Mikseri.net

#2 kirjoitettu 12.12.2009 09:53

JM kirjoitti:
Oletteko huomanneet tuon sanan ärsyttävää käyttöä?


En varsinaisesti.

Miksi silti tuolla sanayhdistelmällä on niin paha kaiku?


Varmaan siksi kun joskus 1800-luvulla oli mielisairaaloita ja ihmiset ajattelevat että mielisairaat ovat niitä pehmeissä huoneissa pakkopaidoissa öriseviä harvahiuksisia mörköjä. Nyt puhutaan mielenterveydestä eikä mielisairaudesta mutta sieltähän se sana kai juontuu.

Onko tämä leima järkevä? Oikein? Tarkoituksen mukainen?


Mikään "leimaaminen" ei kai ole järkevää.

Jos tuosta sanasta poistuisi se paha kaiku niin sittenhän sillä ei olisi väliä vaikka mielenterveysongelmaisista puhuttaisiinkin. Mutta eihän se asia siitä miksikään muutu, mielenterveysongelmia esiintyy eikä niistä vaikeneminen ainakaan asiaa auta yhtään. Sitten kun niistä on tarpeeksi puhuttu ja jokainen ymmärtää että mt-ongelmia on todella monenlaisia niin ehkä se negatiivinen vivahde pienenee. Tai sitten ei, mistäs sitä tietää.

#3 kirjoitettu 12.12.2009 12:55

Harmi, että ihmisen sanominen tyhmäksi on edelleen tabu.

#4 kirjoitettu 12.12.2009 15:02

Ongelma tässä on ihmisten ymmärryksessä. Vaikka milentreveys ongelmista käytettäisiin mitä sanaa tahansa, niin jos ihminen ei tajua mistä on kysymys niin se sanojen venklaaminen ei auta mitään.

#5 kirjoitettu 12.12.2009 15:07 Muok:12.12.2009 15:09

Mielenterveysongelmainen on muutenkin liian laaja sana. Siihen mahtuu alle kaikkea psykopaateista persoonallisuushäiriöisiin. On melko helvetin eri asia kärsiä paranoidista skitsofreniasta kuin keskivaikeasta masennuksesta mutta silti molempia voi ihan hyvin sanoa "mielenterveysongelmaisiksi". Tuo konsepti pitäisi jotenkin saada hajotettua oikeampiin termeihin.

MKDELTA muokkasi viestiä 15:08 12.12.2009
Sit tässä on myöskin se, että ei-elimelliset mielenterveysongelmat (heh) voivat olla sellasia...eksistentialistisia umpikujia tai harhapolkuja. Kun taas sitten esimerkiksi aivokemiasta johtuva masennus lähtee varmaankin ainoastaan lääkkeillä jos silläkään.

#6 kirjoitettu 12.12.2009 15:16 Muok:12.12.2009 15:17

MKDELTA kirjoitti:

Kun taas sitten esimerkiksi aivokemiasta johtuva masennus lähtee varmaankin ainoastaan lääkkeillä jos silläkään.


Ei välttämättä ihan noinkaan. Vaikka vakava masennus olisi ihan aivokuvassa havaittava, niin silti ne aivät voi usein "korjata" myös terapialla. Tutkitusti.

"Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus."

Helvetin tyhjän tuntuinen yleishokema, mutta älyttömän totta ja hyvä lause JOS sen sisäsitää oikein.

Haava lisäsi viestiä 15:17 12.12.2009

Moi Donkey! Terkkuja! Tykkään susta vieläkin!

#7 kirjoitettu 12.12.2009 15:21

Sunt1o kirjoitti:

Joka tapauksessa siihen aivokemiaankin voi vaikuttaa joko lääkkeillä tai sitten esim. terapialla tms.


Ja monen lääkkeen kohdalla tutkitusti tehokkaimmin molemmilla yhtäaikaa.

#8 kirjoitettu 12.12.2009 15:36

Sunt1o kirjoitti:

Sen sijaa on jonku verra potilaita kenelle lääkkeistä ei tuu ku haittavaikutukset ja jonkuverra potilaita ketkä ei osaa tai taho olla terapiassa millään semmosella tavalla mikä auttas niitä.


Tietty.

Mut et nii, kyllähä tuoho aivokemiaa vaikuttaa vähä kaikki.


Jeps. Juuri näin.

#9 kirjoitettu 12.12.2009 20:46

"mielenterveysongelma" kuulee liian usein, niin muoti ilmiö.
harmi, koska jollakin voi olla masennus (vakava) ja toiset
vaan pelleilee asialla..

