Mikseri.net

#2 kirjoitettu 07.03.2009 21:18

Ehkä vaikeinta ajatella on ajattelemisen ajatteleminen.

#3 kirjoitettu 07.03.2009 21:24

Ehkä jokin "äiti ja isä ovatkin omatunnottomia sadisteja, jotka raiskaavat, kiduttavat ja tappavat ketä tahansa ja mitä tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta, mutta ovat onnistuneet pitämään sen salassa tähän asti" -tyylinen juttu. Jos kaveri tai elämänkumppani paljastuisi sellaiseksi, niin ei sekään vielä olisi niin kamalan vaikea ajateltava, mutta jos näin käy omalle äidille ja isälle, joiden kanssa on ollut ehdottomasti pisimmän ajan rakastavassa perhesuhteessa, niin sitä on jo vähän hankala miettiä, että mitä silloin tekisin.

Joskin taas tämän asian kirjoittaminen tähän etäännyttää tästä aiheesta sen verran, että sitä on oikeastaan jännä miettiä vaikkapa jonkin elokuvan aiheena. Tosin tuossa tapauksessa taas tunnun kadottavan sen OMAT VANHEMMAT -pointin.


Mutta no, voisin tosin väittää, että pystyisin tästäkin aiheesta keskustelemaan, jos tarvis olisi. Oikeastaan nytkään se ei tunnu mitenkään liian vaikealta aiheelta. Ennen kirjoittamisen aloittamista se kyllä oli hyvin epämiellyttävä ajatus, mutta kirjoittamisen myötä se ei olekaan enää mitenkään vaikeaa. Tästä kai se kirjoitus- ja elokuvataidekin saa alkunsa. Kirjoitetaan vaikeista aiheista, niin niiden ajatusten kanssa on sitten helpompi elää.




Sellainen tuli kuitenkin mieleen, että muistan kuinka joskus pienempänä en lainkaan halunnut jutella äidin kuolemasta oman äitini kanssa. Äiti ihan viisaasti silloin sanoi, että joskus se aika kuitenkin koittaa, niin olisi ehkä ihan hyvä puhua aiheesta ajoissa. Se kuitenkin tuntui todella ikävältä ajateltavalta, joten yritin vain pyyhkiä sen ajatuksen pois mielestäni.

Nykyään tuota ongelmaa ei enää ole. Joskaan en kyllä voi tietää, että mitenköhän helppoa tuosta lopulta olisi äitini kanssa puhua. Sen ajattelukin voi olla vielä toki epämiellyttävää, mutta ei niin epämiellyttävää etteikö sitä voisi mitenkään pohtia. Sen ajattelu ja tiedostaminen voivat kuitenkin jopa etukäteen vähän helpottaa siihen tilanteeseen sopeutumista sitten, kun se tapahtuu.

Airola muokkasi viestiä 21:25 07.03.2009

hehe, oliko tää eka tai korkeintaan toinen oikeasti asiallinen vastaus tässä ketjussa? D D

#4 kirjoitettu 07.03.2009 21:28

sv kirjoitti:
huomisaamuinen rapula

joo toi on monesti.

#5 kirjoitettu 07.03.2009 21:29

Sunt1o kirjoitti:
Jasnajan Puukissa kirjoitti:
Ehkä vaikeinta ajatella on ajattelemisen ajatteleminen.


Ai? Mie ajattelen sitä varmaa enemmä ku mitää muuta.

Mut ajattelematta olemine on miusta paljo vaikeempaa.


No se hoituu helposti lobotomialla, ei enää huolta ajattelemisesta eikä sen ajattelmisesta.

#6 kirjoitettu 07.03.2009 21:41

Sunt1o kirjoitti:
Jasnajan Puukissa kirjoitti:
o se hoituu helposti lobotomialla, ei enää huolta ajattelemisesta eikä sen ajattelmisesta.




Ei sekään taia oikein auttaa ikävä kyllä... tai siis ei sillä et mie nyt semmosta oisin kyllä hankkinukkaan.

Eikä miuta haittaa ajatella ajattelemista, se on tosi mielenkiintosta.


Eikun siis, jos haluat olla ajattelematta, helpolla tavalla, sitä se tarkoitti.

#7 kirjoitettu 07.03.2009 21:52

Sunt1o kirjoitti:
Jasnajan Puukissa kirjoitti:
Eikun siis, jos haluat olla ajattelematta, helpolla tavalla, sitä se tarkoitti.




En tiedä voiko lobotomian hankkimista enää sanoa helpoksi tavaksi etenkään nykyisin


Nooh, niinkuin Egyptissä ennen vanhaan kallonporaus, ja takuuvarma parantuminen, ainakin toveiksi. Voi tietty tehdä niinkuin Kuolemantalossa tehtiin, ronkkia aivot nenän kautta koukulla pois ja tunkea jotain mirhaa ja balsamia tilalle, jo loppuu ajattelu kummasti.

