Mikseri.net

#42 kirjoitettu 11.01.2007 10:19

Hurlum kirjoitti:
Maailman paras kitaristi on maailman rasittavinta kuunneltavaa.

Ne on niitä, joita pitää mennä 15:a minuutin kuluttua koputtamaan olalle - hei, se biisi loppu jo.


Eikös tuollainen ole juuri täydellinen esimerkki huonosta kitaristista? Eikö ole vähän tyhmää sanoa tuollaisia tylsiä kitaristeja parhaiksi?

#43 kirjoitettu 11.01.2007 10:43

Hurlum kirjoitti:

Pikemminkin muistutus siitä, miten tekniskeskeistä kitaransoiton arvostus usein on.


Sellainen pelkän teknisen soittotaidon arvostus on kyllä käsittämättömän typerää.

#44 kirjoitettu 12.01.2007 19:41

Kyllä Woodilla on ollut otsaa tehdä ihan soololevyjäkin. Ja ihan keskikastin tyylillä. Minusta tuntuu että Rollareitten keikat tulee nykyään nauhalta. Tallenuksille on soitettu virheetkin valmiiksi, että olisi rock.
Kitaristit Wood ja Richards kilpailee lähinnä siitä, kumpi näyttää enemmän sekaisin olevalta zombielta.

Chuck Berry on nero.
Ja Robbie Robertson.

har muokkasi viestiä 19:41 12.01.2007

#45 kirjoitettu 12.01.2007 21:15

Hurlum kirjoitti:
Kitaristeilta pitäis "lakisääteisesti" ajaa vasurista sirkkelillä neljä sormea veke, niin äänen määrän ja sisällön suhde paranisi


Tehdäänkö samalla rumpaleiden vasurille sama? Ja varmuuden vuoksi viellä teipataan jalat yhteen niin ei voi tuplabasareita käyttää.

Suosittelisin kuitenkin ensiksi vähäverisempää vaihtoehtoa: Annetaan bodominjyystäjille .12 setillä varustettu telecaster ja fenderin old school vahvistin ja käsketään soittaa pari viikkoo niillä kamoilla.

Nyt kun jo kirjoittelen tänne niin saanhan samalla mainostaa kitaristia:

Guthrie Govanin
jazzkuviot ovat pistäneet viimeisimpänä uutuutena meikältä pään sekaisin. Kauniisti mennään asteikoista ja moodeista toiseen ja välillä täysin niiden ulkopuolella. Ei voi aloitteleva jazzinvääntäjä kuin ihmetellä miten joku osaa järjestellä nuotit noin hienosti.

#46 kirjoitettu 12.01.2007 22:05

Necromuru kirjoitti:
Hurlum kirjoitti:
Kitaristeilta pitäis "lakisääteisesti" ajaa vasurista sirkkelillä neljä sormea veke, niin äänen määrän ja sisällön suhde paranisi


Tehdäänkö samalla rumpaleiden vasurille sama? Ja varmuuden vuoksi viellä teipataan jalat yhteen niin ei voi tuplabasareita käyttää.

Suosittelisin kuitenkin ensiksi vähäverisempää vaihtoehtoa: Annetaan bodominjyystäjille .12 setillä varustettu telecaster ja fenderin old school vahvistin ja käsketään soittaa pari viikkoo niillä kamoilla.

Nyt kun jo kirjoittelen tänne niin saanhan samalla mainostaa kitaristia:

Guthrie Govanin
jazzkuviot ovat pistäneet viimeisimpänä uutuutena meikältä pään sekaisin. Kauniisti mennään asteikoista ja moodeista toiseen ja välillä täysin niiden ulkopuolella. Ei voi aloitteleva jazzinvääntäjä kuin ihmetellä miten joku osaa järjestellä nuotit noin hienosti.


Täysin samaa mieltä kanssasi. Sama kohtalo Herman Li:lle! Ei efektejä, ei säröä ja joku paksukaulauinen kitara käteen, niin katsotaan miten ne tilut lähtee!

Hienoa muuten, että joku muukin täällä pitää Guthrie Govanista... Satutko omistamaan muuten Erotic Cakesin? Jos et, niin voin suositella lämpimästi.

stuntguitar muokkasi viestiä 22:05 12.01.2007

Tässä vielä pari Govan videota...

http://www.youtube.com...

http://www.youtube.com...

http://www.youtube.com...

#47 kirjoitettu 13.01.2007 05:20

Hurlum kirjoitti:
Pikemminkin muistutus siitä, miten tekniskeskeistä kitaransoiton arvostus usein on.


..ja sitten vielä nää prkl puuvillapeltoja muka-kyntävät valkoiset bluesvinguttajat:

...valkoisen miehen blues on kuin pyramidi Keravalla, yhtä uskottavaa.


Aikamoista lässytystä! Itseasiassa sitä on aivan helvetin kovia "valkoisia" blues-artisteja tälläkin hetkellä, että en kyllä lähtis tuolle linjalle. Tietysti paskaakos sitä tarvii kaikkia miellyttää, varsinkaan tietämättömiä. No, makuasioitahan nämäkin...

#48 kirjoitettu 13.01.2007 09:35

Keskeisintä juurimusiikkiaineistoa on Little Featin Teenage Nervous Breakdown tai toisaalta herkkä kantriballadi Willin´.

Tuo Carl Perkinsin ja George Harrisonin yhteissoitto taisi olla nimeltään Rockabilly Sessions. Dave Edmundsin tuottama ja osittain kitaroima kavalkadi hienoja soittajia ja piisejä. Eric Clapton oli välillä aivan pihalla siitä mitä on yhteissoitto ja jammailu.

#49 kirjoitettu 13.01.2007 09:39

Entäs David Lindley ?
Slidesoolonsa kappaleessa Mercury Blues.

