Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.08.2008 19:52

Lapsena oli Nuuskamuikkunen (luonnonläheinen, rauhallinen luonne, halu matkustella) mut ei nykyään mun mielestä oo mitään ellei sitten jotain alitajuisia vaikutteita.

#3 kirjoitettu 03.08.2008 20:17

Olen fiktiivinen hahmo joka yrittää keksiä itselleen ei-fiktiivisiä roolimalleja.

#4 kirjoitettu 03.08.2008 20:39

Sunt1o kirjoitti:
Mie aina aattelen et mitä Jouni Hynyne tekis täs tilantees.


Minäki ajattelen! Vaikka kotiteollisuuden uusimmat albumit ei oo niikää hyviä ni ei se mitää. Joukka on kova jätkä! joukka on kanssamme!

#5 kirjoitettu 03.08.2008 20:40

Skeletor.

#6 kirjoitettu 03.08.2008 20:45

accent kirjoitti:
Lapsena oli Nuuskamuikkunen (luonnonläheinen, rauhallinen luonne, halu matkustella) mut ei nykyään mun mielestä oo mitään ellei sitten jotain alitajuisia vaikutteita.




Tämä on kyllä oikeasti aika paha..., että toinen etelä-savolainen mikseriläinen jakaa tämän Nuuskamuikkus-perversion...

Kevätlaulu Tove Janssonin kauneimmasta kirjasta.

Tämä ei ole mikään mainos, piisi on vuosikymmeniä vanha ja osoittaa että Muikkusen fanituksessa olen ollut tosissani.... joskus.

#7 kirjoitettu 03.08.2008 20:53

-Gordon Freeman; Mies jonka ei tarvitse puhua sanaakaan pelastaakseen maailman.

-Duke Nukem; Mies jonka ei tarvitse pitää turpaansa kiinni pelastaakseen maailman.

#8 kirjoitettu 03.08.2008 21:00

Disintegr8 kirjoitti:
-Gordon Freeman; Mies jonka ei tarvitse puhua sanaakaan pelastaakseen maailman.



Gordon Freeman in the flessh! Or rather, in the hazard suit. I took the liberty of relieving you of your weapons - most of them were government property

#9 kirjoitettu 03.08.2008 22:00

En ota, ihan riittävästi hommaa tietää kuka olen, muutenkin. Helpompaa olla omana itsenään, ottakoot muut sitten roolimallia minusta, jos siltä tuntuu että elämästä puuttuu jotain.

Vaihtoehto sekin.

#10 kirjoitettu 03.08.2008 22:13

quafka kirjoitti:

Mutta vastatakseni ketjuun rehellisesti: ei kukaan. En idolisoi ketään, fiktiivistä tai todellista henkilöä. Saatan kyllä ihailla yksittäisiä tekoja yms., mutta jostain syystä en ole ikinä todella fanittanut ketään.


Sama. Mistäköhän tämä johtuu?

#11 kirjoitettu 03.08.2008 22:19

Goatsemencommando kirjoitti:
Skeletor.

#12 kirjoitettu 04.08.2008 00:17

quafka kirjoitti:
Idolini on tietenkin ideaali-minäkuvani, joka on fantasiahahmo puhtaimmillaan.

En minä idolia kysynyt... miten sinä tuosta aloitusviestistä sellaista luit, en käsitä
Ketjun pointti on ottaa selville, kuinka moni omaksuu piirteitä ja ominaisuuksia fiktiivisistä hahmoista... onhan jo pitkään puhuttu siitä kuinka nykyisin lapsia kasvattaa viihde eikä vanhemmat, niin halusin nähdä onko mikseriläisten joukossa sellaisia joiden roolimallit tulevat fiktiivisestä viihteestä.

Itse saan jostain syystä kiksejä fiktion tuomisesta todellisuuteen ja tapaan tarkoituksella sisäistää suosikkihahmojeni ominaisuuksia. Tässäpä muutamia...

Odo (Star Trek), Data (Star Trek), Seven of Nine (Star Trek), Lennier (Babylon 5): asenteet, puhetyyli, käyttäytyminen, tapa käsitellä asioita

Kreia (Star Wars), G'Kar (Babylon 5), Picard (Star Trek): moraali, filosofia

Brian Kinney (Queer as Folk US): käyttäytyminen, suhtautuminen ihmisiin, työmoraali, elämänasenteet

Neo (The Matrix): etunimi

neokoo harkitsi sanavalintojaan 02:01 04.08.2008

#13 kirjoitettu 04.08.2008 00:26

JM joskus otan maalia hänestä. Yleensä päätyy huonosti.

#14 kirjoitettu 04.08.2008 00:44

impronen kirjoitti:
accent kirjoitti:
Gordon Freeman in the flessh! Or rather, in the hazard suit. I took the liberty of relieving you of your weapons - most of them were government property


Ehdottomasti mielenkiintoisin ja parhaiten kirjoitettu hahmo, joka esiintyy pelkästään pelissä.


