Mikseri.net

#2 kirjoitettu 02.08.2006 20:54

Jos jossain lukee "melodeath" (melodeth tässä tapauksessa) se saa inhonväreet kulkemaan selässä. Tällä kertaa en kylläkään tiedä, että mistä on kyse, mutta toisaalta en ole varma tahdonkokaan tietää, kun siinä on melodeth. hyi olkoon.

#3 kirjoitettu 02.08.2006 21:02

Tosiaan, termi ei todellaan tarkoita Melodista Death-metallia (Nile ym. ?? hjelp!) vaan se on nykyään oikeastaan inhokki nimike kaikenlaiselle melodiselle heville jonkinlaisella rääkymisellä. Goethenburg-on toinen nimike jolla tarkoitetaan nimenomaan sieltä päin tulleiden bändien kehittämää ruåtsalaista-metalli saundia à In Flames, Arch Enemy, Dark Tranquility jne... Genreistä voidaan toki vääntää kuolemaan asti, ja joku korjatkoon jos niin näkee hyväksi.

K-M-K ei taida oikeinkirjoitusta 20:58 02.08.2006

#4 kirjoitettu 02.08.2006 21:24

K-M-K kirjoitti:
à In Flames, Arch Enemy, Dark Tranquility jne...


Näistä ensimmäisestä en pidä, joskaan en mitenkään silmittömästi inhoa, keskimmäinen on "ihan jees, pari hyvää biisiä" ja viimeinen jopa hyvä.

#5 kirjoitettu 02.08.2006 22:54

Jep, The Gallery on aivan suosikkilevyjäni genrelajistani riippumatta, suorastaan taidetta.

In Flamesiltä pidän kaikistä levyistä, vaikka ne uudemmat ovatkin aika eri kamaa ko vanhat. Ainoo turhan väsynyt albumi löytyy sieltä uran keskeltä, Colony nimellä kulkeva lätty. Kaks ekaa biisiä lupaaa turbonautintoa mutta siihen se sitten jääkin. Whoracle onkin sitten aivan parhautta.


Heikoin lenkki nykyäänkin on vokalisti Anders joka silti äänensä menettäneenä koettaa vetää keikat läpi. Vakuutti se rääyntä vielä osalla levyistä mutta nyt ei mieheltä enää irtoa, väärä tekniikka. Sori Boris, sun moka.

#6 kirjoitettu 03.08.2006 00:21

Melodinen Death Metal on hyvää, mutta Melodeth, sieltä ruotsista tullut, esim. In Flames on nykyään enemmänkin jo sellaista "teinimetallia". Ei oikein iske enää, paitsi kyllä Arch Enemyä ja Dark Tranquilitya kuuntelen vielä. Mut esim. pidin ja pidän edelleen In Flamesin aikaisemmista teoksista, mutta nykyiset alkaa menemään jo massamusiikiksi.

Kun ruotsalainen massametalli ei enää maistu, hypätkää isäpapan kyytiin ja kohteeksi se perinteinen Death Metal

#7 kirjoitettu 03.08.2006 01:21

In Flamesia tuli kuunneltua 90-luvun loppupuolella...ja vähän myöhemmin muutaman kerran Soilworkkia. Nykyään ei tuo Melodeath jaksa napata...jotenkin koko genre jämähtänyt paikalleen ja biisit toistaa itseään. Välillä sieltä saattaa löytyä joitain hienoja melodioita ja riffejä, mutta se "rääkyminen" alkaa käydä hermoille. Tuo melodeathille perinteinen laulutyyli miellyttää korvaani vähiten kaikista metalli -genressä esiintyvistä laulutyyleistä.

#8 kirjoitettu 03.08.2006 03:07

Ns. Jööttejuusto ei nappaa laisinkaan, biisit kun tuntuvat olevan vain Iron Maidenia rääkyvokaaleilla ja asiaankuulumattoman nopeilla rummuilla.

Sitäkin enemmän diggailen mm. vanhaa Amorphista, Mordicusta ja muita melodisen death metalin klassikoita. Mordicus onnistui aikanaan jopa ymppäämään akustisen kitaran joihinkin biiseihinsä - teko, jota death metalissa ei sen koommin ole monta kertaa toistettu. Amorphiksen Tales-materiaalinhan kaikki tietävätkin.

