Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.08.2008 14:27

quafka kirjoitti:

Editoin vaikkapa tämän turhahkon viestin sitten.


HIY! Ei niin saa tehdä. SItten sitä ei välttämättä huomaa sitä muutosta, jos muutkin vastaavat siihen pötköksi.

#3 kirjoitettu 25.08.2008 16:24

Tourette kirjoitti:

jokainen rähmäkäpälä teinityttö jossain vaiheessa kehitystään käy läpi pikkuprinssivaiheen


Joo siis yksi kirjan vahvuus (tai heikkous) on se, että sitä voi tulkita niin monella tasolla. Sen syvällisyydet on helppo ohittaa ja se antaa paljon lapsellekkin.

#4 kirjoitettu 25.08.2008 18:33

Lokki Joonatan voittaa Pikku Prinssin mennen tullen.

Niin, varmaankin nuo kaksi klassikkoa keräävät omat kannattajajoukkonsa, mutta olen lokki Joonatanin mielenkiintoisen ja kannustavan asennemaailman hellyttämä, en vaan voi sille mitään.

"Kuollut lokki
lillumassa kolera-altaassa päivällä
kuristaa kurkkua

Yöllä se on vain puhdasta kauneutta
valkeutta"

Ihan omaa sokellustani tuo Joonatanin innoittamana. Kauneus on vapaudessa, vaikka menettäisi lentokykynsä ja henkikin menisi.

Jasnajan Puukissa sääteli hitusen...

#5 kirjoitettu 25.08.2008 19:07

Tourette kirjoitti:
On se varmaan hyvä kirja, mutta sen imago on kärsinyt siitä että jokainen rähmäkäpälä teinityttö jossain vaiheessa kehitystään käy läpi pikkuprinssivaiheen ja niiden poikaystävät joutuvat kuuntelemaan näitä vaaleanpunaisia hattarafilosofioita samalla kun haluttais tehdä jotain ihan muuta


Repesin

#6 kirjoitettu 25.08.2008 19:33

Pikku Prinssi kuuluu niihin varhaisaikuisuuden kasvun kannalta välttämättömiin teoksiin kuten esimerkiksi Hessen Arosusi, Sartren Inho, Bachin Lokki Joonatan, Kahlil Gibranin runot, Camus´n putoaminen ja vaikkapa suurin osa Tove Janssonin teoksista. Mutta siinämielessä hyvä on Pikku Prinssi, että sen voi lukea minkä ikäisenä hyvänsä ja vaikkapa lapsilleen iltasaduksi, kuten minä olen tehnyt muutamaan kertaan.

Ehkei Haavan ehdotus maailman parhaan kirjan tittelistä ole liian kaukaa haettu.



Vai olisiko Kauko Röyhkän Oskar Koposen seikkalut parempi?

Kysymyksessä on myöskin matkakertomus ja Oskarilla on selkeä motiivi: tappaa Stalin. Pikku Prinssillä tekojen ja etiikan yhteyttä on vaikeampi löytää...

#7 kirjoitettu 25.08.2008 19:41

har kirjoitti:

Pikku Prinssillä tekojen ja etiikan yhteyttä on vaikeampi löytää...


Onko tämä nyt siis hyvä vai huono juttu?

#8 kirjoitettu 25.08.2008 21:06

Mun äiti luki sitä mulle, kun mä olin pieni. En sitten tiedä symboliigasta, mut ihan jees kirja.

Hyppymiina muokkasi viestiä 21:07 25.08.2008
Emt. mä luen vaan Vonneguttia ja joskus Bukowskia.

#9 kirjoitettu 25.08.2008 22:39

har kirjoitti:
Pikku Prinssi kuuluu niihin varhaisaikuisuuden kasvun kannalta välttämättömiin teoksiin kuten esimerkiksi Hessen Arosusi, Sartren Inho, Bachin Lokki Joonatan, Kahlil Gibranin runot, Camus´n putoaminen ja vaikkapa suurin osa Tove Janssonin teoksista. Mutta siinämielessä hyvä on Pikku Prinssi, että sen voi lukea minkä ikäisenä hyvänsä ja vaikkapa lapsilleen iltasaduksi, kuten minä olen tehnyt muutamaan kertaan.