Gordon vai G-Man? (Ilmeisesti G-Man kun se jopa puhuu jotakin?)

#15 kirjoitettu 04.08.2008 00:51

Jaa niin, Minsc Baldur's Gate(i)sta on myös aika esimerkillinen hahmo. Kyllä sitä voi taistella hyvän puolesta ja olla kova jätkä vaikka uskookin avaruushamstereihin. GO FOR THE EYES BOO!

#16 kirjoitettu 04.08.2008 06:42

Disintegr8 kirjoitti:
Jaa niin, Minsc Baldur's Gate(i)sta on myös aika esimerkillinen hahmo. Kyllä sitä voi taistella hyvän puolesta ja olla kova jätkä vaikka uskookin avaruushamstereihin. GO FOR THE EYES BOO!

Minsc
THE BARS! THEY BEND AND TWIST WITH MY BERZERKER STRENGHT!

#17 kirjoitettu 04.08.2008 09:23

neokoo kirjoitti:

Odo (Star Trek), Data (Star Trek), Seven of Nine (Star Trek), Lennier (Babylon 5): asenteet, puhetyyli, käyttäytyminen, tapa käsitellä asioita

Kreia (Star Wars), G'Kar (Babylon 5), Picard (Star Trek): moraali, filosofia

Brian Kinney (Queer as Folk US): käyttäytyminen, suhtautuminen ihmisiin, työmoraali, elämänasenteet

Neo (The Matrix): etunimi


Aika pelottavaa kyllä, että noinkin epätodellisia ja inhimillisyys huomioon ottaen "huonsoti käsikirjoitettuja" hahmoja idolisoit. Tuossa aika pitkälti toteutuu kyllä se fiktiivisten hahmojen kritiikki jota joskus kuulee.

Monet noista hahmoista ovat sellaisia epätodellisia ihannekuvia joita ei kuitenkaan tosimaailmasta löydy eikä tule löytymään. Pyrkiminen sellaiseen kuullostaa kyllä aika pelottavalta.

#18 kirjoitettu 04.08.2008 10:56

Crono

#19 kirjoitettu 04.08.2008 11:32

Haava kirjoitti:
Aika pelottavaa kyllä, että noinkin epätodellisia ja inhimillisyys huomioon ottaen "huonsoti käsikirjoitettuja" hahmoja idolisoit.

En minä niitä idolisoi (sikäli kun idolisointi-sanan merkityksen ymmärrän) enkä tietenkään kokonaan yritä emuloida. Yleensä se menee niin, että ne piirteet ja ideat joita noista hahmoista omaksun ovat minussa jo valmiiksi muodossa tai toisessa. Hahmon mallin seuraaminen käytännöllisyyden rajoissa auttaa suuntaamaan niitä.

Toinen tapaus on se, kun hahmon kautta välittyy jokin idea, filosofinen näkemys tms, joka saa pohdiskelemaan asioita. Joskus sitä huomaa olevansa samaa mieltä niiden ajatusten kanssa jotka kirjoittaja on hahmon kautta välittänyt.

Monet noista hahmoista ovat sellaisia epätodellisia ihannekuvia joita ei kuitenkaan tosimaailmasta löydy eikä tule löytymään.
Ihmisethän tapaavat joka tapauksessa muodostaa epärealistisia ihannekuvia seurattavakseen. Mitä pahaa siinä on, jos se ihannekuva on jonkun toisen muotoilema?

Esimerkkinä vaikka Picard, josta suurimman osan ajasta huokuu mm. suvaitsevaisuus, päättäväisyys ja oikeudenmukaisuus. Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos mielikuva Picardin esimerkin seuraamisesta auttaa sisäistämään noita ominaisuuksia. Sikäli kun minulla on kokemusta, kyseinen hahmo on noiden ominaisuuksien osalta parempi roolimalli kuin monet tosielämän vanhemmat.

Ja muutenkin, eikös fiktiiviset hahmot ole vain kokoelma tosimaailman ihmisten ajatuksia ja ominaisuuksia, jotka on kärjistetty draaman aikaansaamiseksi? Jos osaa nähdä sen draaman läpi, niin eikö ne hahmot ole silloin ihan yhtä päteviä roolimalleja kuin todelliset ihmiset?

#20 kirjoitettu 04.08.2008 12:19

neokoo kirjoitti:

En minä niitä idolisoi (sikäli kun idolisointi-sanan merkityksen ymmärrän) enkä tietenkään kokonaan yritä emuloida. Yleensä se menee niin, että ne piirteet ja ideat joita noista hahmoista omaksun ovat minussa jo valmiiksi muodossa tai toisessa. Hahmon mallin seuraaminen käytännöllisyyden rajoissa auttaa suuntaamaan niitä.