#50 kirjoitettu 13.01.2007 11:37

rockbastard kirjoitti:
Hurlum kirjoitti:
Pikemminkin muistutus siitä, miten tekniskeskeistä kitaransoiton arvostus usein on.


..ja sitten vielä nää prkl puuvillapeltoja muka-kyntävät valkoiset bluesvinguttajat:

...valkoisen miehen blues on kuin pyramidi Keravalla, yhtä uskottavaa.


Aikamoista lässytystä! Itseasiassa sitä on aivan helvetin kovia "valkoisia" blues-artisteja tälläkin hetkellä, että en kyllä lähtis tuolle linjalle. Tietysti paskaakos sitä tarvii kaikkia miellyttää, varsinkaan tietämättömiä. No, makuasioitahan nämäkin...


No, Hurlum nyt näyttää kuuluvan näihin ahdasmielisiin blues-puristeihin, joiden mielestä mikään muu ei ole bluesia kuin musta mies soittamassa pentatonisia asteikoita Gibson ES-335:lla.

Tai ehkäpä hänen postinsa olikin vain puhtaasti sarkastinen...

#51 kirjoitettu 13.01.2007 12:49

Hillstart kirjoitti:
grazyguitarist kirjoitti:
impronen kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Paco de Lucia


Kattelin muutaman pätkän YouTubesta ja meinasi menna aivot sijoiltaan. Kovaa se vetää. Vai veti?


vetää, toki en tiedä koska hänhän jossain vaiheessa kyllästyi soittohommiin ja rupesi kalastajaksi mecsicossa.Mutta jos olisi aloittanut taas...

grazyguitarist muokkasi viestiä 18:54 10.01.2007


Enpäs tuosta kalastajaksi rupeamisesta tiedä. Viimeisin levy de Lucialta on ilmestynyt 2004, eikä miehen kotisivuilla oleva keikkalista suinkaan ole tyhjä nykyäänkään.

Ja muista kitaristeista Ron Thal ja Pat Metheny ovat myös ehdottomasti kovia.


Paco keikkaili täällä Istanbulissa 2005 ja on kaiketi tulossa taas 2007. Kyllä Paco on koko ajan ollut estradilla, kalastamisesta en minäkään ole kuullut. Ja kuten sanoit, kotisivujen mukaan keikkaa pukkaa...

#52 kirjoitettu 13.01.2007 12:52

Lazy Jake kirjoitti:
har kirjoitti:
Rollareissakin Ronnie Wood vetää komeammat soolot. Ei sillä etteikö Richardsin kädet rämpyttäisi tehokkaan nerokkaasti.

Heh, sympaattista muuten kun joku puhuu Ronnie Woodista tälläisessä Maailman parhaat kitaristit-keskustelussa! Käsittääkseni Ronnie ei ainakaan aikanaan nauttinut rispektiä kuuden kielen taidoistaan. Heltyipä kuulemma itse Richardskin stikkaamaan luufemman Woodylle jollakin keikalla, kun viimeksimainittu kämmäsi jonkun biisin introssa. No ei vaan, Ronnie lienee enemmän näitä asennetta & tyyliä-koulukunnan soittajia. Kyseiset ominaisuudet plus soittotaito voivat mahtua toki samankin pipon alle. Olenkin tsekkaillut viime viikkoina laiskanläksynäni Rollariplattoja Sticky Fingers ja Goat's Head Soup, kun jäi aikanaan tutustumatta. Pirun hyvältä kuulostaa, niinkuin myös Mick Taylorin kitarointi ja ketäs niissä sessioissa silloin kävikään... Ry Cooder!


Itseasiassa Richards soittaa suurimman osan Rollareiden sooloista levyillä ja keikoillakin ja ainakin minusta ne ovat parempia kuin Woodin soolot. Toisaalta Wood soittaa slidellä komeasti. Richards veti alkuaikoina slidea, mutta lopetti kun Mick Taylor tuli bändiin ja sittemmin Wood. Taylorin ja Richardsin soittotyylit eivät taas koskaan toimineet yhtä hyvin yhteen kuin Rikun ja Woodin.

#53 kirjoitettu 13.01.2007 15:38

David Gilmour, ehdottomasti. Mies on kohta neljäkymmentä vuotta itkettänyt kitaraa niin jumalattoman kauniisti ettei kukaan, mutta silti niin kovin vähäeleisesti. Gilmourin kohdalla sananlasku "vaatimattomuus kaunistaa" pitää tosiaankin paikkaansa.

Alex Lifeson. Omasi klassisen taustan (yllättävää näissä piireissä) ja yhdisti perus bluessoolon progehämyilyyn ja soitti sen vielä vähän raskaammalla kädellä. Tuloksena musiikkia jollaista ei oltu tehty, ei ole vieläkään tehty, eikä taatusti tulla tekemäänkään. Maailmaan mahtuu ainoastaan yksi Rush, ja hyvä niin. Lisäksi voisi mainita että ilman tätä kaveria John Petrucci ei välttämättä koskaan olisi tarttunut kitaraan...