#10 kirjoitettu 13.12.2009 09:06 Muok:14.12.2009 08:08

Montin kirjoitti:

Ihmisen pitää ensin sairastaa itse esim. Masennus, ennenkuin hän vasta todella voi ymmärtää ja sisäistää sen mistä todellakin on kyse.


Attelen kovin mustavalkoisesti. On ihmisiä jotka pitävät masennusdiagnosoitua ihmistä hulluna ja pelkäävät näitä ja kiertävät kaukaa. Sitten on ihmisiä jotka ymmärtävät yhtä sun toista eri mielenterveyden ongelmista ei eivät siksi käyttäydy täysin epärationaalisesti aina sellaisen tavattuaan. Ymmärrystä on hyvin monenlaista ja sinua auttaisi kovasti oman ymmärryksesi lisäämisessä, että ottaisit omat mustvalkoiset lasit pois päästäsi.

Mark T. Bird kirjoitti:
Siis hyvä pointti vasta, kun sinä lisäsit tähän sen oleellisen. Eli pitää aidosti tietää, mistä puhuu, jotta voisi ymmärtää.


Sama koskee sinua.

#11 kirjoitettu 13.12.2009 17:27

Jotenkin on huvittanut pidemmän aikaa, kuinka on katsottu tarpeelliseksi löytää aina vain miedompia ilmaisuja eri asioille. Joskus se oli yksinkertaisesti hullu, sitten mielisairas, sitten mielenterveysongelmainen. Mikä lienee seuraava.
Ensin rampa, sitten vammainen, sitten liikuntarajoitteinen. Jälleen mietityttää se seuraava, joka ei "loukkaisi". Alkoholisti on nyt päihdeongelmainen ja jos on oikein arvokas ihminen, niin hänellä on "henkilökohtainen ongelma". Varsinainen perusasia on kuitenkin aina sama.

#12 kirjoitettu 13.12.2009 18:57

Masennus sinällään ei ole sairaus, vaan oire. Silloin ei välttämättä voi vielä puhua mielenterveysongelmasta. Useimmiten se on oire pahasta väsymyksestä, joka kyllä on vakava asia ja voi johtaa oikeaan sairauteen hoitamattomana. Joskus sen takana voi tietenkin olla myös todellinen mielenterveyden häiriö. Useimmiten silloin se vuorottelee toisen ääripään touhuamisen kanssa.

#13 kirjoitettu 13.12.2009 20:19

Lautajaska kirjoitti:
Jotenkin on huvittanut pidemmän aikaa, kuinka on katsottu tarpeelliseksi löytää aina vain miedompia ilmaisuja eri asioille. Joskus se oli yksinkertaisesti hullu, sitten mielisairas, sitten mielenterveysongelmainen.

Hullu on kyllä jotenkin söpön napakka mutta ongelmana on se että iso osa mielenterveysongelmaisista ei ole hulluja siinä mielessä kuin monet varmaan sen intuitiivisesti ymmärtää. Itselleni tulee mieleen sanasta "hullu" lähinnä pattereitten lähettämiä kuolemansäteitä ja tonttuja näkevät psykootikot.

#14 kirjoitettu 14.12.2009 02:41

MKDELTA kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Jotenkin on huvittanut pidemmän aikaa, kuinka on katsottu tarpeelliseksi löytää aina vain miedompia ilmaisuja eri asioille. Joskus se oli yksinkertaisesti hullu, sitten mielisairas, sitten mielenterveysongelmainen.

Hullu on kyllä jotenkin söpön napakka mutta ongelmana on se että iso osa mielenterveysongelmaisista ei ole hulluja siinä mielessä kuin monet varmaan sen intuitiivisesti ymmärtää. Itselleni tulee mieleen sanasta "hullu" lähinnä pattereitten lähettämiä kuolemansäteitä ja tonttuja näkevät psykootikot.


Mutta lopputulos on sama. Joku voi olla ihan fiksunkin oloinen, mutta sillä on joku tämmönen saakelin hilitilavimppaaa mielenterveysduudelindaaongelma ja sen elämä menee ketuilleen vaikka se ei juoksekaan kadulla oravia pakoon huutaen että jeesus menee tässä ihan kipin kapin vaan.

Mielestäni siis ei ole kauheesti eroo et esim tapahtuuko oikeesti jotain vai tuntuuko tapahtuvan. Vai jättääkö tekemättä vai tekee.