Huvittavaa et oon lukenu noista melkein kaikki just varhaisaikuisuudessa! Paitsi Camus oli Sivullinen ja en oo lukenu runoja juuri ollenkaan. Stereotyyppinen taian olla.

Pikku Prinssi on kyllä hieno. Parhaimpia juttuja mitä tiiän.

#10 kirjoitettu 25.08.2008 22:47

Minulle luettiin tuota paljon lapsena ja oli kai ensimmäisiä kirjoja juuri siksi mitä itsekin luin.

En kylläkään muista koko kirjasta juuri mitään. Vois kaivaa esiin.

#11 kirjoitettu 25.08.2008 22:58

har kirjoitti:
...Hessen Arosusi...

Tämä on muuten ihan paras kirja.

#12 kirjoitettu 25.08.2008 23:33

MKDELTA kirjoitti:
har kirjoitti:
...Hessen Arosusi...

Tämä on muuten ihan paras kirja.


Lasihelmipeli on ehkä vieläkin parempi.

#13 kirjoitettu 25.08.2008 23:37

NORTON kirjoitti:
Ei oikein iske minulle.


Miksei? Oikeesti kiinnostavaa ois kuulla syitä. Tuntuu että tuo kirja on kuitenkin jollain tavalla universaalisti jo hieno, jotenkin yleisesti mainio. Ei tietenkään kaikki pidä.

#14 kirjoitettu 25.08.2008 23:38

odkid kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
har kirjoitti:
...Hessen Arosusi...

Tämä on muuten ihan paras kirja.


Lasihelmipeli on ehkä vieläkin parempi.

Mää aattelin et pitäis joskus lukea se, mutten oo millään kerenny.

#15 kirjoitettu 25.08.2008 23:47

Eipä ole tullut luettua, mutta aloitusviestissä olevat otteet viakuttavat sellaiselta lässynläältä että huhhuh... uskon vakaasti, että tuon kirjan lukeminen edesauttaa orastavan homoseksuaaliuden heräämistä miespuolisissa lukijoissa.

Ihan serioosisti kuitenkin, hieman väkisinväännetyn oloista metakaunokirjallisuutta. Mutta tosiaan, en ole lukenut. Pitäisi jostain etsiä käsiinsä vaikka otteiden perusteella vaikuttaa toisaalta pirun hauktotuttavalta.

#16 kirjoitettu 26.08.2008 01:02

Haava kirjoitti:
har kirjoitti:

Pikku Prinssillä tekojen ja etiikan yhteyttä on vaikeampi löytää...


Onko tämä nyt siis hyvä vai huono juttu?




No hyvä juttu, jos haluaa kyseiseen teokseen palata uudestaan ja huono jos on vähän aikaa lukea ja haluaisi päästä helpommalla kuten esim. Kauko Röyhkän taiteen kanssa.

#17 kirjoitettu 26.08.2008 03:19

Mä en tiedä tästä kirjasta muuta ku et tytöt tykkää siitä.

#18 kirjoitettu 26.08.2008 12:24

Tourette kirjoitti:
On se varmaan hyvä kirja, mutta sen imago on kärsinyt siitä että jokainen rähmäkäpälä teinityttö jossain vaiheessa kehitystään käy läpi pikkuprinssivaiheen ja niiden poikaystävät joutuvat kuuntelemaan näitä vaaleanpunaisia hattarafilosofioita samalla kun haluttais tehdä jotain ihan muuta


"Sinun ei olisi pitänyt tulla. Tulet surulliseksi. Minä tulen vaikuttamaan kuolleelta, mutta se ei kuitenkaan ole totta... "

(Haavan lainauksista löytyi heti sopiva repla ko. tilanteeseen)

#19 kirjoitettu 26.08.2008 17:13

accent kirjoitti:
Eipä ole tullut luettua, mutta aloitusviestissä olevat otteet viakuttavat sellaiselta lässynläältä että huhhuh... uskon vakaasti, että tuon kirjan lukeminen edesauttaa orastavan homoseksuaaliuden heräämistä miespuolisissa lukijoissa.