#8 kirjoitettu 07.03.2009 22:21

Outo Tuttava kirjoitti:
Jasnajan Puukissa kirjoitti:
Nooh, niinkuin Egyptissä ennen vanhaan kallonporaus, ja takuuvarma parantuminen, ainakin toveiksi. Voi tietty tehdä niinkuin Kuolemantalossa tehtiin, ronkkia aivot nenän kautta koukulla pois ja tunkea jotain mirhaa ja balsamia tilalle, jo loppuu ajattelu kummasti.

Se kalloporaus toki on eri asia kuin lobotomia.


Toki on, mutta ei kannata ajatella niitä eroja niin kovasti, voi kalloa särkeä ilman poraustakin.

#9 kirjoitettu 07.03.2009 22:22

Outo Tuttava kirjoitti:
Jasnajan Puukissa kirjoitti:
Nooh, niinkuin Egyptissä ennen vanhaan kallonporaus, ja takuuvarma parantuminen, ainakin toveiksi. Voi tietty tehdä niinkuin Kuolemantalossa tehtiin, ronkkia aivot nenän kautta koukulla pois ja tunkea jotain mirhaa ja balsamia tilalle, jo loppuu ajattelu kummasti.

Se kalloporaus toki on eri asia kuin lobotomia.

Tosin on sillä kallonporauksellakin oma osuutnsa lobotomian historiassa. Vähän aikaa sitten katoin teemalta jonku lobotomiadokkarin ja alunperin se joka sen lobotomian toi suurelle yleisölle otti mallia ja tais jonkun kirurgin pistää itsekin tekemään sen operaation poraamalla ensin päähän reiän ja en kautta sitten tekemään sen olennaisen operaation, ennen kuin sitten eksi sen nopeamman ja helpomman reitin tuosta silmäkuopan kautta ruston läpi.

#10 kirjoitettu 07.03.2009 22:23

Emmä tiedä. En tiiä onko semmosia asioita joita on vaikea kuvitella ällöttävyyden takia. Enemmänkin semmosia että oma kognitiivinen kapasiteetti tulee vastaan, että ei oo vaan mitään kiintopisteitä mistä hahmottaa asiaa ja se pitäs sitten itte kokea että sitä ymmärtäisi, ja toisaalta ne on sit semmosia asioita mitä ei välttämäti haluaisi itse kokea. Ja osa taas nimenomaan on sellaisia asioita. Tai sitten ne on semmosia että tarvitsisi jonkin ayahuascaexperienssi että voisi edes ruveta hahmottamaan niitä.

tl dr more drugs n bass

#11 kirjoitettu 07.03.2009 22:26

Outo Tuttava kirjoitti:

Se kalloporaus toki on eri asia kuin lobotomia.


Joo. Joku aika sit tuli dokumentti lobotomiasta. Siinä siis oikein näytettiin miten se tehtiin. Muutakin järkyttävää materiaalia siinä oli.

Mut joo...mun on vaikeeta ajatella sitä et miten kauheita mun paras kaveri on joutunu kokeen. Oikeesti ihmettelen et se on edes niin "järjissään" mitä on. Aina silloin tällöin me puhutaan niistä, mutta ne on niin rankkoja etten yksinkertaisesti kykene kovinkaan kauaa.

#12 kirjoitettu 07.03.2009 22:50

Vaikeesta en mee takuuseen, mut ainaki inhottavimpiin asioihin kuuluu oman luonteen "vajaavuuksien" ajatteleminen. Niin no, on se kyllä vaikeetakin niitä ajatella koska ite niit ei helposti nää. Joku on joskus sanonu et ihminen ite näkee itestään 30 prosenttii ja muut näkee sen 70 prosenttii. uskon tuohon kyllä itekki aika vahvasti.

Omien sairaiden puolien tahi tekojen ääneen ajatteleminen on hyvinki vaikeeta. Niin no, joskus se kyllä inhottaa ajatella niitä hiljaakin...

#13 kirjoitettu 08.03.2009 01:03

BVR kirjoitti:
Sunt1o kirjoitti:
BVR kirjoitti:
Minkälaisina hahmoina tulemme ajatuksiisi? Teksteinä, ihmismäisinä hahmoina, vai irvokkaina ristisiitoksina?


Eräänlaisina ihmiseläinhahmoina joilla on valtavat veriset fallokset.


Irvokasta.

#14 kirjoitettu 08.03.2009 01:06

Rääväsuu kirjoitti:
Tinnitus.


TinnitYs kyllä kans joo.

#15 kirjoitettu 08.03.2009 01:08

Fitz kirjoitti:
Rääväsuu kirjoitti:
Tinnitus.


TinnitYs kyllä kans joo.


Tinnitus

#16 kirjoitettu 08.03.2009 01:16

Deadful kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Rääväsuu kirjoitti:
Tinnitus.


TinnitYs kyllä kans joo.


Tinnitus


Ootte vittu kaikki väärässä.


Tinnitys.