#15 kirjoitettu 14.12.2009 08:11

Montin kirjoitti:

No toi mun kirjoitus ei ollut millään tavalla tarkoitettu hyökkääväksi sinua kohtaan, koska enhän minä tiedä mitä sinä olet itse kokenut kyseisen sairauden suhteen, enkä itsekään enään ole mokomaa sairastanut enään moneen vuoteen jne jne.


En minä sitä hyökkääväksi ottanutkaan itseäsi kohtaan. Vain edelleen olen sitä mieltä, että tuo mitä hoet aina tuosta jotain voi ymmärtää vasta kun on itse koenut on toki sinällään tietenkin totta, mutta ei koko totuus.

Mitä tuohon jälkimmäiseen lainiin tulee, niin minähän en edes sitä sanonut, vaan itse Markku Lintu. Aika pahaa vääristämistä nyt kyllä tulee sinun puolelta. Katso hieman tarkemmin kuka kirjoittaa mitä.


Anteeksi. Vastasin Markille, mutta lainaus jäi vahingossa väärin.

Minä nimenomaan pyrin ja osaan katsoa mielenterveysongelmaisia hyvinkin monivivahteisesti, koska sairastinhan itsekin aikanaan pahaa masennusta.


Et sinä osaa omien selitystesi mukaan katsoa miltä skitsofreenikosta tntuu jos olet vain masennuksen sairastanut?

#16 kirjoitettu 14.12.2009 08:15

Lautajaska kirjoitti:
Masennus sinällään ei ole sairaus, vaan oire.


Verenpaine tauti ei ole myöskään sairaus vaan oire väärästä ruokavaliosta? Syöpä ei ole sairaus, vaan oire taustasäteilystä?

Ihan vain tuohon terminoliaan ajattelin puuttua. Kun lääketieteessä ei oikein ajatella asioita ylipäänsä yhtään noin.

Joskus sen takana voi tietenkin olla myös todellinen mielenterveyden häiriö. Useimmiten silloin se vuorottelee toisen ääripään touhuamisen kanssa.


Silloin se ei ole masennus, vaan

#17 kirjoitettu 14.12.2009 12:21 Muok:14.12.2009 12:22

Montin kirjoitti:

No mulla oli läheinen kaveri joka sairastui pahaan skitsofreniaan, mutta enhän minä nähnyt kuin vain vierestä kun kaveri flippasi päivä päivältä pahempaan suuntaan. Kamalinta/koomisinta oli se, että sen skitsofrenia oli aika koomista laatua( skitsofreenikon jutuille ulkopuoliset helposti sortuu mm. nauramaan), ja vaikka kaverin jutuille ihmiset nauroivat päin naamaa, ei hän(skitsofreenikko) sitä itse missään vaiheessa tajunnut, koska hänelle se kaikki oli totisinta totta. Kundi eli ihan omassa maailmassaan jossa muu maailma oli valtaosaksi täysin pois suljettua. Sivullisena tuli nähtyä kaikenlaista, ja usein kyllä kuvittelin minkälaista olisi elää hänen kropassaan ja mielentilassaan, mutta ei hän se silti täysin sama asia ole kuin että sen kaiken kamalan joutuisin itse läpi käymään ja kokemaan. Minulla on kuitenkin kyky ymmärtää erilaisia ja sairaita ihmisiä erittäin hyvin, mutta eihän sekään täysin sama asia ole kuin että itse sellainen olisin, vaikka ehkä joskus sairas ihminen olen synkässä menneisyydessä voinut ollakin.


Kiva. Alkaa niitä harmaan sävyjä löytyä. Mun pointti vaan oli, että hyvin eritasoita ymmärrystä näiden suhteen on olemassa. Asteikolla nolasta kymmeneen kaikki portaat ihan täynnä.

Nyt palaan siihen alkuperäiseen lausuntooni ja tämä tekstini on nyt Mark T. Birdille. Sen ideana oli, että ongelma ei suinkaan ole että olisi liikaa ihmiisä jotka eivät ymmärrä masenusta täydellisesti (kokeneet sen ja kaikkea), vaan on liikaa ihmisiä jotka eivät ylipäänsä ymmärä yhtään mitään mielenterveysongelmia.

