|
Koka
|
#1 kirjoitettu
26.12.2005 03:02
Miten oman lempibändin "matkijat" iskevät? Jokainen bändihän on oma kokonaisuutensa, mutta vaikutteita muista bändeistä voi huomata. Eli iskeekö näiden samankaltaisten bändien musiikki ja samankaltainen musiikki (siis alagenreltään) yleensä?
Itselläni on Placebon kanssa ainakin niin, että samankaltaiset esim. Suede eivät iske juurikaan. Eikä muutenkaan mikään noin "kevyt" yllä Placebon tasolle. Placebo on kyllä melko uniikki bändi, mutta kyllä musiikkikin on hyvää, mutta samantapainen ei vain iske...
|
|
Valium for Van Gogh
11142 viestiä
|
#3 kirjoitettu
26.12.2005 14:02
Koka kirjoitti:
Itselläni on Placebon kanssa ainakin niin, että samankaltaiset esim. Suede eivät iske juurikaan.
Tuo Placebo ja Suede on kyllä aika huono esimerkki aiheen huomioon ottaen, ainakin noin päin. Suedehan soitti tuollaista musiikkia jo ennen kuin Placebo edes perustettiin.
Ja itse aiheeseen. Lempibändien kopioijat... Niin no, jos kopioivat niin parempi sitten kopioida niin, että saavat hyvää musiikkia aikaan.
|
|
Koka
|
#4 kirjoitettu
26.12.2005 17:00
Joo tiedän, että otsake on paska ja esimerkit eivät niin hyviä, mutta ne menevät amatöörimaisuuden piikkiin  ja lisäksi tarkennan puuta tätä tähän suuntaan:
Iskeekö lempibändisi tapainen muu musiikki? Musiikin puolelta Placebon aiheet&kannanotto, sanaleikit ja erilaiset lyriikat. Allmusic kertoo mm. näiden bändien musiikin olevan Placebon musiikin tapaista: Oasis, pari hyvää biisiä, muuten ei mitään esiinnousevaa. The Verve, lähellä Placeboa, mutta punk-asenne puuttuu? Jeff Buckley, songwriteristä vain puuttuu se meininki. Porno for Pyros on astetta rankempaa, rankemmista löytyy jo parempiakin, eikä tämä aivan Placeboon yllä millään tasolla. Remy Zero, ei mitään esiinnuosevaa, peruspoppia. Radiohead pääsee ehkä erikoisuudessa muita lähemmäs, mutta muuten tavara on peruskauraa ja liian "iloista" poppia, johtuneeko laulajasta? Mansun on paras näistä verrokeista, mutta ns. itsemurha-asenne puuttuu, vaikka kannanottoa muuten löytyy muilta osin. Harvey Danger. ilmaisu erilaista, mutta taas punk-asenne puuttuu. Eve 6, liian "poikabändi". Nancy Boy, laulu on ponnetonta ja laulutapa räpähtävä (?).
Ja Placebon kohdalla on uniikkia vieläpä niin moni asia tai ainakin yhdistettynä samaan pakettiin. Molkon nasaaliääni, Molkon ja yleensäkin bändin asenne ja imago, vaihteleva musiikki (b-puolet!) ja elämänläheiset rakkausbiisit. Harvoin sanoitukset sopivat bändin laulajalle (tämän imagolle) näin hyvin. Noiden perusteella herää kysymys, että kuuntelenko Placeboa vain Molkon takia... Mutta se on uniikkia ainakin minulle.
Threadin ajankohtaisuutta voi päätellä yhtälöstä HIM ja Love metal = 10+ --> kopioijia. Näitä en viitsi luetella, kun en ole niinkään enää perehtynyt muuta kuin itse HIM:yyn
|
|
odkid
3343 viestiä
|
#5 kirjoitettu
26.12.2005 17:21
Koka kirjoitti:
Miten oman lempibändin "matkijat" iskevät? Jokainen bändihän on oma kokonaisuutensa, mutta vaikutteita muista bändeistä voi huomata. Eli iskeekö näiden samankaltaisten bändien musiikki ja samankaltainen musiikki (siis alagenreltään) yleensä?
Itselläni on Placebon kanssa ainakin niin, että samankaltaiset esim. Suede eivät iske juurikaan. Eikä muutenkaan mikään noin "kevyt" yllä Placebon tasolle. Placebo on kyllä melko uniikki bändi, mutta kyllä musiikkikin on hyvää, mutta samantapainen ei vain iske...
Omasta mielestäni Placebolla ja Suedella on aika vähän yhteistä, ellei lasketa sitä että molemmat soittavat kitararockia (jota tekee aika moni muukin bändi). Tyylillisesti Placebo on minusta lähempänä Pixiesin, Nirvanan ja Curen juttuja. Suede kuuluu minusta taas siihen brittipoppi-soundiin, mihin voisi mainita vaikka The Stone Rosesin ja Blurin.
Mutta joo, itse kysymys: kyllä sitä tulee kuunneltua samantyylisiä bändejä, tosin joskus semmonen liiallinen plagiointi vituttaa. Siis se, että joku bändi yrittää ja kuulostaa liikaa joltain toiselta, esimerkkinä vaikka tämä Seether mikä yrittää ja kuulostaakin ihan Nirvanalta. Videossakin on Heart Shaped Box- ja Alice In Chains-estetiikkaa.
|
Ladataan
