Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.03.2010 18:51

tuo stressi on omalla kohdalla kans semne et helposti ärsykkeitä löytyy joka kohtaalta. Väsymys kans.

en toisaalta näytä ulospäin ärtymystäni. Tai en tiedä näkeekö muut sitä.

#3 kirjoitettu 14.03.2010 19:50

Sunt1o kirjoitti:
...(ihan jo unen määrä ja muukin) ja sosiaaliset tilanteet, mut ne ei yleensä oo semmosii pysyvii muutoksii.

Krooninen väsymys?

#4 kirjoitettu 14.03.2010 19:53

Sunt1o kirjoitti:
Kaikki stressi ja semmonen tietysti vaikuttaa (ihan jo unen määrä ja muukin) ja sosiaaliset tilanteet, mut ne ei yleensä oo semmosii pysyvii muutoksii.

Mutta voisko ajatella että pitkäaikainen stressi muuttaa ihmistä pysyvästi?

#5 kirjoitettu 14.03.2010 20:11

Oon huomannut muuttuneeni sen verran että en oikein osaa puhua asioistani vakavasti oikeastaan kenellekään. Sulkeudun itseeni, mikä on vähän kurjaa. Masennuksella on taatusti osuutensa asiaan.

#6 kirjoitettu 14.03.2010 20:31

Mä oon huomannu, että pettävä tyttöystävä on muuttanut mut pysyvästi. Joskus oon vanha hyvä itseni, mutta sitte se horo tulee jossai kadulla vastaan vittuilemaan mulle, vaikka sen pitäs anelle anteeks joka vitun kerta omaa paskamaisuuttaan. Kusipää viel muutti mun kaverin vieree ja lähemmäks mua ja tuli samaan kouluunki. Onneks en enää oo samas koulus ja kaveriki muutti pois ja mieki hieman kauemmaks.

Suomi on silti liian pieni maa meille molemmille.

Muut asiat ei oo muuttanu mua juurikaa. Tosin tietty tekniikan muutos muuttaa mun toimintaa mut ei niinkään minua. Jonkun koulutuksen ja työn vaikutus on hyvin hidasta ja siksi aika huomaamatonta.

Muuttaako seksi?

#7 kirjoitettu 14.03.2010 20:48

BVR kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
Kaikki stressi ja semmonen tietysti vaikuttaa (ihan jo unen määrä ja muukin) ja sosiaaliset tilanteet, mut ne ei yleensä oo semmosii pysyvii muutoksii.

Mutta voisko ajatella että pitkäaikainen stressi muuttaa ihmistä pysyvästi?

Ensin pitäis keksiä, että mikä se pysyvästi on.
Jos stressi muuttaa "pysyvästi", ja sit joku muu asia muuttaaki vaikka sitä pinnan pituutta aivan toiseen suuntaan "pysyvästi", niin onko kumpikaan sitte oikeestaan pysyvää?

Mä oon muuttunu say viimesen 12 vuoden aikana moneenki suuntaan, mutta en kyllä ajatellu lopettaa muuttumista. Toivottavasti koskaan.

#8 kirjoitettu 14.03.2010 20:54

En muutu koskaan.

#9 kirjoitettu 14.03.2010 21:15

BVR kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
Kaikki stressi ja semmonen tietysti vaikuttaa (ihan jo unen määrä ja muukin) ja sosiaaliset tilanteet, mut ne ei yleensä oo semmosii pysyvii muutoksii.

Mutta voisko ajatella että pitkäaikainen stressi muuttaa ihmistä pysyvästi?


Ainakin tavoilla, jotka voi olla hyvinkin hankalasti "korjattavissa".

#10 kirjoitettu 14.03.2010 21:52 Muok:14.03.2010 21:59

BVR kirjoitti:
Miten siis teillä, oletteko huomanneet "muuttuneenne", ja miten? Arvuutelkaa syitäkin vielä muutoksillenne.