Myös Darkthronen debyytin lasken melodisen kuolon mestaruussarjaan. Soulside Journeyllä on lukemattoman monta viiltävän tarkkaan kehiteltyä riffiä (mm. koko ensimmäinen kappale) ja death metaliin sopivasti ihmeellisen polveilevat sävellysten rakenteet. Sanoituksetkin käsittelevät jotain muuta kuin ruumiiden nussimista...

#9 kirjoitettu 03.08.2006 04:52

Aargh kirjoitti:
^^ Meikäläinen pitää melodisen death metalin ja melodeathin visusti erillään. Esimerkiksi Slumber of Sullen Eyesin aikainen Demigod ei mahdu millään samaan lokeroon jonkun helvetin In Flamesin kanssa.


Itse sanoisin, että vaikka samassa karsinassa on joskus pyöritty, göteborgilaiset ovat jääneet pahasti jalkoihin ja pötkineet toisille laitumille. Eli osittain nämä eriytyneet genret ovat vieläkin päällekkäisiä, jos ei muuten niin nimensä puolesta. Onkin hauska vänkäillä keskustelussa polkkatukkahevarin kanssa, kun hän sanoo kuuntelevansa melodeathiä - "ai niinku Abhorrencea ja Mordicusta vai?"

#10 kirjoitettu 03.08.2006 13:41

Lasketaanko At The Gates ja The Haunted tähän porukkaan? Ei kai, mutta aivan mainioita bändejä... Melodiaa ei näillä bändeillä ehkä niin vahvasti ole. Kun In Flamesin sun muiden ykkös esikuvana tuntuu olevan Iron Maiden, niin ainaski Hauntedin poijaat vetää mukavasti Slayer-linjoilla.

Taitaa olla pakko vääntäytyä myös tuonne Tavastian keikalle

#11 kirjoitettu 03.08.2006 17:30

Rääväsuu kirjoitti:
Ihan hyvää poppia.


Niin on. Ainakin At the Gates.

#12 kirjoitettu 03.08.2006 17:32

sikki-six kirjoitti:
Lasketaanko... The Haunted tähän porukkaan?...


The haunted? Ei helvetissä! Ei se ole sitä tiusitauta mitä In Flames yms. sun muut vetelee.
Itse pidän ainakin joistain Gödis-melo-dödis bändeistä.

#13 kirjoitettu 03.08.2006 17:43

K-M-K kirjoitti:

In Flamesiltä pidän kaikistä levyistä, vaikka ne uudemmat ovatkin aika eri kamaa ko vanhat. Ainoo turhan väsynyt albumi löytyy sieltä uran keskeltä, Colony nimellä kulkeva lätty. Kaks ekaa biisiä lupaaa turbonautintoa mutta siihen se sitten jääkin. Whoracle onkin sitten aivan parhautta.



Mielenkiintoista että nimesit juuri Colonyn huonoimmaksi levyksi, koska se omasta mielestäni on yhtyeen temaattisesti ja tunnelmaltaan parhaita levyjä.
Whoracle taas on lähinnä itseään toistavaa, turhankin iloista lurittelua. Silläkin levyllä huippuhetkensä, mutta ei mitään mikä saisi kuuntelemaan jatkuvasti innolla.


------------------------
Sitten mielipidettäni yleisesti koko genrestä, joka todellakin on mennyt täydeksi matkimiseksi ja onhan siihen otettu vaikutteita jenkkilän metalcorestakin. Ennen jaksoin kuunnella kun materiaali oli vielä tuoretta ja siihen aikaan vaikutti edes jokseenkin omaperäiseltä mutta nykyään on kyllästys jo iskenyt ylitarjonnan ja apinoinnin takia.

#14 kirjoitettu 03.08.2006 18:24

Kyrios kirjoitti:

Sitten mielipidettäni yleisesti koko genrestä, joka todellakin on mennyt täydeksi matkimiseksi ja onhan siihen otettu vaikutteita jenkkilän metalcorestakin. Ennen jaksoin kuunnella kun materiaali oli vielä tuoretta ja siihen aikaan vaikutti edes jokseenkin omaperäiseltä mutta nykyään on kyllästys jo iskenyt ylitarjonnan ja apinoinnin takia.


