Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.08.2006 18:04

Teitittelen aika usein verkossa. Kirjoitan useimmiten kohtuullisen hienovaraisesti kirjakieltä käyttäen mutta IRL puhun jotakuinkin Vantaalla ja Tuusulassa tarttuneen puhetavan mukaan ja hieman myös Kolarissa käytetyn "meän kielen" mukaan.

Mutta ei, en teitittele IRL, normaalissa elämässä käytän sanaa "sä" ikään, sukupuoleen tai rotuun katsomatta. Jos joku sanoo sitä hieman epäkohteliaaksi, (useimmat vanhemmat ihmiset varsinkin näin pohjoisessa pitävät sanaa "sä" epäkohteliaana), haistatan yksinkertaisesti vitut.

#3 kirjoitettu 10.08.2006 18:51

NORTON kirjoitti:
En tiedä, miten on muitten laita, mutta minulle tuottaa monesti ongelmia valita oikea puhumisen tapa. Suomessa kun ei ole mitään selkeää etikettiä, miten ketäkin sopisi lähestyä.


Joo... Sama juttu. En oikein osaa.

Ratkaisuja?


Ymmärrys siitä, että hyvä käytös lähtee ihan muualta kuin etiketistä. Ei vältämättä suojaa joiltain pikkusieluilta (vanhoilta tai nuorilta), mutta hyvä alku.

Eli hyvää käytöstä etiketitästä niin välittämättä. Teen niin kun en muuta osaa. Suomessa toimii ihan kohtalaisessa. Muualla ei välttämättä.

#4 kirjoitettu 10.08.2006 20:09

No meikälläkin tuo teitittely tulee aika vaistonomaisesti. En tiedä, mistä tämän taidon aikoinaan opin, mutta yhdessä vaiheessa teitittelin vahingossa vanhempianikin, ja mutsi vetäisi kerran asiasta kauhean raivarin.

#5 kirjoitettu 10.08.2006 20:21

Aika harvassa oikeastaan on tilanteet, joissa teitittelemään joutuisin, eikä sen takia ole taitoa juuri kertynyt. Asiakaspalvelua tehdessäkin meni vähän niin ja näin. Mutta jos joku sattuu minua teitittelemään - lähinnä siis joku Stockmannin kassa - niin se tuntuu kyllä jotenkin oudolta, särähtää oikein korvaan.

Kohtelias käytös ei mielestäni tarkoita sitä, että pitää teititellä. Kohtelias osaan kyllä olla.

#6 kirjoitettu 10.08.2006 20:28

Vanhempia henkilöitä joita en tunne, teitittelen yleensä. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa tulee yleensä vanhempaa ihmistä teititeltyä, mutta on vähän vaikea laittaa siihen jotain tiettyä ikärajaa. Intissä ja senkin jälkeen tuosta tuli vähän ärsyttäväkin tapa (ei sillä että se olisi millään tavalla huono tapa). Tuli aina vanhempiani teititeltyä ja joskus jopa kavereita.

#7 kirjoitettu 10.08.2006 21:23

En osaa teititellä luontevasti, joten en teitittele. En kyllä usko että sinuttelu voisi kenestäkään tuntua niin kamalalta että loukkaantuisi jos ei teitittele.

#8 kirjoitettu 10.08.2006 21:29

NORTON kirjoitti:
En tiedä, miten on muitten laita, mutta minulle tuottaa monesti ongelmia valita oikea puhumisen tapa. Suomessa kun ei ole mitään selkeää etikettiä, miten ketäkin sopisi lähestyä.

Joitakin vanhempia ihmisiä on luonnollista teititellä, mutta osa kokee sen jotenkin oudoksi.

