Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.01.2006 18:29

uskonto on myös politiikkaa, Suomessa ei niin näkyvästi kuin tuolla suuressa maailmassa.

#3 kirjoitettu 29.01.2006 19:26

Mutta tarkoittaako tämä että kun kirkko ja valtio ovat erillään on nimenomaan se kirkko on kannattajien suhteen se häviävä osapuoli? Onko poliittinen aate verrattavissa uskontoon?

#4 kirjoitettu 29.01.2006 19:51

NORTON kirjoitti:
Ei ole, koska kirkko ei koostu "kannattajista", eikä kirkon tehtävä ole muutenkaan olla suosittu.


eli ei voi uskoa aatteeseen vastaavalla tavalla kuin uskoo jumalaan? Tai toiseksi, jollei kirkolla ole kannattajia, niin miten joku voi vaihtaa uskontoa? Eikö ainakin näille ihmisille ole se että tuntee samaistuvan johonkin ja sitten tunnustautuu sen kannattajaksi tai jäseneksi?

Siis ihan uteliaisuuttani kysyn.

#5 kirjoitettu 29.01.2006 20:54

Jännittä havainto. Mielenkiintoista. Mukavaa, että täällä on järkevääkin keskustelua ja jopa syvällistä. Osalle saattaa olla tuo politiikka vähän liian tärkeä asia. Itse tuossa aamulla tullessani äänestämästä mietin, että ketäköhän tuokin vastaantulija on menossa äänestämään. Siitä vaan olisin tempaissut turpaan ja saanut ehdokkaalleni paremman tilanteen. Sitten jäin pohtimaan tätä asiaa. Päädyin tulokseen, että se olisi väärin. En haluaisi elää maassa, jossa tulee turpaan sen takia ketä äänestää. En siis todellakaan halua, että politiikasta tulisi tuolla tavlla samanlainen sodan väline kuin uskonnot ovat vuosisatoja olleet.

Mietin myös kuinka koomista olisi, jos yläasteen raggarit tulisivat pistämään muita turpaan, kun äänestäisi väärää henkilöä. Tuollaiset hulttiothan ahdistelevat milloin mistäkin syystä, mutta politiikka olisi aika absurdi syy.

#6 kirjoitettu 29.01.2006 20:56

Kyllä minulla ainakin politiikan ja uskonnon harjoittaminen vastaa aivan eri tarpeisiin, eivätkä ne voi siksi syrjäyttää toisiaan. Kysymys on vähän niinkuin "onko paskantaminen syrjäyttämässä nukkumisen?" - eli kumpikaan ei voi korvata toista. Sitäpaitsi kirkkoihin kuulumattomuus/ateismi tai agnosismi on mielestäni uskonnon harjoittamista - vähän niinkuin äänestämättä jättäminen voi olla poliittinen kannanotto.

#7 kirjoitettu 29.01.2006 21:35

Onko politiikka syrjäyttämässä uskonnot?


Ei ole.

#8 kirjoitettu 29.01.2006 21:35

Chemical Kim kirjoitti:

Loppupeleissä minulle on aivan sama kenestä tulee presidentti ja niin poispäin mutta se ajatus tuli mieleen. Uskonnon merkitys on yhä vähenemään päin. Suuntaako nyt sitten seuraavat sukupolvet yhä enemmän poliittiseen fanattisuuten energiansa? Miksei voi olla samaa mieltä "väärän" puolueen ehdokkaan kanssa? Mikä mättää? Mikä pelastaa?


Voihan sitä olla samaa mieltä ihan kenen tahansa kanssa, mutta se ei tarkoita että se ihminen pitäisi samoja asioita arvokkaana kuin itse pitää. "Väärää" tai "oikeaa" puoluetta ei minusta ole, toki Kokoomus on saanut vähän kirosanamaisen sävyn, samoin kuin porvari. Toisaalta sosialisti ei sanana myöskään ole hirveän positiivisia mielikuvia herättävä.
Mutta joo - uskonnon merkityshän on toki tipahtanut, varmasti johtuen historiasta, uskonnon nimissä tehdyistä kaikenlaisista hienouksista, muttei uskon merkitys ole mihinkään hävinnyt.

#9 kirjoitettu 30.01.2006 00:08

Vatsataan nyt sitten tarkemmin.

Chemical Kim kirjoitti:
Olen jo vähän aikaa katsellut näitä poliittisia "asiallisia" keskusteluja sillä silmällä että "Mitä vittua? Ihanko tosissaan ollaan tätä mieltä näin fanaattisesti?" Asiapitoisuus on monille vielä tärkein mutta erityisesti vasemmistopuolella (siis mikserissä mitä olen huomannut) on myös sitä että kunhan on vasemmistoa niin hyvin menee.


Joo... Itse olen kärvistellyt oikeistolaisten fanaatikkojen kynsissä täällä espoossa, jossa niinsitö sai eniten ääniä jo ensimmäisellä kierroksella. Kyllä sitä fanaattisuutta löytyy. Mutta kuten jo Norton totesi, niin vaalien jälkeen kaikki jatkuu ja aatteet unohtuvat uinumaan. Enää ei olla 70-luvulla. Vaikka tunteen vaalien alla nousevatkin pintaan, niin ei politiikasta ole nykykansan kiihottajaksi. Eikä ainakaan uskonnon korvaajaksi.