#18 kirjoitettu 14.12.2009 13:53

Masennus ei todellakaan ole mikään vähäpätöinen juttu. Jos masennus sattuu tulemaan herkälle ihmiselle niin saattaa vaipua todella syvälle. Tässäkin liikutaan yksilötasolla...tosin niitä masennustilojakin on erilaisia. Kieltämättä kiehtova sairaus tuo masennus. Eikö niitä ollut eri tyyppejä tai jotain "keskivaikea" jne?

#19 kirjoitettu 15.12.2009 19:54

Minä en jaksa uskoa, että masennus tai mikään muukaan mielenterveyden häiriö, lievemmissäkään muodoissa olisi erityisesti "muodissa" jos nyt joku tauti voi edes sitä olla. Luulisin, että kyse on todellakin diagnosoinnista, mt-palveluiden saatavuudesta jne. Ei 1950-luvulla ihmiset menneet heti lääkärille, jos nyt edes tiesivät masennuksen määritelmiä. Sen sijaan uskon utohon aikaan olleen vakaviakin mt-häiriöitä jopa enemmän kuin nykyään, diagnosoimattomina mm. sodan vaikutusten vuoksi.

Ja Suomessahan on aina ollut vähän tämä ajatus, että lääkäriin mennään miellään sitten kun tilanne on siinä pisteessä että kysymys on enemmänkin jäljellä olevasta elinajasta... Ja tämä tuntuu olevan vielä jyrkempi mt-ongelmissa olult ainakin ennen, ehkä juuri tuon "hululksi" leimautumisen takia. Mutta enemmän yhteiskunta säästää varoja ja ihmisten hyvinvointi lisääntyy, jos siellä lääkärillä/psykiatrilla käydään liian herkästi kuin että sinne jätetään menemättä.

Ja onneksi tilanne on muuttumassa, kuten aloitusviestissä mainitsin, nykyään yhä useampi uskaltaa mennä lääkäriin psyykkisten ongelmien siinä missä selkäkivunkin vuoksi.

ja juuri siksi tuo "mt-ongelmainen" on niin vitun turhauttava sana, koska se ei kerro oikeastaan juuri mitään edes siitä ongelmasta, saati siitä ihmisestä, elämäntilanteesta tms. Ja se leimahan tosiaan voitaisiin kohta antaa melkein jokaiselle kun nykyään ihmiset (onneksi) uskaltavat mennä valittamaan niitä vähäisempiäkin psyykkisiä vaivojaan jo siinä vaiheessa kun kyse ei ole välttämättä mistään hirveän suuresta.

#20 kirjoitettu 04.01.2010 13:20 Muok:04.01.2010 13:24

Tohon (yllä mainittujen) terapian ja lääkkeiden lisäksi mainitsisin sähköhoidon, josta osa eritoten vaikeasta masennuksesta kärsivistä on hyötynyt.

#21 kirjoitettu 04.01.2010 13:23

Olin vain tuuli kirjoitti:

Vaikeassa masennuksessa sähköhoidolla on myös saatu joidenkin kohdalla hyviä tuloksia.


Joo. En ole kamalan hyvin tutustunut. Tiedän jokusen tapausen jossa potilas on ainakin ollut tosi tyytyväinen.

#22 kirjoitettu 04.01.2010 13:31 Muok:04.01.2010 13:32

Sunt1o kirjoitti:

Oon myös käsittäny et sen varsinaine toimintamekanismi on vähä hämärän peitossa.


Minä myös. Onko sinulla tietoa vaikutusten kestosta? Sen tiiän, että sivuvaikutuksia on välillä ikäviäkin. Toki sitten usein vissiin voittavat nuo haittavaikutukset, kun melkoisen ikävä homma nuo vakavammat masennukset.

#23 kirjoitettu 04.01.2010 15:30

Oman kokemuksen mukaan suurin osa on hoidosta hyötynyt..
Joidenkin masennus saattaa kuitenkin hetkellisesti pahentua/parantua. Toisille hoitoa ottaville taas ei tapahdu niin minkäänmoista muutosta.

#24 kirjoitettu 04.01.2010 16:05 Muok:04.01.2010 16:07

Ei minua kamalasti häiritse termit tai leimautuminen, jos se kahelin leima olisi tullut jostain masennuksesta tms ni olisin kyl sitä mieltä et hei tää on nyt epistä, mut enpä ole kuullu edes kavereilta tuttavilta tai sukulaislta että oisi törmänny tommoseen hullun leimaan pelkän masiksen tai yleisen vitutuksen takia.

Virastoissahan sitä käytetään poliittisesti korrektina ilmaisuna, tästä ei kannata huolestua.

