Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.07.2005 01:16

Airola kirjoitti:
Miten joku, joka osaa esittää jotain toista ihmistä kameroiden edessä, voi ansaita aivan ylenpalttista kunnioitusta? Tarvitsemmeko viihdettä niin kovasti, että sen tuojaa pitää estottomasti ylistää ja pitää ylempänä ihmisenä, kuin sitä, joka käy nuohoomassa savupiipun aina silloin tällöin?

Ihmiset antavat usein enemmän arvoa viihdyttäjille kuin niille, jotka tekevät oikeasti tärkeitä asioita. Tärkeissä asioissa kun ei ole mitään "siistiä".

Miksi pitkän uran elokuvanäyttelijänä noteeraaminen ja arvostuksen antaminen on niin paljon hienompaa ja arvostetumpaa, kuin paskakuskin elämäntyön kunnioittaminen?

Näyttelijän suoritukset koskettavat useimpia enemmän kuin se, mitä paskakuski koko uransa aikana tekee. Työn määrän ja vaativuuden suhde siitä ansaittuun kunnioitukseen on tässä tapauksessa järkyttävä, mutta hyvin ymmärrettävä. Eihän paskakuskin työ ole mitenkään kytköksissä mediaan.

Kaiken tämän ajattelun jälkeen tekee silti mieli sanoa jostain näyttelijästä tai ohjaajasta, että "on se hieno mies/nainen" tai "on se nero." Mutta miksi hitossa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eihän?

Missä kulkee nerouden raja? Millainen ihminen on sinun mielestäsi nero? Tämä on taas näitä määrittelystä riippuvia asioita.

#3 kirjoitettu 17.07.2005 12:31

Robbie kirjoitti:
En tajua miten voi olla toisia parempia näyttelijöitä. Jos joku ei säväytä jossain roolissa niin se on silloin ohjaajan/käsikirjoittajan vika.

Tuostahan voisi päätellä että kuka tahansa voi mennä Hollywoodiin näyttelemään? Olen aivan eri mieltä asiasta. En ole mikään suuri leffafriikki, taitaa tulla enemmän katsottua noita juttuja tv:stä. Mutta kyllä sen huomaa kuinka joku näyttelijä saa roolinsa elämään ja katsoja pystyy jotenkin samaistumaan henkilöön jota esitetään. Muutama näyttelijä, jotka tulevat mieleen ja jotka saavat tipan linsiin tai tekevät muuten vaikutuksen...

Julia Roberts - paras prinsessa, mieletön vesisilmä ja mikä hymy!
Meryl Streep - vahva erikoisissa henkilärooleissa + mieletön koomikko
Dustin Hoffman, Robin Williams, ei tarvi edes sanoa, ja kyllä se Hopkins on kunnioituksensa ansainnut, hän se niin kauan näytellytkin.

Palaan vielä tähän ammattiryhmien arvostukseen...

#4 kirjoitettu 17.07.2005 16:41

Rääväsuu kirjoitti:
Kyllähän muusikoitakin arvostetaan, kirjailijoita arvostetaan, maalareita arvostetaan jne., monia viihteen luojia arvostetaan, enkä ihmettele yhtään että miksi. Ei kuka vain puusilmä Lieksan viemäreistä luo viihdettä, joka oikeasti viihdyttää. Näytteleminen tarvitsee taitoa siinä missä laulaminen, soittaminen, maalaaminen ym taiteellinen toiminta. Jos joku ihminen pystyy luomaan erinomaista viihdettä omilla näytteliän kyvyillään, niin miksei hän olisi arvostuksensa arvoinen?


Eikö sitä voisi sitten arvostaa silleen hillitysti, eikä suunnattomasti jumaloiden? Se ois paljon tiukempi juttu, jos jotain suurta muusikkoakin arvostettaisiin silleen, että kaikkien mielestä ois vaan mukavaa jorata sen muusikon kanssa ja vaikka tehdä yhdessä jotain biisiä sen kanssa.

Tuosta pitikin sanoa jo alkuperäisessä viestissäni, että yhtälailla sama koskee muusikoita ja muita taiteilijoita. Minkä takia viihdyttäjä ansaitsee suuremman arvostuksen taidoistaan, kuin raksalla kovaa duunia painava Mikko?

Katsotaan vaan, niin vielä minäkin kirjoitan jossain tulevassa viestissäni, että Vesa-Matti Loiri on kova jätkä ja hieno mies, koska tykkään sen näyttelemisestä. Näin tulen vielä tekemään, vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan. Ehkäpäs sitten vain pitää tyytyä siihen, että olemme järjettömiä kaikki. Näin. Asia ratkaistu.

#5 kirjoitettu 17.07.2005 17:04

Airola kirjoitti:
Jotkut näyttelijät eivät saa minkäänlaista arvostusta. Jotkut näyttelijät ovat mieleenpainuvia, mutta muuten vain yhdentekeviä. Jotkut näyttelijät saavat kerrassaan ylenmääräistä arvostusta. Jotkut jopa saavat ritarin arvonimen. Mistä se johtuu?

Osittain työn näkyvyydestä ja julkisuuden ihannoimis-ihanteesta. Osittain varmaankin siitä että hyvä näyttelijä osaa varmasti ainakin näytellä rakastettavaa henkilöä tilanteessa kuin tilanteessa.

Miten joku, joka osaa esittää jotain toista ihmistä kameroiden edessä, voi ansaita aivan ylenpalttista kunnioitusta? Tarvitsemmeko viihdettä niin kovasti, että sen tuojaa pitää estottomasti ylistää ja pitää ylempänä ihmisenä, kuin sitä, joka käy nuohoomassa savupiipun aina silloin tällöin?

