Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.01.2010 20:45

Tilastollisesti pitäisin melko kummana, jos olisi vain yksi "oikea". Maailmassa kun on niin saatanasti ihmisiä; kyllä kenelle tahansa hyvin soveltuvia vastakappaleita väkisinkin on useampia. Tietysti niiden kohdalle sattuminen taas on aikamoinen tuuri ja munkki ja jos kerralla löytää täydellisen mätsin niin kannattaa saman tien kokeilla lottoamistakin. Siinä mielessä voi toki sanoa löytäneensä "sen oikean" sitten ihan vain koska hyvin natsaavia ei välttämättä joka kadunkulmassa kävele vastaan ja kannattaa pitää kiinni siitä vähästä hyvästä mitä maailma antaa.

Blaa blaa?

#3 kirjoitettu 17.01.2010 20:47

accent kirjoitti:
Tilastollisesti pitäisin melko kummana, jos olisi vain yksi "oikea". Maailmassa kun on niin saatanasti ihmisiä; kyllä kenelle tahansa hyvin soveltuvia vastakappaleita väkisinkin on useampia. Tietysti niiden kohdalle sattuminen taas on aikamoinen tuuri ja munkki ja jos kerralla löytää täydellisen mätsin niin kannattaa saman tien kokeilla lottoamistakin. Siinä mielessä voi toki sanoa löytäneensä "sen oikean" sitten ihan vain koska hyvin natsaavia ei välttämättä joka kadunkulmassa kävele vastaan ja kannattaa pitää kiinni siitä vähästä hyvästä mitä maailma antaa.

Blaa blaa?

Mut eiks se kannata etsiä se absoluuttisesti oikea, ennempää kuin kahlata vaikka muutaman vuoden suhteita läpi? Mutta tässä päästäänkin uuden kysymyksen äärelle: mistä tietää että joku on se absoluuttisesti oikea?

#4 kirjoitettu 17.01.2010 20:49

BVR kirjoitti:
accent kirjoitti:
Tilastollisesti pitäisin melko kummana, jos olisi vain yksi "oikea". Maailmassa kun on niin saatanasti ihmisiä; kyllä kenelle tahansa hyvin soveltuvia vastakappaleita väkisinkin on useampia. Tietysti niiden kohdalle sattuminen taas on aikamoinen tuuri ja munkki ja jos kerralla löytää täydellisen mätsin niin kannattaa saman tien kokeilla lottoamistakin. Siinä mielessä voi toki sanoa löytäneensä "sen oikean" sitten ihan vain koska hyvin natsaavia ei välttämättä joka kadunkulmassa kävele vastaan ja kannattaa pitää kiinni siitä vähästä hyvästä mitä maailma antaa.

Blaa blaa?

Mut eiks se kannata etsiä se absoluuttisesti oikea, ennempää kuin kahlata vaikka muutaman vuoden suhteita läpi? Mutta tässä päästäänkin uuden kysymyksen äärelle: mistä tietää että joku on se absoluuttisesti oikea?


Ei semmost absoluuttisesti oikeaa ookkaan.

#5 kirjoitettu 17.01.2010 20:50

accent kirjoitti:
Ei semmost absoluuttisesti oikeaa ookkaan.

No miten sitten "unelmaliitot" rakennetaan?

#6 kirjoitettu 17.01.2010 20:52

BVR kirjoitti:
accent kirjoitti:
Ei semmost absoluuttisesti oikeaa ookkaan.

No miten sitten "unelmaliitot" rakennetaan?


hyvillä näyttelijänlahjoilla

#7 kirjoitettu 17.01.2010 21:08

Mä uskon ettei ihmiselle ole yhtään ainutta sitä oikeaa. Miksi? Koska suhde ei mitenkään riipu loppujen lopuksi ihmisen "oikeudesta" toiselle ihmiselle vaan halusta tehdä asialle jotain ja rakkaudesta toista kohtaan. Rakkaus tietenkin liittyy kemioihin ja muihin sellaisiin juttuihin ja rakastuahan voi keneen tahansa sellaiseen "sopivaan".

Se, joka tekee siitä toisesta "oikean" on sattuma, jonka aikana toinen henkilö rakastuu sinuun yhtä palavasti kuin sinä siihen ja yhdessä porskutetaan kohti sitä oikeaa parisuhdetta.

