole yksilölle mahdollista — etenkään tällaisissa voimakkaasti makuasioihin sidonnaisissa asioissa — joten miksi haaskata aikaa edes siihen pyrkimiseen? Ihmisten omat mielipiteet ovat lisäksi lähes aina mielenkiintoisempia kuin jokin ympäripyöreä ja mukamas kovinkin objektiiviseksi lavennettu hampaattomuudenosoitus, joten siihenkään ei mielestäni tarvitse vedota.

Vastauksena kysymykseesi: ei voida. Suuri enemmistö ihmisistä voi toki olla jonkin tietyn kappaleen miksauksesta samaa mieltä, mutta edes se ei tee väittämästä objektiivista.

.Trauma kirjoitti:
Milloin biisi on mielestäsi hyvin miksattu?


Ajatukseni aiheesta ei ehkä ole aivan huippuunsa hiottu, mutta miksaus on mielestäni useimmiten hyvä jotakuinkin silloin, kun kaikki kappaleessa esiintyvät elementit ovat juuri kyseisen kappaleen toimivuuden kannalta oikeassa tasapainossa niin keskenään kuin vallitsevaan musiikkikulttuuriin sekä tavoiteltuun vaikutukseenkin nähden.

Kaksi viimeistä kohtaa voi halutessaan niputtaa "kappaleen toimivuuden" alle, jolloin ajatuskin selkeytyy.

.Trauma kirjoitti:
Voidaanko kaikki miksauksen virheet laittaa taiteellisuuden piikkiin?


Toki. On kuitenkin melko lailla eri asia, uskooko kukaan tätä liukuhihnadubstepiä tai DAW:stään pursottavaa vouhottajaa, jos tämä alkaa selitellä raastobassonsa huomattavan ylikorostuksen johtuvan taiteellisesta valinnasta. Ainakin itse saattaisin hymähtää kerran jos toisenkin.

.Trauma kirjoitti:
Onko kaikki taas genre- ja tapauskohtaista?


Vaikea kysymys. Tapauskohtaista? Kyllä. Tyylilajikohtaista? Ei. Ei mielestäni erityisen paljon. En ainakaan tähän hätään keksi mitään hyvää syytä sille, miksei minkä tahansa tyylilajin kappaletta voitaisi miksata hyvinkin monella eri tavalla. Kappaleet ovat erilaisia ja niiden miksaukset ovat erilaisia, vaikka monia samankaltaisuuksia voidaankin varmasti löytää. Moni samaa tyylilajia edustava kappale on miksattu täysin eri tavoin muihin lajitovereihinsa verrattuna ja kuulostaa silti hyvältä.

Tähän viimeiseen kohtaan olisi muuten mukava kuulla jokin täysin eriävä mielipide, koska huomaan jo nyt jääväni pähkäilemään kysymystä vielä useammaksikin toviksi.

#3 kirjoitettu 12.01.2011 00:57 Muok:12.01.2011 01:09

Vastaan itse vaan näihin pariin jälkimmäiseen kun ei ole noihin aikaisempiin Nyhteen vastauksiin paljoa lisättävää.

.Trauma kirjoitti:
Voidaanko kaikki miksauksen virheet laittaa taiteellisuuden piikkiin?

Nyhde kirjoitti:
Toki. On kuitenkin melko lailla eri asia, uskooko kukaan tätä liukuhihnadubstepiä tai DAW:stään pursottavaa vouhottajaa, jos tämä alkaa selitellä raastobassonsa huomattavan ylikorostuksen johtuvan taiteellisesta valinnasta. Ainakin itse saattaisin hymähtää kerran jos toisenkin.


Munkin mielestäkin voidaan, mutta vaan tiettyyn rajaan asti. Jos soittimet eivät esimerkiksi erotu toisistaan tai biisistä puuttuu kirkkautta, voi miksaaja painaa asian villaisella viittaamalla johonkin vintage-fiilikseen tai muuhun epätäydellisyyden tavoitteluun. Toki tämä toimii toki ainoastaan, jos miksattava materiaali ei ole yleisfiilikseltään esim yyberkliiniä nykymetallia tai minimaalihousea. Tästä päästäänkin jouhevasti seuraavaan kysymykseen..

.Trauma kirjoitti:
Onko kaikki taas genre- ja tapauskohtaista?

Mun mielestä miksauksen hyvyys on erittäin paljon genrekohtaista. Jos esim neljän hengen bändi veivaa biisin, on jokaisen suorittajan osuus tavanomaista ja hyvin tapojen mukaista nostaa esille ja sopivaan balanssiin. Jos yhden jäsenen rooli peittyy tai sotkeentuu liiaksi, voidaan mielestäni puhua paskasta miksauksesta. Tämähän ei tietenkään välttämättä tarkoita, että jonkun rooli olisi peittynyt vahingossa muiden alle, mutta sellaisen mielikuvan helposti saa.

Ihan eri asia on jonkun yksittäisen artistin vääntämän äänimaailmakollaasin tai muun taideteoksen kohdalla, jossa esim maailman paras kitarasoolo tai syntikkasoundi voidaan upottaa miltei kuulemattomiin syyllä "se kuulu olla noin". Tai vaihtoehtoisesti mielettömän hieno sävellys voidaan peittää paljaiden pakaroiden läpsyttelyllä verukkeella "paljaat pakarat ovat kauniimpia kuin musiikki". Ai kärjistänkö? En ikinä.

Ja taas tekniseltä kantilta ajateltuna radiolaatuista (mitä ikinä se tarkottaakaan) musiikkia ei pysty vääntämään kolmen markan vahvistimella ja ilman miksausta, mutta taidetta voidaan, ja laitteiden paskuus voidaan aina perustella estetiikalla. Voidaanhan näin tehdä tietty kaikkien genrejen kohdalla, mutta harvassa tapauksessa se menee läpi.

Ajatuksia on ehkä lisääkin, mutta eivät toistaiseksi irtoa päästä.

#4 kirjoitettu 12.01.2011 09:07

.Trauma kirjoitti:
Haavan ambienttimaista biisiä anaalisoidessa tuli mieleen, että voidaanko koskaan objektiivisesti sanoa, että biisi on hyvin miksattu?


Ei voida täysin objektiivisesti sanoa mistään taiteesta ikinä mitään. Käytännössä voidaan kuitenkin toki sanoa, että jos kaikki kuuntelit kuuntelij ton sitä mieltä, että se virveli peittää laulun on vitusta, niin se on silloin huonosti miksattu.

Mutta siis filosofinen vastaus kun käytit sanaa "objektiivinen" on yksiselitteinen ei.

Milloin biisi on mielestäsi hyvin miksattu?


Silloin kun ihmiset pitävät siitä biisistä.

Voidaanko kaikki miksauksen virheet laittaa taiteellisuuden piikkiin?


Tietenkin. Erisia sitten syntyykö siten musiikkia mistä kukaan tykkää.

Onko kaikki taas genre- ja tapauskohtaista?


EI ole genrekohtaista. Jos joku tahtoo miskata Punkkia eritavlla kuin punkkia yleensä miskataan, niin sitten miksaa. Jos joku tykkää siitä niin tykkää ja jos joku ei tykkä siitä, niin ei tykkää.

#5 kirjoitettu 12.01.2011 09:22 Muok:12.01.2011 09:31

.Trauma kirjoitti:

Munkin mielestäkin voidaan, mutta vaan tiettyyn rajaan asti. Jos soittimet eivät esimerkiksi erotu toisistaan tai biisistä puuttuu kirkkautta, voi miksaaja painaa asian villaisella viittaamalla johonkin vintage-fiilikseen tai muuhun epätäydellisyyden tavoitteluun. Toki tämä toimii toki ainoastaan, jos miksattava materiaali ei ole yleisfiilikseltään esim yyberkliiniä nykymetallia tai minimaalihousea.


Minsuta on AINA toissijaista "meneekö selitys läpi". AINOA mikä merkitsee on miltä se kuullostaa.