Just pohdin tossa viimo viikolla, mite oon menettäny jotenkin rohkeuttani ja sellasta sosiaalisuuttani. En oikein uskalla nykyää tietynlaisissa tilanteissa olla niin itsevarma, että kykenisin sanomaa välillä omaa mielipidettäni asioihin. Ja kaikki, jotka miut tuntee, tietää, et se tuli aika luonnostaa miulta yhessä vaiheessa. Mitä on tapahtunu? Sen tiiän, et jokin on murtanu miu itseluottamuksen aika pahasti. Tosin rikki se on ollu aina.. ja aina mie oon ollu sen verta ujo, et joudun taistelemaan aina esiintymistilanteissa, ettei kukaa huomais et pelkään ihan vitusti.

Mut mie hallitsin sen enne. Täydellisesti.

Nykyään mie häviän nää taistot - lähes aina.

Chadonna muokkasi viestiä 21:53 14.03.2010

Johtuuko se siitä, et tiedän koko ajan enemmän siitä, mikä vois mennä pielee? Miks yritän miellyttää vieläki? Eiks miun pitäny päästä siitä jo teini-iässä? Ja miten tätä lähetää purkamaa? Miula on identiteettikriisi joo, onks nyt ratkasu se, et opin hyväksymää tän uuden itteni ja rakennan uudestaa itsetuntoni sen päälle vai pitääks miun yrittää muuttua takasi?

Jos ihminen kerta muuttuu, niin eiks sen muutoksen pitäis olla tavallaa luonnollisempaa? Miks siihen vaa herää yks päivä? Sitä vaa herää eikä enää tunne sitä ihmistä, joka kattoo peilistä. Ja kun sen kanssa vähä juttelee, ni siitä ei tykkää yhtää.

Vai johtuuks tää miun työstä? Miut kyseenalaistetaa joka päivä töissä. Kaikki minussa on koko ajan tavallaan arvioinnin alla. Joudun koko ajan esiintymään joukolle ihmisiä. Enkä saa olla kokonaan oma itsenikään.. ja kuulen koko ajan miten jotkin osat miussa (joita en oo paljastanu) ois aika huonosta.

Vai johtuuko tää siitä, ettei miula ole juuri sosiaalista elämää täällä, missä asun? Tunnen oloni useesti tosi yksinäiseksi, ku ei oo sellasta vertasta, jolle vois puhuu kasvokkain. Onhan miula tuo toinen, joka on ihana ja mukava, mut ei poikaystävälle voi puhuu sillee niiku vois puhuu toiselle tytölle.. tai homolle.. tai pojalle, joka ymmärtää kenkien päälle..

Chadonna muokkasi viestiä 21:58 14.03.2010

Tai siis on miula kavereita, mut pidän yhteyttä niihin joko puhelimen tai internetin kautta. Ja internetissä ei voi puhua mistään vakavasta, koska se menee aina leikinlaskuksi. Eikä se loppujen lopuksi oo kovin sellasta.. läheistä.

Osaaks joku kertoo, miten selviää siitä, että muuttuu?

#11 kirjoitettu 14.03.2010 22:50 Muok:14.03.2010 22:55

Ehkä vähän ävlinpitämättömämmäksi, mutta samalla ailahtelevammaksi, siis joskus ja joidenkin asioiden sitä antaa vain mennä, eikä jaksa pitää omia puoliaan, kun ei vain kiinnosta ja joskus taas kilahtelee ja alkaa vaatimaan oikeuksiaan ihan pienissäkin jutuissa. Tuo kilahtelu on vähän rasittavaa, koska olen aina ollut sellainen aika välinpitämätön. Olen se jätkä, joka ei tappele, vaan juoksee karkuun, joka ei tavoittele, kilpaile, vaadi tai halua sen kummemmin, vaan ennemmin antaa olla. Ja sellaisena tahtoisin pysyä. Koska siinä tilassa ajatus on vapaampi ja löytää enemmän tietoa ja on siksi muita lähempänä totuuksia, joita voi sitten kyllä koittaa sanallisesti esittää, mutta jos muut ei kuuntele, niin antaa olla.

"Jos se on vaikeaa, se ei ole tekemisen arvoista" vai miten se Homer sano.

