Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.12.2006 15:38

Mental Robbery kirjoitti:
Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?


Joskus. Lähinnä jos teen ahdotunutta musiikkia, niin aika usein.

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?


Joskus.

Nautitteko omasta musiikistanne?


Erityisesti tekemisestä kyllä. Jonkun verran kuuntelustakin.

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?


Sekä että.

#3 kirjoitettu 20.12.2006 17:03

Kyllähän sitä aina on hyvin skeptisellä mielellä "uusien" ajatusten äärellä, mut aina ne tulee vain tehtyä. Jollaintapaa siitä saa mielihyvää, oli se sitten millainen kappale tahansa. Joskus kyllä häpeän puna nousee poskille, ihan pelkästään teknisen riittämättömyyden vuoksi.

Onpahan tuotannossani muutamakin kappale, joita kuuntelen melkeinpä säännöllisesti... Taitaa olla yksi kolmestakymmenestä. Paljon hukkaan heitettyä sävellystyötä.

#4 kirjoitettu 20.12.2006 17:34

-Olen oppinut ottamaan rennosti,se on musiikin tarkoitus,leikkiä,ei saa stressata


-Tuskinpa "kevyessä"musiikissa(eikä sen puoleen"klassisessakaan") mitään
uutta maailmoja mullistavaa tehdään


-En ajattele että musiikkia voisi omistaa,siksi on vaikea erotellä omaa ja toisten musiikkia.kuuntelen mielelläni kaikkea musiikkia

-Jos vaan hioo ja hioo niin kyllästyy musiikkiin,haluaisin tehdä HiFiä,mutta itse musiikki on tärkein

#5 kirjoitettu 20.12.2006 23:42

Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?

Melkein aina teen biisin jonkinlaisessa tunnetilassa ja
puran sen tunteen siihen biisiin,
jonka siitä olisi sitten tarkoitus
myös muiden kuulla ja tuntea.
Eli tuskia on tunnettu paljon, mutta myös
rakkautta, hauskuutta ja monia muita tunteita.

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?

Joskus saattaa ihan biisinteon alkuvaiheessa tuntua siltä että
hetkonen... miltäs tämä kuulostaa, sitten teen parhaani ettei
se kuulostaisi ns. tutulta. Mutta sinänsä aika usein ideani ovat
niin persoonallisia ettei tuota ongelmaa tule.

Nautitteko omasta musiikistanne?

Juuh.

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?

Kuuntelen aina omia tekeleitäni niin paljon että ne tulee
korvista pihalle, en kuuntele niitä mitenkään kritisoivasti
vaan olen tyytyväinen siitä että sain taas jotain aikaiseksi.
Joskus laulusta saatan ajatella että oliskohan tuo pitänyt
ottaa uusiksi, mutta silti lopulta tyydyn siihen miksi se jäi.

#6 kirjoitettu 21.12.2006 00:10

Harvoin osaan nauttia omista kappaleistani. Usein tuntuu että ne ovat aivan kamalia. Mutta aina silloin tällöin tulee sellaisia mitä vain on pakko kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan, niinkuin juuri äsken sain yhden acid house-kappaleen valmiiksi. Se on aivan mahtava!

Mutta tosiaan, monesti tuntuu että biisini ovat väkisin väännetyn ja jähmeän kuuloisia, vaikka kuinka saisin kehuja. Ja silloin ne kehut saavat epäilemään kehujan rehellisyyttä, tulee sellainen fiilis että "kunhan sanoo ettei pahoittais mieltäni, yrittää olla vaan kiltti" vaikka eivät kai ainakaan kaikki sellaisia ole.

#7 kirjoitettu 21.12.2006 01:59

Mental Robbery kirjoitti:
Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?

Paljon. Siitä se syntyy.
Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?

Ehei, ne on yleensä jotain ennenkuulumatonta.
Nautitteko omasta musiikistanne?

Kyllä.
Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?

No joskus tulee mieleen, että esim. oikean kitaristin soittamana joku riffi olisi kuullostanut paremmalta. Mutta menee se noinkin.