.Trauma kirjoitti:

Mun mielestä miksauksen hyvyys on erittäin paljon genrekohtaista. Jos esim neljän hengen bändi veivaa biisin, on jokaisen suorittajan osuus tavanomaista ja hyvin tapojen mukaista nostaa esille ja sopivaan balanssiin. Jos yhden jäsenen rooli peittyy tai sotkeentuu liiaksi, voidaan mielestäni puhua paskasta miksauksesta.



Mie oon ihan totaalisen erimieltä. Ei musiikin funtio ole saada kaikkia bändiläisiä tasapuolisesti esille? Musiikin funtio on kuullostaa hyvältä. Jos jossain biisissä (tai vaikka koko levyllä) se tarkoittaa, että bändin kakkoskitartisti peittyy kokonaan, niin sitten minusta on paremp että se peittyy kokonaan. SIis ihan puhtaasti musiikin kannalta. Bändin dynamiikan ja egojen varjeleminen on toki erisia, muttta jos se miksaus kuullostaa parhaalta, jossa koko levyltä on bändin kakkoskitaristri vedetty mutelle, niin on minusta VÄÄRIN sanoa sitä miksausta paskaksi.

Ihan eri asia on jonkun yksittäisen artistin vääntämän äänimaailmakollaasin tai muun taideteoksen kohdalla, jossa esim maailman paras kitarasoolo tai syntikkasoundi voidaan upottaa miltei kuulemattomiin syyllä "se kuulu olla noin".


Minusta ei ole mitään eroa. HYVÄN miskauksen tärkein funtio on saada musiikki kuullostmaan hyvältä. Kaikki muu on toisijaista. Jos miksausta pitää muutta jonkun "kaikki bändin jäsenet kuuluvat paremmin"-idean mukaisesti, niin se on minusta ulkomusiikillinen seikka ja kompromissi jossa joskus hyvä miskaus saattaa kärsiä.

Ja taas tekniseltä kantilta ajateltuna radiolaatuista (mitä ikinä se tarkottaakaan) musiikkia ei pysty vääntämään kolmen markan vahvistimella ja ilman miksausta, mutta taidetta voidaan, ja laitteiden paskuus voidaan aina perustella estetiikalla. Voidaanhan näin tehdä tietty kaikkien genrejen kohdalla, mutta harvassa tapauksessa se menee läpi.


Joo. Siis jos joku MIKSAA paskoilla laitteilla, niin se on vähän sama kuin miksaisi osin kuurona. Se on arpapeliä ja kompromissi taiteellisen näkjemyksen suhteen. Toisaalta en olo IKINÄ kuullut kenenkään perustelevan paskaa miksausta lo-fi mentaliteetilla ja SITÄ kyllä pitäisin TODELLA tyhmänä ja äärimmäisen järjettömänä. Itselleni lo-fi on ainakin vain efekti joka verrattavissa vaikka kaikuun. Toisissa äänissä on enemmän kaikua ja toisissa vähemmän. Toisissa saundeissani on enemmän lo-fi-nauhasäröä tai muuta putki mökötystä ja toiset saundit tykkään vimpan päälle hi-fi:nä nauhoitettuina hyvillä konkkamikeillä.

Haava muokkasi viestiä 09:30 12.01.2011

#6 kirjoitettu 12.01.2011 10:05

Haava kirjoitti:
Ei voida täysin objektiivisesti sanoa mistään taiteesta ikinä mitään. Käytännössä voidaan kuitenkin toki sanoa, että jos kaikki kuuntelit kuuntelij ton sitä mieltä, että se virveli peittää laulun on vitusta, niin se on silloin huonosti miksattu.

Mutta siis filosofinen vastaus kun käytit sanaa "objektiivinen" on yksiselitteinen ei.

Joo, oli oikeastaan paska sanavalinta, mutta onneksi pointti meni perille. Tästä olen samaa mieltä.

Minsuta on AINA toissijaista "meneekö selitys läpi". AINOA mikä merkitsee on miltä se kuullostaa.

Toki toki. Ja harvoinhan miksaaja edes pääsee tai joutuu tekemisiään perustelemaan. Periaatteessa miksaaja kuitenkin voisi laittaa kaikki tekemisensä esteettisyyden piikkiin eikä myöntää omaa epäonnistumistaan. Siihen kai viittasin. Selkeissä ohivedoissa selitykset tuskin "menisivät läpi".

Mie oon ihan totaalisen erimieltä. Ei musiikin funtio ole saada kaikkia bändiläisiä tasapuolisesti esille? Musiikin funtio on kuullostaa hyvältä. Jos jossain biisissä (tai vaikka koko levyllä) se tarkoittaa, että bändin kakkoskitartisti peittyy kokonaan, niin sitten minusta on paremp että se peittyy kokonaan. SIis ihan puhtaasti musiikin kannalta. Bändin dynamiikan ja egojen varjeleminen on toki erisia, muttta jos se miksaus kuullostaa parhaalta, jossa koko levyltä on bändin kakkoskitaristri vedetty mutelle, niin on minusta VÄÄRIN sanoa sitä miksausta paskaksi.

Ei ole ei, ja olet oikeassa kun sanot, että puhtaasti musiikin kannalta. Ei miksaaja voi kuitenkaan toimia pelkästään tuollaisella mentaliteetilla. Mäkin olen miksannut biisejä, joissa osa elementeistä on ollut niin suolesta, että hävettää, mutta ei kuitenkaan ole ollut pokkaa pudottaa niitä yhtälöstä pois. Eli tää egojen varjeleminen on aika isossa roolissa myös.

Ja kakkoskitaristin mutettaminen ei todellakaan ole automaattisesti väärin, mutta silloin on, jos biisistä jää tästä syystä selkeästi jotain puuttumaan. Kenen mielestä puuttumaan? No minun tietenkin. Kyllä mä miellän sellaisissa tapauksissa sanoisin tehtyjä ratkaisuja virheiksi. Mutta kuten sinäkin teit, voihan tämänkin perustella esteettisyydellä halutessaan. Onhan se ihan peruskäytäntö, että bändin soittajat kuuluvat. Ei tietenkään sääntö.

Joo. Siis jos joku MIKSAA paskoilla laitteilla, niin se on vähän sama kuin miksaisi osin kuurona. Se on arpapeliä ja kompromissi taiteellisen näkjemyksen suhteen. Toisaalta en olo IKINÄ kuullut kenenkään perustelevan paskaa miksausta lo-fi mentaliteetilla ja SITÄ kyllä pitäisin TODELLA tyhmänä ja äärimmäisen järjettömänä. Itselleni lo-fi on ainakin vain efekti joka verrattavissa vaikka kaikuun. Toisissa äänissä on enemmän kaikua ja toisissa vähemmän. Toisissa saundeissani on enemmän lo-fi-nauhasäröä tai muuta putki mökötystä ja toiset saundit tykkään vimpan päälle hi-fi:nä nauhoitettuina hyvillä konkkamikeillä.

No en mäkään lofi-mentaliteetilla mutta "kun ei oo sitä parasta plugaria" on tullut vastaan enemmän kuin kerran.

Mun mielestä genren perusjuttujen missaaminen (punkissa kirkkaus, reggaessa basso) miksauksessa voi tehdä miksauksesta huonon. Jos bändi tai artisti vetää maailman kliseisimpiä kasarisävellyksiä maailman kliseisimmissä vaatteissa, ei niiden musa ole mitään ilman neljän sekunnin snarekaikua. Tai jos maailman uskottavimman näköinen ja käytöksinen punk-bändi kuulostaa pehmeältä rokilta tai bassoa löytyy yhtä paljon kuin rappibiisistä, voidaan mielestäni puhua miksaajan epäonnistuneesta näkemyksestä. Mun mielestä siis esim imago ja musiikin soundi pitäisi kulkea käsikädessä, ettei lopputuotos kuulostaisi kummalliselta tai epäautenttiselta. Niin tyhmältä kuin se ehkä kuulostaakin. Tässäkin tapauksessa kaikki voidaan toki perustella jollain uudella näkemyksellä tai suurella visiolla, mutta kyllä perustyhmä kuuntelija ajattelee, että musa kuulostaa jotenkin "väärältä", vaikkei osaa sormellaan tiettyä osa-aluetta osoittaakaan. Eihän tämäkään taiteeseen taas päde.