Ja ihmiset nyt kitisee mistä vaan mitä ne ei ymmärrä, jos se ois yleisestä konsensuksesta kiinni kaikki pistettäis hengiltä ko kukaan ei kelpaa ihmisenä ja/tai arvoiltaan/ajatusmaailmaltaan kaikille muille.

#25 kirjoitettu 04.01.2010 20:53

Olin vain tuuli kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan suurin osa on hoidosta hyötynyt..
Joidenkin masennus saattaa kuitenkin hetkellisesti pahentua/parantua. Toisille hoitoa ottaville taas ei tapahdu niin minkäänmoista muutosta.


Ohan se noin. Muutenhan tehtäis jotain muuta. Mut toisaalta voisko yhteiskunta heittää vaan hanskat tiskiin?!

#26 kirjoitettu 05.01.2010 01:38

Lautajaska kirjoitti:
Jotenkin on huvittanut pidemmän aikaa, kuinka on katsottu tarpeelliseksi löytää aina vain miedompia ilmaisuja eri asioille. Joskus se oli yksinkertaisesti hullu, sitten mielisairas, sitten mielenterveysongelmainen. Mikä lienee seuraava.
Ensin rampa, sitten vammainen, sitten liikuntarajoitteinen. Jälleen mietityttää se seuraava, joka ei "loukkaisi". Alkoholisti on nyt päihdeongelmainen ja jos on oikein arvokas ihminen, niin hänellä on "henkilökohtainen ongelma". Varsinainen perusasia on kuitenkin aina sama.

Englanniksi sokea on "visually challenged"


Minusta kaikki ne jutut (en jaksanu lainauksia) joita mainitsitte tuossa siitä, kuinka ei asioita voi todella ymmärtää vasta ku on ite kokenu, pätee yleensäki kaikkiin sairauksiin, ei vaan mielenterveysongelmiin. Ei esimerkiksi täysin terve ihminen voi tietää miten hyvältä lenkkeily tuntuu aamulla, jos edellisenä iltana joka paikkaan on tehny niin kipeää että tullu oksennus ja itku. Tai ei tavallinen, terve ihminen voi ymmärtää, miten ihan simppeli kävely tasamaalla voi tehdä kipeää ihan normaali olosuhteissa.

Eikä kukaan voi tietää miltä toisen kipu tuntuu, oli se sitten fyysistä tai henkistä.

Exäni oli seurustellessamme vakaasti sitä mieltä, että minun paniikkikohtaukset oli huomion hakua ja jos se ei vaan huomiois minua millään tavalla niin en enää jatkais huottamista vaan menisin vaan takasin nukkumaan. "Ai ei se huomaa, voin olla siis terve taas!" Siinä tuli hyvä ja arvostettu olo...

Haava kirjoitti:
"Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus."

Helvetin tyhjän tuntuinen yleishokema, mutta älyttömän totta ja hyvä lause JOS sen sisäsitää oikein.

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ja olen samaa mieltä, että se on nyt ja tulee aina olemaan paikkaansapitävä lause, ja sitä tuskin mikään tiede tulee koskaan muuttamaan. Ehkä yksi harvoista asioista, joita tiede ei vaan pysty kumoamaan. Ehkä. Luulisin.

#27 kirjoitettu 05.01.2010 03:14

merri- kirjoitti:
Ei esimerkiksi täysin terve ihminen voi tietää miten hyvältä lenkkeily tuntuu aamulla, jos edellisenä iltana joka paikkaan on tehny niin kipeää että tullu oksennus ja itku. Tai ei tavallinen, terve ihminen voi ymmärtää, miten ihan simppeli kävely tasamaalla voi tehdä kipeää ihan normaali olosuhteissa.


Ja vaikka oliski kokenu ni unohtaa. Muistan ku oli kova juttu ku pysty kävelee 500m päivässä. Itkemättä. Nyt sitä ei taas oikeen enää osaa arvostaa kuin hienoo onkaan itseasias olla perusterve.

nimim. selkään puukotettu

#28 kirjoitettu 05.01.2010 11:10

merri- kirjoitti:

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ja olen samaa mieltä, että se on nyt ja tulee aina olemaan paikkaansapitävä lause, ja sitä tuskin mikään tiede tulee koskaan muuttamaan. Ehkä yksi harvoista asioista, joita tiede ei vaan pysty kumoamaan. Ehkä. Luulisin.