Tunnistatko ongelman? Ratkaisuja+


Tunnen ongelman,asia vaivaa minua. Siksi aloitankin aivan räikeän kohteliaalla tavalla ja yritän antaa signaaleja 'tuttavallisuudesta' esim. esittelen itseni etunimellä jne. jotta saisin siltä toiselta vastaavanlaisia signaaleja, että "voidaan tässä puhua ihan suoraan asioista ja luontevalla puhekielellä". Jos tällaisia signaaleja ei tule, jatkan tuota ylikohteliasta linjaa. Tämä siis vain täysin vieraiden ihmisten kanssa, jotka ovat jotenkin "minua ylempänä" siinä tilanteesa. Jolloin on varmempaa olla hiukan liian kohtelias kuin tuttavallinen. toisaaltaj oskus taas mietin, että tuleeko minusta lipevä ja näyttelevä kuva, kun käytän sellaisia liiankin huomattavia kohteliaisuusilmaisuja.

#9 kirjoitettu 10.08.2006 21:56

Armeijasta on jäänyt päälle teitittely. Teitittelen vanhempia tuntemattomia ihmisiä mutta tuttuja sinuttelen. Minulle on tärkeää että olen kohtelias aina tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta.

#10 kirjoitettu 10.08.2006 23:50

Bloodhound kirjoitti:Ei ole vielä sanomista tästä ominaisuudesta tullut - päinvastoin.


Tällä perusteella minäkin.. kun joskus miettii, että olenkohan minä nyt hiukan "ylikohtelias" eli ns. lipevä, mutta sitten ajattelee, että eipä minua ole koskaan kohteliaisuudesta moitittu. Joskus on kiitetty. Toisaalta vaihdan välittömästi tuttavallisempaan tyyliin, mikäli toinen osapuoli "antaa signaaleja" sen sopivuudesta oelmalla rentoutunut, käyttämällä murrekieltä, puhumalla ystävällisesti etunimellä yms. niin silloin yleensä ajattelen, että kerran toinen tahtoo olla "välitön" niin ollaan sitten. lisäksi minun on helpompi ilmaista itseäni kun ei tarvi miettiä sanamuotoja ja olla niin kamalan tarkka. Joten tietynlaisissa asialtaan virallisissa tilanteissa joissa kuitenkin käsitellään vakavaa ja tärkeää asiaa on hyvä, että tunnelma "epävirallistetaan". Esim. ovien aukaisuun sun muuhun tämä ei vaikuta.
No ok, pahoina päivinä, kun on huolia ja vituttaa ja muutakin ajateltavaa saatan olla suorempi, jopa hiukan töykeä. Mutta niitä on noin kerran kaksi kuussa.

#11 kirjoitettu 10.08.2006 23:59

Yrityksien johtohenkilöiden ja vanhusten kanssa keskustellessa teitittelen lähes aina kun kyseessä on uusi tuttavuus. Jos vastapuoli kertoo itsestään jotain henkilökohtaisuuksia, edes pieniä, voidaan siirtyä sinutteluun. Lisäksi jos kys. henkilöiden kanssa pitäisi saada konkreettisia ratkaisuja tehdyksi, on sinuttelu tehokkaampi keino saada keskustelu johtamaan johonkin.

#12 kirjoitettu 11.08.2006 00:10

Putte kirjoitti:
Yrityksien johtohenkilöiden ja vanhusten kanssa keskustellessa teitittelen lähes aina kun kyseessä on uusi tuttavuus. Jos vastapuoli kertoo itsestään jotain henkilökohtaisuuksia, edes pieniä, voidaan siirtyä sinutteluun.


jotain tällaista niillä "signaaleilla" tarkoitin. Siis jos puhujat ovat toisilleen "henkilöitä" tai esim. "Antti ja Matti" niin kyllä he voivat sinutella, mutta jos puhujat ovat vaikkapa "henkilöstöpäällikkö ja työnhakija" niin siihen asti voi pysyä vähän virallisemmassakaavassa. itse kyllä toivin, että myös henkilöstöpäälliköt ymmärtävät, että ihmisistä saa realistisemman kuvan, kun esittäytyy itse heti mieluummin Mattina Antille, että Anttikin uskaltaa olla oma itsensä, eikä vetää mitään roolia.

#13 kirjoitettu 11.08.2006 08:42

Saksassa saisitte sakkoa kunnottomat jos poliisia menisitte sinuttelemaan!

