Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.12.2006 12:00

Omat seinänaapurit ovat semmoista sakkia, ettei pahemmin innosta: yks on semmoinen keski-ikäinen kusipää, joka huudattaa iskelmäradiota neljän aikaan yöllä ja välissä voi kuulla kännistä huutoa ja lattian rajua töminää (kuin ruumis kaatuisi maahan!). Toinen asuu alemmalla kerroksella, mutta samalla tavalla se meteli kantautuu sivutiesiirtymällä meidänkin kämppään---siis bilehileteiniritsojen kämppä, jossa ilmeisesti juodaan samalla tavalla kuin seinänaapurissani, mikäli verrataan äänitasoa. Voiko vittumaisempaa olla kuin, että kämpän seinät ja ovet resonoivat ärhäkästi liiallisen basson vaikutuksesta? Ehhee ehhee ehhee...

#3 kirjoitettu 05.12.2006 12:02

Silloin kun olin pieni ja asuin kotonani lähiössä niin naapurit olivat todella tuttuja keskenään.
Erään mummun luona kävin juomassa viisivuotiaana maitokahvia ja istumassa hevoskastanjan alla pihakeinussa. Höpöteltiin niitä näitä tai sitten vain oltiin ja ihasteltiin kesää. Hänellä oli uskomattoman paljon kukkia joita hän jaksoi hoitaa iästään piittaamatta...ja pieni valkoinen koira.
Mutsi hoiti pihaduuneja yhdessä naapurin tädin kanssa ja faija vei sitä joskus lauantaisin kauppaan.
Kaikki tunsivat kaikki. Faija on melkein koko ikänsä asunut niillä kulmilla, joten ei ihmekään toisaalta. Mutta sitten vuosien kuluessa vanhat tutut muuttivat pois...lapset kasvoivat jne. Nykyään siellä on hiukan etäisempi meininki, naapurit huomauttelevat toisilleen koirien jätöksistä ym.
Itse en pahemmin nykyisiä naapureitani tunne. Seinän takana asuu vanha huonokuuloinen mummo ja yläkerrassa ihan mukava pariskunta, jota moikkaan jos satun näkemään.
Lapsille joudun karjaisemaan silloin tällöin jos ne dorkailevat, kuten potkivat jalkapalloa mun ikkunoihin...ja sitten kun ne soittelee tuota ovikelloa ja juoksee karkuun. Onko kellään mitään keinoa saada ne lopettamaan?

#4 kirjoitettu 05.12.2006 12:12

epästabiili kirjoitti:
ja sitten kun ne soittelee tuota ovikelloa ja juoksee karkuun. Onko kellään mitään keinoa saada ne lopettamaan?


Asennat siihen katos sellasen jutun, että kun siitä painaa, niin saa sähköiskun. Sellaisen melko ärhäkän, muttei nyt sentään mitään kuolettavaa! Kuitenkin sellaisen sähköiskun, josta lapset oppivat heti ensimmäisellä kerralla. Pitää se sen verran kirpaista, ettei halua toista kertaa painaa. Muahuahuahuahuah.

Niin ja hyvät vastaukset tuli kyllä molemmilta, mutta ette vastannut tuohon itse pääkysymykseen (saatoin esittää asian hieman epäselvästi): Niin, että onko se mielestänne tarpeellista tuntea omia naapureitaan? Vai onko asia teille yksi ja sama? Vai onko juuri toisinpäin, että te koette tarpeelliseksi sen, ettei tunne omia naapureitaan?

#5 kirjoitettu 05.12.2006 12:48

No sanotaan näin että olisihan se mukavaa jos ihmiset osaisivat ottaa enemmän toisiaan huomioon, myös tällaisissa naapuruus-suhteissa. Mutta kaikki vaan ovat niin kiinni omassa elämässään ja omissa "ongelmissaan" ettei tule mieleen ensimmäiseksi lähteä leipomaan seinän takana asuvalle tyypille. Harmi.

#6 kirjoitettu 05.12.2006 12:48

En tunne, enkä välittäisikään tuntea. Kerrostaloasumisessa ainakin näin, mutta omakotitaloalueella voisi olla ihan hyödyllistäkin. Ja mukavaa.

