|
Skillroy
|
#1 kirjoitettu
08.08.2006 12:07
Tämä on aihe, josta olen koittanut etsiskellä tietoa ja teorisoinut kovasti itsekseni. Netistä on hankala löytää mitään, koska en oikein tiedä, millä sanoilla etsiä. Joten aloitanpa keskustelun täällä:
Mistä johtuu, että Jethro Tullin Aqualung-kappaleen haikean pianosoolon kuuleminen saa minut aina lähes itkemään? Mistä johtuu, että veikeä wah-kitara saa minut vittumaisen hilpeälle tuulelle? Minkä takia Starcraftin Terran-teema tuo pakostakin mieleeni mahtipontisen kuvan sotilaista syöksymässä taistoon rynkyt laulaen? Mistä vitusta johtuu, että mollit ovat "negatiivisia" ja duurit "positiivisia"?
Kuinka paljon eri melodioiden, saundien ja sointujen aiheuttamat tuntemukset ovat hiljakseen opittua ja kuinka paljon ihmisen luontaista ajattelua?
En itse ole suostunut sulattamaan ajatusta, että olen OPPINUT tulkitsemaan melodioita niin, että synkät, melankoliset jousisektiot kuulostavat minusta synkiltä ja melankolisilta. Uskon itse, että mollit kuulostavat surullisilta, koska jossain syvällä aivojen sisällä ne kuulostavat siltä, miltä alkuihmisten surullinen valitusääni on saattanut kuulostaa. Että musiikki vaikuttaa ihmisiin niin vahvasti, koska loppujen lopuksi se on jonkinlaista ihmisen kommunikoinnin simuloimista.
En kuitenkaan usko sen olevan synnynnäistä, että sähkörummut ja syntsabassot tuovat mieleeni kuvan huonosta kasaripehmopornosta: jonkun osan tästä saundien tulkinnasta pitää olla opittua. Hyvä esimerkki tästä ovat itämaa-soundit, joita kuulee nykyisin hyvin usein radiosoittoräpissä. Jos emme olisi pienenä kuulleet noita veikeitä soittimia ja melodioita tv-sarjoissa jne, kuulostaisi Fiddyn Candyshop meille varmasti aivan erilaiselta. Vai?
Ja miksi minä näen RJD2:n Since We Last Spoke-biisin sinisenä salamointina mutta tyttöystäväni harmaana huoneena, jossa maljakko lentää seinään pirstoutuen? 
Onko jollakulla varmaa faktatietoa asiasta? Mielenkiintoisia tieteellisiä tutkimuksia? Kenties jopa mielipiteitä? Puhukaa toki, ihmiset.
|
|
jakeriver
1572 viestiä
|
#2 kirjoitettu
08.08.2006 22:19
Fum kirjoitti:
Entäs ne ihmiset, joiden korva ei ole harjaantunut erottamaan yläsävelsarjaa?
Hmm, se mitä minä olen muutaman vuosikymmenen musiikin opinnoissa ymmärtänyt, kaikki kyllä kuulevat tuon yläsävelsarjan, koska jokaisella äänellä on kyseinen sarja - soita jotakin soitinta perus c-kasetille ja kuuntele, kun tuo systeemi leikkaa sarjan tehokkaasti pois, ehkä huomaat eron. Eli kaikilla sävelillä on sarja, kaikki ihmiset kuulevat sen.
Tuo jo mainittu traditio on varmasti aika valtaisassa roolissa kyseisessä tulkitsemisessa. Kun funtsitaan, että esimerkiksi suuri terssi kuulosti joitakin satoja vuosia sitten riitaisalta ja nyt ei lainkaan, voimme varmasti keskustella "kulttuurievoluution" vaikutuksesta asioihin. Tietenkin sopimuksillakin on tietty rooli tässäkin asiassa - täytyy pitää mielessä, että länsimainen musiikki on vain kärpäsen uloste koko maailman musiikissa ja näin ollen voimme tarkastella vain länsimaisia sopimuksia harmoniaopista. Jos kuuntelemme perinnemusiikkia Intiasta, huomaamme että korvaamme särähtää hyvinkin suuresti monet intialaisittain normaalit harmoniakulut. Näin ollen lienemme loputtomassa suossa. Soittimienkin monimuotoisuus tulee vastaan monessa kohtaa kulttuurieroineen ja ihmisestä johtuvine eroineen päivineen.
|
|
Mestari_Li
415 viestiä
|
#3 kirjoitettu
09.08.2006 00:11
Taannoinen musiikinopettaja tästä saarnasi jossain vaiheessa, ja kyllä se oppiminen taitaa olla isossa osassa, vaikka miten et siitä tykkäisikään. Jonkin aasian maan ihminen ajattelee noitakin melodioita varmasti eri tavalla, siitä ei epäilystäkään. Manowarin "Gloves of Metalin" taikka Meat Loafin "Bat out of Hellin" kuuleminen tuo minulle mieleen aina hotellihuoneen kreikassa, siellä kun soittelin noita kappaleita hyvin innokkaasti melko pienimuistisella ämpeekolmesoittimellani.
|
|
D-Beat
626 viestiä
|
#6 kirjoitettu
10.08.2006 20:15
Herramunjee. Itsekin olen pohtinut tätä, että miksi jotkut soinnut saavat miut melkein itkemään ja kukaan ei oo koskaan osannu vastata, vaikka moni asian tuntee myös omalla kohdallaan.
Tämähän oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka varsinaista ratkaisua ei asiaan löytynytkään. Luotan tähän musiikilliseen energiaan nyt vaan, kun se itselläkin oli pohja-ajatuksena ja menen tyytyväisenä nyt ulos syömään tuoreita kirsikoita. 
|
Ladataan