Steve Hackett. Hyvänen aika, miksei kukaan ole vielä Hackettia maininnut? Peruspiirteiltään jossain määrin tyypillinen 70-luvun progekitaristi, klassinen tausta ja sitten innostuttiin bluesista ja Beatlesista ja ostettiin sähkökitara ja vahvistin. Hackett kuitenkin onnistui tekemään mukavaa pesäeroa muihin tuon vuosikymmenen merkittäviin vinguttajiin. Genesis ei ollut niinkään kokeileva bändi kuin vaikkapa King Crimson, (jonka levyjä bändin jätkät muuten kuuntelivat studiossa ihaillen Tresspass-albumia äänittäessään) jonka Robert Fripp meni joissakin tapauksissa jo vähän yli hilseen. Niin ikään Genesis ei ollut myös niin sinfoninen kuin Yes, ja Steve Howen kitarointi, joka pahimmillaan oli suunnilleen sitä että yritettiin väkisin soittaa klassista kitaraa rockbändin päälle. Niin ja vielä - yleisesti tunnutaan hyväksyvän että Eddie van Halen keksi tappingin, mutta Hackett kuitenkin tappaili menemään Genesiksen Nursery Cryme -albumilla jo silloin kun Eddie todennäköisesti innoitsi siitä että oli saanut ensimmäiset munakarvansa.

#54 kirjoitettu 13.01.2007 16:10

PwrTorch kirjoitti:
David Gilmour, ehdottomasti. Mies on kohta neljäkymmentä vuotta itkettänyt kitaraa niin jumalattoman kauniisti ettei kukaan, mutta silti niin kovin vähäeleisesti. Gilmourin kohdalla sananlasku "vaatimattomuus kaunistaa" pitää tosiaankin paikkaansa.

Alex Lifeson. Omasi klassisen taustan (yllättävää näissä piireissä) ja yhdisti perus bluessoolon progehämyilyyn ja soitti sen vielä vähän raskaammalla kädellä. Tuloksena musiikkia jollaista ei oltu tehty, ei ole vieläkään tehty, eikä taatusti tulla tekemäänkään. Maailmaan mahtuu ainoastaan yksi Rush, ja hyvä niin. Lisäksi voisi mainita että ilman tätä kaveria John Petrucci ei välttämättä koskaan olisi tarttunut kitaraan...











Tekijämiehiä kaikki. Mutta eikö Martin Barre tehnyt tuon blues/proge/raskaskäsiyhdistelmän jo ennen Aleksia ?


http://www.youtube.com...

har muokkasi viestiä 21:50 13.01.2007

#55 kirjoitettu 13.01.2007 22:19

har kirjoitti:

Tekijämiehiä kaikki. Mutta eikö Martin Barre tehnyt tuon blues/proge/raskaskäsiyhdistelmän jo ennen Aleksia ?


http://www.youtube.com...

har muokkasi viestiä 21:50 13.01.2007



Tekihän se, ja minunkin siitä piti mainita mutta jostain syystä unohdin koko häiskän

Ero löytyy siinä että Barrella kuitenkin tuntui olevan enemmän vielä bluespohjalla se homma, kun taas Lifesonilla se painottui silloin olemassaolleeseen raskaaseen musiikkiin, ja tietysti siihen että miten sitä viedään siitä eteenpäin.

PwrTorch muokkasi viestiä 22:20 13.01.2007

#56 kirjoitettu 13.01.2007 22:32

Brian May
Ritchie Blackmore
Eric Clapton
Jimi Hendrix
Gary Moore
Mark Knopfler
David Gilmour

Tunnettuja "vakiovastauksia", mutta niin se vaan menee.

#57 kirjoitettu 16.01.2007 14:48

Omat suosikkini ovat:

Adrian Belew (King Crimson)
Jonny Greenwood (Radiohead)
Jimi Hendrix
Adam Jones (Tool)
Peter Lindgren (Opeth)

Kuten listasta voi päätellä. Minua ei kiinnosta pelkästää sellainen virtuositeetti. Pidän kitaristeista, jotka saavat riffeihinsä ja soittoon tunnetta ja omaa luonnetta.

#58 kirjoitettu 18.01.2007 16:24

zenri kirjoitti:
Kuten listasta voi päätellä. Minua ei kiinnosta pelkästää sellainen virtuositeetti. Pidän kitaristeista, jotka saavat riffeihinsä ja soittoon tunnetta ja omaa luonnetta.


Se on ikävä, että ihmisillä on kitaravirtuooseista sellainen mauttoman tilukoneen kuva. Virtuositeetti kun ei ole pelkkää tiluttamista.

Ja jokaisella kitaristilla on muuten tunnetta soitossa.

#59 kirjoitettu 19.01.2007 20:00

Minä.

#60 kirjoitettu 19.04.2007 06:09

Hendrix on tosiaan jossain ihan omalla planeetallaan, tosin olisi ollut mielenkiintoista jos herra olisi viihtynyt muutaman vuosikymmenen lisää, että millaista kamaa nykyään tulisi.

#61 kirjoitettu 19.04.2007 07:56

stuntguitar kirjoitti:

Ja jokaisella kitaristilla on muuten tunnetta soitossa.


Tuo nyt on vähän sama kuin sanoisi, että köyhiä ja rikkaita ihmisiä ei ole olemassakaan kun kaikilla on jonkinlainen toimeentulo. Yritetään väärällä logiikalla sumentaa sitä tosiaa, että kitaristeissa on monella tapaa monenlaisia eroja. Niin tekniikassa kuin muissakin asioissa.

Haava lisäsi viestiä 07:57 19.04.2007

Kyllä minä ainakin olen soittanut kitaraa käytännössä täysin teknisesti, mutta ei se ole se pointti vaan se kuuluuko se fiilis läpi.

#62 kirjoitettu 19.04.2007 09:21

Eilen tutustuin kyllä sellaiseen kitaristiin joka pamahti kerralla yhdeksi kovimmista. Nimittäin Tiago Della Vega. Kattokaa vaikka youtubesta video Isabella. Yks maailman nopeimmista kitaristeista, jonka soitosta ei muuten tunne puutu.

Ja totta kai, nämä vanhat tutut. John Petrucci, Randy Rhoads, Maidenin Three Amigos(etenkin Janick Gers) ja Vladimir Kholstinin. Siinä etenkin sävellystaidoiltaan täydellisiä kitaristeja.