Näin minä toki oletin.

Toinen tapaus on se, kun hahmon kautta välittyy jokin idea, filosofinen näkemys tms, joka saa pohdiskelemaan asioita. Joskus sitä huomaa olevansa samaa mieltä niiden ajatusten kanssa jotka kirjoittaja on hahmon kautta välittänyt.


Tämähän on taas ihan normaalia fikstiivisen draamanj seurantaa ihan riippumatta siitä idolisoiko hahmoa vaiko ei.

Ihmisethän tapaavat joka tapauksessa muodostaa epärealistisia ihannekuvia seurattavakseen. Mitä pahaa siinä on, jos se ihannekuva on jonkun toisen muotoilema?


Sillä ei ole minsuta mitään eroa. Ainoa kiintoisa asia on se miten realistinen se ihannekuva on. Jos se on kovinkin epärelistinen, niin pitkällä aikavälillä on tiedossa enemmän tai vähemmän ongelmia.

Esimerkkinä vaikka Picard, josta suurimman osan ajasta huokuu mm. suvaitsevaisuus, päättäväisyys ja oikeudenmukaisuus. Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos mielikuva Picardin esimerkin seuraamisesta auttaa sisäistämään noita ominaisuuksia. Sikäli kun minulla on kokemusta, kyseinen hahmo on noiden ominaisuuksien osalta parempi roolimalli kuin monet tosielämän vanhemmat.


Parhaassa tapauksessa se menee juuri noin. Niin kauan kun muistetaan Picardin olevan epätodellinen ja keinotekoinen hahmo jossa on ihmisyyttä vain joku 20% 100% sijaan, niin hommassa ei ole mitään ongelmaa. Monissa noissa muissa luettelemissa hahmoissasi tosin sitä inhimillisyyttä oli vieläkin vähemmän.

Ja muutenkin, eikös fiktiiviset hahmot ole vain kokoelma tosimaailman ihmisten ajatuksia ja ominaisuuksia, jotka on kärjistetty draaman aikaansaamiseksi? Jos osaa nähdä sen draaman läpi, niin eikö ne hahmot ole silloin ihan yhtä päteviä roolimalleja kuin todelliset ihmiset?


JOS osaa nähdä sen draaman läpi, niin kyllä. Ongelma vain on, että monet ihamnnekuvat vaikuttavat tunnetasolla minäkuvamme vaikka järkitasolla teoreettisesti kysyttäessä tajuaisimmekin, että kyseessä ovat fikstiiviset ja epäinhimilliset henkilöt. En oikein usko että kukaan osaa oikeasti nähdä sen draaman läpi. En minä etkä sinä.

Itseäni sinällää ovat aina kiinnostaneet todelliset henkilöt ja läpensä tuo kirjoittamasi idolilista oli minusta täynnä täysin typerä hahmoja juuri epätodellisuutensa takia. Minusta JUURI se inhimillisyys on kiintoisaa. Vaikka sitten se kuinka sitä inhimillisyyttä pyritään välttelemään, kuten sinä ymmärtääkseni (tämä arvaus ei toki perustu edes tähän ketjuun mitenkään) teet.

No joo.. G'Kar ja Data ovat hyviä hamoja kyllä. Data lähinnä siksi, että se ei edes ole inhimillinen, joten silti ei edes odota moista. Topsin siinäkin hahmossa on käsikirjoituksellisia mokia tavattomasti, koska siihen hahmoon on selvästi ahdettu useampi hahmo (mahdollisesti myös eri käsikirjoittajien takia) ja ne useammat käsitykset eivät aina ole yhteensopivia. G'Kar taas on ihan oma tapauksensa, johon syventyminen olisikin pidempi juttu.

#21 kirjoitettu 04.08.2008 12:41

neokoo kirjoitti:
Otatko arkielämääsi mallia kirjojen, sarjojen, elokuvien, näytelmien ja pelien hahmoista? Mukaan luetaan myös rakennetun imagon omaavat julkkikset, kuten poptähdet yms.

Jos otat, niin mistä hahmoista ja mitä ominaisuuksia/piirteitä? Linkitä hahmoprofiili jos mahdollista.

neokoo korjaili viestiä 19:50 03.08.2008


Optimus Prime on kova. Ja onhan noit oppi-isiä miulla. quafka oli miust oikeessa siinä et ne ketkä ei tarvii noita idoleita osaa ajatella ite. Tai sit nuo tyypit ei vaan myönnä fanittavansa.

#22 kirjoitettu 04.08.2008 12:48

Ainoat vaikutteet, joita olen huomannut itseeni kiskovani, liittyvät vaatteisiin, kampauksiin ja huulipunan sävyyn.

Ihminen, joka pakenee itseään idolien persoonallisuuksista omaksuttujen piirteiden avulla luodun naamion taakse, on heikko ja ihmisenä keskeneräinen.