Jaa täh? Gööttepurilaiset on ottanu mallia metalcoresta vai? Miten? Se taitaa olla toisinpäin. Tuoretta löytyy, jos vaan haluaa. Etsimällä uutta löytää ei sanomalla. Apinointia kyllä genressä on riittämiin.
Itsekin toivoisin pientä edistymistä/uudistamista, ettei mennä sen kolmen viivan keskellä. Voisi muusikot mennä keskenään vaikka jätskille ja miettiä mitä tässä oikeen tehdään ja keksiä jotain uutta. Silti pidän vieläkin joistain Goethenburg-Melodeth' bändeistä. At the Gates on edelleenkin kova bändi! Cold! Tein joskus biisin ja tajusin et sen oman biisin pääriffi on suora kopio tästä alkuriffistä.

#15 kirjoitettu 12.08.2006 19:25

Kyrios kirjoitti:
K-M-K kirjoitti:

In Flamesiltä pidän kaikistä levyistä, vaikka ne uudemmat ovatkin aika eri kamaa ko vanhat. Ainoo turhan väsynyt albumi löytyy sieltä uran keskeltä, Colony nimellä kulkeva lätty. Kaks ekaa biisiä lupaaa turbonautintoa mutta siihen se sitten jääkin. Whoracle onkin sitten aivan parhautta.



Mielenkiintoista että nimesit juuri Colonyn huonoimmaksi levyksi, koska se omasta mielestäni on yhtyeen temaattisesti ja tunnelmaltaan parhaita levyjä.
Whoracle taas on lähinnä itseään toistavaa, turhankin iloista lurittelua. Silläkin levyllä huippuhetkensä, mutta ei mitään mikä saisi kuuntelemaan jatkuvasti innolla.

Voi olla jokin omakohtainen kiintymykseni Whoracle-lättyä kohtaan. Kuuntelin sen taas tossa läpi ja joka biisi rullasi seulan läpi edelleen täysin pistein.

Colony, siinä on jotain mikä vaan ei innosta. Rehellisesti puhuen kuuntelen pahamaineista Reroute To Remain albumiakin mieleluummin. Mutta hey, that's just me.

#16 kirjoitettu 12.08.2006 22:53

Yhdessä vaiheessa pidin lähes kaikesta kyseisestä musiikista. Nykyään nappaa vain hieman In Flamesin Lunar Strain, Arch Enemy ja The Duskfall... Ja ehkäpä At The Gatesikin ja Amon Amarth (poikkeaa kyllä aika vahvasti muusta Goethenburggipopista)

Hirveimmältä omaan korvaan kuulostaa Scar Symmetry.. Juuri sen kuuntelemisen jälkeen kiinnostus "genreen" lopahti. Nykyään lähes kaikki kuulostaa huonolla tavalla toisiltaan.

#17 kirjoitettu 14.08.2006 15:38

Neurophiliac kirjoitti:
Dokausmusiikkia. Melkein industrial-metallin veroista toimivuudessa kun jengi juo viinaa.


Totta tuo Indrutial-Alkoholi yhdistelmä, viimeinen saunailta kavereiden kanssa tais mennä Turmion Kätilöiden jyrätessä.

#18 kirjoitettu 18.08.2006 12:49

Selkeästi lempigenre minulle. In Flames, Without Grief, Soilwork, Edge of Sanity (?) ja Insomnium lemppareita tästä tyylilajista. Valitettavasti kuollut sukupuuttoon "deathrashin" ja "melodethin" ja nyky-IF/Soilwork-tyylisen poppimetallin sun muun paskan alle, jota tupruaa joka piipusta nykyään. Viimeisin hyvä levy genrestä taisi olla Insomniumin esikoinen vuonna 2002 (vaikkei ruotsalaista olekaan, niin kyllä tuon samaan genreen tuuppaan). Dark Tranquillitysta tai Arch Enemystä en ole ikinä tykännyt.