Itse kunnioitan sitä nuohoojaa kyllä aika reilulla kädellä. Eihän siitä työsuorituksesta osaa mitään kovin syväluotaavia kehuja antaa, mutta kahvit tarjoaisin varmasti. Tosin meillä ei ole savupiippua... Sen sijaan näyttelijän läsnäoloon pyrkisin ainakin suhtautumaan samalla tavalla kuin jonkun kadulla kävellessäni nähneen mieleenpainuvan ohikulkijan uudelleenkohtaamiseen. Enhän minä jumalauta tunne niitä enkä edes tiedä ovatko ihan haastatteluissa sun muissakaan täysin itsejään vai jotain julkisuushahmoja joita ovat luoneet pitääkseen oman identiteettinsä ja psyykensä turvassa ahneilta journalisteilta.

Ja kyllä, viihdettä tarvitaan. En vain ymmärrä että miksi se on niin pieni piiri joka tunnetaan niiden satojen kasvottomien huippunäytteliöiden jäädessä suurten mediakasvojen taakse kyyristelemään.

Miksi katsomme silmät hieman sirrillään tunteillen, kun joku Sir Richard Attenborough astuu lavalle hakemaan palkintoaan elämäntyöstään? (näin ei välttämättä ole tapahtunut, emmekä me kaikki varmastikaan arvosta Rikua niin hirmuisesti, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan)

En ymmärrä. Siis ilmiötä. Kysymys oli aika selkeä..

Miksi pitkän uran elokuvanäyttelijänä noteeraaminen ja arvostuksen antaminen on niin paljon hienompaa ja arvostetumpaa, kuin paskakuskin elämäntyön kunnioittaminen?

Siksi, koska elokuvanäyttelijä ei haise niin pahalle. DUH!

Miksi hyvien elokuvien tekijöitä sanotaan neroiksi? Onko se neroutta, että jollain sattuu olemaan keskimääräistä parempi mielikuvitus tai että joku on keskimääräistä parempi esittämään jotain toista henkilöä?

Mikäli virtuoosimaisuus eli asian täydellinen osaaminen ja sydämellä tekeminen on neroutta, on toisen henkilön hyvin esittäminen neroutta. Kirjoittamisesta taas voi olla montaa mieltä, mutta kyllä minä sitä aika suuressa arvossa pidän että osaa päässään asettua useiden eri henkilöiden saappaisiin samaan aikaan ja vielä kanssakäy uskottavasti niiden kesken.

Kaiken tämän ajattelun jälkeen tekee silti mieli sanoa jostain näyttelijästä tai ohjaajasta, että "on se hieno mies/nainen" tai "on se nero." Mutta miksi hitossa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eihän?

On siinä. Älä ajattele liikaa vaan arvosta sitä mitä alitajunta käskee arvostaa.

#6 kirjoitettu 17.07.2005 18:31

Airola kirjoitti:
Spin City oli melkolailla vähän hauska sarja. En jaksanut juurikaan sitä katsoa. Minä itse olisin voinut antaa Foxille Rami-patsaan jo pelkästä Marty McFlyn roolista ja olisin vielä sanonut hänelle, että "älä pidä niitä silmiä sirrillään, kun mä annan sulle tään patsaan, vaan ota se ihan normaalina vaan ja muista sitä patsasta kattellessa, että ainakin mä tykkäsin Paluu tulevaisuudensta.

Allekirjoitan tuon. Palkintoja jaellaan kummallisilla syillä ja aina ei kerkeä palkitsemaan sitä ansaitsevaa siitä mistä pitäisi.

Robbie kirjoitti:
eikö teitä koskaan kyllästytä nuo ainaiset samat Hollywood starbat?

Kyllästyttää ja esim Will Smithin mukana kulkee aina se saakelin Bel Airin prinssin ällöttävyys, joten hänen elokuvansa lähtevät liikkeelle vähän alempaa arvoasteikkoani kuin nollasta. Tuoreet naamat ovat aina muutaman elokuvan ajan mielenkiintoisia. Keuhuelokuvissa käytetään aika paljon tuntemattomia, että saa fiilistä. Jos muistaa naaman komediasta, niin eipä se enää pelota kauhuelokuvassa. Jotkut starbat sitten taas ovat ihan hyviä ja varsinkin toimintaleffat kaipaavatkin jatkumoa habaukkelin muodossa.

Airola kirjoitti:
Eikö sitä voisi sitten arvostaa silleen hillitysti, eikä suunnattomasti jumaloiden?

Olemme teinityttöjä. Riehaannumme tunteidemme takia.

Minkä takia viihdyttäjä ansaitsee suuremman arvostuksen taidoistaan, kuin raksalla kovaa duunia painava Mikko?

En ole nähnyt Mikkoa töissä. Siksi ja vain siksi!

Katsotaan vaan, niin vielä minäkin kirjoitan jossain tulevassa viestissäni, että Vesa-Matti Loiri on kova jätkä ja hieno mies, koska tykkään sen näyttelemisestä.

Pitäisi aina muistaa, että näet vain roolihahmon. Henkilö on sitten ihan eri asia. Uusi Batman on tosi kova heebo ja Balen rooleissa on ollut ihailtavaa viileyttä, mutta vain käsikirjoittajan luomassa hahmossa. Ei itse miehessä. Pitää osata eroittaa mistä pitää. Mutta naisille kannattaa sanoa, että pitää koko paketista eikä vain noh siitä yhdestä jutusta. Kummallista siis, että ihmiset useinkin miettivät arvostetaanko heitä vain yhden piirteen takia eikä henkilöinä, niin samalla kuitenkin jumaloidaan näyttelijöitä niminä, ei roolihahmoina.

Zitru kirjoitti:
En vain ymmärrä että miksi se on niin pieni piiri joka tunnetaan niiden satojen kasvottomien huippunäytteliöiden jäädessä suurten mediakasvojen taakse kyyristelemään.

Toiset tykkäävät julkisuudesta. Toiset ovat ihan tyytyväisiä saadessaan rauhaa, vaikka ovatkin näyttelijöitä.

#7 kirjoitettu 17.07.2005 20:59

Robbie kirjoitti:
Minusta näyttelijät ovat vain ohjaajan/käsikirjoittajan palikoita, enkä yleensäkään arvosta ketään näyttelijää.[...]En tajua miten voi olla toisia parempia näyttelijöitä. Jos joku ei säväytä jossain roolissa niin se on silloin ohjaajan/käsikirjoittajan vika.