#8 kirjoitettu 17.01.2010 22:46

Itse olen joka tyttöystävän kohdalla ollut varma, että perkele, hän on se oikea! Mutta eipä näköjään ole ollut, koska aina mennyt ihan vituiksi. Onko se niin, että sen oikein kanssa ei voi mennä poikki tai vituiksi, vaan se on sellainen unelmasuhde? Vai voiko sen oikeankin kanssa mennä kaikki päin helvettiä ja menettää hänet? Ehkä olen sen oikean sitten menettänyt, mikä olisi aika harmillista. Olen kumminkin aina koittanut tehdä hommat oikein ja olla mokailematta.

Lopuksi legendaarinen loppukevennys: http://naurunappula.co....

#9 kirjoitettu 18.01.2010 00:29

BVR kirjoitti:
Tuossa pohdiskelin kuluttaakseni aikaani, mitä luulette noin ylipäätänsä että onko jokaiselle oikeastikkin se yksi "oikea"?

En usko että on. On vain ihmisiä, joiden kanssa kemiat natsaa ja kaikki tuntuu hyvältä alusta asti. Sitte on sellasia ihmisiä, että kaikki tuntuu ihan väärältä alusta asti, mutta silti jokin ihmeellinen magneetti vetää puoleensa vaikka tiedät että suhde on tuhoon tuomittu.

Vaikka ihminen itsessään eläisi "carpe diem" menolla, niin sitten jos ja kun tämä tapaa sen "oikean", niin pysähtyykö ihminen silloin paikoilleen? Vai onko maailmaan tehty niitä ihmisiä jotka viipeltävät vain menemään, ja niitä ihmisiä jotka jämähtävät paikoilleen?

Olen kyllä nähny näin käyvän. Joten on se mahdollista.

#10 kirjoitettu 18.01.2010 02:49

BVR kirjoitti:

No miten sitten "unelmaliitot" rakennetaan?


Mä luulisin sen liittyvän lähinnä siihen että kun se tarpeeksi lähellä "sitä oikeaa" (en siis usko sellaisen olemassaoloon) oleva kumppani on löytynyt niin kai siinä on sitten olemassa niin paljon edellytyksiä pitkälle suhteelle että haluaa niistä puutteista ja ongelmakohdista huolimatta porskuttaa eteenpäin. Ts. toisessa vaakakupissa on niin paljon hyvää että ei anna sen toisen puolen vaikuttaa vaan sopeutuu tilanteeseen sellaisena kuin se on.

#11 kirjoitettu 18.01.2010 06:57

Mä uskon, että sairaanloisesti rakastuminen vaan tuhoaa suhteen. Enkä tarkoita nyt mitään psykopaattirakkautta vaan semmosta "tulisesti rakastunut" meininkiä. Itse olen, ennen tätä suhdetta, aina ajanut itseni siihen tilaan jo hommat on mennyt ihan vituiks jo alle vuodessa. Nyt kun olen pitänyt järjen päässä ja muijalla jotain tavoiteltavaa niin suhde on kestänyt yli 3 vuotta, eikä edes riidellä juuri ollenkaan. Kun rakastuu tulisesti, kuvioon tulee mukaan myös mustasukkaisuus ja selkärangaton tossun alla oleskelu. Nuo asiat on varmasti pahimpia tuhoamaan suhteen pitkällä tähtäimellä. Rakkauden kohteella ei ole enään mitään tavoiteltavaa ja hän on jo "voittanut" sinut itselleen. Tulos on pettäminen ja paha kyllästyminen=ennen pitkään ero.

En usko, että ihmiselle on vain yksi oikea, vaan uskon, että jos osaa pitää narut käsissään niitä sopivia voi olla vaikka kuinka paljon. Jos yhdistelee sopivassa suhteessa toisen huomioon ottamisen ja oman mielen mukaan menemisen, niin sillä pärjää jo aika pitkälle. Ja muistaa, että se toinenkin osapuoli saa mennä itsekseen jos niin tahtoo. Kiteytettynä siis luottamus on mielestäni tärkeämpää kun rakkaus.

#12 kirjoitettu 18.01.2010 09:26

BVR kirjoitti:
Tuossa pohdiskelin kuluttaakseni aikaani, mitä luulette noin ylipäätänsä että onko jokaiselle oikeastikkin se yksi "oikea"?


Kyllä. Jokaiselle on tasan ja ainostaan se yksi oikea. Kaikki muut ovat vääriä ja niiden kanssa menee kaikki vituiksi.

