Mikseri.net

#42 kirjoitettu 22.05.2007 08:41

Ray-Ska kirjoitti:
har kirjoitti:
Toisaalta ei Brian Jones minusta ole mikään hillitön legenda vaikka tärkeimpiä Rollari-hahmoja onkin ja kuollut.

Chuck Berryn, Little Richardsin, Jerry Lee Lewisinkin olisi kannattanut poistua 50-luvun lopulla.

Ehkä myös Eric Claptonin, B.B.Kingin, Pete Townsendin....

Eikä Ozzy Osbourne tai Lemmy Kilmisterkään kuole millään.


Chuck Berry on yksi rokin parhaista lyyrikoista, esiintyjistä ja kitaristeista, Jerry Lee lewis tuhosi itse uransa...Little Richards on monelle laulajalle esikuva, myös herran biisit on hyviä...






Tarkennukseksi: en todellakaan toivo em. muusikoitten lähtevän vielä pitkään aikaan, mutta jotta musiikinhistoria muistaisi heidät kuolemattomina legendoina, heidän olisi kannattanut siirtyä jo toisille keikkalaitumille. Koska suurteoksiensa synnystä on jo monta vuosikymmentä.

Pannaan tähän listaan vielä Alice Cooper ja Iggy Pop.

#43 kirjoitettu 22.05.2007 09:29

Kyrios kirjoitti:
Lapsi_ajassa kirjoitti:
Jos Steven Wilson kuolis ny, niin Porcupine Treestä vois tulle joku tajuton legenda.

(Ja sit mä en näkis niitä Ilosaaressa )


Hiljaa perkele! Ei saa maalata sielunvihollisia seinille!


No sorge. Mä oon tällanen pahanilmanlintu muutenkin.

#44 kirjoitettu 22.05.2007 10:49

har kirjoitti:
Ray-Ska kirjoitti:
har kirjoitti:
Toisaalta ei Brian Jones minusta ole mikään hillitön legenda vaikka tärkeimpiä Rollari-hahmoja onkin ja kuollut.

Chuck Berryn, Little Richardsin, Jerry Lee Lewisinkin olisi kannattanut poistua 50-luvun lopulla.

Ehkä myös Eric Claptonin, B.B.Kingin, Pete Townsendin....

Eikä Ozzy Osbourne tai Lemmy Kilmisterkään kuole millään.


Chuck Berry on yksi rokin parhaista lyyrikoista, esiintyjistä ja kitaristeista, Jerry Lee lewis tuhosi itse uransa...Little Richards on monelle laulajalle esikuva, myös herran biisit on hyviä...






Tarkennukseksi: en todellakaan toivo em. muusikoitten lähtevän vielä pitkään aikaan, mutta jotta musiikinhistoria muistaisi heidät kuolemattomina legendoina, heidän olisi kannattanut siirtyä jo toisille keikkalaitumille. Koska suurteoksiensa synnystä on jo monta vuosikymmentä.

Pannaan tähän listaan vielä Alice Cooper ja Iggy Pop.


taas joutuu olemaan erimieltä...kummatkin artistit on juuri parhaita esimerkkejä kuinka sitkeys palkitaan hyvinä comebackkeinä taikka menestys vuosina...
A. Cooper Poison hitit 80-luvulla... ja Iggy 70-80-luvun taite..ja uusin Iggy and the Stooger jyrää todella vakuutavasti..välillä on myös hyviä onnistumisia...

#45 kirjoitettu 22.05.2007 11:45

Ray-Ska kirjoitti:
har kirjoitti:
Ray-Ska kirjoitti:
har kirjoitti:
Toisaalta ei Brian Jones minusta ole mikään hillitön legenda vaikka tärkeimpiä Rollari-hahmoja onkin ja kuollut.

Chuck Berryn, Little Richardsin, Jerry Lee Lewisinkin olisi kannattanut poistua 50-luvun lopulla.

Ehkä myös Eric Claptonin, B.B.Kingin, Pete Townsendin....

