|
merri-
1086 viestiä
|
#43 kirjoitettu
14.11.2010 14:35
Millainen on sinun elämänkatsomuksesi?
Elämänkatsomukseni on alati muuttuva ja kehittyvä, arvomaailma muuttuu ja katsantokannat menevät pidemmälle mitä vanhemmaksi tulee. Eihän tällanen tytönhupakko voi mitään pysyvää arvomaailmaa kehittääkään, ei varsinkaan tällasessa maailmassa. Perusarvot tietysti pysyy, mutta mutta kyllä maailman tila, ikä ja elämänkokemus muokkaa myös elämänkatsomusta.
Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
Elämän perusarvoja on terveys, perhe ja lähimmäiset. Kaikki kulminoituu kai välittämiseen, siihen että välittää itsestään, muista (ihmisistä ja muista maapallon eläimistä) sekä ympäristöstään. Onhan noita arvoja muitaki, esimerkiksi luova kulttuuri / luova talous, yhteiskunnalliset arvot yms.
Mitä ajattelet olemassaolosta?
Ajattelen, että ollaan olemassa, sitten kuollaan. Kuolemisen jälkeen ruumis jää olemaan (nykymaailmassa yleensä kai tuhkana tai arkussa kokonaisena). En usko, että kuolemisen jälkeen henki/sielu/miksi sitä haluaakin kutsua jää olemaan. Toki ihmisten mielissä mielikuvana sekä hengentuotteina (vaikkapa kirjat, musiikki, käden työt, ihmisten muistot yms.) säilyy tietynlaisia osasia ihmisen persoonasta ja hengestä.
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
Kunnioitan ihmisiä, yritän aina etsiä jotain hyvää kaikista (sekä hyvässä että pahassa). Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo teoistaan huolimatta, mutta mielestäni ihmisiä silti voi rankaista pahoista teoista, kuin myös palkita hyvistä teoista. Ihmiset ovat ihmiselle onnellisuuden peruspilari, perustavanlaatuiset ihmissuhteet ovat kivijalka kenen tahansa onnellisuudelle. Itselleni ihmiset ovat kaikki kaikessa.
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
Ei hyvä. Ihmiset ovat epätasapainossa itsensä ja toistensa kanssa, kuin myös luonnon ja muun eläinkunnan kanssa. Ihminen on kaikessa "järkevyydessään" nostanut oman lajinsa itsekkäästi muiden yläpuolelle ja luonnon normaalin kiertokulun yläpuolelle. Ihminen on maailmankaikkeuden Hitler.
Mikä on suhteesi uskontoon?
Meillä suomalaisilla on kummallinen tapa kuulua tapasyistä luterilaiseen kirkkoon, niin myös minulla. En tunnusta mitään uskontoa. Uskonnot ovat minusta periaatteessa hieno asia, mutta yleensäkin kaikenlainen ihmisten luokitteleminen eri ihmisryhmiin on yleensä aina pahasta. Yleensäkin kaikki sodat ja ristiriidat johtuvat eri ihmisryhmien liiallisesta ylpeydestä omaa ryhmää kohtaan, tarkoitan siis sellaista ylpeyttä, joka estää muiden ryhmien ymmärtämisen ja kunnioittamisen.
Uskon, edellisen kysymyksen vastaukseen viitaten, että maailmassa on tietty tasapaino (jotkut mieltävät ehkä yin ja yang-tasapainona). Uskon kai jonkilaiseen luonnon jumaluuteen, loppujen lopuksi luonto on se, joka määrittää kaikkien lajien olemassaolon. Luonto reagoi epätasapainoon tavalla tai toisella. Tasapaino lähtee yksilötasolta, koska jos yksilöillä ei ole tasapainoa, niin ei ole yhteisöilläkään. Sen takia uskon jonkilaiseen oman elämän harmoniaan, siihen että elän sovussa itseni kanssa. Muiden ihmisten elämään pystyy loppujen lopuksi aika vähän vaikuttamaan, mutta voi yrittää parhaansa auttamalla ihmisiä, olemalla tukena ja hyvä ystävä.
Siinä pähkinänkuoressa jotain ajatuksia.
|
Ladataan