JM muokkasi viestiä 22:50 14.03.2010
Muttatosiaan ,stressistähän tuollainen johtuu. Kun stressaa rahoista tai jostain ävlttämättömyyksistä, välttämättömistä eduista joista on yksinkertaisesti pakko pitää kiinni, joutuu väkisin opettelemaan ajamaan niitä myös negatiivisilla tavoilla ja sitten se huomaamattaaan saattaa laajentua myös sellaisiin ei-välttämättömyyksiin, siis se vaatiminen, kilpailu ja etujen ajamainen, mikä on se negatiivinen muutos.

Positiivinen muutos on se, että olen nykyään jonkin verranhuomaavaisempi, muistan useammin ajatella asioita muiden näkökulmasta (tämä kyllä vaatii myös tuota välinpitämättömyyttä asioita kohtaan), enne ntuli mokailtua usein ihan vain siksi, että ei muistanut tarkistella hommaa toisten näkökulmasta. Että on tulul oltua suunapäänä joka paikkaan nokkaansa työntämässä ja omia juttujaan esittämässä, vaikka siellä ei oltaisi minua tarvittu tai kaivattu. Tuota käytöstä olen oppinut ainakin vähentämään.

Alkoholi kyllä nostaa tuota nopeaa ja itsekästä käytöstä esiin. On muita huumeita jotka voi jopa auttaa hillitsemään itseään sosiaalisissa tilanteissa ja olemaan huomattavasti selväpäisempänä ja skarpimpana.

#12 kirjoitettu 14.03.2010 22:53

JM kirjoitti:
"Jos se on vaikeaa, se ei ole tekemisen arvoista" vai miten se Homer sano.


Scrubsissa taas Dr. Kelso sanoo: "nothing that comes easy, is worth having"

#13 kirjoitettu 15.03.2010 07:37

Chadonna kirjoitti:
JM kirjoitti:
"Jos se on vaikeaa, se ei ole tekemisen arvoista" vai miten se Homer sano.


Scrubsissa taas Dr. Kelso sanoo: "nothing that comes easy, is worth having"


No mut Dr. Kelso on fiktiivinen hahmo hei! Homer on sentää Homer, niinku!

#14 kirjoitettu 15.03.2010 09:19

Chadonna kirjoitti:
JM kirjoitti:
"Jos se on vaikeaa, se ei ole tekemisen arvoista" vai miten se Homer sano.


Scrubsissa taas Dr. Kelso sanoo: "nothing that comes easy, is worth having"


Kyllä mun mielestä tää on toisinpäin. Jos tekee töitä jonkun asian eteen ja sitten saa sen, niin se tuntuu vain kohtuudelta, koska sen eteen joutui tekemään töitä. Jos sitä tavoittelemaansa ei sitten saisikaan kovasta työstä huolimatta, se tuntuisi pahalta, joten tässä tilanteessa ei voi kuin parhaassa tapauksessa saada sen mitä pitää kohtuullisena, huonommassa tapauksessa jäädä tappiolle.
Jos taas ottaa asiat niin, että ottaa vastaan mitä tulee ja iloitsee siitä, että juttuja on tällaisessa maailmassa ja tässä asemassa vähän turha tavoitella, kun kaikki on aika lailla valmista ja kohtuullisen osansa saa vähemmälläkin vaivalla, voi iloita jotenkin aidommin siitä, koska asiat on saatuja. Sitäpaitsi kuka suomen palkoilla työtä tekevä voi väittää ansaitsevansa palkkansa, kun joku muu jossain muualla päin maailmaa tekee samaa työtä, mutta ei ansaitse siitä kuin sen verran, että pysyy juuri ja juuri hengissä? Että turha täällä on kenenkään leijua "ansaitsevansa" yhtään mitään, kaikki on enemmän tai vähemmän annettua. Tämä ei toki tarkoita, ettei mitään kannata tehdä - kannattaa tehdä sellaisia juttuja jotka tuntuu hyviltä ja tärkeiltä sen itse asian vuoksi, ei siksi, että siitä saisi jotain ekstraa itselleen.

#15 kirjoitettu 15.03.2010 09:30 Muok:15.03.2010 11:07

Sitä ei ole niin kaikkien kaveri nykyään. Muutama riittää.