#7 kirjoitettu 12.01.2011 11:48

.Trauma kirjoitti:

Ei ole ei, ja olet oikeassa kun sanot, että puhtaasti musiikin kannalta. Ei miksaaja voi kuitenkaan toimia pelkästään tuollaisella mentaliteetilla.


Se jos miksaaja joutuu tinkimään tuosta minusta tärkeimmästä bändin takia ja huonontamaan miksausta, niin se on ihan eri kompromissi. Silti se MISKAUS huononee jos sitä huonnetaan musikaalisesti. Kaksi eriasiaa mitä voi tehdä ja mikä maksauksen kannalta hyvä.

Mäkin olen miksannut biisejä, joissa osa elementeistä on ollut niin suolesta, että hävettää, mutta ei kuitenkaan ole ollut pokkaa pudottaa niitä yhtälöstä pois. Eli tää egojen varjeleminen on aika isossa roolissa myös.


Joo. Eli käytännössä joskus ulkomusiikillisten tekijöiden takia joutuu huontamaan miksausta? Mutta silloin sitä huonotamista pitää sanoa huontamiseksi, toisin kuin sinä sanoit, että miksaus on paksa jos noin ei tee. Se oli väärin. Se miksaus on paras silloin kun se on musiikillisesti paras. Se mikä on bändille sopivin miksaus on eriasia. Miksaaja on bändin palkollinen (tai apuri tai ihemn miten vaan) ja hänen lojaliteetinsä on toki bändin puolla ja joskus sitä miskausta on syytäkin huonotaa ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi, mutta minä kutsun sitä suonontamiseksi siitäkin huolimatta että se on fiksua.

Ja kakkoskitaristin mutettaminen ei todellakaan ole automaattisesti väärin, mutta silloin on, jos biisistä jää tästä syystä selkeästi jotain puuttumaan. Kenen mielestä puuttumaan? No minun tietenkin.


Tietysti.

Kyllä mä miellän sellaisissa tapauksissa sanoisin tehtyjä ratkaisuja virheiks.


Aivan. Jos subjektiivbinen käsite. Toisen mielestä virhe on toisen mielwstä hyvä. Sitten on miskauksia jotka ovat 99,9% mielestä paskoja. Ne ovat sitten virheellisiä kaikkien muiden mielestä paitsi sen 0,1%.

Mun mielestä genren perusjuttujen missaaminen (punkissa kirkkaus, reggaessa basso) miksauksessa voi tehdä miksauksesta huonon. Jos bändi tai artisti vetää maailman kliseisimpiä kasarisävellyksiä maailman kliseisimmissä vaatteissa, ei niiden musa ole mitään ilman neljän sekunnin snarekaikua.


Minä olen vaan TODELLA eirmieltä tästä. En tajua yhtään miksi? Toki JOS sen koko musiikin funtio on vitsailla kaikesta kasarikliseestä, niin sitten, mutta ei mikään genre sitä koskaan VAADI kaikissa asioissa? Jos se on muuten kasavitsi, mutta josssain biisissä snaressa ei ole kaikua ja toimii, niin ei se genre sitä minusta vaadi siihen koskaan?

Mun mielestä siis esim imago ja musiikin soundi pitäisi kulkea käsikädessä, ettei lopputuotos kuulostaisi kummalliselta tai epäautenttiselta.


Minsuta taas voidaan tehdä kaikkea mahdollista välifuusiota jos se kuullostaa hyvältä. Minkään genren ei minsuta koskaan pitäisi pakottaa huonmpaan lopputulokseen tai se genre on ihan paska.

#8 kirjoitettu 12.01.2011 12:29

Haava kirjoitti:

Joo. Eli käytännössä joskus ulkomusiikillisten tekijöiden takia joutuu huontamaan miksausta? Mutta silloin sitä huonotamista pitää sanoa huontamiseksi, toisin kuin sinä sanoit, että miksaus on paksa jos noin ei tee. Se oli väärin. Se miksaus on paras silloin kun se on musiikillisesti paras. Se mikä on bändille sopivin miksaus on eriasia.

Tästä se syntyykin se meidän näkemysero. Mun mielestä miksaus voi olla paras ja/tai bändille sopivin, ja useammin bändille sopivin on paras. Mä kompressoisin biisin ihan länään, jos se korostaisi bändin aggressiivisuutta tai St. Anger -vaikutteita, vaikka samalla kadottaisinkin miksauksen pienimmät nyanssit. Sä sanoisit tätä huonontamiseksi, mutta mä en. Taisi Nyhdekin mainita "vallitsevan musiikkikulttuurin", joka on valitettavasti ihan oikea faktori jotain vähänkään kaupallisempaa tehdessä.

Minä olen vaan TODELLA eirmieltä tästä. En tajua yhtään miksi? Toki JOS sen koko musiikin funtio on vitsailla kaikesta kasarikliseestä, niin sitten, mutta ei mikään genre sitä koskaan VAADI kaikissa asioissa? Jos se on muuten kasavitsi, mutta josssain biisissä snaressa ei ole kaikua ja toimii, niin ei se genre sitä minusta vaadi siihen koskaan?

Ääriesimerkin otin esille juurikin ton "vitsailun" takia, mutta samaa teoriaa sovelletaan pienemmässä määrin kaikkeen pro tools-metalliin ja muuhun suurlevikkiseen shaibaan. Eihän mikään genre vältämättä vaadi yhtään mitään, mutta valitettavasti musiikki on taiteen lisäksi myös kuluttajahyödyke, ja kuluttajan kuuntelunautinto on psykoakustinen ja ennakkoluulojen sekä -odotusten täyttämä kokonaisuus.

Käsitän ihan täydellisesti mitä meinaat ja olenkin periaatteen tasolla kanssasi samaa mieltä. Käytäntö on (valitettavasti) ihan toinen.

#9 kirjoitettu 12.01.2011 14:16

.Trauma kirjoitti:

Tästä se syntyykin se meidän näkemysero. Mun mielestä miksaus voi olla paras ja/tai bändille sopivin, ja useammin bändille sopivin on paras.


Joo no tässä meillä on eri näkemys joo. Bänsille sopivin musiikki on minusta bänsille sopivinta musiikkia. Paras musiikki taas on parhaan kuuloista musiikkia. Voihan tuon sinun tavallasi luokitella, mutta tottapuhuen pidän tuota aika hölmönä luokitteluna.

Mä kompressoisin biisin ihan länään, jos se korostaisi bändin aggressiivisuutta tai St. Anger -vaikutteita, vaikka samalla kadottaisinkin miksauksen pienimmät nyanssit. Sä sanoisit tätä huonontamiseksi, mutta mä en.


Ei! Jos se agressiivisuus tekee siitä musasta sellaista, että se kuuntelijoiden mielestä on parempi, niin silloin ratkaisusi on minsuta oikea. Jos taas sillä korostetaan bändin agressiivista egoa ja kuulijat tykkäisivät enemmän nyasseista, niin silloin minusta ratkaisusi olisi väärä.

Käsitän ihan täydellisesti mitä meinaat ja olenkin periaatteen tasolla kanssasi samaa mieltä.


Meillä on tollanen pikku käsiteero tässä vaan. Makuasia miten sen tahtoo määritellä.