Kirurgisti muokkasi viestiä 12:46 18.08.2006

#19 kirjoitettu 18.08.2006 12:52

hapou kirjoitti:

Jaa täh? Gööttepurilaiset on ottanu mallia metalcoresta vai? Miten? Se taitaa olla toisinpäin.

Jenkit matkivat jöötteboria ja nyt jöötteborit matkivat metalcorea. Ympyrä sulkeutuu, säälittävää.

#20 kirjoitettu 18.08.2006 15:03

Mjoo, onhan tuo genre sinänsä hyvä ja tässäkin monesti mainittua In Flamesia on joskus tullut kuunneltua ihan perhanasti. Nykyään kyllä on innostus koko genrestä laskenut lähes nollaan, silloin tällöin jaksaa kuunnella biisin tai pari. Ehkä tämä metalcore villitys laimentaa tota melodethin kiinnostusta, koska näen noiden kahden genren välillä yhteyden ja metalcore ei sitten nappaa lainkaan.

Nykyään kallistuu vähän erilaisen melodisen musiikin puolelle, mutta ei, en kyllä jaksa noita enää kuunnella. Ainoa mitä jaksaa vieläkin luukuttaa useampia biisejä yhteen menoon on At The Gates.

Ja vielä Flamesiin palatakseni, mielestäni kaksi uusinta (Soundtrack To Your Escape, Come Clarity) eivät ole huonoja levyjä. Ne eroavat kyllä vanhoista albumeista ja menevät enemmän massamusiikin puolelle, mutta kyllä niitä jaksan kuunnella. Tämä oli sitten tässä.

#21 kirjoitettu 18.08.2006 15:11

Ei kyllä se on näin, että kaljoitteluun sopii vain Finntroll tai vaihtoehtoisesti nopein thrash. Gööttebori on aina ollut syvällisempää tarkoitusta varten, mutta mokomat Scar Symmetryt ja Disarmonia Mundit (Neurophiliacin kannattaa kokeilla jos joku SS:t sun muut uppoaa) ja Soilworkit yms. ovat muokanneet kyseisestä genrestä juuri semmoista salonkikelpuutettua tanssimusiikkia, joka sopii juuri kaljoitteluun muttei juuri sen suurempaan tapahtumaan. Pitäisi kieltää nykybändejä käyttämästä musiikistaan termiä gothenburg metal kun tekevät kaikki poikkeuksetta sille hallaa, imooo

Kirurgisti muokkasi viestiä 15:12 18.08.2006

#22 kirjoitettu 18.08.2006 15:22

sLVr- kirjoitti:
Ja vielä Flamesiin palatakseni, mielestäni kaksi uusinta (Soundtrack To Your Escape, Come Clarity) eivät ole huonoja levyjä. Ne eroavat kyllä vanhoista albumeista ja menevät enemmän massamusiikin puolelle, mutta kyllä niitä jaksan kuunnella. Tämä oli sitten tässä.


Itse ainakin nautin molemmista täysin siemauksin. Ainostaan vokalisoinnitki venyvät miltei kestämättömyyden puolella tolle Soundtrackilla. Muuten Soundtrack on aivan kelpo kokeellista riffittelyä.

In Flames kasvoi genrestään ulos jo siinä Claymanin kohdalla.

#23 kirjoitettu 18.08.2006 16:34

Kirurgisti kirjoitti:
hapou kirjoitti:

Jaa täh? Gööttepurilaiset on ottanu mallia metalcoresta vai? Miten? Se taitaa olla toisinpäin.

Jenkit matkivat jöötteboria ja nyt jöötteborit matkivat metalcorea. Ympyrä sulkeutuu, säälittävää.


Eli siis Gööttepur on metalrocea ja tien toisessa päässä sama asia? on tää aika kummallista outouilua.

#24 kirjoitettu 18.08.2006 16:55

hapou kirjoitti:
Eli siis Gööttepur on metalrocea ja tien toisessa päässä sama asia? on tää aika kummallista outouilua.