#14 kirjoitettu 11.08.2006 08:46

Jepu kirjoitti:
Saksassa saisitte sakkoa kunnottomat jos poliisia menisitte sinuttelemaan!


Miksi h*lvetissä menisin edes puhumaan saksan poliisille?
Tai siis enää en ees uskaltais, mutta luulempa, että mieluummin ottaisin yhteyttä jonkin toisen maan poliisiin joka sittne tulis saksaan ja pistäis rosmot kiinni. Niinku Veikko Vennamo sano ja Eppu Normaali sano Vennamosta, muistattehan?

Veikkoo tahtoo myös, vaa-aaltaa, Veikkoo tahtoo myös, vaa-aaltaa, Veikko ottas rosmot kiinni ja Veikko ottas rosmot kiinni, Veikko ottas rosmot kiinni..

Pitääkö isoja rikoksia tehneitä ihmisiä teititellä?

#15 kirjoitettu 11.08.2006 10:29

jostain on teitittelykin opittu.

#16 kirjoitettu 11.08.2006 10:59

Teitittelen itseäni vanhempia tuntemattomia ihmisiä. Ehkä jotain kolmekymppisiä vielä saatan sinutella, mutta sellaisia selkeästi "aikuismaisia" henkilöitä teitittelen. Teitittely tulee multa ihan luonnostaan, en ole sitä mitenkään erikseen opetellut vaan oon varmaan aina teititellyt. Silti, vaikka se on mulle täysin luonteva tapa puhua, niin jos mua joskus joku teitittelee tuntuu se aina vähän hienolta, alkaa hymyilyttämään tyyliin "ollaanpas tässä muka nyt hienoja kun oikein teititellään".

Teitittely on kivaa.

#17 kirjoitettu 11.08.2006 11:57

Itse teitittelen vanhempia tuntemattomia ihmisiä, armeijassa toki myös teitittely oli ihan perusjuttuja. Lisäksi, jos soitan johonkin virastoon, niin yleensä teitittelen ja hännittelen ("hänellä on nykyään eri numero" vs. "sillä on nykään eri numero"). Teitittely tulee ihan automaationa tuollaisissa tapauksissa, enkä sitä erityisemmin mieti.

Yliopistossa professoreita kyllä ihan reilusti sinuttelin ja kaikenmaailman pomojakin on tullut lähinnä sinuteltua. Mielestäni nykyisin teitittely tai sen unohtaminen ei ole niin vakava juttu, kuin joskus aikoinaan.

Itseäni jos teititellään, niin kyllähän se vähän oudolta tuntuu, joskaan ei mitenkään pahalta välttämättä. Armeijassa tottui tuohonkin.

#18 kirjoitettu 11.08.2006 12:21

Zeip kirjoitti:
Vanhempia henkilöitä joita en tunne, teitittelen yleensä. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa tulee yleensä vanhempaa ihmistä teititeltyä, mutta on vähän vaikea laittaa siihen jotain tiettyä ikärajaa.


Sama. Työssä pyrin teitittelemään yleensä vanhoja ihmisiä. On hieman asiakkaasta kiinni miten siihen suhtaudutaan. Yleensä vanhukset ottavat teitittelyn kunnioituksena, mutta osa jopa närkästyy tetitittelystä. Jompi kumpi tapa täytyy kuitenkin valita, joten minä sitten teitittelen. Kaikkia ei voi miellyttää.
Arkena/vapaa-ajalla en välttämättä teitittele.

#19 kirjoitettu 20.08.2006 14:20

Töissä teitittelen kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Muulloin vain vanhoja ihmisiä. tuntuu niin typerältä olla niin epäkohtelias ja jättää teitittelemättä.

Isi, joka on nyt 67 vuotias teititteli omia vanhempiaan ja teitittelee vieläkin jos heistä puhuu. Siinä teille etikettiä.