#10 kirjoitettu 12.01.2011 14:40 Muok:12.01.2011 14:58

Haava kirjoitti:
Joo no tässä meillä on eri näkemys joo. Bänsille sopivin musiikki on minusta bänsille sopivinta musiikkia. Paras musiikki taas on parhaan kuuloista musiikkia. Voihan tuon sinun tavallasi luokitella, mutta tottapuhuen pidän tuota aika hölmönä luokitteluna.

Mun mielestä se on hyvä, mutta tietty järkevyyden rajoissa. Ehkä tykkään soveltaa tätä ajattelutapaa, etteivät omat mieltymykset vaikuttaisi liikaa tehtävään juttuun.

Ei! Jos se agressiivisuus tekee siitä musasta sellaista, että se kuuntelijoiden mielestä on parempi, niin silloin ratkaisusi on minsuta oikea. Jos taas sillä korostetaan bändin agressiivista egoa ja kuulijat tykkäisivät enemmän nyasseista, niin silloin minusta ratkaisusi olisi väärä.

Joo, ja päätyisin moiseen ratkaisuun nimenomaan oletettuja musamarkkinoita, teknistä äänenlaatua ja bändin egoa balansoimalla.

Meillä on tollanen pikku käsiteero tässä vaan. Makuasia miten sen tahtoo määritellä.

Ihan totta.

Edit. Lisäkysymys ambienttimiehille kun alkoi mietityttämään: miten pystyy bongaamaan huonosti miksatun ambientti-/noisebiisin, jossa ei ole rytmiikkaa tai mitään selkeää melodiaa? Perinteinen snare peittää laulajan -mallinen ajattelutapa ei mielestäni oikein sovellu kyseiseen tyylilajiin. Ai miksi ei? Koska tuon tyyppisessä musassa ei käsittääkseni ole esim. mitään vakiota kiintopistettä, josta katsoen musiikki miksataan saatika perinteisiä instrumenteilla tuotettuja soundeja ja kuvioita (joo, voi olla). Lisäksi soundithan saa särkeä ja puuroutua ja mitä vaan niin paljon kuin halutaan, jos se on äänimaailma jota tavoitellaan. Onko kyseinen tyylilaji teknisessä mielessä pelkästään subjektiivisesti hyvä tai huono (järkevissä rajoissa)? Sellaista pientä objektiivisuuttahan pystytään käyttämään perinteisempiin musagenreihin, mutta en ainakaan itse osaisi soveltaa äänimaailmamusaan. Ehkä tyhmiä kysymyksiä mutta niin on kysyjäkin.

#11 kirjoitettu 12.01.2011 16:13

.Trauma kirjoitti:

Lisäkysymys ambienttimiehille kun alkoi mietityttämään: miten pystyy bongaamaan huonosti miksatun ambientti-/noisebiisin, jossa ei ole rytmiikkaa tai mitään selkeää melodiaa? Perinteinen snare peittää laulajan -mallinen ajattelutapa ei mielestäni oikein sovellu kyseiseen tyylilajiin. Ai miksi ei? Koska tuon tyyppisessä musassa ei käsittääkseni ole esim. mitään vakiota kiintopistettä, josta katsoen musiikki miksataan saatika perinteisiä instrumenteilla tuotettuja soundeja ja kuvioita (joo, voi olla).


Tää kysymys tuntuu minusta vähän oudolta? Meinaan, että kaikessa musiikissa miksauksessa on minusta kyse balanssista. Itse mietin ambientti biisin miksauksessa mikä on sen biisin funtio. Mikä on minkäkin saundin tarkoitus ja siten pyrin saamaan ne tasapainoon niin funtioiden mukaan. Jos joku ääni on se varsinainen idea siinä ja toinen ääni tukee sitä, niin miksaan sitten sen mukaan. Minusta se ei oikeastaan poikkea mitenkään rokkibändin miksauksesta noin ajatuksen tasolla.

Lisäksi soundithan saa särkeä ja puuroutua ja mitä vaan niin paljon kuin halutaan, jos se on äänimaailma jota tavoitellaan.


Saahan ne rokissakin? Kautta aikojen hyvin paljon jo 70-luvulla särjettiin vaikka mitä saundeja ja puuroutettiin rumpuja nauhoittamalla ne porraskäytävässä jne...

Onko kyseinen tyylilaji teknisessä mielessä pelkästään subjektiivisesti hyvä tai huono (järkevissä rajoissa)? Sellaista pientä objektiivisuuttahan pystytään käyttämään perinteisempiin musagenreihin, mutta en ainakaan itse osaisi soveltaa äänimaailmamusaan. Ehkä tyhmiä kysymyksiä mutta niin on kysyjäkin.


Ero on nyt tässä se, että minä en sovella tätä sinun "objektiivisuuttasi" mihinkään musiikkiin. Ainoa mikäö vaikuttaa on se miltä se kuullostaa. Hyvä että esim. Led Zeppelin ei myöskään soveltanut. Ei olisi tuokaan helmi niin helmi.

Ihan aidosti suosittaisin teet IHAN MITÄ GENREÄ TAHANSA kayttämään omia KORVIA. Ennakkoluulottomasti. Siten on paljon hienoa musiikkia syntynyt maailmaan. Zeppelin, Nirvana tai vaikka Beatles eri aikakausilta mainitakseni, kun tuo rokkipuoli on itselle tutumpi. Varmaan konemusankin puolella on vastaavia innovaatioita, mutta se itselle vieraampi kenttä, niin empä uskalla sanoa siitä enempää.

#12 kirjoitettu 12.01.2011 16:48

Haava kirjoitti:

Heh, arvasin, että tulet vastaamaan kuten vastasit.

Ehkä sä mietit miksauksen pelkästään esteettisessä mielessä ja se on kans ihan ok, mutta eipä tuolla tyylillä ainakaan ketään opeteta. Minä suosittelisin sinulle useamman tyylilajin miksaamista.

#13 kirjoitettu 12.01.2011 17:43

.Trauma kirjoitti:

Ehkä sä mietit miksauksen pelkästään esteettisessä mielessä ja se on kans ihan ok, mutta eipä tuolla tyylillä ainakaan ketään opeteta.


Höpö höpö... Sitäpaitti en mie suhtaudu "oppeihin nikseihin ja ideoihin negatiivisesti. Kaikkea voi koeilla, mutta viimekädessä vain yksi asia ratkaisee ja se on se miltä se kuullostaa.

Minä suosittelisin sinulle useamman tyylilajin miksaamista.


Oon mä miksannu vaikka mitä. Konemusiikkia, rokkia ja sitten noita noise-ambientti pläjäyksiä toki.

#14 kirjoitettu 12.01.2011 18:27

Haava kirjoitti:

Höpö höpö... Sitäpaitti en mie suhtaudu "oppeihin nikseihin ja ideoihin negatiivisesti. Kaikkea voi koeilla, mutta viimekädessä vain yksi asia ratkaisee ja se on se miltä se kuullostaa.

Toki. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan niin tapauskohtaista kuin annat (tahtomattasi?) ymmärtää.

Jos mä esimerkiksi miksaisin ulkopuolisena tekijänä ton sun Jäähyväiset Kuolleelle Kivelle -biisin, en hahmottaisi biisin oleellisimpia elementtejä samallalailla kuin sinä. Peruspoppista miksatessa genrelle tyypilliset elementit voi bongata varsin helposti kuuntelemalla vastaavanlaista musaa samassa genressä ja ottaa referenssistä suuntaviivat omaan miksaukseen. Käsittääkseni äänimaailmamusassa tällaista käytäntöä ei voida soveltaa, koska jokainen äänimaailma ja soitinvalinta on aivan erilailla uniikki kuin perus rokkibiisin soitinvalinnat. Korjaa toki, jos olen väärässä.