Eikä Ozzy Osbourne tai Lemmy Kilmisterkään kuole millään.


Chuck Berry on yksi rokin parhaista lyyrikoista, esiintyjistä ja kitaristeista, Jerry Lee lewis tuhosi itse uransa...Little Richards on monelle laulajalle esikuva, myös herran biisit on hyviä...






Tarkennukseksi: en todellakaan toivo em. muusikoitten lähtevän vielä pitkään aikaan, mutta jotta musiikinhistoria muistaisi heidät kuolemattomina legendoina, heidän olisi kannattanut siirtyä jo toisille keikkalaitumille. Koska suurteoksiensa synnystä on jo monta vuosikymmentä.

Pannaan tähän listaan vielä Alice Cooper ja Iggy Pop.


taas joutuu olemaan erimieltä...kummatkin artistit on juuri parhaita esimerkkejä kuinka sitkeys palkitaan hyvinä comebackkeinä taikka menestys vuosina...
A. Cooper Poison hitit 80-luvulla... ja Iggy 70-80-luvun taite..ja uusin Iggy and the Stooger jyrää todella vakuutavasti..välillä on myös hyviä onnistumisia...






Näinhän se toki on.
En kiistä.
Musiikkikulttuurin historiankirjoitus tulee vain jälkijunassa verrattuna lööppi- ja listakuuluisuuteen.

Olivathan A. Vivaldi ja W.A. Mozartkin lähes vuosisatoja unohduksissa, kunnes heidät jälleen löydettiin suosioon jollaista eivät eläessään kokeneet.

#46 kirjoitettu 22.05.2007 12:29

impronen kirjoitti:

Harvemmin tosiaan perusteetta ihaillaan kuolleita muusikoita.


Minä olen ihan samaa mieltä tässä. Näkisin, että usein kuultu väite, että se ja se on legenda juuri siksi, että se meni kuolemaan on ihan puppua. Kyllähän tässä ketjussa olevat esimerkit sen aika hyvin osoittavat.

Aloitus viestin kysymyksen asettelu on siksi harvinaisen asenteellinen ja väärässä tässämielessä jos nyt katsotaan totuutta silmiin. Vaikea nähdä, että se kuolema varsinainen loisi sitä rappioromantiikan ihailua, vaan kullä se vain enemmänkin tuo sitä vain esiin.

#47 kirjoitettu 22.05.2007 13:14

Haava kirjoitti:


Aloitus viestin kysymyksen asettelu on siksi harvinaisen asenteellinen ja väärässä tässämielessä jos nyt katsotaan totuutta silmiin. Vaikea nähdä, että se kuolema varsinainen loisi sitä rappioromantiikan ihailua, vaan kullä se vain enemmänkin tuo sitä vain esiin.


Niin, asia oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta en käsittääkseni sanonut kenenkään heistä olleen nobody eläessään (vaikka yhdestä heistä voisi perustellustikin niin väittää ), mutta ainakin iso osa heistä on nauttinut suurempaa suosiota kuolemansa jälkeen kuin eläessään, Baddingin suurin suosio taisi tosin osua 70-luvulle. Ja minä näen ainakin, että ns. rock'n roll-elämä ja -kuolema on ollut merkittävänä osatekijänä heidän maineensa kasvamiseen.

slvs muokkasi viestiä 13:14 22.05.2007

#48 kirjoitettu 22.05.2007 13:30

slvs kirjoitti:

Niin, asia oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta en käsittääkseni sanonut kenenkään heistä olleen nobody eläessään


Et mutta se miten yhdistit käytännössä tuon rappioramantiikan palvonnnan siihen kuoilemiseen oli totaalisen epätotuudenmukaista.

minä näen ainakin, että ns. rock'n roll-elämä ja -kuolema on ollut merkittävänä osatekijänä heidän maineensa kasvamiseen.