#63 kirjoitettu 19.04.2007 16:27

Haava kirjoitti:

Kyllä minä ainakin olen soittanut kitaraa käytännössä täysin teknisesti, mutta ei se ole se pointti vaan se kuuluuko se fiilis läpi.


Se kuuletko "fiilistä" soitosta läpi riippuu sinusta ei kitaristista. Se että Hendrix soittaa bluesia ei ole yhtään tunteellisempaa kuin Ynkkä runkkaamssa harmonista molliasteikkoa. Mitähän muuten mahdat tarkoittaa tällä? "Kyllä minä ainakin olen soittanut kitaraa käytännössä täysin teknisesti"



Tuo nyt on vähän sama kuin sanoisi, että köyhiä ja rikkaita ihmisiä ei ole olemassakaan kun kaikilla on jonkinlainen toimeentulo. Yritetään väärällä logiikalla sumentaa sitä tosiaa, että kitaristeissa on monella tapaa monenlaisia eroja. Niin tekniikassa kuin muissakin asioissa.





Ah, taas näitä hienoja vertauksia.

#64 kirjoitettu 19.04.2007 16:54

No joo, Petrucci on ihan hyvä kitaristi. Loistaa erityisesti DT:n Images & Words -levyllä ja Explorer's Clubin Age Of Impactilla. Omasta mielestäni hän vetelee kumminkin vähän liikaa samoja juttuja ja G3 todisti, ettei hän ole kovin hääppöinen improvisoijakaan.

#65 kirjoitettu 19.04.2007 17:12

stuntguitar kirjoitti:

Se kuuletko "fiilistä" soitosta läpi riippuu sinusta ei kitaristista.


Se riippuu kyllä molemmista kuten itsekkin hyvin tiedät.

Se että Hendrix soittaa bluesia ei ole yhtään tunteellisempaa kuin Ynkkä runkkaamssa harmonista molliasteikkoa.


Riippuu paljolti henkan biisitä tai siitä Ynkän asteikonsoitosta. Jos ynkkä treenaa jotain molliasteikkoa niin nopeasti kuin pystyy, niin väitämpä, että tunteellisempaakin soittoa löytyy ja paljon. Myös herralta itseltään.

Mitähän muuten mahdat tarkoittaa tällä? "Kyllä minä ainakin olen soittanut kitaraa käytännössä täysin teknisesti"


Se tarkoittaa juuri sitä mitä olin siihen kirjoittanut. Soittanut kitaraa siten, että mielessäni olen ajatellut vain tekniikaa, enkä suinkaan kappaletta, sen fiilistä tai tulkintaa.

Ah, taas näitä hienoja vertauksia.


Tuo vertauksen oli tarkoitus vain osoittaa sinun argumenttisi mustavalkoisuus. Niin tyhmähän sinäkään tuskin olet, että sitä mustavalkoisuuttasi kiistaisit?

#66 kirjoitettu 19.04.2007 17:36

Haava kirjoitti:

Se riippuu kyllä molemmista kuten itsekkin hyvin tiedät.



No ei oikeastaan. Tunne on kyllä sekä kuulijassa että kitaristissa, mutta vain kuulija päättää sen aistiiko hän "tunnetta" soittajan soitossa.

Riippuu paljolti henkan biisitä tai siitä Ynkän asteikonsoitosta. Jos ynkkä treenaa jotain molliasteikkoa niin nopeasti kuin pystyy, niin väitämpä, että tunteellisempaakin soittoa löytyy ja paljon. Myös herralta itseltään.


Miksi se nopea asteikontreenaus olisi yhtään "tunteettomampaa" kuin jokin muu?

Se tarkoittaa juuri sitä mitä olin siihen kirjoittanut. Soittanut kitaraa siten, että mielessäni olen ajatellut vain tekniikaa, enkä suinkaan kappaletta, sen fiilistä tai tulkintaa.


Ehkä olet ajatellut vain sen teknistä toteutusta, mutta kyllä siinä silti on tunnetta ollut mukana ellet ole jokin epäinhimillinen olento/robotti.

Tuo vertauksen oli tarkoitus vain osoittaa sinun argumenttisi mustavalkoisuus. Niin tyhmähän sinäkään tuskin olet, että sitä mustavalkoisuuttasi kiistaisit?


Ei se ole yhtään mustavalkoinen. Jokainen soittaja soittaa tietenkin "tunteella" eikä sitä voida mitenkään mitata saati määritellä kenellä olisi enemmän tai vähemmän tunnetta soitossa. Kaikki riippuu täysin kuulijasta. Oikeastaan sinun argumenttisi tässä on mustavalkoinen, ei minun.

#67 kirjoitettu 19.04.2007 17:40

stuntguitar kirjoitti:

No ei oikeastaan. Tunne on kyllä sekä kuulijassa että kitaristissa, mutta vain kuulija päättää sen aistiiko hän "tunnetta" soittajan soitossa.


Ei sitä voi päättää. Sen joko aistii tai ei. Tai noh... Jos sinä voit päättää sen niin hyvä sinulle.

Miksi se nopea asteikontreenaus olisi yhtään "tunteettomampaa" kuin jokin muu?


Väittämsimpä nyt vain, että yleensä noin on. Ei toki välttämättä.

Ehkä olet ajatellut vain sen teknistä toteutusta, mutta kyllä siinä silti on tunnetta ollut mukana ellet ole jokin epäinhimillinen olento/robotti.


Jos minä soitan jotain mielenkiinnotonta asteikkoa läpi joka ei kuullosta minusta yhtään miltään, niin kyllä minä sanoisin, että sen soiton sisältämä tuneteen määrä on kyllä melkosta hiusten halkomista. Etenkin noinkin mustavalkoiselta henkilöltä kuin sinä.