#20 kirjoitettu 22.08.2006 16:37

Periaatteessa en kumarra ketään niin paljoa että antaisin heille sitä herkkua, sitä teitittelyä. Käytännössä käytän teitittelyä jos haluan tehdä hyvän vaikutuksen, tai jos kohde jo tuntee minut (l. huono vaikutelma väistämätön), ihan humoristisena mausteena puheessa.

"Oliskos teitillän olutta tarjota?"
"Ette kai te vaan vittuile minulle?"

#21 kirjoitettu 22.08.2006 21:26

Neurophiliac kirjoitti:
teitittelen joskus baarissa. Olisko teillä sattumoisin tummaa velkoo.


Tämä on erittäin osuva paikka teititellä. Uskon, että jos tuon teitittelyn unohtaa tummaa Velkoa tilatessa, ne perkeleet väittävät, että ei ole. Tämän olen katkerasti kokenut niin monta kertaa Mäntän yöelämässä. Alas he!

#22 kirjoitettu 23.08.2006 00:04

Neurophiliac kirjoitti:
teitittelen joskus baarissa. Olisko teillä sattumoisin tummaa velkoo.


Joo, jos ylipäätänsä olen 'vaatimassa' jotain erityistä palvelua kaupassa, baarissa, Kelan toimistossa.. tai jossain muussa paikassa jossa olen asiakkaan roolissa, niin puhun yleensä hyvin kohteliaasti. Jotenkin on vain sellainen olo, että minä olen siellä "häiritsemässä heidän työtään ja voi vittu minua kun kehtaan vielä mennä hihasta nykimään omien kysymysteni kanssa.." niin että noissa paikoissa usein sanamuoto on tyyliin "anteeksi mutta voisitko/onko teillä.."
Mietin vain, että jos itse olisin joissain noissa ammateissa, niin kyllä minun päivääni vain piristäisi kun asiakkaat olisivat kohteliaita = tällaiset asiakkaat varmasti saisivat sitten myös kohteliasta palvelua.

yksi teitittelypaikka.

#23 kirjoitettu 23.08.2006 01:55

käytän vähän mitä saattuu.. joskus teitittelen ja joskus sinuttelen. Usein myös harrastan sitä että vältän kumpaakin. Muodostan lauseen tai kysymyksen sillä tavalla ettei varsinaisesti tarvi sanoa henkilön nimeä tai sinutella/teititellä. Tällä tavalla tulee usein puhuttua ohimennen tuntemattomien kanssa ja aika usein tuttujenkin kanssa.

#24 kirjoitettu 23.08.2006 02:06

Teitittelen vanhuksia aina, naishenkilöitä lähes poikkeuksetta, asiakaspalvelijoita yleensä, mieshenkilöitä riippuen iästä ja lapsia en koskaan. Yleensäkin teitittelen niitä, jotka arvostavat sitä eniten ja erityisesti tilanteessa, jossa joutuu yllättäen puhuttelemaan vierasta henkilöä väliaikaisesti. Jos teitittelemäni henkilö tekee sinunkaupat, aloitan myös sinuttelun.

Lisäksi olen omaksunut seuraavat kohteliaisuuden eleet:
- Katson kätellessä aina silmiin.
- En koskaan kättele hanska kädessä, paitsi jos toisella kättelijällä on myös hanska kädessä hänen tehdessään aloitteen.
- Nousen aina seisomaan kätellessäni naisia.
- Esittelen itseni kätellessä tuntemattomia.
- Kysyessäni esimerkiksi opastusta tuntemattomalta aloitan lauseen aina sanomalla "anteeksi".
- Syön arvokkaampien, vanhempien tai tuntemattomien ihmisten seurassa varovaisen kohteliaasti.
- Kiitän aina ruoasta.
- En keskeytä toisen puheenvuoroa.
- Pidän ovea auki, jos minua seuraa nainen tai vanhus.
- En kiroile pienten lasten kuullen.
- Käytän jatkuvasti sanoja "kiitos", "anteeksi" "olkaa hyvä" ja "eipä kestä", tosin useimmiten arkityyliin.

Teitittely on hyvä tapa.