Olisi kyllä niin hyvä sauma just nyt ruotia tätä omaa vanhenemista kun tosiaan 10 vuotta on kulunut siitä kun sain tiskiltä ostaa kaljaa ihan luvan kanssa.

No, ainakin prioriteetit illanvieton suhteen on vähän erilaisia nykyään. Sitä on ihan helvetin vaativa jotenkin ja nykyään pettyy niin helposti varsinkin ulkona käymisen suhteen.

Varmaan ihan oikeasti väärimpiä käsityksiä mitä vanhenemisesta oli jokunen vuosi sitten oli että edessä olisi jonkinlainen keskiluokkaistuminen ja semmoinen keskiluokkaisten ihanteiden tavoittelu. Periaatteessa tarkoitan sitä, että vahtaisi jotain innoa ja keräilisi jotain astiastosarjaa, ja voi joku hintalapun perusteella (eikä esim mihin se sopii) valittu viinilasillinen kädessä sanoa että "nyt pääsee äänestämään kokoomusta". Mun suuhun ei kyllä sovi mikään OLENPAS NYT PATIOLLA SYÖMÄSSÄ CHATEAUBRIANDIA JA OPIN NOI SANAT VIIS MINUUTTIA SITTEN.

Jotkut varmaan pakenevat suurten ikäluokkien kroonista masennusta tuohon keskiluokkaisuuteen. Se perus siis, että elämä avioliitto ja muut ihmiset ovat ihan täyttä helvettiä siihen asti kunnes pääsee eläkkeelle. Tai hautaan. Otetaan jostain latotansseista ihan vitun kännissä morsian, kynnetään peltoa kädet verillä ja asutaan semmoisessa harmaassa hirsimökissä, ja toivotaan että kuolema korjaa mahdollisimman pian. Sitten välillä mennään rykimään muutama muksu, että ei tarvitse itse kaivaa omaa hautaa sinne perunamaalle. Kyl mä mieluummin valitsisin sen huh hah hilpeän wannabe-kokoomuslaisuuden kuin minkään mikä edes viitteellisesti muistuttaa tuota mun kärjistystä. Mut onneks on sen verran älliä että ei tarvi valita noiden kahen väliltä.

Aina kun dokaa, pitää syödä jotain. Tyhjään mahaan juominen ja semmoset sissikännit on vaan ittensä kiusaamista ja tulee jotenkin idiootti olo sitä tehdessä. Pitää kans kuulla oma ja toisen ääni. Semmoinen ihan vitun kovalla pauhaava musiikki vaan ärsyttää ja samaten kaiken maailman ympäriinsä sinkoilevat kaljupäiset nulikat jotka pyörivät siinä alle metrin päässä siirtymästä jostain johonkin (jotenki muistaa yökerhoista että suurin osa jengistä on sänkipäitä. mitähän vittua). Sit jotain yksityiskohtia pitää olla kunnossa. Mihinkään opiskelijakämppään jossa ei oo ees tuoleja ei todellakaan huvita mennä.

Sit duunista. Jonkinlainen mahtipontisuus ja semmoinen MUSTA TULEE URAOHJUS on kadonnut johonkin. Nyt vaan huvittais olla semmoisessa duunissa joka on ihan saatanan helppoa ja jossa on mahollisimman vähä tunteja ja mahollisimman pitkät lomat ja pääsee usein ulkomaille kattoon vanhempia ku sata vuotta vanhoja rakennuksia ja ihmisiä jotka ei oo ihan koko ajan silleen "kunnes kuolema mut tästä helvetistä vapauttaa mitähän vittua säki tuijotat".

#16 kirjoitettu 15.03.2010 13:37

Sunt1o kirjoitti:
Miusta keskiluokkaisuus on ihan yhtä hyvä valinta kun joku muukin. Se vaan ei oo kovin muodikasta kun nykyään se on vähän niinkun epäsoveliasta olla samanlainen kun muut. Toisaalta on myös epämuodikasta olla erilailla erilainen kun muut. Onneksi on paljon semmosia eri ideologioita ja ryhmittymiä missä voi olla erilainen olemalla samanlainen kun ne muut.