Varsinainen metalcore on käsittääkseni jotain hc-punkkia örmyvokaaleilla (tästä en ole varma kun kyseistä kamaa en ole kuunnellut), mutta jos puhutaan ihan siitä mitä metalcorella nykyään yleensä tarkoitetaan, eli sitä helvetin tylsää ja yksitoikkoista melodista thrashia ja jööttebori-melodiaa örinällä ja poikabändimäisillä kertosäkeillä, niin eikös tuo ilmeisen hyvin kuvaa myös ruotsalaisbändien nykyistä musiikillista suuntausta? Soilwork, In Flames, Scar Symmetry, Disarmonia Mundi ja mitä noita nyt on. Toki mm. Dark Tranquillityllä, The Duskfallilla, Nightragella ja Arch Enemyllähän ei taas ole puhtaita vokaaleita, mutta musiikki on todellakin helvetisti suoraviivaistunut ja mennyt muodikkaammaksi vanhemmista ajoista, joten arvostusta ei noillekaan bändeille heru.

Välillä tuntuu että suomalaisilla melopumpuilla (Esim. Noumena, Insomnium, Kalmah, Eternal Tears of Sorrow) on enää yritystä tällä saralla, kaikki muu on muuttunut itseääntoistavaksi ja -matkivaksi massapaskaksi, jossa on syvyyttä yhtä paljon kuin jossain k-kaupan kahvimainoksessa. Vaikka siis pitää myöntää että em. Suomi-bändienkin uusimmat levyt olivat pettymyksiä, oli niissä sentään jotain yritystä. Noumenan käsissä on sitten pelastaa melko heikko melodisen death-metallin vuosi..

#25 kirjoitettu 18.08.2006 18:01

Kyllähän tuo In Flames aika karmeaa on... Mutta Arch Enemy kyllä enemmän uppoaa. En vaan pidä In Flamesin tyylistä se on jotenkin.. YÖK!!

#26 kirjoitettu 19.08.2006 02:06

Nussitaan pilkkua ja sanotaan, että se on joko Göteborg tai amerikaksi Gothenburg.

Alkuperäiset sen skenen bändit kuten Entombed, Nifelheim ja hieman myöhemmin At the Gates kolisee edelleen. Dark Tranquillitynkin vanhat oli hyviä, mutta In Flamesista ei pysty sietämään kuin Claymania.

#27 kirjoitettu 19.08.2006 02:10

Demotion kirjoitti:Nifelheim


En tiedä mistään mitään, mutta tämän orkesterin levy 'servants of darkness' on aika hyvä. EI siis mitään hienoamahtavaaloistavaa, vaan 'aika hyvä'.

Ei muuta tällä kertaa.

#28 kirjoitettu 07.09.2006 19:24

pansku666 kirjoitti:
Kyllähän tuo In Flames aika karmeaa on... Mutta Arch Enemy kyllä enemmän uppoaa. En vaan pidä In Flamesin tyylistä se on jotenkin.. YÖK!!


Näin fanina voin sanoa että In Flamesiltä löytyy kyllä joka levyltä suht eri tyyliä, jota kukin voi sitten erikseen inhota/digata. Yleisestä nimittäjää bändin tyylille on vaikea löytää.

Kuuntelin pari pätkää tota Scar Symmetryä jotka kaikki näyttävät ottavan huonoksi esimerkiksi Jööttepori bändeista. En ihmettele, kummasti Soilworkiltä lainattuja & tyhmennettyjä kohtia biiseissä.

#29 kirjoitettu 17.09.2006 01:34

Jöötteporihevihän on parhaimmillaan loistavaa.

Soilworkin tuotantoon olen lähemmin tutustunut ja kolisee loistavasti. Riffit ja kitaraharmoniat potkivat takamuksia eivätkä melodiat eivät tunnu lähellekkään yhtä päälleliimatuilta kuin monella melodeath nimen alle ympätyllä bändillä.

#30 kirjoitettu 17.09.2006 10:40

NiiloN kirjoitti:
Myös Darkthronen debyytin lasken melodisen kuolon mestaruussarjaan. Soulside Journeyllä on lukemattoman monta viiltävän tarkkaan kehiteltyä riffiä (mm. koko ensimmäinen kappale) ja death metaliin sopivasti ihmeellisen polveilevat sävellysten rakenteet. Sanoituksetkin käsittelevät jotain muuta kuin ruumiiden nussimista...