#8 kirjoitettu 22.12.2006 00:56

no meikäläisellä onkyllä sen verran raskas itsekritiikki että välillä tuntuu että pitäisi lopettaa ns. "pelleily" ja jättää se niille jotka sen paremmin osaa. sinäänsä harmittaa moiset ajatukset koska olen koko nuoren elämäni halunnut tehdä juuri tätä ko. konemusiikkia, ja kun olen omasta mielestäni hyvät laitteet moiseen hankkinut, tulee mieleeni esim. että "enhä mä saa jumalauta mitään aikaan. jos vain myyn kaikki laitteet pois niin saan lisää tilaa". ja 95% omista biiseistä jäävät puoleen väliin, eivätkä koskaan tule valmiiksi. mieltäni on askeruttanut jo pitkän aikaa kysymys, että onko kellään mitään ns. "lääkettä" tähän helvetin raskaaseen kriittisyyteen?

Miner69er muokkasi viestiä 01:00 22.12.2006

ja anteeksi etten mitenkään vastannut kysymyksiin mitä aloitus viestissä luki

#9 kirjoitettu 22.12.2006 09:31

En koe ollenkaan tunnontuskia musiikin teon ohella.Ahdistusta ehkä jonkun verran, koska ainakaan aikaisemmin musiikkia en ole saanut millään kuulostamaan sellaiselta kuin olisin halunnut.

ei oikeastaan.

Kyllä. Varsinkin silloin kun huomaan saaneeni aikaan jotain.

No aika paljon on minullakin itsekritiikkiä ja aina löytyy jotain paranneltavaa omista kappaleista. Toisaalta se on terveellistä ja mielestäni myös suotavaa.

#10 kirjoitettu 23.12.2006 02:18

Miner69erille
ja anteeksi etten mitenkään vastannut kysymyksiin mitä aloitus viestissä luki

Kysymyksillä hain vain pohjaa avoimelle keskustelulle aiheesta.
Eli ei uhreja.

MRobbery kuittaa takaisin Pasilaan.

#11 kirjoitettu 23.12.2006 06:17

Tuskaa eniten tuottaa oman tuotannon miksaus. arggh.. Miksei basso soi tarpeeksi pehmeästi, padit "uppoa" taustoihin ja leadit soi kirkkaasti ja selkeästi vaan kaikki on yhtä sekasortoa.. vaikka kaikkensa yrittää ja kaikki vapaa-ajat käyttää tuntuu ettei koskaan tule sitä valmista mitä muualta kuulee ja itseltä odottaa. Se kismittää.

#12 kirjoitettu 23.12.2006 17:51

Multa puuttuu itsekritiikki.

#13 kirjoitettu 23.12.2006 18:24

Mental Robbery kirjoitti:
Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?

- Ainahan se ahistaa ja vituttaa !

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?

- Aina !

Nautitteko omasta musiikistanne?

- Emme nauti.

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?

- Emme pysty kuuntelemaan omia kappaleita ollenkaan.

#14 kirjoitettu 25.12.2006 20:30

Oma itsekriittisyyteni on huima.

En pidä omista biiseistäni oikeastaan lainkaan (johtunee lie sitten liiasta kuuntelusta sen tekovaiheessa, vai mistä..).

Ensinnäkin omat vaatimukseni ja tavoitteeni ovat niin korkealla, ettei omat taidot riitä niihin - täten myös oma suhtautuminen omiin biiseihin on melko pessimististä.

Ei auta kuin harjoitella vain sinnikkäästi ja kysyä neuvoa ihmisiltä jotta pääsee itsekin omiin tavoitteisiin.

#15 kirjoitettu 02.01.2007 23:11

Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?

Mitä tunnontuskia? Mistä? Parhaimmat rävellyksethän tulee just pirummoisessa vitutuksessa tai ahdistuksessa.

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?
No ei. Enhän minä ny niin tyhymä ole että alkaisin edes kliseiseltä tuntuvasta ideasta työstämään minkään sortin virren pätkää. Semmoset ideat unohdetaan jo ennen kuin ne ovat pilkkeenä silmäkulmassa.