Ainakin tuosta elämästä olen täysin samaa mieltä. Onhan se vaikuttanut jo heidän musiikkiinsakkin. En osaa kuvitella Hendrixin musiikkia ilman hänen huumenkäyttöään. Nyt en siis toki väitä että se olisi ollut huonoa ilman sitä, mutta ainakin se olisi ollut erilaista.

Mitä tulee tuohon kuolemaan, niin toki on mahdotonta vertailla Hendrxin mainetta jos hän olisi elänyt nykyiseen tilanteeseen. Yhtälailla kun on mahdotonta vertailla Rolling Stonesin mainetta siihen vertailukohtaan, että Jagger olisi vetänyt övärit. Luulen kuitenkin, että Rolling Stones ei olisi sen isommassa suosiossa nyt jos Jagger olisi kuollut ja Henkkakin olisi palvottu yhtälailla vaika eläisikin.

Ihan vain noista esimerkeitä näkisin, että kuolemalla ei minusta ole suuren suurta merkitystä tuohon palvontaan vaan enemmänkin pikku buusti.

#49 kirjoitettu 22.05.2007 14:39

en ihaile kuolleita sen enempä ko elävi, mut kyl tietenki jotku o iha kovii. ainaki jotkut vanhat klassiset jätköät, tsaikovsksi.

jaa eipä sitä kysytty..



nooh, kuolleita ihalainna koskt KUOLLEET ON KUOEMATOMIA! ja mikäs parempa ko olla kuoelmaton tiatielija.

#50 kirjoitettu 22.05.2007 19:36

Suuri "taiteilija" tunnistetaan harmittavan usein vasta kuolemansa jälkeen. Muusikoiden tapauksessa usein heidän elämänsä ei ole ollut kovinkaan nautinnollista sen suuren menestymisen jälkeen, kuten kuolintilastotkin osoittavat. Ei siinä mitään, Kurt Cobainin musiikki potkii, samoin Elviksen. Enemmän kuitenkin kiinnostavat elävät ja heidän mahdolliset uudet toilailut. Ja miksipä sitä kuoleman jälkeen jalustalle nostamaan, kaikkiahan se kuolo päähän kolauttaa ennemmin tai myöhemmin.

#51 kirjoitettu 22.05.2007 21:11

Stevie Ray Vaughanin levyjä alettiin myymään kaupoissa enemmän kun hän kuoli.

Itse tykkäsin Dimebag Darrelista aivan yhtä paljon ennen hänen kuolemaansa. Dimebag oli Panteran ja Damageplanin kitaristi jonka Nathan gale ampui vuonna 2001 Damageplanin keikalla. Voi helvetinhelvetti ei voi muuta sanoa..

#52 kirjoitettu 23.05.2007 19:34

slvs kirjoitti:
Niin, olisiko tänä päivänä Tupac Amaru niin kova jätkä jos olisi esim. tukehtunut pullaan (kuten Mama Cass) eikä saanut luodista.

Laitetaan nyt että oikeasti kinkkuleipään ettei kenenkään tarvitse halkoa hiuksia.


Oikeasti ei ollut pulla eikä leipäkään.

"An urban legend arose that Elliot died choking on a ham sandwich. This is incorrect. Speaking to the press shortly after her body was discovered, the police noted that a partly eaten sandwich had been found in her room and speculated that she may have choked while eating it. When the coroner's autopsy was performed, no food was found in her trachea and the cause of death was determined to have been heart failure and that she had died in her sleep." Lähde

#53 kirjoitettu 01.06.2007 01:41

Mitä yhteistä on Elviksellä ja Tupacilla?

Kumpikin kuollut jo iät ajat sitten ja uusia (rahastus)albumeja pukkaa ulos tiuhaan tahtiin.