Vaikka ihminen itsessään eläisi "carpe diem" menolla, niin sitten jos ja kun tämä tapaa sen "oikean", niin pysähtyykö ihminen silloin paikoilleen?


Joo. Se on sellainen maaginen taikahetki kuin Disneyn elokuvissa. Aika pysähtyy, perhosia vatsasssa ja orkesti soittaa taustalla jotain imelää musaa.

#13 kirjoitettu 18.01.2010 09:30

BVR kirjoitti:

No miten sitten "unelmaliitot" rakennetaan?


Se tosiaan onnituu vain sen absoluuttisesti oikean kanssa. Se on sellainen, joka on siulle niin täydellinen, että se onnistuu ihan automaattisesti kaikki. Mitään riitaa ei edes tule.

#14 kirjoitettu 18.01.2010 09:32

Kärkikasti_Records kirjoitti:

Onko se niin, että sen oikein kanssa ei voi mennä poikki tai vituiksi, vaan se on sellainen unelmasuhde?


On. Parisuhteen eteen ei kannata tehdä töitä tai yrittää selvittää niitä ongelmia, vaan kannattaa venata, että löytyy se täydellinen ihminen.

#15 kirjoitettu 18.01.2010 10:18

En usko että kenellekään on "sitä oikeaa" ns. valmiiksi kateltuna, että se pitäs vaan löytää.
Se on vaan ihmisten persoonista kiinni, jos sattuu sellanen kohdalle, jonka kanssa sulla on paljon tai ainakin joitain tiettyjä yhteisiä asioita kullakin osa-alueella (luonteessa, harrastuksissa/mielipuuhissa, menneisyydessä [kyllä, sekin voi olla yhdistävä asia], tulevaisuuden suunnitelmissa/haaveissa jne..) niin siitähän on helpompi lähteä rakentelemaan elämää toisen rinnalla, kun on niitä palasia enemmän koossa. Jos ymmärsitte mitä nyt ajan takaa.
Ja sitten, kuten harmittavan usein käy, esimerkiksi tulevaisuuden suunnitelmat ovatkin näillä kahdella muuten niin samankaltaisella ihmisellä liian erilaiset, kumpikaan ei ole valmis joustamaan (eikä kannatakaan, koska onko ihminen onnellinen jos se jättää esim. elämässään sen lapsen tekemättä vain siksi, ettei toinen halua) niin eikös suhde ole aika lailla tuhoon tuomittu silloin? Tai ainakin jollain tasolla.
Mie näen asian näin.

#16 kirjoitettu 18.01.2010 10:25

Aika nirso pitää olla, että n. 6,5 miljardin ihmisen joukosta löytyy vain "yksi oikea".

Pitäsi palata ehkä vanhojen aikojen "myötä- kuin vastamäessä" -tyyliin. Että ei kuvitella mahdottomia vaan yritetään viettää mukava ja ihana elämä sen ihan tavallisen kanssa. Jos sitä prinssiä etsii ja odottaa, niin siinä kyllä mene elämä hukkaan.

Ihmisissä on vikoja. Idoleiden palvonta kuuluu yleensä teini-ikään.

#17 kirjoitettu 18.01.2010 10:36

JM kirjoitti:

Pitäsi palata ehkä vanhojen aikojen "myötä- kuin vastamäessä" -tyyliin. Että ei kuvitella mahdottomia vaan yritetään viettää mukava ja ihana elämä sen ihan tavallisen kanssa. Jos sitä prinssiä etsii ja odottaa, niin siinä kyllä mene elämä hukkaan.


Tää on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu. Itse näen asian niin, että missään suhteessa on turha kitua. Jos suhde mättää, niin vaihtoehtoja on tasan kaksi. a) Laitetaan sekuntoon b) lopetetaan. Nykyään ehkä valitaan turhan herkästi se kohta b, kun ei osata tehdä sitä kohtaa a, mutta minusta on vain hyvä että jos suhde ei skulaa, niin pitetään peli poikki.

#18 kirjoitettu 18.01.2010 10:44

Haava kirjoitti:
JM kirjoitti:

Pitäsi palata ehkä vanhojen aikojen "myötä- kuin vastamäessä" -tyyliin. Että ei kuvitella mahdottomia vaan yritetään viettää mukava ja ihana elämä sen ihan tavallisen kanssa. Jos sitä prinssiä etsii ja odottaa, niin siinä kyllä mene elämä hukkaan.