Mistä tulee ajatus, että tiede sen kumoaisi, kun tiede on juuri se asia joka sitä tukee ja joka sen on todella tuonut vahvimmin moderniin tietoisuuteen? Mutta joo. Tieteen näkökulmasta tuo ei ole (eikä sa olla) lause joka on kumoamaton. Mikään ei saa olla. Jos uuttaa todistusaineistoa tulee, niin sitten asia arvioidaan uudelleen. Aina. Se on juuri se tieteen vahvuus. Mutta joo.. Todisteet psykofyysisyydestä nyt ovat tieteellisesti niin vahvat, että tieteen kentässä soraäänet ovat todella harvassa.

#29 kirjoitettu 06.01.2010 02:56 Muok:06.01.2010 02:58

Haava kirjoitti:
Mistä tulee ajatus, että tiede sen kumoaisi, kun tiede on juuri se asia joka sitä tukee ja joka sen on todella tuonut vahvimmin moderniin tietoisuuteen? Mutta joo. Tieteen näkökulmasta tuo ei ole (eikä sa olla) lause joka on kumoamaton. Mikään ei saa olla. Jos uuttaa todistusaineistoa tulee, niin sitten asia arvioidaan uudelleen. Aina. Se on juuri se tieteen vahvuus. Mutta joo.. Todisteet psykofyysisyydestä nyt ovat tieteellisesti niin vahvat, että tieteen kentässä soraäänet ovat todella harvassa.

Siitä, että "tiede" on joskus myös sanonut maapallon olevan litteä ja kiertävän aurinkoa. En usko, että tuota pystytään kumoamaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tiede saa aikaseksi.

merri- täsmensi 02:57 06.01.2010
Siis tarkoitan sitä, että tieto harvoin on pysyvää.

#30 kirjoitettu 06.01.2010 03:08

Sunt1o kirjoitti:
Mie oon sitä mieltä et noitten asioitten ymmärtäminen (tai siis sen kokemuksen omaaminen) ei oo oikeesti lähellekkään niin hyödyillistä kun ihmiset aina sanoo. Vaikka se romanttinen ajatus onkin tavallaan.

Ei välttämättä olekaan, sitähän en kommentoinu millään lailla.

Mitä kukaan tekee sillä tiedolla miltä toisen kipu tuntuu, loppujen lopuksi?

Ei ehkä varsinaisesti mitään. Myötätunto hoitaa sen, että jos et tiedä miltä toisesta tuntuu niin pystyt silti eläytymään ja kuvittelemaan ja käyttäytyä sen mukasesti.


Mut ei sen ois tarvinnu tietää miltä ne tuntuu tietääkseen että ne ei oo huomion hakua.

Ei tietenkään. Älykkyyttä se olis tarvinnu, eikä mitään muuta.

Mie melkein toivosin et tuo 'psyko' osuuden luokittelemine omaksi erityiseksi asiakseen olis semmone juttu mikä jäis pois. Ku nyt miun mielestä se on niin vaa sen takia et 'psyko' on ne fysiologian ja neurologian ja aivokemian jutut mitä ei ymmärretä ja ne mitä ymmärretään menee fyysisen puolelle.

Sunt1o muokkasi viestiä 15:03 05.01.2010

Tuohon en osaa kommentoida kun en tiedä asiasta enempää ku sen mitä tarvitaan psykologian kirjotuksissa. Mikä ei ole kovin paljoa.

#31 kirjoitettu 06.01.2010 03:10

Stocco kirjoitti:
Ja vaikka oliski kokenu ni unohtaa. Muistan ku oli kova juttu ku pysty kävelee 500m päivässä. Itkemättä. Nyt sitä ei taas oikeen enää osaa arvostaa kuin hienoo onkaan itseasias olla perusterve.

nimim. selkään puukotettu


Mulla jäi mietityttämään, että tarkottaako tässä tapauksessa selkään puukotus ihan oikeaa puukkoa vai henkistä kipua? Ku mie puhuin oikeasti fyysisesta kivusta ja särystä.
Eihän sillä ole edes väliä, kuhan mielenkiinnosta.

#32 kirjoitettu 06.01.2010 10:53

merri- kirjoitti:

Siitä, että "tiede" on joskus myös sanonut maapallon olevan litteä ja kiertävän aurinkoa.


Eikä ole ikinä sanonut. Katollinen kirkko sanoi noin ja tiede kumosi tuon katollisen kirkjon kannan. Koko tiede itseasiassa syntyi juuri siitä ristiriidasta joka oli tietteellisten havaintojen ja tuon väittämän välillä.