Ei se ole yhtään mustavalkoinen.


Asia yhteys jossa sitä käytit oli selvästi merkityksessä, että "kaikilla on sitä tunnetta" kun toinen yritti sanoa, että tykkää kitaristeisata joilla sitä on paljon.

#68 kirjoitettu 19.04.2007 18:15

Haava kirjoitti:

Ei sitä voi päättää. Sen joko aistii tai ei. Tai noh... Jos sinä voit päättää sen niin hyvä sinulle.



No päättää ja päättää. Tuota minä ajoin juuri takaa. Tunteen aistii tai sitä ei aisti, mutta tämä riippuu kuulijasta ei kitaristista. Toki kuulijan musiikkimaulla on tässä suuri merkitys. Erityylinen musiikki herättää eri ihmisissä eri määrän tunteita ja tästä yleensä vedetään se johtopäätös, että joku soittaa enemmän tunteella kuin joku toinen.

Väittämsimpä nyt vain, että yleensä noin on. Ei toki välttämättä.


No ei väitetä kun se ei ole niin. Eri kitaristit ilmaisevat tunteensa eri tavoin. B.B King tekee sen muutamalla nuotilla, Francesco Fareri tarvitsee siihen muutama sata nuottia.

Jos minä soitan jotain mielenkiinnotonta asteikkoa läpi joka ei kuullosta minusta yhtään miltään, niin kyllä minä sanoisin, että sen soiton sisältämä tuneteen määrä on kyllä melkosta hiusten halkomista. Etenkin noinkin mustavalkoiselta henkilöltä kuin sinä.


Minusta taas vaikuttaa, että sinulla on varsin mustavalkoinen käsitys "tunteella" soittamisesta.

Asia yhteys jossa sitä käytit oli selvästi merkityksessä, että "kaikilla on sitä tunnetta" kun toinen yritti sanoa, että tykkää kitaristeisata joilla sitä on paljon.



Ja tästä pääsemme taas tuohon kysymykseen, että miten sitä tunteen määrää mitataan?

#69 kirjoitettu 19.04.2007 18:26

stuntguitar kirjoitti:

Tunteen aistii tai sitä ei aisti, mutta tämä riippuu kuulijasta ei kitaristista.


Kyllä se aistinko minä musiikissa tunnetta riippuu aika paljon siitä kuka soittaa --> Riippuu myös kitaristista. Kuiten sanoin, niin molemmista se riippuu.

Erityylinen musiikki herättää eri ihmisissä eri määrän tunteita ja tästä yleensä vedetään se johtopäätös, että joku soittaa enemmän tunteella kuin joku toinen.


Samankin henkilön toiset tulkinta kerrat ovat tunteellisempia kuin toiset, joten kyllä siinä on muullakin tekoa kuin musiikkityylillä.

No ei väitetä kun se ei ole niin. Eri kitaristit ilmaisevat tunteensa eri tavoin. B.B King tekee sen muutamalla nuotilla, Francesco Fareri tarvitsee siihen muutama sata nuottia.


Väitän edelleen. Olkaamme sit´ten vain erimieltä... ja minä en nyt ole puhunut mitään nuottien määrästä. Se ei ole minusta tässä oleellinen juttu. Sen sijaan se, että harjoittelee skaala keskimäärin kyllä on vähemmän tunteellista kuin se, että vetää stadionilla omaa biisiä. Usko tai älä.

Minusta taas vaikuttaa, että sinulla on varsin mustavalkoinen käsitys "tunteella" soittamisesta.


Niinkö. Kerros sitten millainen se "minun käsitykseni" tunteella soittamisesta on.

Ja tästä pääsemme taas tuohon kysymykseen, että miten sitä tunteen määrää mitataan?


Subjektiivisen kokejan kokemus tai sitten useiden subjektiivisten kokijoiden kokemuksen summa mittaa toki sitä tunteen välittyvyyttä. Ei mikään tarkka tapa mitata, mikä ei toki tarkoita ettäkö koko ilmiö olisi vain vaikean mitattavutensa takia pelkkää fuulaa, kuten sinä vähän annat ymmärtää.

#70 kirjoitettu 19.04.2007 19:02

Haava kirjoitti:

Kyllä se aistinko minä musiikissa tunnetta riippuu aika paljon siitä kuka soittaa --> Riippuu myös kitaristista. Kuiten sanoin, niin molemmista se riippuu.


Kyllä kyllä, mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin kuuntelijasta kun meillä ei ole sitä absoluuttista/objektiivista tapaa mitata tunnetta.

Samankin henkilön toiset tulkinta kerrat ovat tunteellisempia kuin toiset, joten kyllä siinä on muullakin tekoa kuin musiikkityylillä.


Niin, siis sinä koet ne tunteellisimmiksi kuin toiset tulkintakerrat. Enpä usko, että esiintyjä on itse päättänyt, että toisella kerralla vetää enemmän tunteella kuin toisella.

Tuolla musiikkityylillä tarkoitin lähinnä sitä, että monet ovat asennoituneet esimerkiksi niin, että pitävät bluesia tunteellisempana kuin jotain muuta genreä, jossa tietenkään ei ole mitään vikaa niin kauan kun sitä ei pidä faktana.

Väitän edelleen. Olkaamme sit´ten vain erimieltä... ja minä en nyt ole puhunut mitään nuottien määrästä. Se ei ole minusta tässä oleellinen juttu. Sen sijaan se, että harjoittelee skaala keskimäärin kyllä on vähemmän tunteellista kuin se, että vetää stadionilla omaa biisiä. Usko tai älä.


No ollaan sitten eri mieltä.

Niinkö. Kerros sitten millainen se "minun käsitykseni" tunteella soittamisesta on.