Etkö sä näe harjoittamasi genren miksaamisessa (esteettisesti) mitään eroa perus listakaman tekemiseen? Mun mielestä ero on aivan valtava ja miksaajan kontolle lykätään aivan liian iso vastuu halutusta tunnelmasta. Ongelmaa ei tietenkään ole, jos sä artistina miksaat oman ääniteoksesi, mutta kyllä ulkopuoliselle tekijälle tuo genre tuottaa paljon enemmän päänvaivaa taiteellisista päätöksistä. Toki tässäkohtaa voidaan pompotella miksauksen versioita edestakaisin taiteilijan kanssa ja pitää palaveria pieleenmenneistä jutuista, mutta juuri tällaisten ongelmakohtien välttämiseksi koitin kysellä suuntaviivoja ambienttibiisin "hyvän miksauksen" tunnistamiseen.

Mä en halua miettiä miksaajaa taiteilijaksi vaan ennenkaikkea teknikoksi.

#15 kirjoitettu 12.01.2011 18:32

.Trauma kirjoitti:
Onko kaikki taas ... tapauskohtaista?


Mjoo. Sanoisin että jos miksaus ei sovi kappaleen kantavaan ideaan niin se on huono.

#16 kirjoitettu 12.01.2011 20:00 Muok:12.01.2011 20:01

Miksaaminen on kyl mun mielestä juurikin enemmän taiteellisten asioiden funtsaamista kuin tekniikkaa, jos se olisi pelkkää tekniikka ei siinä tarvittaisi ihmistä ollenkaan, se olisi täysin automatisoitu prosessi. Toki siinä tarvitsee jonkin verran teoreettista ja teknistä osaamista, tai ainakin se helpottaa huomattavasti tyydyttävän lopputuloksen loihtimisessa. Esim. Radiohead miksautti OK Computer levynsä parillakin eri jannulla, ja lopulta Nigel Goodrich (kirjoitinkohan tuon nimen nyt oikein, en jaksa tarkistaa) veti pidemmän korren. Miksi näin olisi toimittu jos miksaaminen olisi vain tekninen suoritus?

Kysymykseen voiko musiikki olla huonosti miksattua? kehotan kuuntelemaan vaikkapa Metallican levyä ...and Justice For All. Taiteellinen ratkaisu bassotaajuksien piilottamiselle taisi olla jotenkin kytköksissä henkilökemioihin tai muihin ulkomusiikillisiin judansseihin, mutta silti levy julkaistiin sellaisena kuin sen tunnemme. Onko se levy hyvin miksattu?

karman hardon muokkasi viestiä 20:00 12.01.2011

#17 kirjoitettu 12.01.2011 20:09

karman hardon kirjoitti:
Miksaaminen on kyl mun mielestä juurikin enemmän taiteellisten asioiden funtsaamista kuin tekniikkaa, jos se olisi pelkkää tekniikka ei siinä tarvittaisi ihmistä ollenkaan, se olisi täysin automatisoitu prosessi. Toki siinä tarvitsee jonkin verran teoreettista ja teknistä osaamista, tai ainakin se helpottaa huomattavasti tyydyttävän lopputuloksen loihtimisessa. Esim. Radiohead miksautti OK Computer levynsä parillakin eri jannulla, ja lopulta Nigel Goodrich (kirjoitinkohan tuon nimen nyt oikein, en jaksa tarkistaa) veti pidemmän korren. Miksi näin olisi toimittu jos miksaaminen olisi vain tekninen suoritus?

Toki! Olen täydellisen samaa mieltä. Miksaus on aina kombinaatio molempia puolia. Miksaajan ei mun mielestä pitäisi olla kuitenkaan niin paljoa taiteilija, että hänellä olisi oikeus (tai edes halu) päättää artistin puolesta kappaleen tunnelmat ja kakkoskitaristien mutettamiset, jos miksaus olisi silloin hänen omasta mielestään parempi. Saa olla jo isomman luokan ukkeli kyseessä, jos tällaisia vapauksia uskaltaa ottaa tai niitä hänelle suodaan.

Tais olla Kanye Westin Stronger -hitti, joka kierrätettiin seitsemällä eri miksaajalla ennenkuin egomies oli tyytyväinen. Sattuuhan näitä.

Kysymykseen voiko musiikki olla huonosti miksattua? kehotan kuuntelemaan vaikkapa Metallican levyä ...and Justice For All. Taiteellinen ratkaisu bassotaajuksien piilottamiselle taisi olla jotenkin kytköksissä henkilökemioihin tai muihin ulkomusiikillisiin judansseihin, mutta silti levy julkaistiin sellaisena kuin sen tunnemme. Onko se levy hyvin miksattu?

Ei wau-fiiliksiä, mutta ei negatiivistakaan sanottavaa. Eli varmaankin on. St Anger ei ole, vaikka kellarirummuista pidinkin, heh.

#18 kirjoitettu 13.01.2011 07:38 Muok:13.01.2011 07:43

.Trauma kirjoitti:

Kaikki ei ole kuitenkaan aivan niin tapauskohtaista kuin annat (tahtomattasi?) ymmärtää.


Minusta on.

Jos mä esimerkiksi miksaisin ulkopuolisena tekijänä ton sun Jäähyväiset Kuolleelle Kivelle -biisin, en hahmottaisi biisin oleellisimpia elementtejä samallalailla kuin sinä.


En epäile. Tottakai musiikkia jota ei sisäsitä on vaikea miksata oli se mitä vaan. Jos minulle anetaan jotain trancea miksattavaksi jonka ideaa en vaan kertakaikkiaan tajua, niin sen miksaaminen olisi aia hyvin perseestä minulle. Vaikka olen trancea kuunellutkin ja suunnilleen on käsitys siitä millainen genre se on, niin koska en tajua koko tyylilajin ideaa on sen miksaus minulle vaikeaa. Sen sijaan jos löytäisin tracebiisin jonka idean kekkaan (oikein ta väärin tekijän näkökuolmasta) niin voisin toki sen miksata ihan hyvin ja sitten se menisi enemmän syteen tai saveen genren kuuntelijoiden näkökulmasta, mutta ainakin jonkun idean se miksaukseni on toteuttanut,

Peruspoppista miksatessa genrelle tyypilliset elementit voi bongata varsin helposti kuuntelemalla vastaavanlaista musaa samassa genressä ja ottaa referenssistä suuntaviivat omaan miksaukseen.


Eikös aman voi tehdä industrial ambientissa? Toki jos nyt ei millään löydä mikä idea vaikkapa jäähyväiset kuolleelle kivelle biisissä on, niin toki sitä on hiton vaikea miksata. Mutta sama se on minusta poppibiisissäkin. Lopulta se on täysin biisi (tai levy) kohtaista).

Käsittääkseni äänimaailmamusassa tällaista käytäntöä ei voida soveltaa, koska jokainen äänimaailma ja soitinvalinta on aivan erilailla uniikki kuin perus rokkibiisin soitinvalinnat. Korjaa toki, jos olen väärässä.


Minusta olet väärässä. Siis toki soitinmaailma on teoriassa uniikimpi kuin perus "kitara - basso - rummut - lualu"-rokissa, mutta jos nyt pohditaan miten miljardilla eri tavalla tuokin konsepiti on pystytty sotkemaan ja syntikat päälle, niin on kirjo jo valtava. Vaikka se Zeppelin taas esimerkkinä. Samaten jos kuuntelee The Doorssin, niin sitä voisi äkkiseltään luulla perusrokiksi, mutta soitinarsenaali onkin ylättäen jotain ihan muuta ja urut hoitaa välillä bassoa ja välillä mitä le ihan omaansa mitä ei ole missään muussa rokissa. Siinä vaan pitää tajuat se näkemys mikä bänsillä on ollut ja miksata sen mukaan. Tapauskohtaisesti.

Etkö sä näe harjoittamasi genren miksaamisessa (esteettisesti) mitään eroa perus listakaman tekemiseen?


Tietysti näen, mutta perus mekaniikassa (äänien balanssi) ja biisin idean esilletuominen ovat minusta ihan sama loppujenlopuksi. Genre on vain suuntaviiva, mutta minusta sitä voi hyvin rikkoa ja tuoda biisinidea esiin.