Tää on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu. Itse näen asian niin, että missään suhteessa on turha kitua. Jos suhde mättää, niin vaihtoehtoja on tasan kaksi. a) Laitetaan sekuntoon b) lopetetaan. Nykyään ehkä valitaan turhan herkästi se kohta b, kun ei osata tehdä sitä kohtaa a, mutta minusta on vain hyvä että jos suhde ei skulaa, niin pitetään peli poikki.


Joo siis en minä tarkoitanut mitään extreme-tapauksia kuten luja väkivalta jne.
Tarkoitin sitä, että nykyään olen kuullut erottavan siksi kun kumppani sairastuu masennukseen. Toki masennus koskettaa koko perhettä ja on ikävä, mutta moni siitä sitten parantuu, toiset puolessa vuodessa, toisen 4 vuodessa.
kun kuuntelee vanhojen avioparien sukulaisten juttuja, niin sieltä tulee aika raakaakin tekstiä välillä miten vaikeita aikoja suhtessa on ollut. Silti sitten 65 - 85 vuotiaana yleensä ollan sitä mieltä, että kyllä kanantti jatkaa.

#19 kirjoitettu 18.01.2010 10:49 Muok:18.01.2010 10:50

JM kirjoitti:

Tarkoitin sitä, että nykyään olen kuullut erottavan siksi kun kumppani sairastuu masennukseen. T


Tämäkin saattaa muuten joskus olla paras ratkaisu molempien kannalta.

Silti sitten 65 - 85 vuotiaana yleensä ollan sitä mieltä, että kyllä kanantti jatkaa.


Toiset on ja toiset ei. Sääli kun ei olla ennustajia kukaan. Rajenvetokysymys minusta edelleen.

#20 kirjoitettu 18.01.2010 16:13

Kun sen sielunkumppanin tapaa, niin sen huomaa

Ja hänen kanssaan ei pysähdytä elämässä, vaan päinvastoin puuhaillaan yhdessä kaikkea kivaa ja jaetaan huolet.

#21 kirjoitettu 19.01.2010 19:46

rawhead kirjoitti:
Kun sen sielunkumppanin tapaa, niin sen huomaa

Ja hänen kanssaan ei pysähdytä elämässä, vaan päinvastoin puuhaillaan yhdessä kaikkea kivaa ja jaetaan huolet.


Osittain näin kyllä. Itselläkin tilanne ihan hyvin reilassa, ja ottaen ikäni huomioon, tuntuu 4 vuoden seurustelujakso saman ihmisen kanssa melko pitkältä, eikä toiv ottavasti loppua tulekaan.. kyllä musta tuntuu, että nyt on kyseessä se oikea ihminen..mutta eihän sitä koskaan tiedä..

#22 kirjoitettu 19.01.2010 20:21

Parisuhde on yhtä ylämäkeä ja alamäkeä ensimmäiset 5 vuotta, sitten se siitä tasaantuu tai loppuu.

nimim. 15 vuotta naimisissa

#23 kirjoitettu 20.01.2010 09:44

-iiru- kirjoitti:

Parisuhde on yhtä ylämäkeä ja alamäkeä ensimmäiset 5 vuotta, sitten se siitä tasaantuu tai loppuu.


Kaikille sitten varotuksen sana, että tämä ei ole mikään automaatio.

#24 kirjoitettu 20.01.2010 09:55

Haava kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:

Parisuhde on yhtä ylämäkeä ja alamäkeä ensimmäiset 5 vuotta, sitten se siitä tasaantuu tai loppuu.


Kaikille sitten varotuksen sana, että tämä ei ole mikään automaatio.


Juuei missään tapauksessa. Minä olen määritellyt hyvän parisuhteen ja kumppanin aina sillä, että ei niinkään väliä kuinka paljon niitä soraääniä matkan varrella tulee, vaan lähinnä sillä, kuinka niistä selvitään eteenpäin. Jokaisessa parisuhteessa ne särmät on kuitenkin hiottava kultaisen keskitien kohdalle, jotta yhteiselämästä tulisi vakaa, tasapainoinen ja onnellinen.

Oikea kumppani on varmaan se, joka viettää kanssasi 40-vuotis hääpäivää

#25 kirjoitettu 20.01.2010 11:17

-iiru- kirjoitti:


Oikea kumppani on varmaan se, joka viettää kanssasi 40-vuotis hääpäivää




Olen eri mieltä.