Tämä kertoo siitä, ettet ymmärrä kuinka suuri merkitys näyttelijöillä on siihen miltä heidän roolihamonsa vaikuttavat.

Arvostan enemmän roolihahmoa.

Näyttelijällä on todella suuri vaikutus, siihen miltä roolihahmo loppupeleissä vaikuttaa, vaikka käsikirjoittaja sen alunperin luokin. Hyvää roolihahmoa ei ole ilman näyttelijää, joka osaa näytellä tämän roolin oikein. Pelkästään jo näyttelijän kasvojen ilmeet ja ruumiineleet ovat tärkeässä osassa siinä minkälaisen kuvan roolihahmosta saa. En oikein usko, että esimerkiksi Kevin Spaceyn esittämä roolihahmo American Beautyssa olisi kovinkaan samanlainen, jos Arnold Schwarzenegger olisi näytellyt sen, eikä Terminatorinkaan hahmo olisi kovin samanlainen, jos Danny DeVito olisi esittänyt sen.

#8 kirjoitettu 17.07.2005 21:46

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
En oikein usko, että esimerkiksi Kevin Spaceyn esittämä roolihahmo American Beautyssa olisi kovinkaan samanlainen, jos Arnold Schwarzenegger olisi näytellyt sen, eikä Terminatorinkaan hahmo olisi kovin samanlainen, jos Danny DeVito olisi esittänyt sen.

Sinäpä sen sanoit. Näyttelijät pitää valita oikein. Ei voi näytellä kuin sitä mitä on ja mihin laajenee. Näyttelijät ovat raakamateriaalia ja tiiliseinään ei kannata valita lankkua. Silti näitä työläisiä arvostetaan aivan suunnattomasti. Jos sattuisi tulemaan elokuva, jossa olisi rooli, joka olisi minun oloinen niin saisin siitä kunniaa mukamas hyvänä näyttelijänä, kun olisin vain ollut luonnollinen itseni kameran edessä.

#9 kirjoitettu 17.07.2005 22:09

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Näyttelijällä on todella suuri vaikutus, siihen miltä roolihahmo loppupeleissä vaikuttaa, vaikka käsikirjoittaja sen alunperin luokin. Hyvää roolihahmoa ei ole ilman näyttelijää, joka osaa näytellä tämän roolin oikein. Pelkästään jo näyttelijän kasvojen ilmeet ja ruumiineleet ovat tärkeässä osassa siinä minkälaisen kuvan roolihahmosta saa. En oikein usko, että esimerkiksi Kevin Spaceyn esittämä roolihahmo American Beautyssa olisi kovinkaan samanlainen, jos Arnold Schwarzenegger olisi näytellyt sen, eikä Terminatorinkaan hahmo olisi kovin samanlainen, jos Danny DeVito olisi esittänyt sen.


Mutta ties vaikka olisivat jopa parempia. Erittäin pienikokoinen, mutta pullea tuhoaja voi olla erittäinkin pelottava. Tosin se kyllä vaatisi sen, että emme olisi olleet koskaan ennen kuulutkaan Dannysta.

#10 kirjoitettu 17.07.2005 22:46

Stocco kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit. Näyttelijät pitää valita oikein. Ei voi näytellä kuin sitä mitä on ja mihin laajenee. Näyttelijät ovat raakamateriaalia ja tiiliseinään ei kannata valita lankkua.

Näyttelijät pitää tosiaan valita oikein, mutta vaativimpiin rooleihin täytyy valita oikeasti taitava näytteliä. Tottahan se on toki, että johonkin Terminaattorin rooliin pystyy valitsemaan täysin sen perusteella, että kuka sopii siihen rooliin esim. ulkonäön perusteella, riippumatta hänen näyttelijäntaidoistaan.

Hyvä näytteljiä on monipuolinen näyttelijä, eli hän pystyy olemaan se tiili, mutta hän pystyy myös olemaan se lankku.

Jos sattuisi tulemaan elokuva, jossa olisi rooli, joka olisi minun oloinen niin saisin siitä kunniaa mukamas hyvänä näyttelijänä, kun olisin vain ollut luonnollinen itseni kameran edessä.

Tuo on totta ainoastaan silloin, jos olet niin kiinnostava ihminen, että sinun ympärille pystyisi rakentaa elokuvan, joka saisi katsojat ja kriitikot kiinnostumaaan roolihahmostasi. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole sellaisia ihmisiä. En minä ainakaan.

#11 kirjoitettu 18.07.2005 13:42

Robbie kirjoitti:
En missään vaiheessa kieltänyt etteikö näyttelijällä olisi vaikutusta roolihahmoonsa. Vai ilmaisinko asiani jotenkin epäselvästi?


"Jos joku ei säväytä jossain roolissa niin se on silloin ohjaajan/käsikirjoittajan vika." -Robbie.

#12 kirjoitettu 18.07.2005 17:27

Pallopää astraaliruumis kirjoitti:
Analyysisi Harvey Keitelistä paljastaa täydellisen tietämättömyytesi miehen näyttelijäurasta. Laahaappas "Ulysses Gaze" DVD-soittimeesi, heti kiitos.


Mulle Harvey on vain paha poliisi, pappi Hämärästä aamunkoittoonssa ja naistenvaatteisiin pukeutuva henkilö alastoman Kate Winsletin vieressä. Mutta joo, on se normaalikin välillä ja ehkä jopa useamminkin, mutta et voi kieltää, etteikö Keitel olisi yksi "katu-uskottavimmista" näyttelijöistä pahisrooleja ihannoivien katsojien mielen syövereissä.

No vaihdetaan toi Harvey sitten vaikka Philippe Nahoniin. Se on sleazea koko äijä.