Mut siis joo, keskiluokkaisuus on aika paheksuttua miusta vähän aiheetta.


Se on tosi kallista kans.

#17 kirjoitettu 15.03.2010 14:22 Muok:15.03.2010 14:23

Sunt1o kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Se on tosi kallista kans.

Ai keskiluokkasuus? Kuinnii?

Mie oon aatellu et se on vaa keskitason kallista.


http://www.finnishdesi... nää on mun mielestä ainaki aika kalliita kaikki

VW Passat ei oo ihan kalleimmasta päästä mut se kuluttaa paljon ja se on kyl keskiluokkainen. Ja asuntolainat on kyllä kans aika kookkaita ja niitä makselee niin kauan että siitä asunnosta tulee ostajansa hauta.

Ja sit kultasen noutajan pitäminen on kans kallista.

#18 kirjoitettu 15.03.2010 14:39

Ei nyt radikaaleja muutoksia tullut. Amiskan aikoihin ajattelin, että opiskelen ja lähden työskentelemään atk/sähkö/elektroniikka alalle, kun ne kiinnosti. Kiinostaa toki vieläkin, mutta niitä tehtyä on mennyt oikeastaan vaan hermot tietokoneisiin ja uusimpiin elektroniikka juttuihin, eikä niitä niin jaksa seurata mitä uutuksia tulee vaikkapa tietokoneisiin ja puhelimiin jne. liittyen.

#19 kirjoitettu 15.03.2010 14:41

Sunt1o kirjoitti:
No joo, en mie tiiä onks suomalaisel keskiluokal tommosia ees? No, mut ku ryyppää vähemmä ni aika nopeesti noita kertyy jos käyttää ne bilerahat tuohon. Etenki ku keskiluokkaset käy töissä.

No eipä tossa ite ainakaan hirveesti asuntolainasta kärsi. Sama summa kun vuokralla asumisesta, mut voi vaan myydä asunnon sit halutessaa ja tehä sinne mitä vaa. Toki sen asuntolainan saamine voi vaatia sit jotai taloudellista tilannetta.

Eikä se passatti nyt paljoo kalliimmaks miusta tuu ku tuunatti corolla tai kadetti.

Tosiasiassaha suomessa nuo tuloerot ei oo mitään julman isoja. Työttömänä tai opiskelijanaki on tulot ollu aika yllättävän lähellä sitä et käy töissä (siis jotai 300-800e eroa kuukausituloissa mikä ei loppupeleis oo hirveesti noin niinku tuloeroihi maailmalla verrattuna). Kun on tuo verotus tommone ja sit toisaalta ku on nii hyvä tukijärjestelmä suomessa. Miusta tuos on useesti kysymys enemmän semmosesta imagojutusta.


Noi on kyl ihan totta, ja siinä on varmaan enemmän semmonen imagojuttu ja monen kohalla tietys mieles vastareaktio tiettyyn mauttomuuteen jota on joillain ihan tutuilla saman ikäluokan tyypeillä nähny. Silleen et ostellaan tosi kalliita jonku nimen suunnittelemia sohvia jotka on epämukavia ja menee pillun päreiks rikki paris vuodes eikä edes sovi siihen asuntoon. Sen vedin siihen suomalaistyyliseen keskiluokkaiseen iittala-uudisrakennus-ihanteeseen joka ei kuitenkaan oo sama juttu kuin tuo aikaisemmin mainittu mauttomuus eikä noi kaks asiaa oo saman jutun eri asteita.

Mut se pointti mikä mulla oli ton kaiken taustalla oli se, että ihmiset ei oletusarvosesti lähde hakemaan jotain tiettyä idylliä tietys iäs vaan ne jutut on ihan omia vaikka aika paljon muutoksia tapahtuukin.

#20 kirjoitettu 15.03.2010 14:50 Muok:15.03.2010 14:51

Sunt1o kirjoitti:
Ite tullut muututtua aika paljonkin vuosien varrella, joskaan en koe et oisin kovin nopeesti muuttunu vaan sillein pikkuhiljaa.