Ihminen ei ole luotu vain yhteen parisuhteeseen.
Mikä vaara on uusissa ihastumisissa ja rakastumisissa?

Yli puolet ihmiskulttuureista hyväksyy moniavioisuuden. Myös länsimainen kristillisyys. Avioero ei ole synti ja tuskin kukaan ikuista rakkautta papin edessä vannova on ensimmäisessä ihmissuhteessaan.

Noin kymmenen vuotta per kumppani on jo aivan hyvä saavutus.

#26 kirjoitettu 20.01.2010 11:39

har kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:


Oikea kumppani on varmaan se, joka viettää kanssasi 40-vuotis hääpäivää




Olen eri mieltä.

Ihminen ei ole luotu vain yhteen parisuhteeseen.
Mikä vaara on uusissa ihastumisissa ja rakastumisissa?

Yli puolet ihmiskulttuureista hyväksyy moniavioisuuden. Myös länsimainen kristillisyys. Avioero ei ole synti ja tuskin kukaan ikuista rakkautta papin edessä vannova on ensimmäisessä ihmissuhteessaan.

Noin kymmenen vuotta per kumppani on jo aivan hyvä saavutus.


Kuka sanoi että ihminen on luotu vain yhteen parisuhteeseen? Tässähän oli kysymys oikeasta kumppanista, ja minä näkisin, että oikea kumppani on ihminen jonka kanssa viihtyy hamaan loppuun asti. Niitä vääriä kumppaneitahan on voinut olla ennen tätä suhdetta vaikka kuinka ja paljon.

Ei rakastumisessa ja ihastumisessa mitään väärää ole, jokainen tyylillään.

#27 kirjoitettu 21.01.2010 02:38

Olen ollut parisuhteessa v:sta 1995, menin naimisiin v.2000 ja elän edelleen onnellisessa parisuhteessa saman naisen kanssa.Reilu mies pitää sen, jota pitelee.Tänä vuonna tulee 10 v. hääpäivä, se rocks!!!

#28 kirjoitettu 21.01.2010 13:44

Montin kirjoitti:

Oon muodostanut sellaisia "tasoja" päähäni ihmisten suhteen. Esim. Tiedän missä seison, ja tiedän mitä ansaitsen, kuin myös tiedän mikä on ylitse ns. "oman tasoni".


Mä taas ajattelen, että kyse on pikemminkin yhteensopivuudesta kuin mistään "tasoista".

#29 kirjoitettu 21.01.2010 13:52

Mitä te enää tästä keskustelette, kun minä kerroin jo monta monta päivää sitten oikean vastauksen?

#30 kirjoitettu 21.01.2010 15:09

Chadonna kirjoitti:

Se, joka tekee siitä toisesta "oikean" on sattuma, jonka aikana toinen henkilö rakastuu sinuun yhtä palavasti kuin sinä siihen ja yhdessä porskutetaan kohti sitä oikeaa parisuhdetta.


Ei ole aina sattumaa, vaan paljon muuta.

Nimim. kokemusta on.

#31 kirjoitettu 21.01.2010 15:33

rawhead kirjoitti:
Ei ole aina sattumaa, vaan paljon muuta.

Nimim. En tainnu tajuta


Korjasin sun viestiäs.

#32 kirjoitettu 22.01.2010 17:27

BVR kirjoitti:
Tuossa pohdiskelin kuluttaakseni aikaani, mitä luulette noin ylipäätänsä että onko jokaiselle oikeastikkin se yksi "oikea"?

Mä veikkaan et meille kaikille on monta oikeaa. More fun for everyone!

Vaikka ihminen itsessään eläisi "carpe diem" menolla, niin sitten jos ja kun tämä tapaa sen "oikean", niin pysähtyykö ihminen silloin paikoilleen? Vai onko maailmaan tehty niitä ihmisiä jotka viipeltävät vain menemään, ja niitä ihmisiä jotka jämähtävät paikoilleen?

Ne jotka haluaa asettua aloilleen niin tekee niin. Mut ei kaikkien ole pakko niin tehdä, jos ei halua. Voihan sen rakkaan löydettyään lähteä vaikka kultansa kanssa ikuiselle maailmanympärysmatkalle, eikä ikinä asettua aloilleen.