#7 kirjoitettu 05.12.2006 13:14

Ei ole nykyään tarvetta tuntea naapuriaan, mikä on harmi, sillä sellainen ns. yhteisöllisyys siitä kärsii. Kyläyhteisöjen katoaminen on eristäytyneisyyden ja vieraantumisen esimarssi. Totuushan on se, että ihmiset ovat toisilleen vieraita aina, mutta kun ihmisten elämä muuttuu pelkäksi elämiseksi vailla ihmiskontakteja, joille puhua, niin silloin mennään metsään.

Eli olisi ideaali tilanne, jos naapurit tuntisivat toisensa.

Nykyisiä naapureitani en halua pahemmin tuntea, koska tiedän etteivät he ole samanhenkisiä hippejä. Tosin heidän meluamisensa mahdollistaa myöskin minun meluamisen eli kun he huudattavat musiikkiaan, niin minäkin voin huudattaa omaa musiikkiani yhtälailla---son semmone allekirjoittamaton sopimus, joka pätee ja jonka voin kohtuuden rajoissa hyväksyä.

#8 kirjoitettu 05.12.2006 13:57

En tunne naapureita. Jos tulevat käytävässä tahi hississä vastaan, niin sanon terve... Siinäpä se. Enpä edes välitä tuntea sen kummemmin. Ja tuskin nekään minua.

#9 kirjoitettu 05.12.2006 17:15

Asun omakotitalossa sellaisen metsään päättyvän tienpätkän perällä jonka varrelta löytyy neljä taloa, ja sen takia on muodostunut sellainen pieni eristynyt "kuppikunta" siihen. Tunnen kaikki naapurit nimeltä ja ainakin muutaman sanan jokaisen kanssa vaihtanut mutta suoraan vastapäätä asuva perhe on paljon läheisempi perheellemme kuin muut. Pienenä olin usein heillä yötä ja yläasteella/ala-asteen lopulla olin ihastunut heidän vanhimpaan tyttäreensä.

Muutaman kerran vuodessa ollaan kutsuttu toisiamme illanviettoon, joskin useammin heille. Monesti ollaan vietetty uuttavuotta yhdessä ja heidän armeija-pamppu-isällään (majuri tai joku en muista) on aina alueen hienoimmat raketit (joskus joitain oiikeita valorakettejakin). Muutenkin tosi cool äijä heidän isänsä, rento tyyppi joka vaikuttaisi osaavan pitää lapsilleen hyvää kuriakin tarpeen vaatiessa (tietty armeijaukkona). Ja ajelee kesäisin moottoripyörällä.

Heidän nuorin lapsensa, about 13-vuotias poika, on hyvä kaverini jonka kanssa silloin tällöin pelaillaan tietokoneella ja jutellaan "miesten juttuja", olen jonkinlainen roolimalli ja isoveljen korvike ollut kai hänelle, kun kaksi muuta perheensä lasta ovat tyttöjä ja isäkin työnsä takia paljon pois kotoa.

Heiltä löytyy meidän talon avain ja meiltä heidän, siltä varalta jos jotain ikävää sattuu tai avain unohtuu kotiin tms. Ja varsin luotettavaa ja ystävällistä porukkaa ovat meitä kohtaan olleet tänne muuttamisesta asti. Rakennettiin talotkin suunnilleen samaan aikaan, heidän taisi valmistua pikkaisen ennen meitä jos oikein muistan.

Tosiaan muut naapurit sitten eivät ainakaan minulle ole niin läheisiä... mitä nyt tervehdin tietty ja juttelen takaisin jos tulevat minulle juttelemaan. Mukavia ja kivoja tyyppejä toki nekin, mutta nämä vastapäätä asuvat ovat olleet tärkeä osa lapsuuttani ja nuoruuttani.

#10 kirjoitettu 05.12.2006 20:12

Enpä juuri tunne. Yksi asuu tässä vieres vain kesäisin (paitsi tänä kesänä). Sen marjat on hyviä. Toinen tulee kotiinsa pääasias öisin ja on muutenkin ihme hiippari. Ei pidä valoja päällä muuten kuin keittiössä kun syö, jos silloinkaan. Näin siis yölläkin. Eikä ole sokea joten se ei selity sillä. Niin, joku voisi luulla minua kyyläksi. Mutta minkäs minä sille voin jos se asuu aivan vieressä eikä pidä verhoja koskaan kiinni? Kaikki mitä siitä tiedän, on että sillä on kaksi lasta ja yksi lapsenlapsi, pitää jääkiekosta ja mäkihypystä. Niin, ja sen vaimo kuoli pari-kolme vuotta sitten halloweenina sairauteen, jota ei ole tavattu koskaan ennen eikä sen jälkeen suomessa. Brittiläiset sai sen selville mutten muista mikä sen sairauden nimi oli. Eka se lopetti puhumisen ja sit se ei pystyny syömään. Ilkeetä. Tukehtu sänkyynsä nukkuessaan.