#23 kirjoitettu 04.08.2008 12:48

har kirjoitti:

Kevätlaulu Tove Janssonin kauneimmasta kirjasta.


Eihän kevätlaulu ollut "Muumipappa ja meri" kirjassa? Se on KAUNIS kirja jos joku. Voisipa sitä kutsua jopa kauneuden määritelmäksi. Vähän kuin sitä sinisen tummaa hetkeä kun aurinko on jo laskenut.

#24 kirjoitettu 04.08.2008 12:49

HW kirjoitti:

Ihminen, joka pakenee itseään idolien persoonallisuuksista omaksuttujen piirteiden avulla luodun naamion taakse, on heikko ja ihmisenä keskeneräinen.


Entäs jos on heikko ja kenskeneräinen kuten vaikkapa minä, mutta ei pakene itseään idolien persoonallisuuksista omaksuttujen piirteiden avulla luodun naamion taakse, niin mitä se tarkoittaa.

Hmm... Kuinkahan heikko ja kenskeneräinen ihmisen pitää olla, että ei pidä itseään heikkona ja keskeneräisenä?

#25 kirjoitettu 04.08.2008 14:13

Homer Simpson. Äärimmäisen huono roolimalli toki monessakin mielessä mutta haluaisin toisinaan osata suhtautua asioihin samanlaisella ääripositiivisella eisenniinväliä -asenteella.

#26 kirjoitettu 04.08.2008 14:19

Thjaa...

Eipä tuota taida nykyaikana ainakaan tiedostaen mitään roolimallia olevan.

Pikkumuksuna tosin mutsi teki mulle semmosen mustan puvun ja sitten kiskoin jalkaan mustat saapikkaat ja päähän kommandopipon. Tämän jälkeen loikin pitkin metsiä ja kiviä joku karahka kädessä ja olin Last Ninja!

Kenties liikaa kuusnepaa tuohon aikaan?

#27 kirjoitettu 04.08.2008 18:13

Haava kirjoitti:
har kirjoitti:

Kevätlaulu Tove Janssonin kauneimmasta kirjasta.


Eihän kevätlaulu ollut "Muumipappa ja meri" kirjassa? Se on KAUNIS kirja jos joku. Voisipa sitä kutsua jopa kauneuden määritelmäksi. Vähän kuin sitä sinisen tummaa hetkeä kun aurinko on jo laskenut.

On se ahdistava kanssa.

#28 kirjoitettu 04.08.2008 18:45

Sunt1o kirjoitti:
Mitä mieltä olet sitten piirteiden omaksumista vanhemmilta? Heikkoutta sekin?


Jos lähdetään tietoisesti muuttamaan omaa persoonaa, niin tavallaan kyse on aina tietynasteisesta heikkoudesta. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan, toki, mutta se, että omaa itseään koettaa väkisin muuttaa, kertoo minusta lähinnä siitä että luonteenlujuus ei riitä omien piirteiden kohtaamiseen.

#29 kirjoitettu 04.08.2008 19:08

Hyppymiina kirjoitti:

On se ahdistava kanssa.


Voi sen niinkin toki nähdä. Minä näen sen enemmänkin sellaisena kasvuna ja itsensä kohtaamisena sen kirjan. ENemmänkin kuin ahdistavana. Toisaalta se muumimamman hahmo siinä on vähän ehkä ahdistavakin.

Hieno kirja.

#30 kirjoitettu 05.08.2008 01:13

Sunt1o kirjoitti:
juttuja Pannaan nyt sitten sitä pilkkua.

Rohkenen ottaa käsiteltäväksi oman esimerkkini joka on suora johdannainen esittämästäsi skenaariosta.

Pekka on viettänyt nuoruutensa varastelemalla muiden omaisuutta, mutta eräänä kauniina päivänä hän päättää muuttua äitinsä kaltaiseksi lainkuuliaiseksi kansalaiseksi. Hän kieltää oman itsensä ja omaksuu äitinsä piirteet.

Pekasta tulee hyvä ihminen, mutta onko muutos vilpitön? Onko se lähtöisin omasta itsestä vai vain halusta miellyttää muita?

Hyvin usein ns. pakotetun persoonallisuuden muuttamisen takana on mukautumisen halu, tahto olla hyväksytty, sopeutuva ja kaikkien muiden kaltainen. Minusta mihin tahansa muutokseen johtavana voimana pitäisi olla oman itsensä hyväksyminen.

Pekan kuuluisi siis ensin katsoa itseensä, nähdä negatiiviset ominaisuutensa ja muuttaa tapansa, ei vain omaksua äitinsä persoonallisuutta.

Sitä miä lähinnä ajoin takaa. Jos omaksuu sokeasti ominaisuuksia idolisoimiltaan henkilöiltä, olivat ne sitten kuvitteellisia tai eivät, on vaarana se, että pettää itseään. Heikko ihminen piilottaa itsensä, muuttaa itseään muita miellyttääkseen, pukee kasvoilleen toisten piirteet jotta hänen omaa persoonaansa ei tuomittaisi.