#17 kirjoitettu 08.03.2009 01:31

Sunt1o kirjoitti:
AnzintrancE kirjoitti:
Joku on joskus sanonu et ihminen ite näkee itestään 30 prosenttii ja muut näkee sen 70 prosenttii. uskon tuohon kyllä itekki aika vahvasti.

Mie luulen et nuo prosentit on ihan tuulesta temmattuja arvioita. Mut toisaalta tuossa tulee esiin se mielenkiintoinen juttu että ootko sie oikeesti se mitä sie ajattelet olevas vai se millasena sie muille näyt vai jotain muuta? Vai ne kaikki?

Ja sit on vielä puolia mitä ei itse tiedä eikä muutkaan tiedä. Miten ne sit sopii siihen yhtälöön...

Omien sairaiden puolien tahi tekojen ääneen ajatteleminen on hyvinki vaikeeta. Niin no, joskus se kyllä inhottaa ajatella niitä hiljaakin...

Se on varmaan monille yks semmonen vaikee_ajatella-asia


niin no, prosenteista en tiiä. sen myönnän, mut se et muut näkee ison osan sellasta mitä ite ei nää.
josko koitan täst väsyneest päästä ettii jonku käytännön esimerkin...
pieni hetki....

..

..

...

no niin. esimerkki tapauksessa tää henkilö on hoidossa vaikkapa päihdehoitolaitoksessa. henkilö itse on täysin vakuuttunut siitä, että ottaa kaiken vastaan mitä siellä tarjotaan. kuitenkin muut näkevät sen miten henkilö kapinoi hoitoa vastaan, siitä huolimatta että kuvittelee ottavansa kaiken hoidosta saatavan hyödyn.
esimerkki tapauksen henkilö tajuaa kahden kuukauden kuluttua kapinoineensa hoitoa vastaan tajuamatta sitä itse, silloin kun kapinoi.
Tästähän voipi sitten aasinsiltoja pitkin loikkia minne vain, mutta tajusitko pointtini?

laitan viel toisen esimerkin...
otetaav nyt vaikka henkilö joka on valinnut toipumisen tien. elettyään raittiina joitakin vuosia, alkaa tuo henkilö tekemään asioita jotka eivät tue toipumista millään lailla. muut näkevät tämän toipumiselle haitallisen toiminnan, mutta henkilö itse on täysin vakuuttunut että toimii kyllä toipumista tukevaa elämää.
henkilö alkaa uudestaan käyttämään päihteitä.

päästessään hoitoon tämä henkilö näkee oman toimintansa haitallisuuden toipumiseen nähden. siis vasta kun pääsi hoitoon. vaikka muut näkivät sen jo kauan ennenkuin tämä esimerkin henkilö alkoi uudestaan käyttämään päihteitä.

sit siihen kysymykseen et oonko oikeesti se joka ajattelen olevani vaiko se jollasena muille näyn vaiko kaikkea tätä....

niin no, tuohan tietysti riippuu paljon siitä mitä sitä haluaa olla. eikö?
ja tästä sit pääsee siihen et mihin suuntaan sitä haluaa kehittyä.
vaiko haluaako sitä olla vain sitä mitä sitä on sillä hetkellä.

#18 kirjoitettu 08.03.2009 02:11

Näistä valinnoista ehkä oma kuolema on se sellainen, mikä vähän ahdistaa. Siis se kyseinen koko tapahtuma, että miltä tuntuu se kun ei enää saa henkeä tai sydän ei enää lyö tai mitä nyt sitten ikinä tapahtuukaan. Ei sitä ole vaikea ajatella, mut siitä tulee vähän sellainen puistatus välissä.

Sitten on se, johon törmään vajaalla aivokapasiteetillani aika usein, kun yrittää ajatella eri ekosysteemejä, eliöyhteisöjä ja elämää ympm. alusta loppuun asti ja ottaa kaiken huomioon mitä siinä ravintoketjussa ja kiertokulussa tapahtuu/on tapahtunut. Vaikka on periaatteessa hyvinkin yksinkertainen asia, mutta kaikkea ei vain nämä aivot yksinkertaisesti kerkeä ajattelemaan. Siinä menee helposti tunti jos toinenkin kun vertaa syitä ja seurauksia jne. Se on vaikeaa ajatella perin pohjin.

#19 kirjoitettu 09.03.2009 12:12

Läheisten kuolema tai se, että niille sattuu jotain kamalaa.
Vanhat paskat ajat. Ajattelen niitä kyllä vähän liikaa, mutta ne ahdistaa ihan pirusti.

#20 kirjoitettu 09.03.2009 12:12

Viime kuukausien tummisa vesissä räpiköineenä sanoisin, että oma kuolema tai laajemmin ajateltuna kaiken tiedostettavan rajallinen olemassaolo.

#21 kirjoitettu 09.03.2009 13:22

Naisten lentopallo kirjoitti:
Fourier-sarjat


No noi joo kans, mut toisaalta oonkin tyhmä ihminen.

#22 kirjoitettu 09.03.2009 15:54

Elämä.. ilman Mikseriä olisi kyllä niin kamalaa, ettei sitä pysty edes ajattelemaan.