#13 kirjoitettu 18.07.2005 21:09

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Näyttelijällä on todella suuri vaikutus, siihen miltä roolihahmo loppupeleissä vaikuttaa, vaikka käsikirjoittaja sen alunperin luokin. Hyvää roolihahmoa ei ole ilman näyttelijää, joka osaa näytellä tämän roolin oikein. Pelkästään jo näyttelijän kasvojen ilmeet ja ruumiineleet ovat tärkeässä osassa siinä minkälaisen kuvan roolihahmosta saa. En oikein usko, että esimerkiksi Kevin Spaceyn esittämä roolihahmo American Beautyssa olisi kovinkaan samanlainen, jos Arnold Schwarzenegger olisi näytellyt sen, eikä Terminatorinkaan hahmo olisi kovin samanlainen, jos Danny DeVito olisi esittänyt sen.


Jotkut roolit vaan ovat joillekin tietyille näyttelijöille. Tottakai Spacey oli hyvä American Beautyssä, koska hän oli ns. tavis, Schwarzennegger oli kaappi, jotenka se ilmentää jo hyvin hänen rooliansa -> terminaattori, tuhoaja.

Tottakai suurien roolien esittäjiä arvostetaan helvetisti, ja miksi ei arvostettaisi? Hehän luultavasti antavat koko tuotannonaikaisen elämänsä sille roolille! Mutta mitäpä, jos joku pikkuroolia vetävä "pienempi nimi" antaa saman verran, tai jopa enemmän omalle, reilusti pienemmälle roolilleen? Nämä hahmot jäävät usein unholaan, ja ne äijät, jotka jauhavat vuosikymmeniä niissä pikkurooleissa, aina taka-alalla ja nöyrästi esittämällä niitä pikkuisia, paskaisia roolejaan valittamatta kenellekkään, saamatta koskaan sitä "läpimurtorooliaan". NÄille minä annan suuresti arvostusta, ja varmasti moni muukin näyttelijäntyöhön tutustunut ja sellainen, joka tietää, kuinka paljon se syö miestä, kun kaikki muut saavat aina ne suuret roolit.

Esimerkkinä annan vaikkapa Charles Napierin, hän oli joskus vähän aikaa sitten Dr.Philillekin valittamassa siitä, kuinka paljon se syö miestä, kun sitä läpimurtoa ei tule perkele millään, vaikka kuinka annat kaikkesi.

#14 kirjoitettu 18.07.2005 22:27

Unlimitor kirjoitti:
Esimerkkinä annan vaikkapa Charles Napierin, hän oli joskus vähän aikaa sitten Dr.Philillekin valittamassa siitä, kuinka paljon se syö miestä, kun sitä läpimurtoa ei tule perkele millään, vaikka kuinka annat kaikkesi.


Ja se on hienoa, että ainakin minulle tuli sitä jaksoa katsoessani ensimmäiseksi mieleen Supervixens. No, ehkä vika on minussa eikä suinkaan näyttelijässä. Ei sillä, että Supervixensissä näytteleminen mitenkään hävettävää olisi. Kova elokuva.

Ja kyllähän tuo Dr. Philin jakso sai minut Napieria ylistäviin aatoksiin. Ehkä se on empatia, joka ajaa meitä ylistämään ja kunnioittamaan näyttelijöitä...

#15 kirjoitettu 18.07.2005 22:45

Mää en myöskään tajua tota. Ohjaajahan päättää että miten ne joutuu näyttelemään,joten en tajua miks iitä itte näyttelijöitä palvotaan.. En ite kattele pahemmin elokuvia, ja mun mielenkiinto ei kiinnity yleensä näyttelijöihin vaan itse juoneen. Toisaalta useinhan ihaillaan jonkun näyttelijän ulkonäköä, ei niinkään näyttelytaitoa..

#16 kirjoitettu 19.07.2005 00:20

Täpläpussimäyrä kirjoitti:
Mää en myöskään tajua tota. Ohjaajahan päättää että miten ne joutuu näyttelemään,joten en tajua miks iitä itte näyttelijöitä palvotaan..

He ovat hyviä siinä, mitä he tekevät. Parhainkaan ohjaaja ei saa toivotonta näyttelijää suoriutumaan hyvin.

#17 kirjoitettu 19.07.2005 14:22

Yleensä en niinkään lähde analysoimaan näyttelijöiden työtä vaan pikemminkin "rankkaan" heidät sen perusteella, kuinka lumoutuneeksi he minut saavat suorituksillaan. Ja tällä lumoamisella en tarkoita sitä, että pystyy lukemaan vuorosanansa kaksi nilkan paksuista neekerimulkkua perseessään vaan pikemmin taitoa tehdä taikoja ilman tehokeinoja.

Syvä luonnollisuus ja osaamista tihkuva tulkinta. Näillä eväin ei voi mennä metsään.

#18 kirjoitettu 19.07.2005 22:48

Airola kirjoitti:
Ja se on hienoa, että ainakin minulle tuli sitä jaksoa katsoessani ensimmäiseksi mieleen Supervixens.

Minulle myös. Tuo Supervixens taisi olla ensimmäinen pornoelokuva, jota olen katsellut. Napierilla on muutens aika pitkä elin!

Airola kirjoitti:
No, ehkä vika on minussa eikä suinkaan näyttelijässä. Ei sillä, että Supervixensissä näytteleminen mitenkään hävettävää olisi. Kova elokuva.

Täysin samaa mieltä.
Airola kirjoitti:
Ja kyllähän tuo Dr. Philin jakso sai minut Napieria ylistäviin aatoksiin. Ehkä se on empatia, joka ajaa meitä ylistämään ja kunnioittamaan näyttelijöitä...

Samoja aatoksia heräsi minussakin. Sääliksi kävi miestä ja perhettä. Suuri näyttelijä ja kaikkea...

#19 kirjoitettu 20.07.2005 13:47

Miksi kaikkia muusikkoja, televisiojuontajia, malleja, pönötysviroissa istuvia, poliitikkoja jne. arvostetaan niin paljon?

-sen julkisuuden takia takia tietenkin.

Tuttu naama=arvostus (tai päinvastaisesti viha)

#20 kirjoitettu 20.07.2005 14:13

Zitru kirjoitti:
En vain ymmärrä että miksi se on niin pieni piiri joka tunnetaan niiden satojen kasvottomien huippunäytteliöiden jäädessä suurten mediakasvojen taakse kyyristelemään.