Sunt1o kirjoitti:
Loppupeleissä kaikki on heikkoja.


Oman heikkouden myöntäminen on suurin vahvuus jonka elämässä voi saavuttaa.

#31 kirjoitettu 05.08.2008 09:21

HW kirjoitti:

Oman heikkouden myöntäminen on suurin vahvuus jonka elämässä voi saavuttaa.


Jeps. Ei mitenkään ylimaallisen vahvaa, mutta silti vahvinta mitä on.

#32 kirjoitettu 05.08.2008 10:58

Haava kirjoitti:
Monissa noissa muissa luettelemissa hahmoissasi tosin sitä inhimillisyyttä oli vieläkin vähemmän.

Siksi niistä pidänkin.

JOS osaa nähdä sen draaman läpi, niin kyllä. Ongelma vain on, että monet ihamnnekuvat vaikuttavat tunnetasolla minäkuvamme vaikka järkitasolla teoreettisesti kysyttäessä tajuaisimmekin, että kyseessä ovat fikstiiviset ja epäinhimilliset henkilöt.

Se tunnetason vaikutus on minusta parhaimpia puolia niissä ihannekuvissa. Kyllä sitä lähes poikkeuksetta osaa erottaa ihannekuva siitä mikä itselle on realistista, etenkin skifissä.

Noista antamistani esimerkeistä ainoa mistä en ole täysin varma on se, onko Brian Kinneyn hahmo vaikuttanut aikoinaan liikaa opiskeluvalintoihini sekä viimeisimmän tietokoneeni merkkiin.

En oikein usko että kukaan osaa oikeasti nähdä sen draaman läpi. En minä etkä sinä.

Ei kenties täysin, mutta kyllä ne draamalliset kärjistykset, yksinkertaistukset ym. yleensä huomaa. Tarkoitan siis "tuo ei kyllä tosimaailmassa noin olisi/toimisi/meinisi", "toi tekee/sanoo noin vain siksi, että muilla hahmoilla olisi syy reagoida" yms. reaktioita.

Itseäni sinällää ovat aina kiinnostaneet todelliset henkilöt ja läpensä tuo kirjoittamasi idolilista oli minusta täynnä täysin typerä hahmoja juuri epätodellisuutensa takia.

Minusta taas se on niissä parasta. Ne hahmot ovat vapaita meidän maailman rajoitteista... joskin niillä on tietysti omat ärsyttävät rajoitteensa, muutenhan olisivat tylsiä hahmoja.

Minusta JUURI se inhimillisyys on kiintoisaa. Vaikka sitten se kuinka sitä inhimillisyyttä pyritään välttelemään, kuten sinä ymmärtääkseni (tämä arvaus ei toki perustu edes tähän ketjuun mitenkään) teet.

Joo. Minulla on kyllä jokin inho inhimillisyyttä kohtaan. Lienee mm. misantropian ajama vastareaktio sekä omalle että muiden epätäydellisyydelle sekä yritys erottua joukosta... kumpikin noista lienee varsin inhimillistä.

Veikkaisin että syynsä on myös niissä fiktiivisissä yli-ihmisissä joille olen pienestä asti altistunut. Minusta on kivaa testailla, kuinka pitkälle sellaiseksi voi ryhtyä todellisuudessa ja myös se, voiko itsestään välittää muille sellaisen yli-ihmisen imagon. Tähän mennessä olen saanut selville, että jälkimmäinen noista on paljon realistisempaa kuin ensimmäinen.

No joo.. G'Kar ja Data ovat hyviä hamoja kyllä. Data lähinnä siksi, että se ei edes ole inhimillinen, joten silti ei edes odota moista. Topsin siinäkin hahmossa on käsikirjoituksellisia mokia tavattomasti, koska siihen hahmoon on selvästi ahdettu useampi hahmo (mahdollisesti myös eri käsikirjoittajien takia) ja ne useammat käsitykset eivät aina ole yhteensopivia.

Olen tuota myös huomannut. En tosin tarpeeksi hyvin osanne vielä käsikirjoitusmokia nähdä, mutta aina välillä se hahmo on pistetty tuntemaan ja tekemään sellaista mikä vähentää sen uskottavuutta androidina.

G'Kar taas on ihan oma tapauksensa, johon syventyminen olisikin pidempi juttu.

Joo... kaikista B5:n hahmoista se käy läpi suurimman muutoksen sarjan aikana. Juuri ne muutoksen aikaiset ja jälkeiset piirteet minua kiinnostavat siinä, se alkupuolen kiihkoilu taas ei juurikaan.

neokoo tarkensi sanomisiaan 11:06 05.08.2008

#33 kirjoitettu 05.08.2008 11:13

neokoo kirjoitti:

Siksi niistä pidänkin.