#11 kirjoitettu 05.12.2006 21:09

Valandir kirjoitti:
"Jos me ei häiritä niitä, niin nekään ei häiritse meitä"

Tällä mennään.

#12 kirjoitettu 05.12.2006 21:28

Tänään kävin noutamassa oikeustalolta asunto-osakeyhtiön hallituksen kirjallisen varoituksen perustuen perättömiin väitteisiin. Puhelu vuokranantajalle selvitti myös sen, että eräs naapureista epäilee kivenkovaan asunnossa tapahtuvan "viinanpolttoa" ja sen jakamista eteenpäin "autoille jotka pysähtyvät öisin ja rahtaavat tavaraa".

Tämä varmasti kertoo kaiken tarpeellisen omista naapureistani. Juuri tällä hetkellä tekee mieli tappaa.

#13 kirjoitettu 05.12.2006 22:38

Seinänaapurimme eivät edes tervehdi, kun kulkevat ohi, mutta muut naapurit tunnen melko hyvin.

#14 kirjoitettu 05.12.2006 23:12

Tunnen. Viereisessä talossa asuu rahikaiset, isä, äiti ja viisi poikaa iältäään 2-13

Pojat käyvät monesti meillä kun veljeni kavereita ovat, itse en kovin hyvin ole tutustunut. Tai kahden vanhimman kanssa olen useasti ps2:ta hakannut. Onhan se ihan hyödyyllistä edes tietää ihmisten nimet ketkä täällä jatkuvasti ramppaavat.

#15 kirjoitettu 05.12.2006 23:42

Asuinalueeni on Kuusamon "pahimpia".. Ei ehkä vedä vertoja Kemin pahimmille, mutta uskonkin, että Kemin lähiöt ovat 3x pahempia paikkoja kuin missään Helsingissä. Tai ainakin minä uskallan kävellä itä-Helsingissä yöllä, mutta Takajärvelle Kemissä en menisi..(hei mutta paattiolla on turhaan paha maine! paattiolaiset on kyllä pelottavaa, mutta loppupeleissä reilua jengiä!)
Nooh, onhan täälläkin ulko-ovet tuhottu heti kun uudet on asennettu, rappukäytävä täynnä lasinsirua ja ajoittain vettä (paloletkut auki) ja kämpätkin on aika sievästi paskana, ovet reikäisiä, kämpät sisältä paskana jne. Naapurini tiedän.. noh, nimiä en muista koskaan, mutta kyläilen lähes päivittäin. En vain muista nimiä. Naamat on mielessä. Myös ne, ketkä viimeksi viime perjantaina naapurissa hyökkäsivät kimppuuni.. Sitäkin täällä sattuu, möykkyä tulee välillä, se on pakko ottaa vastaan. Mukavia naapureita, mutta kun jengiä ramppaa, ovet on auki, niin kusipäitäkin liikkuu. Paskaako tässä, kaikki ovat minun kämppääni tervetulleita, mihin tahansa kellonaikaan ja minä myöskin uskallan mennä lainaamaan naapurin pyörää (siis kysymään lupaa) mihin aikaan vain, jos tarve sattuu. Ei se ole siitä kiinni, että tunteeko, vai että millainen ihminen on. Toinen on sellainen.. joka vetäytyy omaankoteloonsa. Toiset taas menee reilusti (halutiin tai ei) muiden ihmisten seuraan. Sellainen minä olen. Jos joku on minun naapuri, niin hän joutuu kyllä huomaamaan minut. Hyvien että pahojen asioiden kautta.

Ja minähän en koskaan valita, jos naapurissa on bileet jne. Minä en valita mistään. Enkä koskaan "käräytä" ketään. Kemissä se ois aika paha juttu, vois olla kemijoessa äkkiä. Kuusamo on ehkä vähän enemmän "vasikka" paikka, mutta kyllä täälläkin reilua menoa on, kun naapureistakin rapusta valitsee ne oikeat ihmiset.