Stocco kirjoitti:
Toiset tykkäävät julkisuudesta. Toiset ovat ihan tyytyväisiä saadessaan rauhaa, vaikka ovatkin näyttelijöitä.


Niin.. Onhan se niinkin. Lopulta kuitenkin jos kaikki lähtisivät siihen julkisuusrumbaan ja ottaisivat juorutoimittajat avosylein vastaan, ei lehtiä riittäisi kirjoittamaan jokaisen näyttelijän, saati sitten salarakkaiden ja Matti Nykäsen toilailuista ja homma pitäisi jakaa niin että ketään ei ylettömästi vainottaisi.

Ehkä silloin oppisimme että jokainen tekee virheitä ja juorupalstan arvoisia asioita, eikä vain ne jotka sinne päätyvät.

#21 kirjoitettu 21.07.2005 10:44

Pallopää astraaliruumis kirjoitti:
A... Paha poliisi on kyllä helvetin hyvä elokuva. Minusta H.K. (bleu) on vain hyvä näyttelijä noin yleisesti, kohtuu laajalla skaalalla mielestäni tehnyt rooleja. Hyviä suorituksia äijällä on ainaskin Scorsesen leffoissa "Kuka koputtaa ovelleni", "Suden pesä" ja "Kristuksen viimeinen kiusaus". Taisihan hän vittuilla "Taksikuskissakin". Mitens siinä "Piano":ssa?


Kristuksen viimeinen kiusaus on hieno! Ja Pianokin on hieno! Hienot musiikit ja kaunis Holly Hunter.

On se hyvä näyttelijä joo. Piti vaan noita "äijä"-näyttelijöitä laittaa iso liuta siihen alkuperäisviestiin, mutta jostain syystä mieleen ei tullut ketään muuta, kuin Keitel. Hemmetti! Tomas Milian! Siinä!
Tomas Milian, Harvey Keitel ja Dennis Hopper. Jos joku tykkää yhdestä näistä, tykkää hän todennäköisesti kahdesta muustakin. Kun vaan vielä muistaisi niitä enemmän...

#22 kirjoitettu 01.08.2005 12:02

Airola kirjoitti:
Jotkut näyttelijät eivät saa minkäänlaista arvostusta. Jotkut näyttelijät ovat mieleenpainuvia, mutta muuten vain yhdentekeviä. Jotkut näyttelijät saavat kerrassaan ylenmääräistä arvostusta. Jotkut jopa saavat ritarin arvonimen. Mistä se johtuu?

Muistan katsoneeni jotain jaksoa Late Night with Conan O'Brienista, jossa oli vieraana Anthony Hopkins. Conan osoitti arvostuksensa selkeästi ja yleisö kunnioitti luultavasti enemmän, kuin yhtäkään muuta vierasta. Anthony itse istui tuolilla itsetietoisena ja ehkä jopa hieman ylimielinen katse kasvoillaan. Hän osoitti arvostuksensa yleisöä kohtaan, mutta melko selkeästi "he arvostavat minua suunnattomasti, joten minun näyttämäni arvostus heitä kohtaan saa heidät arvostamaan minua lisää" -tyylillä.

Miten joku, joka osaa esittää jotain toista ihmistä kameroiden edessä, voi ansaita aivan ylenpalttista kunnioitusta? Tarvitsemmeko viihdettä niin kovasti, että sen tuojaa pitää estottomasti ylistää ja pitää ylempänä ihmisenä, kuin sitä, joka käy nuohoomassa savupiipun aina silloin tällöin?

Miksi katsomme silmät hieman sirrillään tunteillen, kun joku Sir Richard Attenborough astuu lavalle hakemaan palkintoaan elämäntyöstään? (näin ei välttämättä ole tapahtunut, emmekä me kaikki varmastikaan arvosta Rikua niin hirmuisesti, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan)

Miksi pitkän uran elokuvanäyttelijänä noteeraaminen ja arvostuksen antaminen on niin paljon hienompaa ja arvostetumpaa, kuin paskakuskin elämäntyön kunnioittaminen?

Toiset arvostavat eniten niitä brittiaksentilla puhuvia harmaahapsia ja toiset arvostavat niitä, jotka näyttelevät kaikkein cooleimmin niljakkaita pahisrooleja (Harvey Keitelit ja muut sellaset).

Michael J. Fox sai Emmyn (tai minkä lie nyt saikaan) Spin Citystä. Hän tuli hakemaan palkintoaan ja kiitti kaikkia tunteellisesti hieman silmät sirrillään. Hän oli otettu saamastaan arvostuksesta. Hän ei ehkä tiennyt, että mitä luultavimmin palkinto oli vain ja ainoastaan hänen Altzheimerintautinsa ansiota tai sitten hän ei vain välittänyt siitä. Spin City oli melkolailla vähän hauska sarja. En jaksanut juurikaan sitä katsoa. Minä itse olisin voinut antaa Foxille Rami-patsaan jo pelkästä Marty McFlyn roolista ja olisin vielä sanonut hänelle, että "älä pidä niitä silmiä sirrillään, kun mä annan sulle tään patsaan, vaan ota se ihan normaalina vaan ja muista sitä patsasta kattellessa, että ainakin mä tykkäsin Paluu tulevaisuudensta. Ja tykkäsin Sodan arvistakin. Sä vedit ihan hyvin sen roolin, tai en mä oikeestaan tiedä oliko se niin hyvin verrattuna joihinki muihin, mutta kyllä mä tykkäsin sun esitystäs siinä kattella. Olit niin hyväsydäminen, että oikein itku meinas tulla."

Miksi hyvien elokuvien tekijöitä sanotaan neroiksi? Onko se neroutta, että jollain sattuu olemaan keskimääräistä parempi mielikuvitus tai että joku on keskimääräistä parempi esittämään jotain toista henkilöä?