Mun mielestä ero on aivan valtava ja miksaajan kontolle lykätään aivan liian iso vastuu halutusta tunnelmasta.


Minusta miksaajan kontolle lytätään miltei aina tosi iso vastuu vähän kaikesta ja mitään idioottivarmaan patenttiratkaisua ei ole. yse on siitä mikä biisissä on se idea. Kuten sanoin jo, niiin jos minulle lykätään se trancekipale eteen, niin minulle vaikeaa olisi se IDEAN löytäminen. Enemmän käyttäisin aikaa sen idean etsimiseen, kuin kuunnellessani miten nää trance kipaleet nyt on yleensä miskattu. Tämä siis jos asikas tahtoisi hyvän miksauksen. Jos hän tähtää geneerisen trancemiksausen, niin sitten voisin sinunkin tapaasi koittaa, eli kuunnella miten muut ovat sen tehneet, mutta minusta KOSKA minä en tajua sitä trancen ideaa ylipäänsä minulle sysättäisiin "aivan liian iso vastuu", kuten sinä puhut ambientin miksauksesta.

Ongelmaa ei tietenkään ole, jos sä artistina miksaat oman ääniteoksesi, mutta kyllä ulkopuoliselle tekijälle tuo genre tuottaa paljon enemmän päänvaivaa taiteellisista päätöksistä.


Toki jos ei ole sisällä siinä ambientti genressä. AIvan kuin minulle tuottaisi se trance.

Toki tässäkohtaa voidaan pompotella miksauksen versioita edestakaisin taiteilijan kanssa ja pitää palaveria pieleenmenneistä jutuista, mutta juuri tällaisten ongelmakohtien välttämiseksi koitin kysellä suuntaviivoja ambienttibiisin "hyvän miksauksen" tunnistamiseen.


Mä en halua miettiä miksaajaa taiteilijaksi vaan ennenkaikkea teknikoksi.


Siinä olet oikeassa, että miksauksessa on hyvin teknisiä puolia. Puhtaat taiteilijat eivät ole minusta hyviä miksaajia. Itsessäni on sen verran paljon teknikon vikaa, että tykkään miksauksesta. MUTTA minusta miksaaja on aina myös taiteilija halusi hn tai ei. Jos miksaaja ottaa liian tenisen näkökulman, niin minusta siinä katoaa jotain. Myös siinä rokissa ja popissa.

Misaaja joutuu PAKOSTI tekemään taiteellisia ratkaisuja. Jos miksaaja ei tätä myönnä, vaan verhoutuu teknisyyden taakse, niin minusta silloin miksaaja on missannut jotain miskauksen syvimmästä olemuksesta.

#19 kirjoitettu 13.01.2011 07:42

.Trauma kirjoitti:

Miksaajan ei mun mielestä pitäisi olla kuitenkaan niin paljoa taiteilija, että hänellä olisi oikeus (tai edes halu) päättää artistin puolesta kappaleen tunnelmat ja kakkoskitaristien mutettamiset, jos miksaus olisi silloin hänen omasta mielestään parempi. Saa olla jo isomman luokan ukkeli kyseessä, jos tällaisia vapauksia uskaltaa ottaa tai niitä hänelle suodaan.


Tässä taas sekoittuu se teoreettinen kskustelu jota itse olin käynyt ja tuo käytännön puoli. JOKU tekee ne taiteelliset ratkaisut miksauksessa. Jos bändi sanoo, että biisin idea on "se ja se, ja siten ja siten" ja miksaaja sitten tuo ne esiin siinä miksauksessa, niin sitten sen taiteellisen ratkaisun on tuonmut esiin bänsi ja miskaaja vain soveltanut sitä ratkaisua. SIlti se miskaaja joutuu viimeistelemään sen ratkaisun.

Mutta siis tuo on se k'äytännön työ. Teki sen ratkaisun kuka tahansa, niin se MIKSAUS on taitellisia ratkaisuja AINA läpensä pullollaan.

#20 kirjoitettu 13.01.2011 08:30 Muok:13.01.2011 08:52

Haava kirjoitti:

Eikös aman voi tehdä industrial ambientissa? Toki jos nyt ei millään löydä mikä idea vaikkapa jäähyväiset kuolleelle kivelle biisissä on, niin toki sitä on hiton vaikea miksata. Mutta sama se on minusta poppibiisissäkin. Lopulta se on täysin biisi (tai levy) kohtaista).

Jep, tähänhän se vaikeus kulminoituu. Tuon tyyppinen musa on nimenomaan se kaikkein vierain itselleni. Ja puhuttaessa juuri tuosta sun biisistäsi olisin varmaan nostanut melodiset elementit keskeisimpään rooliin. Miksi? Varmaan, koska biisi olisi silloin mielestäni helppotajuisin ja omasta mielestäni loogisin. Ehkä olisin missannut liikkeelläni jotain suurta.

Tietysti näen, mutta perus mekaniikassa (äänien balanssi) ja biisin idean esilletuominen ovat minusta ihan sama loppujenlopuksi. Genre on vain suuntaviiva, mutta minusta sitä voi hyvin rikkoa ja tuoda biisinidea esiin.

Joo tietenkin mekaniikka ja päämäärä ovat kaikissa genreissä samat.

Enemmän käyttäisin aikaa sen idean etsimiseen, kuin kuunnellessani miten nää trance kipaleet nyt on yleensä miskattu. Tämä siis jos asikas tahtoisi hyvän miksauksen. Jos hän tähtää geneerisen trancemiksausen, niin sitten voisin sinunkin tapaasi koittaa, eli kuunnella miten muut ovat sen tehneet, mutta minusta KOSKA minä en tajua sitä trancen ideaa ylipäänsä minulle sysättäisiin "aivan liian iso vastuu", kuten sinä puhut ambientin miksauksesta.

Geneerinen transemiksaus on harmittavan(?) usein se mitä artisti haluaa ilman sen kummempia ambitioita pyrkiä johonkin taiteelliseen äänimatkaan. Ei mun mielestä kannata ollenkaan vähätellä referenssikappaleiden käyttöä miksauksessa varsinkaan, jos (ja usein) artisti käskee miksaamaan biisin "hyvän kuuloiseksi" tai mahdollisesti jopa osoittaa referenssin avulla äänimaailman johon pyritään. Harvoin miksaajalla on niin paljon visiota saatika aikaa, että jaksaisi puntaroida jokaisen teoksen päämäärän erikseen. Tämäkin on mielestäni genrekohtaista - toisissa genreissä tämä on pakollisempaa kuin toisissa.

Misaaja joutuu PAKOSTI tekemään taiteellisia ratkaisuja. Jos miksaaja ei tätä myönnä, vaan verhoutuu teknisyyden taakse, niin minusta silloin miksaaja on missannut jotain miskauksen syvimmästä olemuksesta.

No tämä nyt on ihan fakta. Ehkä mä mietin asian niin päin, että jokaisella Fruitiluups-Jannellakin on suuret visiot miltä minkäkin biisin osa-alueen tulee kuulostaa ja millaiseen tunnelmaan pyritään, mutta ilman käsitystä tekniikasta, ei Janne pysty toteuttamaan suuria visioitaan. Janne on tässä tapauksessa paljon kauempana miksaajasta kuin idea- ja visioköyhä Pro Tools-Jani, joka kykenee kuitenkin (esim referenssin avulla) apinoimaan Jannen vision geneerisesti talteen. Esim tästä syystä vieroksuttaa erittäin paljon kutsua miksaajaa taiteilijaksi, vaikka taiteilija hän periaatteessa aina onkin.

Tässä taas sekoittuu se teoreettinen kskustelu jota itse olin käynyt ja tuo käytännön puoli.

Tiedän. Teoreettisella tasolla olen kanssasi samaa mieltä.