Njoo, ei kyllä vastannut paljon kysymyksiin. Vaikea vastata. Naapureista on ollut niin haittaa, harmia, kuin iloa ja hyötyäkin.

#16 kirjoitettu 06.12.2006 03:55

Tunnetko omia naapureitasi?

Tunnen.

Tiedätkö naapureittesi nimiä tai vuorotteletteko viikonloppuisin kumpi syö kumman luona?

Tiedän. Ei vuorotella, kyllä ihan kotonamma syärään.

Onko naapurisi paras ystäväsi vai vihaatko häntä yli kaiken?

Kyllä se siihen parhaaseen ystävään menee.

Onko naapureiden tunteminen sinusta tarvittavaa?

Ei, mutta kyllä mä tämän naapurin haluan tuntea.

-------------------------------------------------------------------------
Kamala totuus ...paljastuu nyt...

Siis itsehän asun yksinäni tämmöisessä punaisessa mukavassa tuvassa,
vaikkei perunamaata olekkaan.
Ja vieressäni... itseasiassa samassa pihassa on valkoinen tupa,
jossa asuu (ja nyt siihen suureen paljastukseen) ... serkkuni.
Eli serkkupoikahan siinä asustelee kihlattunsa kanssa.

Mutta noista muista en sitten tiedä minkämoosta porukkaa ovat.
Nimet tiedän jotenkin, mutta tuli tuossa teinipoikana juhlittua
niin ankarasti että eipä nuo naapurit oikein meikäläisestä välitä.

Lähin naapuri tosiaan on tuo serkkupoika.

Niin ja muutti tuohon tien toisellepuolellekkin tässä jokunen
vuosi sitten joku mies kaksikko. Mut enpä oo niihin vielä tässä
törmännyt... näyttävät viihtyvän aika paljon sisätiloissa ja
laulavat saunassa pirusti.

Että semmottis naapureita.

rumpujen pärinää Loppu.

#17 kirjoitettu 06.12.2006 16:22

Mjoo, onhan tässä kerrostalossa ihan mukavaa porukkaa sinänsä. Yläpuolella on tällä hetkellä tyhjää, alhaalla asuu joku nuori kolli, toinen seinänaapuri on asiallinen rokkari ja toisella puolla on joku vanha homeinen ja hieman villainen patu.

Muitakin on väkisinkin oppinut tuntemaan kun porukka riehuu talon remontista kahdessa eri leirissä ja jokainen koettaa saada omalle puolelleen.

Kotipaikassa sitten tunnetaankin kaikki naapurit oikein hyvin. Ja se on hienoa.

Kyllä tommonen yleinen morjenstelu ja pikainen kuulumisten vaihto on ihan mukavaa kerros- ja rivitaloissa. Maaseudun rauhaan sitten jo kuuluukin, että tunnetaan porukkaa siitä ympäriltä. Se on mukavaa sosiaalista touhua ja toisinaan voi saada hyvät kesäpileet pystyyn kaiken porukan kesken.

#18 kirjoitettu 06.12.2006 16:45

impronen kirjoitti:

En tunne. Rappukäytävässä tervehdin mutta se saa riittää. En näe mitään tarvetta tutustua ihmisiin pelkästään sillä perusteella että he asuvat samassa talossa kanssani. Talon äänieristys on myös varsin hyvä (tai sitten kaikki ovat todella hiljaa) ja satunnainen naapureiden riitely ei pahemmin haittaa. Tosin välillä tuntuu siltä jotta pitäisikö ottaa poliisiin yhteyttä kun kuulostaa sen verran väkivaltaiselta menolta. :/


Tämä kuvaus vastaa täysin minunkin tämän hetkistä tilannettani naapureitteni suhteen.

#19 kirjoitettu 06.12.2006 17:06

En tunne naapureitani mutta kyl niitä tulee aina moikattua rappukäytävässä. Edellisessä taloyhtiösssä naapurit karttelivat minua ja eivät moikanneet. Ilmeisesti luulivat narkomaaniksi kirkonpolttajaksi, vaikka olenkin vain juoppo bassotaiteilija.

#20 kirjoitettu 06.12.2006 17:13

Valandir kirjoitti:
Onko naapureiden tunteminen sinusta tarvittavaa?

Ei todellakaan. Miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin läheinen toisen kanssa vain siksi, että asuvat lähekkäin? Kumma ajatus. Sama juttu sukulaisten suhteen. Se, että joku esi-isämme on nussinut samaa esi-äitiä ei tee meistä automaattisesti sielunkumppaneita.