Nautitteko omasta musiikistanne?
Totta helvetissä. Eikä sen edes tarvitse kuulostaa muiden korviin niin hyvältä kuin minun. Miten ihmeessä joku ei voi nauttia omasta musiikistaan??? Onko kannattanut sitten enää sellaista biisiä ulos päästääkkään jos siitä ei itsekkään nauti?

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?
Pystyn, koska teenkin lähes kaikki biisit juuri ilman vaihtoehtoja. Jossittelu on ihan turhaa jälkeenpäin. Jos alkaa jossittelemaan, niin kohta sitten on jo rukkaamassa biisiä muka paremmaksi...
Kun biisi on kerran tehty niin se on tehty. "Näin on kirjoitettu, näin on ikuisesti oleva".

#16 kirjoitettu 03.01.2007 09:20

Bändin kanssa on helpompaa, koska toisia ei voi ruoskia samalla tavalla kuin itseään. Jos kaverin suoritus esim demolla on parasta mihin hän pystyy, mutta silti vain välttävää tai jopa kohtuullista, antaa sitä äkkiä itselleenkin anteeksi jotain pientä.
Toki kaverin voisi yrittää vaihtaa parempaan soittajaan, mutta siinä leikissä on pian itse se heikoin lenkki, emmekä me toistaiseksi ole moiseen "myyntivoittoon" pyrkineetkään, koska tätä hommaa tehdään nimenomaan kaveriporukassa.

Mitä tulee sitten näihin "teen-kaiken-itse-mahtavaa!" -projekteihin, mitä mullakin täällä on, niin kyllähän sitä joskus jollain tasolla saattaa onnistua, mutta kyllä joitain juttuja tulee sittemmin aika vähän itse kuunneltua.

Olin tekemässä "omaa levyäkin" ja sain tuossa joulun pyhinä viisi kappaletta miksattua valmiiksi koekuuntelua varten. Tässä vaiheessa - muutamien koekuuntelujen jälkeen- tuntuu siltä, että jos on parhaansa yrittänyt eikä lopputulos miellytä, täytynee jättää homma sikseen ja alkaa tehdä jotain muuta...

#17 kirjoitettu 03.01.2007 21:16

Tottakai itsekriittisyyttä täytyy olla mutta tiettyyn rajaan asti. Mä oon yleensä aina helvetin innoissani kun saan jotain aikaan ja se into siihen biisiin säilyy kauan... jopa niin että jaksaa vääntää siitä vielä hieman paremman version.

Mutta mä puhun nimenomaan biiseistä, en soundeista, miksauksesta, enkä yleensäkään tuotannon laadusta. Jos biisi on mielestäni hyvä ja olen tehnyt sille edes jonkinlaista kunniaa myös äänityspoliittisesti, niin hianoa. Loppujen lopuksi mua kiinnostaa aika vähän hinkata sitä biisiä erilaisilla efekteillä ja muilla härpäkkeillä. Parempi jos se soundaa luonnostaan hyvältä. Mutta ehkä se on hieman eri juttu esim. konemusan tekijöillä. Itsehän teen melkeinpä aina jonkinlaista rock-musaa.

Aika usein se alkuidea voi kuulostaa liian tutulta mutta jos se on kuitenkin hyvä, niin sitä muokkaa kunnes se on taas freesi. Eniten pelaan erilaisilla rytmeillä, melodiatajulla mua ei oo hirveesti siunattu nääs. Enemmän rasittaa jos biisi kuulostaa joltain, jonka on jo itse tehnyt ja huomaa kiertävänsä ympyrää. Toisaalta täytyy kuitenkin osata tunnistaa tyypillisimmät piirteet omassa musassa ja ottaa niistä kaikki irti.

Omia biisejä tulee kyllä kuunneltua ja mun mielestä se on olennainen osa biisin tekemistä. Valmiiksikin luultu kappale paljastaa kuuntelun avulla heikkoutensa ja taas palataan sorvin ääreen.