Minusta olet väärässä. Siis toki soitinmaailma on teoriassa uniikimpi kuin perus "kitara - basso - rummut - lualu"-rokissa, mutta jos nyt pohditaan miten miljardilla eri tavalla tuokin konsepiti on pystytty sotkemaan ja syntikat päälle, niin on kirjo jo valtava.

Edit. Tämä kohta meni jotenkin ohi. Esim tässä kohtaa voisit nostaa päätääsi tapauskohtaisuuden syvistä onkaloista, vaikka olenkin kanssasi taas teoriassa samaa mieltä.

#21 kirjoitettu 13.01.2011 10:50

.Trauma kirjoitti:

Ja puhuttaessa juuri tuosta sun biisistäsi olisin varmaan nostanut melodiset elementit keskeisimpään rooliin. Miksi? Varmaan, koska biisi olisi silloin mielestäni helppotajuisin ja omasta mielestäni loogisin. Ehkä olisin missannut liikkeelläni jotain suurta.


Minsuta olisit ja toisaalta taas ehkä minikin olisi tykännyt siitä enemmän sen jälkeen. Hyvä esimerkki m,iten kiksaus on taiteellinen valinta.

Geneerinen transemiksaus on harmittavan(?) usein se mitä artisti haluaa ilman sen kummempia ambitioita pyrkiä johonkin taiteelliseen äänimatkaan. Ei mun mielestä kannata ollenkaan vähätellä referenssikappaleiden käyttöä miksauksessa varsinkaan, jos (ja usein) artisti käskee miksaamaan biisin "hyvän kuuloiseksi" tai mahdollisesti jopa osoittaa referenssin avulla äänimaailman johon pyritään. Harvoin miksaajalla on niin paljon visiota saatika aikaa, että jaksaisi puntaroida jokaisen teoksen päämäärän erikseen. Tämäkin on mielestäni genrekohtaista - toisissa genreissä tämä on pakollisempaa kuin toisissa.


Jos tahtoo tehdä miksauksen huonosti, niin toki voi silloin vetää vasurilla. Minusta se vaan on huonoa miksausta. Ymmärrän, että miksausta voi toki hioa lotuttomiin ja testata erilaisa visioita hautaan saakka, että jossain se raja kulkee, mutta mitä mitä enemmnä vetää vasurilla kuten tuossa kuvailit, niin sitä huonmpi lopputulos kekimäärin.

No tämä nyt on ihan fakta. Ehkä mä mietin asian niin päin, että jokaisella Fruitiluups-Jannellakin on suuret visiot miltä minkäkin biisin osa-alueen tulee kuulostaa ja millaiseen tunnelmaan pyritään, mutta ilman käsitystä tekniikasta, ei Janne pysty toteuttamaan suuria visioitaan. Janne on tässä tapauksessa paljon kauempana miksaajasta kuin idea- ja visioköyhä Pro Tools-Jani, joka kykenee kuitenkin (esim referenssin avulla) apinoimaan Jannen vision geneerisesti talteen.


MIksaaja joka ei tajua tekniikasta mitään on kuin kitaransoittaja joka osaa soittaa paskasti. Se nyt on vähän tapauskohtaista kuinka usien paskasti soittava vision omistava kitaristi on parempi kuin teknisesi taitava visioton ja riippuu myös paljon miten kädetön se teknisesti kädetön kitaristi (tai miksaaja) on. En suoraan sanoisi 100% noinkaan aina, mutta täysin ääritapauksena kuten esitit (sekä kitaran soitossa, että miksauksessa) sanosiin kuitenkin että olet melko pitkälle käytännössä oikeassa.


Esim tästä syystä vieroksuttaa erittäin paljon kutsua miksaajaa taiteilijaksi, vaikka taiteilija hän periaatteessa aina onkin.


Minsuta "taiteilija" on yliarvostettu sana ja "taide" sana yliarvostettu. Paska taiteilijakin on taitelija ja paska taidekin on taidetta. Taide ei ole hienoa! HYVÄ taide on hienoa! Se mikä on hyvää taidetta on sitten toki viimekädessä subjektiivista.

Edit. Tämä kohta meni jotenkin ohi. Esim tässä kohtaa voisit nostaa päätääsi tapauskohtaisuuden syvistä onkaloista, vaikka olenkin kanssasi taas teoriassa samaa mieltä.


Ok. JOS puhutaan tosi tylsästä ja visiottomasta geneerisesti "gneremusasta", oli se sitten rokkia, trancea tai miltei mitä vaan niin silloin olet oikeassa. Silloin genreerinen miksaus on ihan hyvä. Onko nyt nostettu hyvin pää tapauskohtaisuuden syvistä onkaloista?

#22 kirjoitettu 13.01.2011 11:06

Haava kirjoitti:

Jos tahtoo tehdä miksauksen huonosti, niin toki voi silloin vetää vasurilla. Minusta se vaan on huonoa miksausta. Ymmärrän, että miksausta voi toki hioa lotuttomiin ja testata erilaisa visioita hautaan saakka, että jossain se raja kulkee, mutta mitä mitä enemmnä vetää vasurilla kuten tuossa kuvailit, niin sitä huonmpi lopputulos kekimäärin.

Miten niin vasurilla? Geneerinen miksaus automaattisesti huono? Mun mielestä se on ehkä tylsä, mutta en automaattisesti huonoksi väittäisi. Tylsä ei ole musta tässä kohtaa huonon synonyymi.

Minsuta "taiteilija" on yliarvostettu sana ja "taide" sana yliarvostettu.

Niimpä.

Ok. JOS puhutaan tosi tylsästä ja visiottomasta geneerisesti "gneremusasta", oli se sitten rokkia, trancea tai miltei mitä vaan niin silloin olet oikeassa. Silloin genreerinen miksaus on ihan hyvä. Onko nyt nostettu hyvin pää tapauskohtaisuuden syvistä onkaloista?

Heh, on. Ehkä mä lasken geneeriseksi suuremman osan musasta kuin sinä.

#23 kirjoitettu 13.01.2011 13:38

.Trauma kirjoitti:

Miten niin vasurilla?


Tuota tarkoitin: "Harvoin miksaajalla on niin paljon visiota saatika aikaa, että jaksaisi puntaroida jokaisen teoksen päämäärän erikseen."

Jos aidosti miksaa pohtimatta biisin funtiota ja ideaa, niin se on tosi vasurilla vedetty misnusta se miskaus.

Geneerinen miksaus automaattisesti huono?


Jos biisin miksaa miettimättä kunnolla edes sen tarkoitusta ja ideaa, niin sanosiin, että on hyvin suuri todennäköisyys että siitä tulee huonompi kuin jos miettisi.

Minusta se biisin idean miettiminen on koko miksauksen lähtökohta. Aina! Minä en osaisi miksata mitään miettimättä sen biisin ajatusta ja ideaa. Olenko minä nyt ihan väärässä ja hakoteilla tässä?

Heh, on. Ehkä mä lasken geneeriseksi suuremman osan musasta kuin sinä.


Eihän se ole mikään on/off kytkin. Rajanvetokysymys, mutta ennenkaikkea määräkysymys.

#24 kirjoitettu 13.01.2011 14:13

Haava kirjoitti:

Jos aidosti miksaa pohtimatta biisin funtiota ja ideaa, niin se on tosi vasurilla vedetty misnusta se miskaus.

No siis joo, tietty jollain tasolla biisin funktio pitää miettiä, mutta läheskään kaikissa tapauksissa ajatustyö ei vaadi suuria ponnisteluja saatika aikaa. Kun nyt puhuttiin tuosta transemeiningistä niin eiköhän lopputuotteen päätarkoitus ole saada sedula tärisemään eikä mitään sen kummempaa. Joo yleistys, mutta veikkaan, että varsin paikkaansapitävä.

Minusta se biisin idean miettiminen on koko miksauksen lähtökohta. Aina! Minä en osaisi miksata mitään miettimättä sen biisin ajatusta ja ideaa. Olenko minä nyt ihan väärässä ja hakoteilla tässä?