#21 kirjoitettu 06.12.2006 17:13

Jokusen tunnen, mutten kaikkia. Mitä nyt jos tulee nähtyä vaikka lenkillä niin moikkaan kyllä kaikkia. Noista uusista naapureista en sitte tiedä kun muuttivat tuohon vasta eilen nii en osaa sanoa mitä mulkkuja sinnekkin tuli, mutta tähän mennessä kaikki naapurit (jotka tunnen) on ollut ihan mukavia ja yhteiselo on toiminut kyllä. Toisaalta niitäkään joita tuntee tulee melko harvoin nähtyä kun tämmösessä korvessa asuu... Kuitenkin naapuritaloon pari sataa metriä mehtää välissä...

Makkaraperunat muokkasi viestiä 17:14 06.12.2006

Minusta naapurien tunteminen ei ole mitenkään tarvittavaa. Jos jollekkin se toimii että emme häirii niitä niin ne ei häirii meitä, niin mikäs siinä sitten. Toisaalta ihan hyödykästä tuntea jokunen naapuri oikeasti hyvin, niin voi lainailla vaikkapa jotain työkaluja jos sattuu kipeästi tarviimaan. Niin se toimii meillä päin.

#22 kirjoitettu 06.12.2006 19:37

En tunne naapureitani enkä haluakaan tuntea. Siinä määrin nihkeissä väleissä ne tahtovat minun kanssa olla... ovat esittäneet aiheettomia valituksia isännöitsijälle ja joka kerta vastaan tullessaan alkavat kitistä ja valittaa joko minun vaatteista tai siitä millä autolla ajan. Kerran yksi naapuri kehtasi alkaa aukoa päätään siitä että olen muka sosiaalipummi. (okei, oonhan mä työtön mutta ei se tee musta pummia...) Ja kertaalleen oli eräs arvostettu naapuri ilmoittanut poliisille että ajelen varastetulla autolla. Siitä seurasi oikein mukava pikku sähläys sinipukuisten ystäviemme kanssa.

Asun siis mummojen infektoimassa kerrostalossa. En suosittele.

Niin, ja kertaalleen jouduin kohtaamaan naapurin vaarin keskeltä parkkista tuhannen päissään puoli neljältä aamulla. Kilttinä tyttönä soitin vaarille apua kun en sitä omin voimin olisi kuitenkaan jaksanut sisälle raahata mutta kuuluiko kiitoksen sanaa? Pöh. Mulkoilee vain kun vastaan tulee.

HerWickedness lisäsi unohtamansa verbin koska ilman sitä viesti näytti ihan pöhköltä @ 19:38 06.12.2006

#23 kirjoitettu 06.12.2006 19:49

Naapurit on nyt vieraantuneet. Kyllä niille moikattua tulee ja joskus tuo viereisen talon wanha täti tulee kyselemään apua tietokoneensa kanssa. Omakotitalossa siis asustelen. Ihan pentuna pyörittiin about saman ikäisten naapurin lasten kanssa kaikkialla.

#24 kirjoitettu 06.12.2006 20:53

Valandir kirjoitti:
..Porvoo -kirjan postissa, jossa on siis jokaisen porvoolaisen omakotitalo kuvattu ja kuvan alla on asukeiden nimet ja muuta lisäinfoa.
Mä luulin, että Porvoo olis suht normaali, mutta tuo nyt vain on häröä.


Sekä mutsin että faijan luona vain moikkailen naapureita. Muuten en ole tekemisissä heidän kanssaan.

#25 kirjoitettu 07.12.2006 00:06

Zen Attitude kirjoitti:
Valandir kirjoitti:
..Porvoo -kirjan postissa, jossa on siis jokaisen porvoolaisen omakotitalo kuvattu ja kuvan alla on asukeiden nimet ja muuta lisäinfoa.
Mä luulin, että Porvoo olis suht normaali, mutta tuo nyt vain on häröä.


Hah, häröä? Minä kun luulin, että samankaltaisia "kirjoja" tehdään myös toisista kaupungeista? Eikö? Ja kyseinen kirja ei ole muuten mitään halpakamaa, vaan maksaa reippaasti yli 200 euroa. Huh huh.