#54 kirjoitettu 01.06.2007 09:52

Alkueläin kirjoitti:
Vaikka Tupac Amaru olis tukehtunu kinuskikastikkeeseen
sitä ei voi kuin ihailla jos olette perehtyneet asiaan
Tupac oli tuottelias ja poikkeuksellisen lahjakas kuten Notorious Big
ja Tupac veti välillä jotain muutakin
kuin pullaa Biggiestä en oo niin varma


En missään nimessä kieltänyt miehen oikeita ansioita, mutta tuskin on sattumaa että juuri vuonna 1996 Tupacin levymyynti kasvoi räjähdysmäisesti. Ja postuumisti julkaistut albumit ovat myyneet enemmän kuin aiemmat..

slvs muokkasi viestiä 09:53 01.06.2007

#55 kirjoitettu 01.06.2007 20:15

Ysinkertaisesti varmaan siksi, että ihmiset tykkäävät kunnioittaa kuolleita, varsinkin, jos he ovat toteuttaneet unelmaansa kuollessaan ja ylittäneet rajoja. Heidät koetaan omalla tavallaan "sankareina", eli kunnioitettavina. Myös medialla on luultavasti suuri vaikutus, sillä aina hieman dramatisoidaan elämäntarinoita. Noin minä sen ajattelisin.

#56 kirjoitettu 01.06.2007 23:17

har kirjoitti:
Entäs kuolemat lentokoneonnettomuuksissa.
Versus tähän rockelämään liittyviin muihin vaarallisuustekijöihin ?

Toki molemmat tavat lähteä, siis joko epäterveelliset elämäntavat tai kiireinen lentely keikkapaikalta toiseen liittyvät olennaisesti menestyvän ja menestyneen muusikon elinpiiriin.

Olivatko Buddy Holly, Ritchie Valens, ja Big Bopper legendoja ennen kuolemaansa lumisateessa helmikuussa -59.
Tai Lynyrd Skynyrd ennenkuin puolet bändistä ja laulaja lauluntekijä van Zandt putosi lentokoneessa alas -77.
Tai nostettiinko Stevie Ray Vaughan suurempaan arvoon vasta kun hänen helikopteripilottinsa teki kohtalokkaan virheen -90.





Lisäten tähän herra Randy Rhoadsin, joka kuoli myös lentokoneonnettomuudessa. Rhoads on nykypäivänä nostettu maailman parhaiden rock-muusikoiden pariin, eikä ehtinyt soittaa kuin kahdella Ozzy Osbournen levyllä. Kuuleeko siitä sitten kuinka virtuoosi herra oli, en tiedä, mutta ehkä parempiakin on. Tiedä sitten.

TheWickedMan muokkasi viestiä 23:18 01.06.2007

#57 kirjoitettu 02.06.2007 00:07

Jeff Buckley. hän on mulle ainoa kuolleista muusikoista kenen musiikkia tulee päivittäin kuunneltua. mutta niin, taas pukkaa haudantakaa uutta kokoelmaa Jeffiltä. ja onhan siitä jo kymmenen vuotta ku sankari hukku.. mutta eipä siinä, rahastusta tai ei (todennäköisesti joo;]) niin on se kivaa kuulla arvostamaltaan muusikolta mitä tahansa ennenkuulematonta.

#58 kirjoitettu 02.06.2007 02:41

har kirjoitti:
Olivatko Buddy Holly, Ritchie Valens, ja Big Bopper legendoja ennen kuolemaansa lumisateessa helmikuussa -59.
Tai Lynyrd Skynyrd ennenkuin puolet bändistä ja laulaja lauluntekijä van Zandt putosi lentokoneessa alas -77.
Tai nostettiinko Stevie Ray Vaughan suurempaan arvoon vasta kun hänen helikopteripilottinsa teki kohtalokkaan virheen -90.

Niin. Ja Bob Marleyhan kuoli syöpään, joka oli muistaakseni alkuunsa lähtöjään hänen varpaastaan. Ko. varvas olisi voitu amputoida miljoonia kertoja, mutta Robert-veijari se rykäytti notta "Rastafarit eivät amputoi". Näin ollen tieten tahtoen kuoli, muuten saattaisi tänä päivänäkin jumputtaa reggaeta Jamaikalla. Jokainen tavallaan, syihin ja seurauksiin katsomati.