#33 kirjoitettu 07.01.2010 00:13

Haava kirjoitti:
Eikä ole ikinä sanonut. Katollinen kirkko sanoi noin ja tiede kumosi tuon katollisen kirkjon kannan. Koko tiede itseasiassa syntyi juuri siitä ristiriidasta joka oli tietteellisten havaintojen ja tuon väittämän välillä.


Huomasitko, että tiede-sana oli heittomerkeissä?

Lähinnä tarkotin sellasta vallalla olevaa käsitystä asioista. Yleistähän tieteelle on se, että se muuntaa itse itseään ja samalla se muuntaa yleisiä käsityksiä maailmasta.

#34 kirjoitettu 07.01.2010 03:03

Ei tässä nyt ollut ehkä kyse siitä etteikö alan ammattilaiset osaisi näitä termejä, vaan siitä, miten niiät käytetään julkisuudessa ja puheessa. Kun nettikeskustelussa onntarkoitus puhua huonoista naapureista, joku aloittaa viestinsä "sitten naapuriimme muutti mielenterveysongelmainen..." ja aloitetaan juttu jostain ihan musuta asiasta kuin mt-ongelmaan liittyvästä. En nimittäin vieläkään ole törmännyt tapaukseen missä se itse mielenterveydellinen ongelma olisi häirinnyt naapuria. Ja yleensä lisäksi näissä jutuissa jutun kertoja tunkin on edes voinut tietää millaisesta mt-ongelmasta naapuri on kärsinyt tai onko kärsinyt ollenkaan, vaan huono käytös on rinnastettu siihen. Se on aika kamalaa mt-ongelmaisia ajatellen tuollainen puhe. Tai että "en uskaltanut kertoa hänelle asiasta kun epäilin häntä mt-ongelmaiseksi" ettäkö mt-ongelmaiset olisivat jotenkin vaarallisia+ Että en uskaltanut ottaa naapuriini kontaktia koska hänellä olis syöpä? Diabetes? Vyöruusu?

Eli tästä yhteiskunnan suhtautumisesta ja sitä pönkittävästä retoriikasta tässä ketjussa on enemmän kyse, kuin itse faktoista.

#35 kirjoitettu 07.01.2010 13:27

Sunt1o kirjoitti:

On helppo olettaa että se muiden kokemus on samanlainen kuin itsellä, mutta tosiasiassa se voi olla hyvin kaukana siitä. Tämä toki pätee kaikkeen muuhunkin kun masennukseen, mutta erityisesti tommoisissa asioissa ihmiset helposti kuvittelevat tietävänsä miltä toisesta tuntuu kun olettavat sen oman kokemuksen olevan yleisesttävissä.



Tuo on muuten totta, että hyvin helposti ajattelee tietävänsä, miltä toisesta tuntuu, mutta sitten taas kukaan "ei voi tietää miltä musta tuntuu". Siis, tiivistettynä, Matti Meikäläinen ymmärtää kaikkia muttei kukaan ymmärrä Mattia. Olenpa vain pistänyt merkille, ihan itsessänikin jo. Ehkä tällainen ajattelutyyli on vain niin inhimillistä...

Noista mielenterveysongelmista jos pitää jotain sanoa.. Minun nähdäkseni sana "mielenterveysongelmainen" ei sen kummemmin särähdä korvaan kuin mikään muukaan, tietenki on niin yksilöllistä, ja varmaan oman elämän kokemukset ja tiedot mitä aiheen saralta on saanu, vaikuttavat miten siihen suhtautuu. Jos on oppinut siihen, että sanalla "mielenterveysongelmainen" on ns. paha kaiku ja väheksyy ko. ihmisiä jne, niin.. Niin. Tai jotenkin näin.

Missä menee se häilyvä raja, kuka on mielenterveysongelmainen ja kuka ei?
Mun mielestä, jos ihminen tuntee itsensä mieleltään kipeäksi niin hän jollain tasolla sitä myös on, enemmän tai vähemmän (sama sille, näkyykö se masennustesteissä sun muissa). Tietenkin jos tämän perusteella alettais lääkkeitä jakelemaan niin jokaisella olisi pilleripurkki kädessä (vaikka eikö se jo ala tällä suunnalla olla..)

#36 kirjoitettu 07.01.2010 17:31

"Mä olen synkkä ja traaginen hahmo!
Mun sisällä on monisyinen tyhjyys mitä kukaan ei tajua!"
Tuli just pasila toiselta ruudulta ku lueskelin tätä ja toi kuulu sieltä samaan aikaan ko luin jotain tilitystä,
pisti naurattaan.