#26 kirjoitettu 07.12.2006 15:20

Valandir kirjoitti:
Hah, häröä? Minä kun luulin, että samankaltaisia "kirjoja" tehdään myös toisista kaupungeista? Eikö? Ja kyseinen kirja ei ole muuten mitään halpakamaa, vaan maksaa reippaasti yli 200 euroa. Huh huh.

Siitä minä en tiedä tehdäänkö muualla, mutta on se silti häröä. Mieti nyt, jos kaupungin jokaisesta omakotitalosta on kuva ja alla on asukkaiden nimet. Mikä idea siinä on? On se varmaan toki jokaisen kyylän unelma; "Ai että kun sillä Virtasen perheellä on ruma puutalo! Onneksi me sentään asumme tiilitalossa". Mutta ei siinä mitään, ihan hauskahan se vaan, että kaupungeilla on tommosia juttuja.

#27 kirjoitettu 07.12.2006 15:45

Seinänaapurit ova mukava rokkipariskunta ja yläviistonaapuri on boheemi taiteilijatäti. Tähän mennessä siisi hyvin. Vuoroin metelöidään ja meuhkataan. Ongelmaksi muodostuu vasta yläkertaan muuttanut pariskunta. Mies on mukava, mutta ensimmäisenä päivänä uudessa talossa yläkerran huora tulee kutsumatta sisään ja pyytää olemaan kuuntelematta musiikkia, kun he niin arvostavat rauhaa ja hiljaisuutta.

Haistakoot vittu! Koputtivat lattiaankin yksi lauantai klo 21 kun pelattiin trivial pursuitia neljän ihmisen kesken. Oli vissiin liian hurjat bileet... Tekisi mieli kuristaa se lehmä.

Kysymykseen vastatakseni; on hyvä tietää minkälaista väkeä ympärillä on, niin että osaa suhtautua tilanteisiin oikealla tavalla. Heidän kanssaan ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei oikeasti halua.

#28 kirjoitettu 07.12.2006 16:19

Tunnetko omia naapureitasi?

- No en kauhean hyvin tunne. Talonmies on tosin vanha työnantajani, mutta hänenkin kanssa on vähän välit kiristynyt, koska hän taannoin syytti minua käytävälle kuseskelusta. "Naapurin täti, joka on ollut siivoojana" jopa oikein todisti, että lattialla, minun ulko-oveni edessä on virtsaa. Se oli tosin vettä, jonka olin kännissä siihen kaatanut, kun hoipertelin grilliltä taksarin ja vesilasin kanssa kotiin Ajattelin, että yön aikaan se pieni lätäkkö kuivuu, mutta toisin kävi.

Toinen naapurini on joku heebo, joka aina välillä pimpottelee ovikelloa, jos jokin elektroninen laite ei toimi. Hän siis pyytää minua aina korjaamaan laitteita ja asentelemaan tietokoneeseen nettiyhteyksiä tms tms. Ihan hauska ukko - aina kännissä.

Pilasin myös mainettani jonkin verran kirjoittamalla kyttaajat.nettiin tarinan rapustani. Lausahdus "kuolemanikää lähestyvät mummelit" ei oikein ollut rappuni asukkaiden mieleen. Joku heidän lapsenlapsenlapsenlapsi oli kirjoitelmani netistä löytänyt ja näyttänyt sitten isoisoisoäidilleen. Kirjoituksen takia pidettiin oikein HALLITUKSEN kokous ja muuta vastaavaa. Itseäni tilanne hieman nauratti


Onko naapureiden tunteminen sinusta tarvittavaa?

Rappukäytävässä pitää tervehtiä. Siihen se tuntemuksen tarve sitten jääkin.



Miten on teidän naapureiden laita?

- Eräs naapureistani luulee aina kuulevansa asunnostani meteliä vaikka en olisi edes kotona. "Älä sitten kuljeskele kantapäilläsi, kun se ääni kuuluu niin selvästi asuntooni", sanoi naapurin mummo minulle silloin, kun ensimmäisen kerran hänet tapasin.

#29 kirjoitettu 08.12.2006 16:35

Zen Attitude kirjoitti:
Valandir kirjoitti:
Hah, häröä? Minä kun luulin, että samankaltaisia "kirjoja" tehdään myös toisista kaupungeista? Eikö? Ja kyseinen kirja ei ole muuten mitään halpakamaa, vaan maksaa reippaasti yli 200 euroa. Huh huh.