Hauskanpidon ei tarvitse loppua vakavaan ihmissuhteeseen. Se voi ihan hyvin jatkuakin.

Elämä on tylsää jos siihen suhtautuu niin. Elämä on seikkailu, jos siihen suhtautuu niin. Ei siihen puolisoa tai sinkkuutta tarvita.

#33 kirjoitettu 24.01.2010 00:52

Kuluttaja nro 4798313 kirjoitti:
Itse taas olen koko aikuisiän seurusteltuani todennut että yksin onkin aika kivaa.

Yksin on kyllä aika kivaa. Mutta kuitenkin sitä aina kaipaa niikusta naisen viereen. Tässä on joku universaali dilemma.

#34 kirjoitettu 25.01.2010 09:55

BVR kirjoitti:
Yksin on kyllä aika kivaa. Mutta kuitenkin sitä aina kaipaa niikusta naisen viereen. Tässä on joku universaali dilemma.


Miusta yksin oli kyl iha kivaa. Ja seurustellessa oli iha perseestä, paitsi nyt, kun löysi sellasen kivan.

#35 kirjoitettu 02.02.2010 23:07 Muok:02.02.2010 23:13

BVR kirjoitti:
accent kirjoitti:
Tilastollisesti pitäisin melko kummana, jos olisi vain yksi "oikea". Maailmassa kun on niin saatanasti ihmisiä; kyllä kenelle tahansa hyvin soveltuvia vastakappaleita väkisinkin on useampia. Tietysti niiden kohdalle sattuminen taas on aikamoinen tuuri ja munkki ja jos kerralla löytää täydellisen mätsin niin kannattaa saman tien kokeilla lottoamistakin. Siinä mielessä voi toki sanoa löytäneensä "sen oikean" sitten ihan vain koska hyvin natsaavia ei välttämättä joka kadunkulmassa kävele vastaan ja kannattaa pitää kiinni siitä vähästä hyvästä mitä maailma antaa.

Blaa blaa?

Mut eiks se kannata etsiä se absoluuttisesti oikea, ennempää kuin kahlata vaikka muutaman vuoden suhteita läpi? Mutta tässä päästäänkin uuden kysymyksen äärelle: mistä tietää että joku on se absoluuttisesti oikea?


Ekaan kysymykseen: Kannattaa kokeilla ne kaikki kinkyt pornoilut sun muut perheväkivallat sen naapurin horotytön kanssa, joka kuitenkin on ihan varttuneiden oikeasti ehta lutka jo syntyjään ja sopii sit lopulta jolleki vätykselle, joka ei muutakaan saa.
Tokaan: Itse ainakin tajusin siinä, kun vahtimestarimikälie-leffateatterin-vartija raahaa mua housut kintuissa pois salista ku meni leffan kattelu spontaaniks nussimiseks. Kyl se niinku on se oikea, jos ilman mitään ulkoista elettä molemmat vaan lähtee ihan samaan suuntaan. Ja ei nyt välttämät tarttis olla kyse seksistä. Mut joku riittävän raflaava ja yllättävä juttu sen pitäs olla ni sit voi olla aikasta varma.
merri- kirjoitti:
on sellasia ihmisiä, että kaikki tuntuu ihan väärältä alusta asti, mutta silti jokin ihmeellinen magneetti vetää puoleensa vaikka tiedät että suhde on tuhoon tuomittu.

Vitja et noi suhteet on kiihkeitä! Siinä kyllä kaatuu kaikki ja loput räjähtää, mutta on se vaan niin hemmetin päräyttävää. Polvet prakaa ja lekuri sorvaa selkää lopuks ja sitä vaan hykertelee, että ei oo saanu viel ees tarpeeks turpaansa. Voisi jopa sanoa, että elää niin paljon ku se vaan on mahollista tälläsis lihallisissa aluksissa, jotka täällä pallolla pärrää.

#36 kirjoitettu 03.02.2010 00:46

proyo kirjoitti:
Mä uskon, että sairaanloisesti rakastuminen vaan tuhoaa suhteen. Enkä tarkoita nyt mitään psykopaattirakkautta vaan semmosta "tulisesti rakastunut" meininkiä. Itse olen, ennen tätä suhdetta, aina ajanut itseni siihen tilaan jo hommat on mennyt ihan vituiks jo alle vuodessa. Nyt kun olen pitänyt järjen päässä ja muijalla jotain tavoiteltavaa niin suhde on kestänyt yli 3 vuotta, eikä edes riidellä juuri ollenkaan. Kun rakastuu tulisesti, kuvioon tulee mukaan myös mustasukkaisuus ja selkärangaton tossun alla oleskelu. Nuo asiat on varmasti pahimpia tuhoamaan suhteen pitkällä tähtäimellä. Rakkauden kohteella ei ole enään mitään tavoiteltavaa ja hän on jo "voittanut" sinut itselleen. Tulos on pettäminen ja paha kyllästyminen=ennen pitkään ero.