En tiedä minkälainen käsityksesi tunteella soittamisesta on, mutta viestiesi sisällöstä voin päätellä minkälainen käsityksesi on "ilman tunnetta" soittamisesta. Mielestäsi "tylsien" asteikoiden soitto/treenaus on tunteetonta. Okei, ei siinä mitään, mutta tuo on kovin mustavalkoinen ajattelutapa.

Subjektiivisen kokejan kokemus tai sitten useiden subjektiivisten kokijoiden kokemuksen summa mittaa toki sitä tunteen välittyvyyttä. Ei mikään tarkka tapa mitata, mikä ei toki tarkoita ettäkö koko ilmiö olisi vain vaikean mitattavutensa takia pelkkää fuulaa, kuten sinä vähän annat ymmärtää.


No tuo nyt on kovin epätarkka tapa mitata ja kun se ei ole objektiivinen, niin se on myös melko hyödytön.

Tarvitseeko tästä asiasta nyt väitellä enempää? Jos vain nyt ollaan eri mieltä niin kuin tuossa aikaisemmin sanoit.

#71 kirjoitettu 20.04.2007 00:15

Heitämpä minäkin lusikkani soppaan, mielestäni stuntguitarilla on erittäin hyviä pointteja. Kaikki mitä ylipäätänsä tapahtuu suhteutetaan aina oman maailmankuvan mukaan. Ja tämä ei ole edes mikään hypoteettinen heitto, vaan ihan psykologian perusteissa todeksi todettu ilmiö.

Kun täällä niitä mainioita vertauksia viljeltiin, niin väite, että kahdesta biisistä toinen on absoluuttisesti "tunteellisempi", on arvoltaan sama vaikkapa väitteen että jumalasta ja allahista allah on absoluuttisesti ainoa oikea "jumala". Pure bullshit.

IMO blues on helvetin tylsää musiikkia, enkä näe pointtia sen kuuntelemisessa tai vielä vähemmän soittamisessa. Sen sijaan jonkun erittäin hyvin harjoitellun, runsaasti eri tekniikoita sisältävän biisin miellän hyväksi. Niille jotka ymmärtävät vain mitä lukevat, sanon vielä että tämä on mielipide, niin ei tarvitse nähdä vaivaa ja yrittää etsiä rivien väleistä.

En tiedä ovatko jotkut bluesihmiset katkeria, vai mistä se johtuu, mutta niin kärkeä tuntuu olevan mielipide, että jos treenaa vaikkapa asteikoita, häviää soitosta tunne. Tämä jos mikä on erittäin naurettava väite. Kertokaa minulle, minne se tunne häviää? Miten se tunne ilmenee? Mistä sen tunteen löytää? Jos lopetan asteikkojen soiton nyt, onko minulla vielä mahdollisuuksia löytää kadonneet tunteeni jostain? Tuleeko tunne asteittain, eli jos vähennän asteikkojen soittoa, tuleeko soittooni tippa lisää tunnetta?

Loppuun sitten mainio siteeraus: "Kaikkihan saa tykätä mistä haluaa, mutta paska on paskaa". Tämän paikkansa pitävyydestä ei tarvinne edes keskustella.

#72 kirjoitettu 20.04.2007 01:05

Guitarwall kirjoitti:
Eilen tutustuin kyllä sellaiseen kitaristiin joka pamahti kerralla yhdeksi kovimmista. Nimittäin Tiago Della Vega. Kattokaa vaikka youtubesta video Isabella. Yks maailman nopeimmista kitaristeista, jonka soitosta ei muuten tunne puutu.








Joo, ihan kaunista kepitystä oli tuo. Aika paljon tyyppi näytti myös pelaavan kaijulla ja viiveellä, joka erityisesti korosti "nopeutta".
Tunnetta oli ja tekniikkaa.

Näytti myös soittavan Steve Vain suunnittelemaa Ibanezia. Ohut kaula ja kelluva talla, näppärä vibra.....

Tuo on niin eri genrestä kuin esim. tämä Telecaster-tykitys: http://www.youtube.com...
Kielet läpi lankusta, ilman tremoloa ja efektejä - paitsi ne mitkä löytyy sormista ja ranteesta. Lähtee hitaasti liikkeelle ja tylsästi mutta lopussa seisoo. (kiitos)

Tai tämä varsin nopea ja tunteikas soitto:
http://www.youtube.com...

#73 kirjoitettu 20.04.2007 21:49

Neil Young

#74 kirjoitettu 21.04.2007 01:20

Nopeutta ja tekniikkaa edustavia kitaristeja tunnutaan kovasti arvostavan, siksi pakko lähteä vastakarvaan; David Gilmour, yhdessä nuotissa usein enemmän asiaa kuin monilla koko repertuaarissa.

#75 kirjoitettu 21.04.2007 11:12

stuntguitar kirjoitti:

Kyllä kyllä, mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin kuuntelijasta kun meillä ei ole sitä absoluuttista/objektiivista tapaa mitata tunnetta.


Eipäs. Se voidaanko se mitata ei vaikuta siihen miten se asia on. Se riippu molemmista voitiin sitä mitata paremmin tai huonommin.

Niin, siis sinä koet ne tunteellisimmiksi kuin toiset tulkintakerrat. Enpä usko, että esiintyjä on itse päättänyt, että toisella kerralla vetää enemmän tunteella kuin toisella.


Eihän se pelkästään esittäjän päättämisestä ole kiinni millaisilla fiiliksillä sitä tulee vedettyä. Varmasti kaikki soittavat biisinsä välillä vähän enemmän rutiinilla ja joskus enemmän fiilistellen.