Siitä minä en tiedä tehdäänkö muualla, mutta on se silti häröä. Mieti nyt, jos kaupungin jokaisesta omakotitalosta on kuva ja alla on asukkaiden nimet. Mikä idea siinä on? On se varmaan toki jokaisen kyylän unelma; "Ai että kun sillä Virtasen perheellä on ruma puutalo! Onneksi me sentään asumme tiilitalossa". Mutta ei siinä mitään, ihan hauskahan se vaan, että kaupungeilla on tommosia juttuja.


Minun mielestäni kyseinen kirja toimii vähän niinkuin puhelinluettelona, koska siinä on myös talojen alla isännän ja emännän numerot (taikka sitten vain sen tyypin joka siinä asuu). Kirjassa on myös hakemisto sukunimien sekä tiennimien mukaan. Melko hyödyllistä minun mielestäni.

#30 kirjoitettu 08.12.2006 17:07

Yhtään naapuriani en tunne hyvin, nimet tiedän kun ne pystyy rappukäytävän seinältä lukemaan. Asun hyvin vanhassa kerrostalossa, jossa on 2 rappua, toisessa 6 ja toisessa ilmeisesti 8 asuntoa. Oman rappuni naapureista olen joutunut juttelemaan vain kahdelle henkilölle, toiselle n. viikko sitten kun he muuttivat taloon ja kyselivät autojen parkkipaikoista. Toisen (seinänaapurini) kanssa olen joutunut keskustelemaan hyvinkin usein, tämä alunperin virosta suomeen muuttanut herra tuppaa valittamaan joka perkeleen äänestä mitä kämpästäni kuuluu. Olen kehoittanut häntä menemään takaisin viroon jollei meininki täällä kelpaa, enää ei ole hetkeen käynyt oven takana...

Naapurirapussani sen sijaan asuu hyvinkin kookas nainen (HUOM: Ei lihava vaan kookas, reilusti minua harteikkaampi), jolla on tapana juoda alkoholia melko usein. Hän asuu yksin, mutta alkaa huutamaan sopivassa humalatilassa, yleensä pelkkää rähinää ja kirosanoja. Ja hän kuulostaa AIVAN Adolf Hitleriltä! Se kuuluu minun kämppääni todella selvästi, ensimmäisen puoli tuntia se on ihan hauskaa kuunneltavaa, mutta kun huutoa jatkuu viidettä tuntia niin se alkaa pikkuisen vituttamaan. Yleensä hänen metelöintiään saa kuunnella vain viikonpäivisin. Pitäisi varmaan joskus soittaa poliisit käymään siellä, mut enhän minä raaski kun toisella on hyvä meininki...

Täytyy varmaan kohta alkaa etsimään uutta asuntoa kun on jaksanut täällä jo kohta 3 vuotta...

#31 kirjoitettu 08.12.2006 18:02

Tottakai pitää yrittää olla hyvää pataa. Luomisvimma kun ei katso kelloa ja taidan olla muutenkin se rapun äänekkäin hahmo. Kerran heräsin hortoilemassa alasti rapussa! Rimputin sitten yläkerrassa asustavan soiaalinaisen ovikelloa joka lainas verkkarit ja majotti lattialle. Ei moista kohtelua ihan tuntemattomalta voi odottaa. Oikealla puolella asuu nuori
mimmi jonka kanssa olen viettänyt aikaa. Vasemmalla melko seniili mummo joka epätoivoisena ronklaa seitsämää turvalukkoaan, mistä päättelen sen olevan elossa.
Kun talonyhtiöt lopettaa yhteisöllisiä talkoo päiviäkin, niin pitää olla vaan aktiivinen ovien aukipitäjä ja tervehtijä saadakseen kontaktia.
Yritän ajatella kerrostaloamme jonain yhteisenä kommuunina. Ehkä vähän naiivia.

#32 kirjoitettu 08.12.2006 18:26

Goatsemencommando kirjoitti:
Ja hän kuulostaa AIVAN Adolf Hitleriltä! Se kuuluu minun kämppääni todella selvästi, ensimmäisen puoli tuntia se on ihan hauskaa kuunneltavaa, mutta kun huutoa jatkuu viidettä tuntia niin se alkaa pikkuisen vituttamaan.

Voi hitto! Nauhoita ihmeessä ja lähetä minulle. Siitähän saisi tehtyä kauniita kappaleita..