Suurelti johtuu siitä että on huomannu että ei ne kaikki jutut ehkä oikeesti ookkaan ihan sillein niinkun on enne ajatellu. Mm. tuosta keskiluokkasuudesta. Et eipä se erityisen epämiellyttävää tai tylsää ookkaan, etenkin kun sen saa itse muokata semmoiseksi kun haluaa. Pienenähän sitä ajatteli että se on ihan hirveää, nykyään en enää oikein edes osaa määritellä mikä sen kuvan oli luonut. Ehkä sitä pelotti jonkunlainen ajatus siitä vastuusta tms. Ja sitten se miten jotkut katkerat ihmiset siitä aina valittaa. Ja ne vanhemmatkin vaikutti aina niin tylsiltä ja asiallisilta tyypeiltä. Nykyään on huomannu kun vanhenee että aikuiset ihmiset ei itseasiassa ookkaan tylsiä ja asiallisia, ne vaan lapsille esiinty semmosina. Että ne lapset oppis ees vähän olemaan vastuullisia ensin ennenku ne alkaa ite määrittää mikä se sopiva taso siinä on.

Kun siis onhan se vähän eri asia olla vastuuton ja kreisi koska ei muuhun pysty kun sitten se että on sitä silloin kun huvittaa mutta pystyy silti ottamaan vastuun ja hoitamaan homman kun tarviaa.

Muita persoonan muutoksia on se että kun pienenä oli melko pelokas ja hyvin ujo niin nykyään sitä jotenkin ei enää oikein edes mieti. En vieläkään ole tullut erityisen sosiaaliseksi enkä etenkään empaattiseksi, mutta osaan mielestäni pitää sosiaaliset tilanteet itselleni sopivissa mittasuhteissa. Tätä kyllä joskus pienenä tuli ihan opeteltua niin että katsoi miten ihmiset ketkä vaikuttivat hallitsevan sosiaaliset tilanteet käyttäytyvät missäkin tilanteessa ja mitkä niitten kikat oli.


Muuten kyllä samaa mut mulla painottuu tosi paljon sosiaaliselle puolelle kaikki jutut. Sillai, että perheen perustaminen ja koti on ihan ykkösjuttuja ja materiaalinen omaisuus ja tommonen on loppupeleissä aika yhdentekevää.

Siks sitä huvittais olla semmosis töis jossa ei tarvi ihan kaheksaa tuntia päiväs olla.

#21 kirjoitettu 15.03.2010 15:12

Sunt1o kirjoitti:
Joo, mie oon jotenkin vanhemmiten alkanu arvostaa enemmä iha materiaalista omaisuuttaki. Siis niinkun siinä mielessä et on jotenki huomannu et jos on joku juttu minkä haluu niin se on oikeesti mahollista saaha kun näkee siihen tarpeeks vaivaa (jos siis kokee sen vaivan arvoseks).


Sekin riippuu onko se joku tosi mukava, jotain 20 vuotta kestävä sohva vai älypuhelin. Jotenki tuo kauniimpi puolisko kiteytti hyvin pariinki otteeseen et
"no opintolainoista sen verran että mulla on kolme tutkintoa mut mulla vois myös olla KIA" ja "ei oo kyllä vaikee valita niiden kahen välille et meneekö rankan kouluputken jälkeen italiaan vai ostaako älypuhelimet."

#22 kirjoitettu 15.03.2010 16:50

naisten lentopallo kirjoitti:
Sit duunista. Jonkinlainen mahtipontisuus ja semmoinen MUSTA TULEE URAOHJUS on kadonnut johonkin. Nyt vaan huvittais olla semmoisessa duunissa joka on ihan saatanan helppoa ja jossa on mahollisimman vähä tunteja ja mahollisimman pitkät lomat ja pääsee usein ulkomaille kattoon vanhempia ku sata vuotta vanhoja rakennuksia ja ihmisiä jotka ei oo ihan koko ajan silleen "kunnes kuolema mut tästä helvetistä vapauttaa mitähän vittua säki tuijotat".


Eikös tää oo aika keskiluokkasta?

Ja onnea, jos sen onneksi koet, että vuosipäivääsi vietetään. Mikäli et, niin en onnittele. Olen kuitenkin huomannut syntymäpäiväsi.