#37 kirjoitettu 07.01.2010 17:39

Mulla on sellanen mt-ongelma et nukun mielelläni 13 tuntii talvisin ja en huomaa kielletty ajosuunta-merkkejä tarpeeks ajoissa.

#38 kirjoitettu 07.01.2010 18:16

merri- kirjoitti:
Stocco kirjoitti:
Ja vaikka oliski kokenu ni unohtaa. Muistan ku oli kova juttu ku pysty kävelee 500m päivässä. Itkemättä. Nyt sitä ei taas oikeen enää osaa arvostaa kuin hienoo onkaan itseasias olla perusterve.

nimim. selkään puukotettu


Mulla jäi mietityttämään, että tarkottaako tässä tapauksessa selkään puukotus ihan oikeaa puukkoa vai henkistä kipua? Ku mie puhuin oikeasti fyysisesta kivusta ja särystä.
Eihän sillä ole edes väliä, kuhan mielenkiinnosta.


Kyl mä ny henkises kivus oon pystyny kävelee sentää. Eri asia tosin onko kiinnostanu laittaa ees kenkiä jalkaan.

#39 kirjoitettu 07.01.2010 18:20

JM kirjoitti:
Ei tässä nyt ollut ehkä kyse siitä etteikö alan ammattilaiset osaisi näitä termejä, vaan siitä, miten niiät käytetään julkisuudessa ja puheessa. Kun nettikeskustelussa onntarkoitus puhua huonoista naapureista, joku aloittaa viestinsä "sitten naapuriimme muutti mielenterveysongelmainen..." ja aloitetaan juttu jostain ihan musuta asiasta kuin mt-ongelmaan liittyvästä. En nimittäin vieläkään ole törmännyt tapaukseen missä se itse mielenterveydellinen ongelma olisi häirinnyt naapuria. Ja yleensä lisäksi näissä jutuissa jutun kertoja tunkin on edes voinut tietää millaisesta mt-ongelmasta naapuri on kärsinyt tai onko kärsinyt ollenkaan, vaan huono käytös on rinnastettu siihen. Se on aika kamalaa mt-ongelmaisia ajatellen tuollainen puhe. Tai että "en uskaltanut kertoa hänelle asiasta kun epäilin häntä mt-ongelmaiseksi" ettäkö mt-ongelmaiset olisivat jotenkin vaarallisia+ Että en uskaltanut ottaa naapuriini kontaktia koska hänellä olis syöpä? Diabetes? Vyöruusu?

Eli tästä yhteiskunnan suhtautumisesta ja sitä pönkittävästä retoriikasta tässä ketjussa on enemmän kyse, kuin itse faktoista.


No toi on sama ku alottaa tarinan, että manne pysäköi invapaikalle tai somali raiskasi. Ihmiset vaan alottaa jutut sillee et siihe heitetään joku laatikko päälle.

#40 kirjoitettu 09.01.2010 15:43

merri- kirjoitti:

Huomasitko, että tiede-sana oli heittomerkeissä?


No joo.. Ei oikein selventänyt vaikka huomasinkin. Minsuat nyt vaan tieteen piikkuun ei voi laittaa sen suurimman vihollisen typeryyksiä. Ei vaikka kuinka tarkottaisi sillä jotain vähän laajenpaa. Etenkin kun tuo esittämäsi harhakäsitys on todella yleinen ja hämmästyttyvän monet uskorvat siihen ihan oikeasti. Ei ole eka kerta kun täällä mikserissä korjaan tuon ajatuksen.

Lähinnä tarkotin sellasta vallalla olevaa käsitystä asioista.


No siis. Katsotaas. Aiempi vallallaoleva käsitys: "Raamattu on 100% faktaa aina ja iänkaikkisesti" vs. "Tieteellinen havainnointi tuottaa parasta mahdollista tietoa" ... Aika iso ero?

Yleistähän tieteelle on se, että se muuntaa itse itseään ja samalla se muuntaa yleisiä käsityksiä maailmasta.


Tiede ei kamalasti muunna itseään, vaan se on pääpiirteissään pysynyt hyvinkin samalaisena aina. Hyvin pientiä täsmennystä lähinnä ollut. Sen sijaan tieteen saama tieto lisääntyy kokoajan ja sitä myötä tieteellinen käsitys maailamasta täsmentyy.