Et kun ihan oikeassa. Uskallankohan heittää yleistyksen, että kerronnallisemmissa biiseissä pohdinta on tärkeämpää. En varmaan.

#25 kirjoitettu 15.01.2011 10:30

Eiköhän me aleta olla ihan samalla sivulla jo tässä asiassa.

#26 kirjoitettu 14.04.2011 08:17

Mun musa on juosten miksattua, kuten ADHD voikin loogisesti sen aiheuttaa ja kusemisenkin...mielestäni musa on genre ja tapauskohtaista miksauksen osilta ja siin on sekin, et mikä riittää omaan korvaan ja onko se oma korva puinen huomaamaan virheitä vai huomaako se ne. Mua vituttaa itseäni äärimmillään viedä musiikistani nautinto sillä, että olenko suotanut jotain homokompressoria hieman yli tai ali siis koko biisissä, jos se on ihan riittävällä asteella nostettavissa volan kautta omista skobeista vahvarilla pihalle niin, ettei musa ala särkymään tai luureissa sama. Tietyt diskanttisuudet onn harkinnallista itellä nykyään, en ainakaan jaksa plagioida tietokoneella mitään anaaliloogista laitteistoa vuonna 2011. Rektaalinen saundi-/sävellysmualimani miellyttää miksauksineen ihte tekijää tässä tapauksessa, senhän huomaatte jo fanikeskiarvostani pian saavuttaessani juhlallisen 20:nennen projektini julkaisun täällä ollessa. Olenhan vaihtanut eräitä kertoja statusnimeni täällä Mikserissä kulueiden 7-8 vuoden viretuaalielämöinnin aikana.

#27 kirjoitettu 16.08.2011 00:06

Tää onki kiinnostava aihe. Mitää fiksua tähän en osaa sanoa, koska omalla kohdalla menny aina näin:
1. Teen biisin niin hyvin kun osaan, eli pisteeseen joka ei voisi enää enempää korvaani miellyttää.
2. Julkaisen biisin, rupeen väsäämään uutta. Välillä aina kuuntelen edellistä biisiä ja kiroilen sen paskoja miksejä ja vannon tekeväni parempaa työtä.

Toisaalta sen voisi sanoa, että "hyvä" mixi voi olla hetken päästä paska... Joka on toisaalta hyvä, ku tietää notta korva kehittyy. Täydellisyys on hyvä tavoite, kun tietää ettei sitä voi saavuttaa.

Kyllä musa voi olla huonosti miksattua... Jokanen mun edellinen biisi on huonosti miksattu

Eli "yksilöllistä" ja "makuasia" linjalla kai mennään tässä.

#28 kirjoitettu 27.12.2011 20:32

Jotenkin tuntuu omalla kohdalla, joskin suppeana ajatuksena, kallistuvan tuonne genre-kohtaisuuden puolelle. Ajattelen asiaa kuulijan, en tekijän, näkövinkkelistä: Peruskuuntelija odottaa tietyltä genreltä tietynlaisia asioita, ja näiden puuttuminen saa biisin kuulostamaan "huonolta" tai ainakin vieraanpuoleiselta.
Tekijän näkökulmasta taas kaikki on sallittua, mikäli lopputulos kuulostaa hänen korvaansa haetunlaiselta.

Näin siis nopeasti pyöriteltynä, ja kärjistäen.

#29 kirjoitettu 27.12.2011 22:03

Rambleon kirjoitti:
Ajattelen asiaa kuulijan, en tekijän, näkövinkkelistä: Peruskuuntelija odottaa tietyltä genreltä tietynlaisia asioita, ja näiden puuttuminen saa biisin kuulostamaan "huonolta" tai ainakin vieraanpuoleiselta.


JOS ajattelet asiaa juuri noiden kuulijoiden näkökulmasta, niin toki kyseessä on "huono miksaus". Entäs jos mietit niitä kuulijoita jotka tykkäisivät jostain uudesta ja mahdollisesti rajoja rikkovasta?

#30 kirjoitettu 27.12.2011 22:12 Muok:27.12.2011 22:14

Ite näkisin sen näin että miksaus on huonoa silloin kun se ei täytä sitä tarkoitusta mitä sillä haetaan. Jos tarkoitus on se että se on radiokuuntelijoista mahdollisimman miellyttävän kuuloista niin silloin se on huono vaikka se saattaisikin sisältää jonkun pienemmän porukan mieleistä autotallisoundia.

Toisaalta myös jos miksauksen tarkoitus on saada kaikki soittimet esille niin se on huono mikäli ne kaikki soittimet eivät ole esillä. Vaikka ihmiset tykkäisivätkin siitä.

Ite nään tän(kin) tällein että on tavoite ja tulos. Jos ne ei oo linjassa, homma ei onnistunut. Jos ei oo tavotetta niin onnistumista ei voi määritellä.

Sunt1o muokkasi viestiä 22:12 27.12.2011

Musiikissa ne tavotteet on kyllä usein niinkun aika epäselviä, ainakin harrastelijapuolella. Mutta kyllä aika usein jonkinlainen ajatus siitä mitä haetaan on löydettävissä kuitenkin, jos sitä oikein kaivaa. Hyvin määritelty tavoite on miusta niinkun erinomaisen hyvä juttu tässä niinkun kaikissa muissakin asioissa.

#31 kirjoitettu 27.12.2011 23:09

Haava kirjoitti:
Rambleon kirjoitti:
Ajattelen asiaa kuulijan, en tekijän, näkövinkkelistä: Peruskuuntelija odottaa tietyltä genreltä tietynlaisia asioita, ja näiden puuttuminen saa biisin kuulostamaan "huonolta" tai ainakin vieraanpuoleiselta.


JOS ajattelet asiaa juuri noiden kuulijoiden näkökulmasta, niin toki kyseessä on "huono miksaus". Entäs jos mietit niitä kuulijoita jotka tykkäisivät jostain uudesta ja mahdollisesti rajoja rikkovasta?


Siinä tapauksessa tarvitaan miksaajia, ja tuottajia, jotka sitä tarjoavat välittämättä genrenormeista.

#32 kirjoitettu 28.12.2011 17:51

Rambleon kirjoitti:

Siinä tapauksessa tarvitaan miksaajia, ja tuottajia, jotka sitä tarjoavat välittämättä genrenormeista.


Ok. Eli kuulijankaan näkökulmastakaan "huonoa miksausta" ei siis ole. Paitsi toki yksittäisen kuulijan.

#33 kirjoitettu 09.01.2012 06:45

Huono miksaus on pelkkää puuroa ja hyvässä taas kaikki äänet erottuu sopivan selkeästi tosiistaan joskus saa olla niin että kaksi tai useampia ääniä muodostaa yhden kokonaisuuden tokikin. Hyvin vaikea selittää. ja miksauksen perusteet minusta ei katso musatyyliä lainkaan.

#34 kirjoitettu 09.01.2012 11:53

[Haava lisäsi alleviivauksen]

JPQ kirjoitti:
Huono miksaus on pelkkää puuroa ja hyvässä taas kaikki äänet erottuu sopivan selkeästi tosiistaan joskus saa olla niin että kaksi tai useampia ääniä muodostaa yhden kokonaisuuden tokikin.


Mikä tuo "sopivan selkeästi" on todella subjektiivinen juttu ja vaihtrelee hyvin paljon biisin ajatuksen ja genren mukaan. Jossain kellari miksauksissa toimii joskus aivan äimistyttävä hyvin sellainen puuroinen lo-fi saundi, josta ei todellakaan erota kaikkia ääniä toisistaan. Mitään yleistä ohjetta mikä on "sopivan selkeästi" ei minusta ole ja absoluutista totuutta muuta kuin subjektiivista ei minusta voi tuostakaan löytää.

ja miksauksen perusteet minusta ei katso musatyyliä lainkaan.


Eivät, mutta miten selkeä miksaus toimii parhaiten taas katsoo sitäkin.