Ihan serioosisti kuitenkin, hieman väkisinväännetyn oloista metakaunokirjallisuutta. Mutta tosiaan, en ole lukenut. Pitäisi jostain etsiä käsiinsä vaikka otteiden perusteella vaikuttaa toisaalta pirun hauktotuttavalta.


Wow miten pelottavaa maskuliinista egoilua! Nyt kyl pitää lähteä karkuun enneku lyöt turpaan kaikkia jotka on "vittu homoja ja vittu lukee jotai homoje kirjoj"! Sie oot kyl kova jätkä, pakko myöntää.

#20 kirjoitettu 26.08.2008 19:15

NORTON kirjoitti:


En kyllä osaa oikein sanoa. Se kirja ei vain tunnu minulla missään. Koen sen myös ehkä jotenkin teennäiseksi. Siitä tulee tavallaan se fiilis josta Tourettekin puhui.




Onhan joku The Beatlesin Sgt Peppers Lonely Hearts Clubkin teennäinen ja lapsellinen ja rumuutta ja mystinen tai The Beach Boysien Pet Sounds.

Mutta kokonaisuus ja uskomaton sellainen.

Ehkä pitäisi rohkaistua lukemaan teos jollain muulla kielellä kuin suomeksi.

#21 kirjoitettu 26.08.2008 22:22

NORTON kirjoitti:
har kirjoitti:



Onhan joku The Beatlesin Sgt Peppers Lonely Hearts Clubkin teennäinen ja lapsellinen ja rumuutta ja mystinen tai The Beach Boysien Pet Sounds.




Totta. En ole tähän päivään mennessä oikein löytänyt mitään hyvää syytä siihen, miksi pidän jostain ja jostain taas en pidä. Olisiko koko homma sitten ihan ihmisen perusluonteesta riippuvaista?



Tod.näk.
PP on arrogantti ja ranskalainen. Tökkii.

#22 kirjoitettu 28.08.2008 13:53

NORTON kirjoitti:

Siitä tulee tavallaan se fiilis josta Tourettekin puhui.


Kannttaisi varmaan lukea uudelleen vähän isommalla ajatuksella? Jos olet siis "teinityttö"-tulkinnan asteelle jäänyt?

#23 kirjoitettu 28.08.2008 15:22

odkid kirjoitti:
accent kirjoitti:
Eipä ole tullut luettua, mutta aloitusviestissä olevat otteet viakuttavat sellaiselta lässynläältä että huhhuh... uskon vakaasti, että tuon kirjan lukeminen edesauttaa orastavan homoseksuaaliuden heräämistä miespuolisissa lukijoissa.

Ihan serioosisti kuitenkin, hieman väkisinväännetyn oloista metakaunokirjallisuutta. Mutta tosiaan, en ole lukenut. Pitäisi jostain etsiä käsiinsä vaikka otteiden perusteella vaikuttaa toisaalta pirun hauktotuttavalta.


Wow miten pelottavaa maskuliinista egoilua! Nyt kyl pitää lähteä karkuun enneku lyöt turpaan kaikkia jotka on "vittu homoja ja vittu lukee jotai homoje kirjoj"! Sie oot kyl kova jätkä, pakko myöntää.


Accent onkin mikserin oma alfauros

#24 kirjoitettu 30.08.2008 10:38

Rääväsuu kirjoitti:
accent kirjoitti:


Äsh.. Älkää nyt tekin jääkö "teinityttö"-tulkinnan asteelle heti vaan lukekaa se kirja.

#25 kirjoitettu 30.08.2008 21:40

Haava kirjoitti:
Onko Pikku Prinssi paras koskaan kirjoittettu kirja?

Ei. Paras vaihtuu oman persoonan kehittymisen mukaan, mutta oli toki aikoinaan koskettava. Yksi hyvistä, joo.

Mitä ruusu symboloi kirjassa? Entäs kaivo?