#18 kirjoitettu 06.01.2007 16:53

Kyllähän sitä itsekritiikkiä on paljon, mutta ainakin minulla se on ainoa tapa saada tehtyä sellaisia biisejä, joita kehtaa ihmisten ilmoilla soittaa ja kuunnella.

Kuuntelen jonkin verran omia biisejä, mutta ei niitä kuunnellessa oikein jaksa miettiä, että mitä olisi voinut tehdä toisin.

#19 kirjoitettu 08.01.2007 12:46

Mental Robbery kirjoitti:
Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?
Paljon.

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?Kyllä.

Nautitteko omasta musiikistanne?
En.

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?
En.

#20 kirjoitettu 24.01.2007 17:31

muistan aloitus vaiheessa, jumalauta se oli silloin oikeesti sitä kaikkein kultasinta aikaa! kaikki mitä kirjoitti niin kelpas. Ja vaikka biisien laatu oli suorastaan hirveetä niin sitä silti jakso luukuttaa ja fiilistellä omaa musiikkia. Ja siihen oli tyytyväinen. Ei silloin kelannu et uppooko tää jengii vai ei, se riitti et sitä jakso itse kuunnella. Silloin sillä oli suuri merkitys ilmaista itseään, niinkuin on tänäkin päivänä mut vähän erillailla. Se oli silloin uutta ja tuntematonta. kaikki oli hienoa.

sitä huomaa kans et kehittyessään tulee vitusti lisää itsekritiikkiä ja haluu vaa parantaa parantaa ja parantaa ja joskus se alkaa stressaa.
mut omat taidot ei riitä siihen mitä ehkä kovasti yritetään hakea.

Ja ongelma on siinä, että en pysty kuuntelemaan nykyään biisejäni ajattelematta mitä olis voinut parantaa. Kyllä sitä vielläkii tykkää kuunnella omia biisejä ja tekeekin sitä ihan hyvällä mielellä mut se on vaa jotenkin niin erillaista nykyään kun joskus oli.

Uskon että itsekriittisyyteni kuitenkin palkitsee minut joskus, kuhan tää ei mene liiallisuuksiin. itsekriittisyys ja kova yritys. Ei ole suuri ero näillä kahdella.

Ikävää sinänsä et kaikki ei tunnu samalta kun joskus 4-5 vuotta sitten. Ehkä ikä, kehitys ja kulttuuriin paremmin perehtyminen vaikuttaa kans siihen et kaikki ei ole niin siistii ku joskus.

Itsekriittisyytedestäni huolimatta en pysty kuvttelemaan lopettavani musiikki harrastukset.. vaikka tää on välil jopa aika paskaa mut joku täs on joka pistää jatkamaan. Ja siitä huolimatta on aina ilo väsää uus biisi. ja vanha "omsta mielestä huonosti onnistunut" biisi jättää taakseen ja siirtyä eteenpäin..

#21 kirjoitettu 24.01.2007 17:46

Mental Robbery kirjoitti:
Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?

Tunnontuskia ei niinkään, joskus tosin ahdistaa aika vitusti kun ei meinaa vaan saada sitä riffiä realisoitua päästä sillä lailla kuin sen mielessään kuulee.

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?

Kumma kyllä ei. Enemmänkin ajattelee että joku on vain ehtinyt julkaisemaan minun matskuani itseäni ennemmin

Nautitteko omasta musiikistanne?

Hmmm...silloin kun sitä tekee niin nautin, mutta kun se loppuun asti hinkattu teos viimein on "valmis"....niin on ehkä väsynyt mutta onnellinen olo. Muiden biiseistä nautin yleensä enemmän.

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?

En oikeastaan koskaan. Pahinta on kun huomaa selviä virheitä omassa matskussaan, no aina sitä oppii...