Kaiken tämän ajattelun jälkeen tekee silti mieli sanoa jostain näyttelijästä tai ohjaajasta, että "on se hieno mies/nainen" tai "on se nero." Mutta miksi hitossa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eihän?


Hmm... ehkä näyttelijän työn arvostus johtuu siitä, että työ on julkista työtä, tehdään omalla habituksellaan työtä. Sitten kun näkyy koko ajan jossain julkisesti niin se kasvattaa näyttelijän myyttiä. Nykyaika arvostaa julkisuutta niin paljon, sen todistavat tosi-tv-ohjelmat vaikkapa, tavallisetkin ihmiset pääsevät telkkariin, ja aika sama mitä siellä tehdään, kunhan on julkkis. Ja pääsee vielä telkkariin, sehän on ihmisen mitta! Paskakuskit ovat ainakin rehellisempiä ja vähemmän itsetietoisia tyhjäpäitä.

Hyvät ohjaajat ovat neroja esimerkiksi vaikka siksi että joutuvat työssään pitämään niin monia lankoja käsissään ja ohjaus on niin montaa asiaa vaativa työ, ei se mitään helppoa todellakaan ole. Ehkä pelkkä 'keskivertoa parempi mielikuvitus' ei riitä hyvään ohjaustyöhön...

#23 kirjoitettu 05.08.2005 00:07

odkid kirjoitti:
Paskakuskit ovat ainakin rehellisempiä ja vähemmän itsetietoisia tyhjäpäitä.

Paitsi, jos suurin osa paskakuskeista onkin sellasia vaimoa hakkaavia miehenmöllikkäitä. "Akka! Pistäs nysse ruak tulema tai mä pistä sinu turppihi! Mä ole tehny nii kova tyät tänä et älä ämmä kitis!"

Hyvät ohjaajat ovat neroja esimerkiksi vaikka siksi että joutuvat työssään pitämään niin monia lankoja käsissään ja ohjaus on niin montaa asiaa vaativa työ, ei se mitään helppoa todellakaan ole. Ehkä pelkkä 'keskivertoa parempi mielikuvitus' ei riitä hyvään ohjaustyöhön...


Tuottaja se siinä lankoja käsissään pitää. Ja continuitystä vastaava. Paitti David Lynchillä. Se ei välitä ees käsikirjotuksesta, jos vaan hyvä pälkähdys päähän pätkähtää. On se hieno.

#24 kirjoitettu 05.08.2005 11:03

Airola kirjoitti:
odkid kirjoitti:
Paskakuskit ovat ainakin rehellisempiä ja vähemmän itsetietoisia tyhjäpäitä.

Paitsi, jos suurin osa paskakuskeista onkin sellasia vaimoa hakkaavia miehenmöllikkäitä. "Akka! Pistäs nysse ruak tulema tai mä pistä sinu turppihi! Mä ole tehny nii kova tyät tänä et älä ämmä kitis!"

Hyvät ohjaajat ovat neroja esimerkiksi vaikka siksi että joutuvat työssään pitämään niin monia lankoja käsissään ja ohjaus on niin montaa asiaa vaativa työ, ei se mitään helppoa todellakaan ole. Ehkä pelkkä 'keskivertoa parempi mielikuvitus' ei riitä hyvään ohjaustyöhön...


Tuottaja se siinä lankoja käsissään pitää. Ja continuitystä vastaava. Paitti David Lynchillä. Se ei välitä ees käsikirjotuksesta, jos vaan hyvä pälkähdys päähän pätkähtää. On se hieno.


No niin. Tuottaja joo sitten. Sanotaan että onkohan sitten vaikka Stanley Kubrickin leffat niin hienosti tehty sen takia että niissä on hyvä tuottaja...joo mutta ymmärrän mitä tarkotat, mutta ei se elokuvan teko silti sen tuottajan käsissä sinällään täysin ole.
Ja vaimojahakkaavat paskakuskit-yleistys ei kai ole mitenkään todellisuuspohjainen..? Luulisin kyllä tajuavani mitä tarkoitat silläkin pointilla.

#25 kirjoitettu 05.08.2005 23:03

Rojola kirjoitti:
Airola kirjoitti:
Tuottaja se siinä lankoja käsissään pitää. Ja continuitystä vastaava. Paitti David Lynchillä. Se ei välitä ees käsikirjotuksesta, jos vaan hyvä pälkähdys päähän pätkähtää. On se hieno.


nii just, käsikirjotukset on perseestä. paras yhdistelmä on mieletön mielikuvitus ja olemattomat taidot


Jumalaut jätkä! Sä ymmärrät todellisen viihteen päälle aina vaan enemmän ja enemmän! Sun on pakko ettiä käsiis Bruno Mattein elokuvia! Se äijä on täynnä sitä itteensä: mielikuvitusta ja olematonta taitoa!

#26 kirjoitettu 05.08.2005 23:07

odkid kirjoitti:
Ja vaimojahakkaavat paskakuskit-yleistys ei kai ole mitenkään todellisuuspohjainen..? Luulisin kyllä tajuavani mitä tarkoitat silläkin pointilla.



Joo ei ole, vaikka tuo yleistys voisikin olla totta. Tuon vain esille mahdollisuudet. Ne mahdollisuudet hyvin harvoin ovat totuuksia. Mahdollisuuksia kuitenkin. Uskon, että viimeisen lauseesi pohjalla oli tämä ymmärrys.

#27 kirjoitettu 05.08.2005 23:35

Rääväsuu kirjoitti:

Mikko ei kiinnosta ihmisiä. Mikko on tylsä. Mikko kuvastaa sitä mitä maailma on, Mikko ei anna edellytyksiä kenenkään päästä pakoon todellisesta elämästä, hän enemmänkin muistuttaa ihmisiä siitä. Mikko ei ole komea, ei täydellinen, ei maskuliininen supersankari, hänessä ei ole mitään mitä erityisemmin ihannoida. Mikkoja on miljoonia tässä maailmassa, mutta vain yksi Sir Sean Connery. Mikko ei ole pelastanut maailmaa kertaakaan, James Bond on. Me olemme kaikki Mikkoja, emmekä me siksi ihannoi Mikkoa, sillä mikko on vain yksi meistä kaikista. Mikko on luuseri. Mikko on liian NORMAALI.