Ruusu merkitsee varmasti jokaiselle erilaisia asioita, ja siinä tavallaan on sen hienous. Itse koen nyt että se kertoi pitkästä parisuhteesta, jossa tuli kriisi tai kaukosuhteen paikka, mutta kuitenkin siinä lopulta löydettiin ymmärrys miksi juuri se suhde on tärkeämpi kuin muut ruusut. Kaivon merkitystä en ole koskaan pohtinut. Koska se on muistaakseni aavikolle piilotettu ja näkymätön, voi se olla joku elämän positiivinen voimavara, jonka ei tiedä vaikuttavan elämäänsä, mutta se kuitenkin mahdollistaa monia juttuja.

Onko Pikku Prinssi surullinen vai iloinen kirja?


Sekä että. Enemmän kuitenkin iloinen.

#26 kirjoitettu 30.08.2008 22:51

Haava kirjoitti:
Onko Pikku Prinssi paras koskaan kirjoittettu kirja?

Mun mielestäni harin mainitsema Arosusi on paras koskaan. Tämä on tosin henkilökohtainen mielipide, koska pidin Arosutta suorastaan riipivän henkilökohtaisena ja niistä muutamista kirjan loppuosion jutuista napsahtaa roimat dystopiapisteet kotiin. PKD:n VALIS on tiukka kakkonen.

Mitä ruusu symboloi kirjassa? Entäs kaivo?
Varmaa ikuista kärsimystä ÄGÄGÄGÄÄÄÄ!!1 *blastbeat*

Onko Pikku Prinssi surullinen vai iloinen kirja?

"luin" sen joskus lapsena enkä silloin käsittänyt ko. kirjaa. ehkä tämä kirja lisäsi kiinnostustani käsittämätöntä kohtaan.

#27 kirjoitettu 31.08.2008 11:50

NORTON kirjoitti:

Meneekö tämä nyt niin, että me ymmärrämme tämän kirjan vasta kun pidämme siitä?


Ei suinkaan. Nuo kommentit vain antavat minusta sellaisen kuvan, että kirjaa ei ole tajuttu pintaa syvemmältä. Kyllä siitä saa olla pitämättä ja saa olla tajuamattakin jos tahtoo.

Ei se edes ole minusta maailman paras kirja, mutta idean tähän ketjuun sain siitä kun taas luin netistä kommentin, että se olisi.

#28 kirjoitettu 31.08.2008 15:35

NORTON kirjoitti:

Jaa. No minä kuulun kyllä siihen porukkaan, joka ei näe myöskään Nalle Puhissa tai Ronja Ryövärintyttäressä mitään syvällistä elämänfilosofiaa. Että siinä mielessä ennakkoasenteeni on ehkä vähän huono tähän keskusteluun.


No siis pikku-prinssiin se nyt kuitenkin on kirjoitettu sisään se elämänfilosofia. Mutta siis äsh.. Pitäisi varmaan kohta itse kirjoittaa oma tulkitani kohta tuosta kirjasta kun jaksaa hetken istua paikallaan.

#29 kirjoitettu 01.09.2008 11:19

Onko Pikku Prinssi surullinen vai iloinen kirja?


Se on surullinen kirja. Hyvin surullinen. Toki se kertoo valaistumisen tuntumuksesta, joka vähän lohduttaa mutta silti se on alusta loppuun hyvin surullinen kirja.

Mitä ruusu symboloi kirjassa?


SPOILERVAROITUS! ÄLÄ LUE TÄSTÄ ETEENPÄIN!

SPOILERVAROITUS! ÄLÄ LUE TÄSTÄ ETEENPÄIN!

SPOILERVAROITUS! ÄLÄ LUE TÄSTÄ ETEENPÄIN!

Ruusuhan on kirjassa syyllistäjän arkkityyppi. Henkilö joka syyllistää jopa sillä, että on uhrautuvinaan ja olevinaan syyllistämättä. Koko kirjahan kietoutuu ruusun ympärille. Ruusu ajaa Pikku Prinssin umpikujaan syyllistävällä käytöksellään ja pakottaa tämän lähtemään luotaan. Tämä ei silti auta. Kunnon syyllistäjän tavoin ruusu varjostaa omalla olemassaolollaan Pikku Prinssiä vaikka tämä ei edes olisi hänen luonaan.