#23 kirjoitettu 15.03.2010 17:54

Chadonna kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Sit duunista. Jonkinlainen mahtipontisuus ja semmoinen MUSTA TULEE URAOHJUS on kadonnut johonkin. Nyt vaan huvittais olla semmoisessa duunissa joka on ihan saatanan helppoa ja jossa on mahollisimman vähä tunteja ja mahollisimman pitkät lomat ja pääsee usein ulkomaille kattoon vanhempia ku sata vuotta vanhoja rakennuksia ja ihmisiä jotka ei oo ihan koko ajan silleen "kunnes kuolema mut tästä helvetistä vapauttaa mitähän vittua säki tuijotat".


Eikös tää oo aika keskiluokkasta?

Ja onnea, jos sen onneksi koet, että vuosipäivääsi vietetään. Mikäli et, niin en onnittele. Olen kuitenkin huomannut syntymäpäiväsi.


En tiedä onko toi keskiluokkasta tai erityisen ei-keskiluokkasta. En ite yritä olla mikää keskiluokkasen negaatio todellakaan ja onhan niitä piirteitä itessäkin (& astiastoja jonkin verran, mutta kaikki kyllä lahjaksi saatu), mutta mitenkään enemmän semmoseks idylliä hakevaks en oo muuttunut. Tietys mieles tosi tyytyväinen siihen mitä nyt on. Olis ikävää olla semmoinen sitku-ihminen joka on koko ajan jossain välitilassa.

Ja kyl on kivaa kun vuosia kertyy.

#24 kirjoitettu 15.03.2010 19:57 Muok:15.03.2010 19:59

naisten lentopallo kirjoitti:
No, ainakin prioriteetit illanvieton suhteen on vähän erilaisia nykyään. Sitä on ihan helvetin vaativa jotenkin ja nykyään pettyy niin helposti varsinkin ulkona käymisen suhteen.

Tää on muuten hauska homma, monasti nykyjään jää itekseen kotiin ennempää ku lähtis johki huutamaan ja huoraamaan. Sittenku lähtee radalle, odottaa suuria ja että on ihan pirun hauskaa, eli odotukset on korkealla. Seuraavana aamuna katsastaa tilille ja alkaa ruotimaan edellistä iltaa, siinä hiipii vitutus luokse. Toinen että vaikka sitä karkeloisi kavereiden kesken omassa, tai jonkun muun dungeonissa, vaikka olisi hauskaa nii seuraavana päivänä on fiilis että jotain jäi uupumaan illasta.

BVR muokkasi viestiä 19:57 15.03.2010

Yks vaihtoehto on tietty se, että kun kaikki on tuttua ja turvallista nii ei se säväytä. Viimevuoden Camp oli taas sellainen "vittu yeaaaaaaaah"-kokemuksena, ihan vaan siksi kun se oli totaalisen irrallaan tavanomaisuudesta.

#25 kirjoitettu 15.03.2010 21:38 Muok:15.03.2010 21:38

Mulla on tohon puuttumaan jäämis-juttuun ratkasu eikä oo edes kallis. Reissu esimerkiks lidliin ja sieltä niitä hyvänmakusia (juustotäytteiset rullat, frikadellit jne tosi hyviä) jauhelihahärpäkkeitä, vähän kaiken maailman makkaraa, jotain härpäkkeitä kans pekoniin käärittynä ja sit esikeitettyjä perunoita paistaa ja kaikki semmoseen sarjaan foliopakkauksia ja päälle pottu- ja italiansalaattia niin on kunnon sydäribuffet kasassa. Se tekee illasta oikeasti huippuhyvän.

#26 kirjoitettu 15.03.2010 22:26

Mä muutuin, kun tajusin etten voi muuttuu.