Tuolla musiikkityylillä tarkoitin lähinnä sitä, että monet ovat asennoituneet esimerkiksi niin, että pitävät bluesia tunteellisempana kuin jotain muuta genreä, jossa tietenkään ei ole mitään vikaa niin kauan kun sitä ei pidä faktana.


Tuohan on toki totta. Ilman muuta se on myös kuulijasta kiinni se tunteellisuuden välittyminen,

En tiedä minkälainen käsityksesi tunteella soittamisesta on, mutta viestiesi sisällöstä voin päätellä minkälainen käsityksesi on "ilman tunnetta" soittamisesta. Mielestäsi "tylsien" asteikoiden soitto/treenaus on tunteetonta. Okei, ei siinä mitään, mutta tuo on kovin mustavalkoinen ajattelutapa.


Käsityksesi on väärä. Tekninen harjoittelu oli vain esimerkki jolloin yleensä muusikot soittavat vähiten tunteella. Ei kukaan pysty aina soittamaan 100& fiilareissa kaikkia biisejä. Aina on vaiteleva määrä fiilsitä mukana. Eikö?

No tuo nyt on kovin epätarkka tapa mitata ja kun se ei ole objektiivinen, niin se on myös melko hyödytön.


Olen samaa mieltä. Kovin epätarkka ja melko hunoytön. Ei muuta silti asiaa.

Tarvitseeko tästä asiasta nyt väitellä enempää? Jos vain nyt ollaan eri mieltä niin kuin tuossa aikaisemmin sanoit.


Jos sinä todellakin olet sitä mieltä, että kaikki riippuu vain kuulijasta, niin sitten voimme olla erimieltä. Perustelusi tahtoisin silti asista kuulla, sillä pelkkään "mittaamisen vaikeuteen" perustuvat perustelusi ovat kyllä aika huonoja ja tiedät sen itsekkin.

#76 kirjoitettu 21.04.2007 11:18

Guitarwall kirjoitti:

Heitämpä minäkin lusikkani soppaan, mielestäni stuntguitarilla on erittäin hyviä pointteja.


Niin minsutakin, mutta silti hän on mielestäni väärässä siinä, etteikö myös soittajalla oli osuutta asiaan.

Kaikki mitä ylipäätänsä tapahtuu suhteutetaan aina oman maailmankuvan mukaan.


Tästä olen ihan samaa mieltä.

Kun täällä niitä mainioita vertauksia viljeltiin, niin väite, että kahdesta biisistä toinen on absoluuttisesti "tunteellisempi", on arvoltaan sama vaikkapa väitteen että jumalasta ja allahista allah on absoluuttisesti ainoa oikea "jumala". Pure bullshit.


Erittäin huono vertaus, sillä saattaahan olla, että allah on oikea jumala ja kritityt joutuvat helvettiin. Saattaa olla myös, että allahia tai muutakaan jumalaa ei ole. Siten tuo vertaus ontuu melkolailla.

IMO blues on helvetin tylsää musiikkia, enkä näe pointtia sen kuuntelemisessa tai vielä vähemmän soittamisessa. Sen sijaan jonkun erittäin hyvin harjoitellun, runsaasti eri tekniikoita sisältävän biisin miellän hyväksi.


Myös vähemmän tunteellisen ja teknisen soiton voi helposti mieltää hyväksi. Itsekkin tykkään monesti myös varsin teknisestä musiikista.

Täsmennän nyt vielä, että teknisyys/nopeus eivät ole milestäni tunteellisen soiton vastakohtia. Päinavastoin.

En tiedä ovatko jotkut bluesihmiset katkeria, vai mistä se johtuu, mutta niin kärkeä tuntuu olevan mielipide, että jos treenaa vaikkapa asteikoita, häviää soitosta tunne. Tämä jos mikä on erittäin naurettava väite.


Olen muuten sitten erittäin samaa mieltä kanssasi. Asteikkojen treenauksessa ei ole minusta mitään pahaa vaan tekniikka harjoittelu on minusta erittäin suositeltavaa.

Itse yritin vain sanoa, että asteikkoa teknisesti treenatessa ihminen harvemmin vetää niin isolla fiilisellä kuin vaikkapa täydelle stadionille tiluttaessaan omaa biisiään.

#77 kirjoitettu 21.04.2007 12:33

Haava kirjoitti:
Eipäs. Se voidaanko se mitata ei vaikuta siihen miten se asia on. Se riippu molemmista voitiin sitä mitata paremmin tai huonommin.


Pointtini on, että jokainen kuulija kuulee ja tuntee eri kappaleet eri tavalla. Toki omat mieltymykset, kuuntelutottumukset, jne. vaikuttavat asiaan, kuinka paljon tunnetta kappaleesta välittyy, mutta mielestäni kuulija on se, joka "päättää" aistiiko kitaristin tulkinnassa tunnetta vai ei.

Eihän se pelkästään esittäjän päättämisestä ole kiinni millaisilla fiiliksillä sitä tulee vedettyä. Varmasti kaikki soittavat biisinsä välillä vähän enemmän rutiinilla ja joskus enemmän fiilistellen.


Minun mielestä tunteen määrä on vakio. Se vain vaihtelee, että minkälainen tunnetila esityksen aikana on. Välillä se saattaa olla pitkästynyt, tylsistynyt, vittuuntunut, poissaoleva, välillä taas iloinen tai euforinen jne. Tämä taas vaikuttaa siihen, miten ihmiset aistivat tunnetta kappaleesta ja vetävät sen jälkeen johtopäätöksiä, että mikä tulkintakerta on ollut tunteellisin.

Käsityksesi on väärä. Tekninen harjoittelu oli vain esimerkki jolloin yleensä muusikot soittavat vähiten tunteella. Ei kukaan pysty aina soittamaan 100& fiilareissa kaikkia biisejä. Aina on vaiteleva määrä fiilsitä mukana. Eikö?