En usko, että ihmiselle on vain yksi oikea, vaan uskon, että jos osaa pitää narut käsissään niitä sopivia voi olla vaikka kuinka paljon. Jos yhdistelee sopivassa suhteessa toisen huomioon ottamisen ja oman mielen mukaan menemisen, niin sillä pärjää jo aika pitkälle. Ja muistaa, että se toinenkin osapuoli saa mennä itsekseen jos niin tahtoo. Kiteytettynä siis luottamus on mielestäni tärkeämpää kun rakkaus.


Aamen.

#37 kirjoitettu 03.02.2010 01:21

Ihmisiellä on yksi "se oikea", ja hyvät naiset ja herrat voin tiivistää sen vain kahteen sanaan, VAIN KAHTEEN SANAAN!

...





Oma käsi.

#38 kirjoitettu 03.02.2010 19:09

rawhead kirjoitti:
Ja hänen kanssaan ei pysähdytä elämässä, vaan päinvastoin puuhaillaan yhdessä kaikkea kivaa ja jaetaan huolet.


Oon aina ihmetelly ihmisiä, jotka on sitä mieltä, että puolison kanssa elämä jotenki pysähtyy. Ei se pysähdy. Ja mitä oon lapsia saaneita kattonu ni ei se niilläkään oo pysähtyny. Mut jos eteenpäin meneminen on vain sitä et 3 kertaa viikos ollaan kännis ja pannaan uutta randomia ni se pysähtyy sit.

#39 kirjoitettu 03.02.2010 22:42 Muok:03.02.2010 22:43

Mulle on just nyt olemassa ihmisiä, jotka tuntuu "riittävän oikeilta". En haluu arvioida mitään siitä, voisko joku olla lopullisesti "enemmän riittävän oikea" kuin kukaan muu - ei oo vielä siltä tuntunut. Sen sijaan on kyllä tuntunut siltä, monestikin, että tietty ihminen on tiettynä hetkenä just oikea.

Voin ymmärtää, että joku kokee jonkun toisen olevan just eikä melkein se oikea.

Aloin joskus kyseenalaistaa kovaa sitä, että miksi yhteen ihmiseen pitäisi muka sitoutua. Miks pitäis luvata mitään. Sitten meni muutama vuos, annoin nussia menemään, aloin opetella puhumaan näkemyksestäni ja tekemyksestäni suoraan, ja koin, että joo, eipä tosiaan pidäkään luvata mitään. Mikä vapaus! Yhden ihmissuhteen ei mitenkään absoluuttisesti tarvii rajata toista pois. Tosi monia asioita ei oo pakko.

Kaikki tää rajojen rikkominen on tuonut mut siihen pisteeseen, että oma-aloitteinen rajojen asettaminen, yksin tai yhdessä, tuntuu musta ihan kelvolta ja kiehtovalta tutkimusalueelta ja valinnalta. En mä yksiavioiseksi ole alkanut, mutta etäisyys yksiavioisuuden normista on auttanut näkemään, millaisia juttuja siinä arvostan. Jonkinlaista vakautta, omistautumista, alati syvenevää ihmissuhdetta. Ja toisessa ääressä toisaalta arvostan kaaosta, yllätyksellisyyttä ja uudenlaisuutta. Eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät kauniisti.

Tuntuu yleensä aiempaa vähemmän kaipuuta lääppiä kaikkea missä on tissit, vaikka ajoittain tuntuu kyllä sitäkin.

#40 kirjoitettu 03.02.2010 23:42

Sunt1o kirjoitti:
har kirjoitti:
Ihminen ei ole luotu vain yhteen parisuhteeseen.
Mikä vaara on uusissa ihastumisissa ja rakastumisissa?

Koitapa siinä sitten tuollasta selitää vaimolle...


No vaimolle nyt ei kannata ees kukkia ostaa, jos se on nainen:

- (mies ) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoittaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!