Lopulta tilanne on se, että mikään ei ole Pikku Prinssille rakkaampaa kuin ruusu, mutta toisaalta hän ei kykene elämään ruusin kanssa eikä siitä erossa. Arkkityyppisen syyllistäjän viimeinen tuomio.

Itse kysymykseen. Mitä ruusu sumboloi? Sen on väitetty symboloivan joko vaimoa tai äitiä. Kirjoittaja on luultavimmkin kirjoittanut ruusun vaimostaan, mutta todellisuudessa kuvaa äitiään. No joo.. Oli kirjoittaja kirjoittanut ruusun kummasta tahansa, niin tosielämän vastaavuuksia lukija voi löytää kummasta tahansa. Ehkä kuitenkin kaikkein vahvimmin syyllitävästä äidistä, sillä niin tolaalisen läpitunkeva tuo kuvaus kirjassa on.

Entäs kaivo?


Kaivo on se pieni toivon kipinä elämässä. Valo tunnelin päässä. Joku kutsuu sitä jumalasksi ja toinen vaikka miksi. Lopulta se on kuitenkin yhdentekevää. Kirjassahan tuo valo ei kuitenkaan riittänyt. Ei kirjoittajalla eikä tämän lapsuusajan alter-egolle Pikku Prinssille.

Onko Pikku Prinssi paras koskaan kirjoittettu kirja?


Ei ole. On se hyvä, mutta ei paras missään nimessä.


"Mutta se tulee olemaan kuin hylätty vanha kuori. Ei vanhoissa kuorissa ole mitään murheellista." - Pikku Prinssi


Tässä Pikku Prinssi yrittää lohduttaa itseään tukahduttamisen filosofialla. Filosofialla jonka hän on kehittänyt ruusun aiheuttamaa traumaa vastaan. Valitettevasti se filosofia tarjosi vain lopulta lohdutuksen kuolemasta, eikä iloa elämästä.

"Maan ihmiset, pikku prinssi sanoi, kasvattavat jopa viittä tuhatta ruusua yhdessä kukkatarhassa… eivät kuitenkaan löydä mitä etsivät… - Eivät löydä, vastasin.


Hassua. Ei löydä Pikku Prinssikään. Paitsi sen lohdutuksen kuolemasta, mutta ei iloa elämästä. Taantuneena lapsen tasolle, koska ei syyllisyyden tukahduttavan voiman takia koskaan voinut kasvaa aikuiseksi.

Ja pikku prinssi lisäsi: Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä." - Antoine de Saint Exupéry


Tässä pikku prinssi on oikeassa. Vain sydämellä näkee hyvin. Valitettavasti sillä voi silti nähdä myös väärin. Vaikka se on ainao asia millä voi todella nähdä hyvin, eise tarkoita etteikö sillä voisi nähdä väärin. Tässä on juuri koko tämän kirjan tragedia.

"Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille.

Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni." - Pikku Prinssi


Tässä näkyy kaikessa kauheudessaan Ruusun syyllistämisen tragedia. Pikku Prinssi on täysin riippuvainen olennosta jonka kanssa tai jota ilman hän ei kykene elämään. Täten hän jakaa Antoine de Saint Exupéryn alter-egona tämän oman kohtalonsa.

- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksin kertainen: Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.

- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni... pikku prinssi toisteli paremmin muistaakseen.

- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä unohda sitä. Sinun on aina vastattava siitä, minkä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi...

- Olen vastuussa ruusustani... pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen."


Lopulta Pikku Prinssi tajuaa, että ei voi koskaan irtautua Ruusun (Antoine de Saint Exupéry äidin) syyllisyyden taakasta, koska rakastaa tätä kuten lapset aina rakastavat äitejään. Etenkin syyllistäviä äitejään. Se on rakkaus, jonka voi kyllä kiistää, mutta josta ei pääse siitä huolimatta eroon.