Tuosta listasta voi kyllä jo arvata sen. Sitä juuri vähän siis pelkäilinkin.

Se tunnetason vaikutus on minusta parhaimpia puolia niissä ihannekuvissa. Kyllä sitä lähes poikkeuksetta osaa erottaa ihannekuva siitä mikä itselle on realistista, etenkin skifissä.


Se on myös se vaarallisin puoli se tunnetason vaikitus. Luo itselleen kuvaa ihmisyydestä joka ei ole ralistista. Järkitason erottaminen on sitten toki toivottavaa, mutta ei poista tuopta ongelmaa.

Noista antamistani esimerkeistä ainoa mistä en ole täysin varma on se, onko Brian Kinneyn hahmo vaikuttanut aikoinaan liikaa opiskeluvalintoihini sekä viimeisimmän tietokoneeni merkkiin.


Sitä hahmoa en tunne yhtään. Enkä sarjaa.

Ei kenties täysin, mutta kyllä ne draamalliset kärjistykset, yksinkertaistukset ym. yleensä huomaa. Tarkoitan siis "tuo ei kyllä tosimaailmassa noin olisi/toimisi/meinisi", "toi tekee/sanoo noin vain siksi, että muilla hahmoilla olisi syy reagoida" yms. reaktioita.


Sinä näet selvästi ihmisyyden liikaa "reagointina", tekoina ja valintoina. Johtuisikohan se juuri tuosta hamojen vaikutuksesta?

Minusta taas se on niissä parasta. Ne hahmot ovat vapaita meidän maailman rajoitteista... joskin niillä on tietysti omat ärsyttävät rajoitteensa, muutenhan olisivat tylsiä hahmoja.


Eivät ne maailman rajoitteista ole vapaita. Ihmisyyden "rajoitteista" ehkä. Sinällään jossain Datan hahmossa se on kyllä kiinnostavaa ja se toimii hienona peilinä siihen ihmisyyteen sitä kautta. Siis parhaimmillaan. Eli noin 10% datan jutuissa.

Joo. Minulla on kyllä jokin inho inhimillisyyttä kohtaan. Lienee mm. misantropian ajama vastareaktio sekä omalle että muiden epätäydellisyydelle sekä yritys erottua joukosta... kumpikin noista lienee varsin inhimillistä.


Niin. Itse pelkään että kohdallasi on pahaksi ruokkia tuota ilman muuta inhimillistä ongelmaa.

Inhimillisyyteensa kanssa on parempi tulla sinuksi ja nauttia siitä kuin yrittää pakoilla sitä. Se on sinua ja siitä voi myös nauttia. Se epätäydellisyys joka sinussa asustaa oikeasti tekee sinut.

Veikkaisin että syynsä on myös niissä fiktiivisissä yli-ihmisissä joille olen pienestä asti altistunut. Minusta on kivaa testailla, kuinka pitkälle sellaiseksi voi ryhtyä todellisuudessa ja myös se, voiko itsestään välittää muille sellaisen yli-ihmisen imagon. Tähän mennessä olen saanut selville, että jälkimmäinen noista on paljon realistisempaa kuin ensimmäinen.


Hyvä, että ainakin tiedostat sen. Vaarallista leikkiä sanoisin. Ei se saastuta meitä mikä tulee korvista sisään vaan se mikä tulee suusta ulos.

Olen tuota myös huomannut. En tosin tarpeeksi hyvin osanne vielä käsikirjoitusmokia nähdä, mutta aina välillä se hahmo on pistetty tuntemaan ja tekemään sellaista mikä vähentää sen uskottavuutta androidina.


Perin ärsyttävää joka kerta. Selvää ymmärtämättömyyttä ihmistunteisiin siinä käsikirjoituksessa usein mikä syö kyllä omaa katselinautintoani välillä paljonkin.

Joo... kaikista B5:n hahmoista se käy läpi suurimman muutoksen sarjan aikana. Juuri ne muutoksen aikaiset ja jälkeiset piirteet minua kiinnostavat siinä, se alkupuolen kiihkoilu taas ei ollenkaan.


Se muutos siinä on itseasiassa kiintoisinta. Siis se mikä muuttuu ja mikä ei.

#34 kirjoitettu 05.08.2008 17:38

Haava kirjoitti:
har kirjoitti:

Kevätlaulu Tove Janssonin kauneimmasta kirjasta.


Eihän kevätlaulu ollut "Muumipappa ja meri" kirjassa? Se on KAUNIS kirja jos joku. Voisipa sitä kutsua jopa kauneuden määritelmäksi. Vähän kuin sitä sinisen tummaa hetkeä kun aurinko on jo laskenut.




Novellikokoelma Näkymätön Lapsi. Olikohan eka novelli. Kertoo nimenomaan idoleista ja niiden liiasta ihailusta.
Siinä metsässäkulkemisen ohessa.