Se nyt vaan menee noin, käsittääkseni. Ei se oikein ole, mutta niin se on.

Tuossapa kiteytit melko tyhjentävästi sen, mistä tässä arvostus/palvontatouhussa on kyse. Näyttelijät ovat roolihahmojensa kautta jotain erilaista, sankareita. Miksi katsomme toimintaelokuvia? Siksi, ettemme koskaan itse pääse ampumaan pahiksia ja roikkumaan helikopterin jalaksessa ja tekemään kaikkea muuta jännää, joten samaistumalla roolihahmoon saamme osan tästä jännityksestä ja adrenaline rushista omaankin umpitylsään elämäämme.

Näyttelijät sun muut julkkikset ovat erikoisia. Mikot ovat tavallisia. Meitä kiinnostaa erilaisuus, haluamme itsekin kokea julkkiselämään liittyvän glamourin, ja kerrankin olla jotain, (tai ainakin kuvitella olevamme) sen sijaan että sulaudumme harmaaseen massaan. Sitä näyttelijöissä ihailemme ja siihen haluamme samaistua.

#28 kirjoitettu 08.08.2005 10:08

Airola kirjoitti:

Tuottaja se siinä lankoja käsissään pitää.


Tuottaja on se henkilö joka voi pilata elokuvan, vähän parantaakkin, mutta se joka ei kuitenkaan ole siellä kuvauspaikalla tekemässä sitä juttua toimivaksi. Jos ohjaaja ei onnitu kuvaupaikalla tekemään hyviä otoksia, niin sitä elokuvaa ei mikään tuottaja maailmassa enää pelasta.

#29 kirjoitettu 08.08.2005 14:42

Airola kirjoitti:
Rääväsuu kirjoitti:
Kyllähän muusikoitakin arvostetaan, kirjailijoita arvostetaan, maalareita arvostetaan jne., monia viihteen luojia arvostetaan, enkä ihmettele yhtään että miksi. Ei kuka vain puusilmä Lieksan viemäreistä luo viihdettä, joka oikeasti viihdyttää. Näytteleminen tarvitsee taitoa siinä missä laulaminen, soittaminen, maalaaminen ym taiteellinen toiminta. Jos joku ihminen pystyy luomaan erinomaista viihdettä omilla näytteliän kyvyillään, niin miksei hän olisi arvostuksensa arvoinen?


Eikö sitä voisi sitten arvostaa silleen hillitysti, eikä suunnattomasti jumaloiden? Se ois paljon tiukempi juttu, jos jotain suurta muusikkoakin arvostettaisiin silleen, että kaikkien mielestä ois vaan mukavaa jorata sen muusikon kanssa ja vaikka tehdä yhdessä jotain biisiä sen kanssa.

Tuosta pitikin sanoa jo alkuperäisessä viestissäni, että yhtälailla sama koskee muusikoita ja muita taiteilijoita. Minkä takia viihdyttäjä ansaitsee suuremman arvostuksen taidoistaan, kuin raksalla kovaa duunia painava Mikko?

Katsotaan vaan, niin vielä minäkin kirjoitan jossain tulevassa viestissäni, että Vesa-Matti Loiri on kova jätkä ja hieno mies, koska tykkään sen näyttelemisestä. Näin tulen vielä tekemään, vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan. Ehkäpäs sitten vain pitää tyytyä siihen, että olemme järjettömiä kaikki. Näin. Asia ratkaistu.




"tähdethän" tykkäävät lomailla suomessa juuri sen takia, koska täällä tähtikin on vain "julkkis". Ei ihminen, jonka hiuksia voi repiä päästä ja jonka käyetettyä vessapaperia ongitaan pöntöstä. Suomalaiset ovat näissä tähti-asioissa suhteellisen joviaalia kansaa. Tai näin olen ainakin lukenut ilta-sanomista.

#30 kirjoitettu 08.08.2005 14:53

ihmisillä on jotenkin kummallinen käsitys tuottajista. Se elokuva on tuottajan(paitsi jollain super-ohjaaja/tuottajilla, jotka eivät kuitenkaan tee oikeasti mitään tuottannollisia töitä). Se on se herra joka on palkannut ne ihmiset tekemään sitä elokuvaa. Käsikirjoittaja yleensä lähystyy nimenomaan tuottajaa, ja jos hän pitää prokkiksesta aletaan sille etsimään ohjaajaa. Sitten kun siihen on saatu joku mielipuoli jolla on järkyttävä määrä mielikuvitusta aletaan kasata elokuvaan rahoitusta ja etc. Tuottaja vastaa elokuvan taiteellisesta julkiasusta siinä määrin, että hän on se, joka palkkaa ihmisiä tekemään hänelle töitä. Onko Hartwall-areena sen arkkitehdin vai Harkimon halli? Molempien tavallaan, mutta Harkimo sen omistaa.
Tuottajat ja Ohjaajat kisaavat final cut- oikeudesta, mikä on ennen kuulunut automaattisesti (kubric etc. poikkeus) tuottajalle, mutta nykyään jo tusinaohjaajat ovat alkaneet nostmaamaan päätään, jotta teokselle saadaan yksi ja ainoa "auteur". Loppupeleissä kuitenkin Tuottaja sen elokuvan oikeudet omistaa ja elokuva on hänen.

Ja nämä executive-termit on ihan pelkkää bullshittiä. Tom Cruiselle annetaan aina jokin Executive-titteli, koska se tuo mukanaan ison liudan mahdollisia rahoittajia ja sitten Tomppa saa itse päättää onko hänellä vihret ja siniset lenkkarit jalassa.

#31 kirjoitettu 08.08.2005 14:57

Urbanrain kirjoitti:

Se on se herra joka on palkannut ne ihmiset tekemään sitä elokuvaa.