Ihmisen metafyysistä kaipuuta ei koskaan pidä aliarvioida ja sitä politiikka tarjoaa erittäin vähän ja erittäin harvoin.

Uskonnon merkitys on yhä vähenemään päin.


Onko? Uskonnolisuuden suomalaiset kokevat erittäin tärkeäksi nykysuomessa. Toki kritllisen valtionuskontomme suosio on ollut jo laskuisessa suunnassa pidempään (aaltoliikkeen kanssa kyllä, mutta silti)

Suuntaako nyt sitten seuraavat sukupolvet yhä enemmän poliittiseen fanattisuuten energiansa?


Eivät. Vaan vähemmän kuten trensi on pitkään jo osittanut. Ehkä se joskus taas nousee, mutta nyt siitä ei minusta ole kamalasti merkkiä.

Miksei voi olla samaa mieltä "väärän" puolueen ehdokkaan kanssa? Mikä mättää? Mikä pelastaa?


Kyllähän suurin osa suomalaisista voi olla samaa mieltä "väärän" puolueen ehdokkaan kanssa. Itse ainkin. Olenhan jo pitkään sanonut, että Niinistö on paras kokoomuspoliitikko vuosikymmeniin.

NORTON kirjoitti:
Minä ajattelisin sen niin, että kirkon kannalta on yhdentekevää, mitä mieltä ihmiset siitä ovat, sillä kirkon tehtävänä on edustaa sitä oppia, joka sille on annettu, ei kerätä sille kannattajia.


Eikö Jeesuksen lähetyskäsky sitten merkitse mitään? Eikö kirkon kannalta olisi kuitenkin hyvä pelastaa madollisimman monta sielua?

#10 kirjoitettu 30.01.2006 00:23

Meilläpäin ovat kyllä ihmiset pitäneet aika hyvin mölyt mahassa siitä ketä äänestää ja miksi. Tämä ehkä kertoo enemmänkin haja-asutuksen hyödyistä ja haitoista kun ihmiset ei välitä erottua eri joukkueisiin edes lyhyen ajanjakson ajaksi. En pidä mistään fanaattisuudesta paitsi ehkä urheilussa. Melkein ainoa muu asia mikä tulikin mieleen siitä olikin uskonnollisuus. Mutta aikahan näyttää kaiken meille. Mikä sitten saa ihmisen palaamaan niin innokkaasti jostain? Arkinen tylsyys johon etsitään joku vastapaino?

#11 kirjoitettu 30.01.2006 00:34

Chemical Kim kirjoitti:

En pidä mistään fanaattisuudesta paitsi ehkä urheilussa.


Heh.. Minä en pidäs edes siinä. Vaikka koenkin, että olen jossain määrin vasemmsitolainen, niin kyllä oikeistossa on fiksuakin asiaa. Demari on vielä paljon vähemmän kuin vasemmistolainen.

Mikä sitten saa ihmisen palaamaan niin innokkaasti jostain? Arkinen tylsyys johon etsitään joku vastapaino?


En väittäisi, että on kyseessä arjen tylsyys. Enemmän aatteet sytyttivät, kun arki oli yhtä raatamsta. Mutta kyllähän aatteet ovat aina sytyttäneet. Kun puhutaan siitä mikä on oikeudenmukaista ja sen sellaista. Kun puhutaan ihmisten tulvaisuudesta, palkasta, arvoista ja muusta sellaisesta. Siinä helposti provosoidaan ja provosoidutaan tunteella, vaikka oltaisiinkin suht keskellä.

#12 kirjoitettu 30.01.2006 08:38

NORTON kirjoitti:
Kirkon kannalta on hyvä tehdä niin kuin Jeesus on käskenyt. Se koskee myös lähetystyötä. Mutta lähetystyössä ei ole kyse siitä, että keinolla millä hyvällä kastettaisiin kaikki, vaan oppi viedään kaikkialle, ja ne, jotka haluavat sen ottaa vastaan, saavat sen ottaa vastaan. Mihinkään myönnytyksiin ei pidä eikä voida ryhtyä.

Kirkon siis täytyy toimia näiden oppien mukaan, miellyttivät ne ihmisiä tai eivät. Ero poliittisiin puolueisiin on se, että niiden täytyy ideoidensa kanssa mukautua ja hankkia kannatusta.


Tämä ero josta puhut on olemassa. Väitän, että se ei kuitenkaan oli niin suuri kuin mitä väität. Kyllä suomessa on paljon poliitikkoja jotka eivät olisi valmiita myymään aatettaan kannatuksen edessä. Aivan kuin on kirkonmiehia, jotka ovat valmiit myymään aatettaan kannatuksen edessä.

Loppujen lopuksi tuo on kuitenkin molempien sekä politiikan, että uskonnon ihanne tuo kuvailemasi tilanne. Toki se "hölskyy" merkittävästi enemmän politiikassa, mutta väitän, että kuvailemasi ero on silti vain käytännöllinen ja sidottuna etupäässä yksilöihin.

#13 kirjoitettu 30.01.2006 12:01

Politiikka ja uskonnot on nykyään sellainen hybridi, että ilman toista ei toistakaan olisi. Joten tuo ei ole mahdollista. Sinänsä huono juttu mielestäni, mutta se on jokaisen oma asia.