#35 kirjoitettu 05.08.2008 17:43

eR3o kirjoitti:
D-Beat kirjoitti:

Pikkumuksuna tosin mutsi teki mulle semmosen mustan puvun ja sitten kiskoin jalkaan mustat saapikkaat ja päähän kommandopipon. Tämän jälkeen loikin pitkin metsiä ja kiviä joku karahka kädessä ja olin Last Ninja!

Kenties liikaa kuusnepaa tuohon aikaan?


Ei. Jos et olisi lähtenyt loikkimaan sinne metsään niin sitten voisi sanoa että liikaa.


Hyvä pointti.

#36 kirjoitettu 06.08.2008 15:17

Endorpheeny kirjoitti:

Mitä muuta on ihmisyys?


Ai kuin tietoisia ja pohdittuja valintoja. Sanosiinko, että suurimmaksi osaksi kaikkea muuta.

Noin niin kuin pohjimmiltaan?
Onko ihminen muuta kuin ärsykkeisiin reagoiva kone?

Siis niinQ mielestäsi?


Ei, mutta tietoiset valinnat ovat hyvin pieni osa sitä juttua. Suurin osa valinnoista tehdään a) tiedostaen, mutta eri syystä kuin itse ajatteli b) tiedostamattomasti.

#37 kirjoitettu 08.08.2008 01:09

Haava kirjoitti:
Se on myös se vaarallisin puoli se tunnetason vaikitus. Luo itselleen kuvaa ihmisyydestä joka ei ole ralistista. Järkitason erottaminen on sitten toki toivottavaa, mutta ei poista tuopta ongelmaa.

Pitää pohdiskella tuota ja tutkailla tarkemmin miten se tunnetason vaikutus käytännössä ilmenee. Jos ei muuta niin ainakin tuo fiktion ja todellisuuden sekoittamisyritykseni on mielenkiintoista testiä.

Sitä hahmoa en tunne yhtään. Enkä sarjaa.

Suosittelen tutustumaan ainakin muutaman jakson osalta USA-versioon Queer as Folkista. Värikkäintä ihmissuhdedraamaa mitä olen tähän mennessä nähnyt, vaikka perustuukin aika stereotyyppisille hahmoille.

Sinä näet selvästi ihmisyyden liikaa "reagointina", tekoina ja valintoina.

En niinkään. Minusta ihmisyyteen kuuluu myös noiden reaktioiden, tekojen ja valintojen takana olevat asiat, oli sitten tunnetta, vaistoa tai jotain muuta mistä en vielä ole selvillä. Sinänsä pakko tarkentaa, etten täysin tiedä mitä ihmisyys kokonaisuudessaan on... en usko että edes kuolinvuoteella tulen tietämään, kun ei yhden elämän aikana ehdi täysipainoisesti kokea kuin yhden version ihmisyydestä. Sano toki jos olen sinusta metsässä tuon ajatuksen tai ihmisyys-sanan merkityksen kanssa.

Eivät ne maailman rajoitteista ole vapaita. Ihmisyyden "rajoitteista" ehkä.

Kyllähän ne nyt kirjaimellisesti ovat tämän maailmankin rajoitteista vapaita monella tasolla. Siis jos ihan arkielämää nyky-yhteiskunnissa ajatellaan. Tämä puolestaan vapauttaa ne hahmot olemaan erilaisia kuin mitä nykyihminen voisi tosimaailmassa olla.

Se mikä minua kiinnostaa on ne piirteet, jotka ovat juuri niin lähellä todellisuutta että saattaisivat toimia siinä.

Niin. Itse pelkään että kohdallasi on pahaksi ruokkia tuota ilman muuta inhimillistä ongelmaa.

Tarkenna, mitä meinaat tuolla muulla inhimillisellä ongelmalla?

Inhimillisyyteensa kanssa on parempi tulla sinuksi ja nauttia siitä kuin yrittää pakoilla sitä. Se on sinua ja siitä voi myös nauttia. Se epätäydellisyys joka sinussa asustaa oikeasti tekee sinut.

Joo, mutta jos ei epätäydellisyyksiksi itsessään kokemiaan asioita yritä hallita niin ei kyllä hyödynnä ihmisenä oloa kunnolla. Tuota mieltä ainakin tällä hetkellä olen.

Siinä on kyllä sekin seikka, että tapaan viedä äärimmäisyyksiin kaikkea mitä teen, jolloin myös pyrkimys itsehallintaan yltyy inhimillisyyden inhoksi. En kyllä voi olla hymähtelemättä aina kun pohdiskelen sitä, koska äärimmäisyyksiin meno on yksi niitä inhimillisiä asioita joita minun pitäisi oppia hallitsemaan... mutta toisaalta se ylilyöntitaipumuskin on mahdollistanut monia asioita joihin en muuten olisi pystynyt, silloin kun se on tullut suunnattua oikein. Siksi en sitä aina rajoitakaan. Lienee esimerkki siitä mitä tarkoitat inhimillisyytensä kanssa sinuksi tulemisesta?