Paitsi ei suinkaan välttämättä. Tuottaja on se joka antaa rahat. Hän sitten enemmän tai vähemmän pitää huolta, että hänen rahojaan käytetään hyvin. Jotkut tekevät sen suuremmalla innolla toiset vähän vähemmällä.

#32 kirjoitettu 08.08.2005 15:07

Haava kirjoitti:
Urbanrain kirjoitti:

Se on se herra joka on palkannut ne ihmiset tekemään sitä elokuvaa.


Paitsi ei suinkaan välttämättä. Tuottaja on se joka antaa rahat. Hän sitten enemmän tai vähemmän pitää huolta, että hänen rahojaan käytetään hyvin. Jotkut tekevät sen suuremmalla innolla toiset vähän vähemmällä.



Studio antaa rahat jenkkilässä. Suomessa elokuvasäätiö. Euroopassa monet erirahoittajat. Tuottaja sitä produktiota johtaa.

Urbanrain muokkasi viestiä 15:14 08.08.2005

Opiskelen viimeistä vuotta tuottajaksi. Että tietänen mitä puhun.

#33 kirjoitettu 08.08.2005 15:14

Urbanrain kirjoitti:

Studio antaa rahat jenkkilässä. Tuottaja sitä produktiota johtaa.


Tuottaja on se joka jakelee joko niitä studion, ulkopuolisten rahoittajien tai sitten vaikka omia rahojaan.

#34 kirjoitettu 08.08.2005 15:22

Haava kirjoitti:
Urbanrain kirjoitti:

Studio antaa rahat jenkkilässä. Tuottaja sitä produktiota johtaa.


Tuottaja on se joka jakelee joko niitä studion, ulkopuolisten rahoittajien tai sitten vaikka omia rahojaan.


niin, eli maksaa palkkoja sun muita kuluja. eli johtaa produktiota. Ja kuka siellä kuvauksissa jaksaa istua ja palella. en minä ainakaan.

#35 kirjoitettu 08.08.2005 15:23

Rojola kirjoitti:
tuottajat on vain epäonnistuneita ohjaajia.




perkule ku eivät ole antaneet edes yrittää epäonnistua"!!!

#36 kirjoitettu 08.08.2005 15:28

Urbanrain kirjoitti:

Ja kuka siellä kuvauksissa jaksaa istua ja palella. en minä ainakaan.


Niimpä. Täytyy arvostaa niitä ohjaajia, jotka sillä tuöllä joko saavat aikaan sen leffan tai eivät saa. Ellei nyt sitten joku tuottaja pääse pilaamaan sitä.

#37 kirjoitettu 08.08.2005 15:29

Rojola kirjoitti:
Urbanrain kirjoitti:
perkule ku eivät ole antaneet edes yrittää epäonnistua"!!!


niin..

yleensä se menee niin että mitä enemmän rahaa pelissä, sen vittumaisempi on ohjaajan ja tuottajan suhde.


hmm... tavallaan ehä totta. Mitä enemmän rahaa, sitä kahjommaksi ohjaaja käy ja sitten niistä penneistä täytyy alkaa tappelemaan. Jos ei ole rahaa kuin päiväksi yhden kraanan vuokraan niin ei se ohjaaja ala sitten supereita visioimaan vaan pysyy tassut maassa.

#38 kirjoitettu 08.08.2005 15:35

kyllä ne elokuvat syntyvät ihan ryhmätyönä. Ohjaajan tärkein tehtävä on kuitenkin katsoa näyttelijöitä ja saada heistä luonnollisia reaktioita esiin ja nähdä tarinan kokonaiskuva ja että otoksien oikea lieaarisuus pysyy kasassa. reaktiot tulevat oikeaan aikaan etc. Että tarina kulkee. Ei se ohjaaja muuta tee. JA se on tärkein työ sen takia, koska katsojat näkevät ne näyttelijät ja samaistuvat heihin. Mutta ilman sitä kahvin keittäjääkin moni elokuva olisi jäänyt valmistumatta.

#39 kirjoitettu 08.08.2005 15:38

Rojola kirjoitti:
Urbanrain kirjoitti:
hmm... tavallaan ehä totta. Mitä enemmän rahaa, sitä kahjommaksi ohjaaja käy ja sitten niistä penneistä täytyy alkaa tappelemaan. Jos ei ole rahaa kuin päiväksi yhden kraanan vuokraan niin ei se ohjaaja ala sitten supereita visioimaan vaan pysyy tassut maassa.


mut joskus pienellä budjetilla sählääminen voi johtaa hienoon lopputulokseen kuitenkin, ohjaajan ansiosta.

siinä yksi suurin syy miksen haluaisi koskaan poistua indie-tuotannoista.


Myös rahan puute pakottaa oikeasti käyttämään sitä mielikuvistusta ihan eri tavalla kuin tilanteessa missä kaikki visiot toteutetaan tosta vain. Silloin voi syntyä todella älykkäitä oivalluksia. Ja raha voi myöskin viedä ohjaajan huomion pois itse ohjaamisesta. Ja yhtäkkiä jokin lavaste seinä onkin väärän värinen etc.

Tapahtunut on.

Urbanrain muokkasi viestiä 15:47 08.08.2005



mutta toisaalta täysin persaukisuus voi myöskin syödä ohjaajalta hermot, koska hän stressaa sitä että miten mikäkin kohtaus nyt sujuu, koska voi ottaa vain 14 ottoa jne. mutta silloin se kaveri ei ole oikeassa ammatissa.

#40 kirjoitettu 08.08.2005 15:38

Urbanrain kirjoitti:

Ohjaajan tärkein tehtävä on kuitenkin katsoa näyttelijöitä ja saada heistä luonnollisia reaktioita esiin ja nähdä tarinan kokonaiskuva ja että otoksien oikea lieaarisuus pysyy kasassa. reaktiot tulevat oikeaan aikaan etc. Että tarina kulkee. Ei se ohjaaja muuta tee. JA se on tärkein työ sen takia, koska katsojat näkevät ne näyttelijät ja samaistuvat heihin.


Samaa mieltä. Se on se tärkein työ. Tuottajan ja kärsikirjoittajien roolia väheksymättä.