Ei. Mielestäni tunteen määrä on vakio, kuten tuossa totesin. Kyllä siinä harjoitellessakin on paljon eri tunteita mukana, tosin ei samoja tunteita kuin herkkää balladia soittaessa. Tunteet ja mieliala vaihtelevat, mutta ei tunteen määrä. Sinänsä tuo väite on naurettava, että välillä olisi enemmän tunnetta ja välillä vähemmän. Mihin se perustuu? Vain se, että esiintyjä vetää biisinsä pitkästyneen tai rutiininomaisen näköisesti, ei tee siitä mielestäni yhtään tunteettomampaa.

Jos sinä todellakin olet sitä mieltä, että kaikki riippuu vain kuulijasta, niin sitten voimme olla erimieltä. Perustelusi tahtoisin silti asista kuulla, sillä pelkkään "mittaamisen vaikeuteen" perustuvat perustelusi ovat kyllä aika huonoja ja tiedät sen itsekkin.


Sinä puhuit tuossa tunteen välittyvyyden mittaamisesta, minä taas ajoin takaa tunteen määrän mittausta, joka tietenkin on mahdotonta. Toki voidaan kysyä miljoonalta ihmiseltä, että välittyykö B.B Kingin soitosta enemmän tunnetta kuin Yngwie Malmsteenin, mutta todistaako se, että jommallakummalla on enemmän tunnetta soitossa? Ei minun mielestäni. Mielestäni muusikko soittaa aina samalla määrällä tunnetta. Kuulija taas aistii eri määrän tunnetta riippuen eri seikoista kuten muusikon elekielestä, kappaleen dynamiikasta, soinnuista, soittotavasta jne.

#78 kirjoitettu 21.04.2007 12:41

stuntguitar kirjoitti:

Pointtini on, että jokainen kuulija kuulee ja tuntee eri kappaleet eri tavalla. Toki omat mieltymykset, kuuntelutottumukset, jne. vaikuttavat asiaan, kuinka paljon tunnetta kappaleesta välittyy, mutta mielestäni kuulija on se, joka "päättää" aistiiko kitaristin tulkinnassa tunnetta vai ei.


Viimekädessä on kiinni kuulijasta, mutta soittajalla on mitä suurimmin väliä siinä prosessissa. Eli hän vaikuttaa siihen asiaan myös ja paljon

Minun mielestä tunteen määrä on vakio. Se vain vaihtelee, että minkälainen tunnetila esityksen aikana on. Välillä se saattaa olla pitkästynyt, tylsistynyt, vittuuntunut, poissaoleva, välillä taas iloinen tai euforinen jne. Tämä taas vaikuttaa siihen, miten ihmiset aistivat tunnetta kappaleesta ja vetävät sen jälkeen johtopäätöksiä, että mikä tulkintakerta on ollut tunteellisin.


Tämä menee nyt melkoisen semaattiseksi, mutta esim. poissaoleva "tunne" on minusta käytännössä tunteettomuutta soitossa... tai jos ihminen keskittyy 100% soittaessa ajatuksissaan vain tekniseen suoritukseen, niin käytännössä esitys on se mitä kutsutaan "tunteettomaksi".

Sinänsä tuo väite on naurettava, että välillä olisi enemmän tunnetta ja välillä vähemmän. Mihin se perustuu?


Se perustuu siihen, että kun minä itken isoisäni kuolemaa, niin silloin käytänössä puhekielessä minulla on paljon tunteita. Olen erittäin tunteekas. Jos taas vaikka katson apaattisena televisiota, niin arkikelessä voidaan silloin sanoa, että tilanne ei ole kovinkaan tunteikas.

Eikö?

Sinä puhuit tuossa tunteen välittyvyyden mittaamisesta, minä taas ajoin takaa tunteen määrän mittausta, joka tietenkin on mahdotonta.


No joo.. Kyllähän aivotutkimuksessa aivoalueen aktiivisuus tasoista nähdään erija siinä kun ihminen on todella iloinen/surullinen verrattuna siihen kun hän ei ole. Toki noistakin voidaan väitellä, mutta ei se mittaaminen silti aivan mahdotonta ole, joskin vaikeaa ja epätarkkaa.

Toki voidaan kysyä miljoonalta ihmiseltä, että välittyykö B.B Kingin soitosta enemmän tunnetta kuin Yngwie Malmsteenin, mutta todistaako se, että jommallakummalla on enemmän tunnetta soitossa? Ei minun mielestäni.


Ei minustakaan, vaikka toki kylläsekin jostain kertoo vaikka ei tosin 100% korreloivasti juuri tuosta mainitsemastasi asiasta.

Mielestäni muusikko soittaa aina samalla määrällä tunnetta.


Eli siis väität, että muusikko ei voi olla surullinen tai vielä surullisempi? Tai innostunut tai vielä innostuneepi? Aika erikoinen väite?

Kuulija taas aistii eri määrän tunnetta riippuen eri seikoista kuten muusikon elekielestä, kappaleen dynamiikasta, soinnuista, soittotavasta jne.


Tästä olen toki samaa mieltä. Yksi asia minkä väitän vaikutatvan siihen (kun empaattisi olentoja useimmat olemme) on sen muusikon tunnetila ja sen muusikon tunnetilan vahvuus.

#79 kirjoitettu 21.04.2007 13:06

kokosydeemin alussa olevaan kysymykseen...

Mick Green, Wilco Johnsson

--jos ette tiedä ette tiedä...

#80 kirjoitettu 21.04.2007 14:43

Ray-Ska kirjoitti:
kokosydeemin alussa olevaan kysymykseen...

Mick Green, Wilco Johnsson

--jos ette tiedä ette tiedä...








Hyvä Reiska !!!