Hyvä, että ainakin tiedostat sen. Vaarallista leikkiä sanoisin. Ei se saastuta meitä mikä tulee korvista sisään vaan se mikä tulee suusta ulos.

Meinannet yli-ihmisen imagon rakentamisen kokeilemista sillä sananlaskumaisella lauseella?

Se muutos siinä on itseasiassa kiintoisinta. Siis se mikä muuttuu ja mikä ei.

Pitääpä kiinnittää tuohon enemmän huomiota seuraavalla katselukerralla.

#38 kirjoitettu 11.08.2008 08:48

neokoo kirjoitti:

Sinänsä pakko tarkentaa, etten täysin tiedä mitä ihmisyys kokonaisuudessaan on...


Jeps. Mahdotontahan se on TÄYSIN tietää mitään. Mikä ei toki tarkoita etteikö voisi ymmärtää enemmän tai vähemmän.

Sano toki jos olen sinusta metsässä tuon ajatuksen tai ihmisyys-sanan merkityksen kanssa.


Et toki, mutta jotenkin tuntuu että sinulla on vähän sellainen illuusio, että kun tajuaa miten psykologian säännöty toimivat, niin ne ikäänkuin lakkaisivat siinä vaiheessa koskemasta sinua. Siis minusta tuntuu, että sinulla on tunnetasolla tälläinen olo, vaikka sen järkitasolla tajuaisitkin, että eihän se noin mene.

Tarkenna, mitä meinaat tuolla muulla inhimillisellä ongelmalla?


Äsh.. Lauserakenne oli vähän epäselvä. Tarkoitin että kohdallasi on pahaksi ruokkia tuota inhimillistä ongelmaasi. Siis että (ilman muuta/tottakai) se on inhimillinen ongelma.

Joo, mutta jos ei epätäydellisyyksiksi itsessään kokemiaan asioita yritä hallita niin ei kyllä hyödynnä ihmisenä oloa kunnolla. Tuota mieltä ainakin tällä hetkellä olen.


Tässä tuli minusta hyvin esiin se missä olet minusta ihan hakoteilla ja siitä syystä et minusta hyödynnä ihmisenä oloasi kunnolla. Etäännytät itseäsi jostain todella tärkeästä.

Siinä on kyllä sekin seikka, että tapaan viedä äärimmäisyyksiin kaikkea mitä teen, jolloin myös pyrkimys itsehallintaan yltyy inhimillisyyden inhoksi.


Jotenkin sinun ei edes tarvitse sanoa tätä ja se oli jo selvää miltei ensiviestistäsi.

En kyllä voi olla hymähtelemättä aina kun pohdiskelen sitä, koska äärimmäisyyksiin meno on yksi niitä inhimillisiä asioita joita minun pitäisi oppia hallitsemaan...


Vaikeaa. Todella vaikeaa. Tämän nimeomaisen asian suhteen minusta sinun pitäsi vain oppia näkemään inhimillisyys laajemmin.

Meinannet yli-ihmisen imagon rakentamisen kokeilemista sillä sananlaskumaisella lauseella?


Meinaan sitä, että se mitä sinulle saarnataan ja sanotaan ei muuta sinua kamalsti ihmisenä. Sen sijaan omat kokeilusi omalla persoonallasi ja hahmojen luonti persoonasi päälle muuttavat sinua ihmisenä yllättävän paljon ja yllättävän syvältä.

#39 kirjoitettu 11.08.2008 21:13

Äsken tuli radiosta (taas) uusintana Juhani Peltosen kirjoittama kuunnelma "Elmo, Urheilija".

Myöhemmin Peltonen kirjaili aiheesta romaaninkin.

Mutta tuo kuunnelmaversio loistavine näyttelijöineen ja Elmon omituisine mollivoittoisine, suomalaiskansallisine soittolistoineen voitonhetkillä saa aina kyyneleen silmään.

Loistavan urheilijan pohjaton surullisuus on liikuttavaa.

Sanon, että Elmo on minun fiktiivinen sankarini.
Liityn huomenna heti aamusta "Ateistisiin Ortodokseihin" ostan piipun ja alan kiinnittää enemmän huomiota puutarhani vanhoihin omenapuihin....

#40 kirjoitettu 14.08.2008 20:06

Vastataanpa kysymykseen:

No vittu DIRTY HARRY!! JA BLONDIE! JA VIDDU ENKELISILMÄ! JA TUCO!

JA CLINTTI!!

Sekin on jo vanha mies

Ai niin ja sit niinku Vegan veljekset

Ja Mr Pink

ja mr blondie

ja mr brown

jne....