#27 kirjoitettu 16.03.2010 08:46

Koulukiusaamiskokemuksista on jo aikaa ja huomaan, että ihmiset yleensä hyväksyvät minut omana itsenäni osaksi kaveriporukkaa nykyään. Jotkut ovat jopa olettaneet minulla olevan tyttöystävän ja pinskaakin on tarjottu (tosin hetkellä jolloin en ole ollut sellaisessa olotilassa että olisin voinut käyttää tilaisuutta hyväkseni). Siispä olen pikkuhiljaa kehittymässä yhä vähemmän ja vähemmän ujoksi eikä enää tunnu siltä että "anteeksi että olen olemassa".

#28 kirjoitettu 16.03.2010 14:14

Chadonna kirjoitti:
Johtuuko se siitä, et tiedän koko ajan enemmän siitä, mikä vois mennä pielee?

Voi johtuuki, mut jos tiiät ni haitanneeko tuo ku edellisistäki oot selvinnä.

Miks yritän miellyttää vieläki? Eiks miun pitäny päästä siitä jo teini-iässä? Ja miten tätä lähetää purkamaa?

Älä muuta takas. Kaikki haluu olla miellyttävii paitti Haava, jonka sisäinen elämä on niin vahva, et muil ei oo väliä. Nykynen internetsimaailma on muuttanu kaikki teineiks. Siis ne jokka haluu tääl riehua. Ei tartte purkaa. Kokoo lisää vaan. Saa olla sellanen ku o kuha ei muita satuta.

Ja kun sen kanssa vähä juttelee, ni siitä ei tykkää yhtää.

Ai itestään? Sanoo sille, ainaki ensin, ettei tykkää ja sit lähtee muuttamaan tilannetta rakentavasti. Jos haluaa siis vil tykätä.

Vai johtuuks tää miun työstä? Miut kyseenalaistetaa joka päivä töissä.

Paskaa tulee niskaan jatkuvasti. Se on varma. Sen pitää vaan antaa valuu pois ja keskittyyy hyviin. Mie en sitä osaa vielä, mut se on työn alla.

Vai johtuuko tää siitä, ettei miula ole juuri sosiaalista elämää täällä, missä asun?

No se on just paha. Sitä tulee "huluks" jos ei oo tarpeeks usein sopivien ihmisten kaa. Suurin osa ihmisit on sulle mulkkui mut kourallinen kivoi ja niiden kaa pitäis olla et ei sekoo. Ellei sit oo vahvaa sisäistä maailmaa plää plää.

Ja internetissä ei voi puhua mistään vakavasta, koska se menee aina leikinlaskuksi. Eikä se loppujen lopuksi oo kovin sellasta.. läheistä.

Niihä se menee aina perseilyks. Miehillä läheisetki keskustelut menee helposti perseilyks koska se lievittää kipua ja on hauskaa. Läheisyys ei joo ehkä oo suur, mut auttaa se perseileväki puhuminen aikasta paljo ja voi johtaa läheisempään jutusteluun sit joskus.

#29 kirjoitettu 16.03.2010 19:52

Chadonna kirjoitti:
JM kirjoitti:
"Jos se on vaikeaa, se ei ole tekemisen arvoista" vai miten se Homer sano.


Scrubsissa taas Dr. Kelso sanoo: "nothing that comes easy, is worth having"


Tuo on hyvä sarja. Katottii sitä aina Kristan kaa koulun jälkee ja syötii rakettispagettia nakkikastikkeella ja juotii mehua. Ketsuppiakin oli. Ja voi pojat, että oli hankalaa. Eli valitettavan totta tuo lause hyvästä sarjasta. Ku saa liian helposti ei osaa arvostaa yhtään :S Mut jos ei saa lainkaan ni sit seki vituttaa. Vaikeaa olla ihminen. Aina pitäs haluta jotain uutta hankalaa ja saada se jopa joskus, koska muuten ahistaa liikaa ku ei saa lainkaan tavoitteitaan.

Emmä tiiä. Vois joskus koittaa tehä tuota rakettispagettijutskaa. Se olis mulle täs vaihees elämää tarpeeks suuri haaste, jonka voisin jopa joskus saada aikaseks.

#30 kirjoitettu 16.03.2010 20:01

Olen muuttunut jumalaksi

#31 kirjoitettu 16.03.2010 21:36

MKDELTA kirjoitti:
Olen muuttunut juma laktoosi


muutin totuudenperäiseksi.