#22 kirjoitettu 27.01.2007 18:21

Kyllähän sen itse parhaiten tietää (tai ainakin pitäisi tietää) jos lopputulos on paska, eihän silloin edes vituta jos joku sen ääneen sanoo. Monesti se on tosin niin, että itse kiinnittää huomiota lähinnä niihin kohtiin/raitoihin, jotka eivät onnistuneet. Se taas pilaa kuuntelunautinnon ja silloin näkee biisin turhan pessimistisin silmin. Joku toinen taas saattaa kiinnittää huomion niihin hyviin ideoihin ja fiilistellä niistä. Tällöin kuuntelukokemus voi jäädä hyväksi. Ongelma vaan on se, ettei positiivista palautetta tahdo oikein ottaa tosissaan, jos itse on eri mieltä.

Joskus on kyllä sellainen pelko, että mitäs jos ne parhaat biisit on jo tehty. Jotenkin tuntuu, että esimerkiksi tekstejä syntyi ennen paljon helpommin.

#23 kirjoitettu 29.01.2007 11:52

Mental Robbery kirjoitti:
Eli kuinka paljon koette tunnontuskia ja ahdistusta kun teette musiikkia?

Tuntuuko uudet ideasi limaisilta kliseiltä, jotka on soitettu moneen
otteeseen?

Nautitteko omasta musiikistanne?

Pystyttekö kuuntelemaan omia kappaleita ilman, että mietitte JOS olisin tehnyt tämän näin ja tämän noin?



Tuntuu kliseisesti siltä että mitä ahdistavammalta tuntuu, sitä parempia biiseistä tulee. Suurin osa odkid-biiseistä menee C-duurissa, ja se on kyllä aika tylsää ja vittumaistakin. Toisinaan nautin omasta musasta koska siihen liittyy aina joku muisto/ajatus siitä hetkestä jolloin se on tehty, ikään kuin jonkunlainen herääminen. Blaa. Jälkeenpäin mietin usein että tekisin NYT hommat toisin mutten olis TUOLLOIN tehnyt niitä toisin koska tein ne niin kuin tein.

#24 kirjoitettu 29.01.2007 12:53

Er...

Jos musiikin tekeminen tuottaisi ahdistusta ja muuta mentaalista häikkää, varmasti lopettaisin joksikin aikaa tekemisen kokonaan. Mielestäni muusikon tulee suurimmalti nautti siitä tekemästään työstä sekä sen hedelmistä.

Kriittisyys on aivan luonnollista, sillä jokainen tosissaan tätä hommaa tekevä taatusti pyrkii parantamaan itseään muusikkona. Itse ainakin pyrin kokoajan kehittymään tuottajana/soittajana, Ja mikäpä onkaan se tyydyttävämpää kuin se että huomaa kehittyvänsä.

Liika kriittisyys voi toki johtaa siihen, että biisejä vatvotaan ja vatvotaan, itse olen sortunut tuohon moneen otteeseen. Sitä aletaan parantamaan jotain jo ennestään suht ok kunnossa olevaa biisiä, ja tuloksena on kuin onkin sitten se totaalinen katastrofi. Onneksi nykyjään muistan jopa
tallentaa nämä eri tekovaiheet erikseen. ^^

Yhteen vetona - Kehittykää, oppikaa uusia juttuja ja laajentakaa repertuaarianne genrerajattomasti ( heh.. kukas minä olen sanomaan )
Mutta älkää olko niin yli perfektionisteja, että jätätte ne potentiaaliset timantit vuosiksi ja taas vuosiksi pölyttymään vain se takia, että vaikkapa
vain sen takia, että basari on puoli desibeliä liian hiljaisella.

Nautinko omasta musiikistani?. nykyjään aika pitkälti olen itseni suosikki-artisti ^^. Musikaalinen itsetunto oli pitkään alhaalla, ja katsoin muita konemusiikin tuottajia kuin jumalia ylöspäin ajatellen että oma musiikkini on jollain tavalla arvottomampaa ja kehnompaa, Sitten päätin hieman hioa joitain osa-alueita. Hiominen venyi puoleen vuoteen. Mutta kyllä se kannatti. Nyt taas itsetunto korkealla, oma musa maistuu kuin eetterissä kastettu pumpuli, ja tuottaminen se vasta metkaa onkin.

Olipas turhan pitkä stoori, toivottavasti ette nukahtaneet.

Meskaline muokkasi viestiä 12:53 29.01.2007