Tuo onkin yksi aliarvostetuimmista DM-äänitteistä, joita tiedän.

Gothenburg Melodeath on nykyään semmoinen asia, jonka mieluiten kiertää kaukaa. Aika harva edes muistaa, mistä siinä oli kyse ja sen takia lähes jokainen alan uusi kasvo vääntääkin luokatonta soraa ilman laadun rippeitä. Korkeintaan soittotaito ja äänenlaatu ovat kohdallaan. Tietenkin tämä on oma kantani asiasta, mutta kyllä joku Edge of Sanityn The Spectral Sorrows ja muut vanhemmat albumit ovat tasan 110 % kovempaa tavaraa ja ennen kaikkea hienompaa Gothenburgia kuin mitä moni 90+ sukupolven tuoreempi hevari antaa itsensä ymmärtää.

Ikä ei tietenkään ole tarinassani oleellisin pointti, joten älkää tarttuko siihen liian kiukkuisesti. Tämä ketju saikin aikaan polttavan EOS-fiiliksen. Mikäs siinä, sillä onhan The Spectral Sorrows kaikin puolin hiveltävä teos -- kannet on laatuluokkaa ja musiikki äärimmäisen mieleenpainuvaa. Alkoipa tässä samalla myös vituttaa, että annoin Whoracleni (In Flames) pois kaverille, jolla jo oli oma kopionsa levystä. Ei siitä nyt kuitenkaan yhtään sen enempää.

Pakko myös kompata Kirurgistia tossa syvällisyysaspektissa. Monet melodisemmat DM-albumit pitävät sisällään mielenkiintoista lyriikkaa, tuoretta ajattelua ja omintakeisia melodioita, oli kyseessä sitten se Gothenburg-skene tai ei. Nykyajan melodisiin levyihin on vaikea muodostaa minkäänlaista tunnepitoista sidettä yhdelläkään tiukalla mielikuvalla ja ajan antamalla hetkellä. Tuntuu siltä, että näillä ryhmillä pääsyy tehdä melodista metallia on se, ettei haluta kuulostaa Cannibal Corpselta tai Slayerilta, eli ei haluta tehdä meloditonta metallia. Eihän sen niin kuuluisi mennä, vaikka periaatteessa olen viimeinen henkilö sanomaan kenellekään, minkä takia hänen pitäisi musiikkia tehdä ja minkä takia ei, tai millä hänen ajatuksellaan oikeasti sitten on merkitystä ja millä ei.

Pointti onkin silloin siinä, että tuolla tavalla melodioista tulee itsestäänselvyyksiä ja niiden koko funktio, mikäli niillä semmoista koskaan biisissä olikaan, unohtuu aivan yhtä nopeasti kuin itse biisi. Ehkä joillekin riittää se puhdas kertsi, joka oikein vuotaa särkyä ja kyyneltä, mutta se muu paahto perustuukin uusissa keisseissä barbaariselle paahdolle ja sille, kuinka paljon hienoja riffejä ja melodioita saadaan yhteen verseen. Loppupeleissä se rehellisempi ja sielukkaampi tavara vie voiton niin barbaarisessa paahdossa kuin parhaudessakin. Se kestää pitkään kuin hyvä viini, ja jos ei muuta, niin paranee vuosien saatossa samalla kuin kuuntelija kasvaa. Niitä vanhoja fiiliksiä on hienoa päästä koskettelemaan musiikin kautta.

Tack!

Edge of Sanity - Lost

#31 kirjoitettu 18.09.2006 08:17

Yliviilattua paskat housussa tehtyä melöjööttiä... vain harvat pystyy edes jonkinmoiseen mielenkiintoon, mutta nekin harvat on täysin turhia.

Kunnon swedudetti on kuollut jo, mutta nostakaamme malja kumminkin edesmenneelle dööds metallille

#32 kirjoitettu 18.09.2006 09:53

Onhan Ruotsissa vielä Grave. Ei As Rapture Comes kuulemma mikään ihan huonokaan albumi ole.