#33 kirjoitettu 17.12.2006 11:51

Minun naapurini tuli minun luokseni ja sanoi pihassa, että: "kuules, älä päästä kissaasi irti, kun tuo viereinen naapuri tuossa ampuu kisoja impulla ja ritsalla...älä kuitenkaan kerro,etä kerroin sinulle" joo luulin että tulee valituksia musiikista yms.

#34 kirjoitettu 17.12.2006 20:52

Naapureita en kyllä nimeltä tunne, mutta osa on kyllä tullut rappukäytävässä vastaan, ja olen silloin muutaman lauseenkin vaihtanut.

Mitään ääniä en ole koskaan kuullut naapurikämpistä (paitsi kerran pinnistelemällä erotin jonkun bassolinjan, ja toisen kerran alakerrassa taisi olla tuparit tms.)
Itse katselen usein leffoja/kuuntelen musiikkia reippaasti yli sen klo 22, mutta eipä ole tullut ainoatakaan valitusta vielä.

Veikkaan tosin, että osin tässä auttaa tämä 1938 vuodelta peräisin oleva rakentaminen, eli seinät ja välipohjat ei ole ihan sitä ohuinta kamaa.
Ainoa paska juttu on nuo uusitut ulkovet, jotka eivät ihan sovi karmeihin -> kaikki äänet vuotaa rappukäytävään/rappukäytävästä.

Äänieristys on muutenkin sellainen asia, että se ei rakennusvaiheessa maksaisi kauhean paljon ja siitä olisi vuosikymmeniksi iloa talon asukkaille.

#35 kirjoitettu 17.12.2006 20:54

Ennen kun asuimme Tanskarlassa, kaikki tunsivat toisensa. Vietiin leivonnaisia ja makaronilaatikkoa hyville naapureille. Kaikki oli tosi kivaa. Noin 30 ihmisen pikku"kylä" eli sovussa.

Muutettiin noin 2,5 vuotta sitten keskustaan ja on tää kyllä aika omituista. Tiedän vain, että naapurissamme asuu pappi ja hänen perheensä sekä muutamia tiettyjä henkilöitä. Yleensä sanon kaikille pihassa ohikulkijoille tervehdyksiä. Onhan se vähän hankalaa, kun minun pitäisi viedä jotain naapureille, eikä tiedä edes missä kyseisen naapurin talo sitten on.

Kyllä näin on silti paljon parempi, kuin missään ahdistavassa tuppukylässä, jossa kaikki tietävät asiasi ennen sinua. Parempi silti olla sovussa keskenään kuin aukoa päätä naapureille aamulehteä haettaessa.

#36 kirjoitettu 18.12.2006 23:38

impronen kirjoitti:
Helvetti. Tämä yhdistettynä tohon mikäoliennenparemmin-threadin juttuihisi maalaa kyllä aivan mielettömän kuvan. Sähä elät siellä kuin paraskin Kalervo Palsa. Hurjat lapin miehet.

No ei nyt sentään.. en oo vielä kokenut Ivalon kerrostalolähiöiden menoa.. voin kuvitella.
Kirjoitas noista lisää, mä ainakin lukisin

Kokeillaan.. mut kun todellisuus on niin tylsää.. joskin tähän "arktiseen lähiöön" vois kyllä joku taitava kirjoittaja kirjoittaaromaanin.
Toi "ne hyökkäs viime perjantaina mun kimppuun mutta sellasta nyt välillä sattuu" -juttu oli mahtava. Sulla on elämänasenne kohdillaan!

No siis pää oli turvoksissa pari päivää ja silmälasit vinossa mut silmälasit oikaistiin, ne makso ja sai turpaansa ja makso lisää. Joten kyllä täällä aina välillä saa pikku "möykkyä" eikä siitä pidä pahastua.. jos pahemmin käy niin sitten.. mutta jos vähän möykkyä tulee niin pitää vaan ottaa, että "hei, sitä sattuu, ihmiset on ahdistuneita jne." pahoinpitely on erikseen mutta jos pikkusen kuhmua tulee niin kyllä sellaissta selvitään. Sellasta se on. Hulluja jaahdistuneita alaikäisiä juomassa huonoa kiljua jos eivät osta multa parempaa. Joten turpaan paukkuu välillä puolin ja toisin, niin nytkin tossa ja onneksi ei käynyt kuinkaan jne. Jotkut osaaolla ihmisiksi ja niiden seurassa minä vietän hyvät iltani.