Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.10.2004 12:30

Omassa utopiassani ihmisen psykologia ei olisi rakennettu niin, että Kärsimys ja ilo ovat suhteellisia keskenään.

#3 kirjoitettu 18.10.2004 12:33

Haava kirjoitti:
Omassa utopiassani ihmisen psykologia ei olisi rakennettu niin, että Kärsimys ja ilo ovat suhteellisia keskenään.


Vaan miten? Että ne olisivat vaan erillisiä tunteita, joista ei olisi "välitunteita"? Vai?

#4 kirjoitettu 18.10.2004 12:34

odkid kirjoitti:

Vaan miten? Että ne olisivat vaan erillisiä tunteita, joista ei olisi "välitunteita"? Vai?


Ei, vaan siten, että jatkuva ilo ei väistämättä latistuisi suhteellisuuden himmetessä.

#5 kirjoitettu 18.10.2004 12:39

Haava kirjoitti:

Ei, vaan siten, että jatkuva ilo ei väistämättä latistuisi suhteellisuuden himmetessä.


Aivan... Eli se riemu, että näkee vaikka puita, säilyisi yhtä voimakkaana joka kerta puita näkiessä? En ihan vieläkään saanut tuosta täysin kiinni..

#6 kirjoitettu 18.10.2004 12:41

odkid kirjoitti:

Aivan... Eli se riemu, että näkee vaikka puita, säilyisi yhtä voimakkaana joka kerta puita näkiessä? En ihan vieläkään saanut tuosta täysin kiinni..


Vähän sinnepäin jo. Eli ihmisethän kyllästyvät iloisuuteen kun sitä vain on jatkunut tarpeeksi kauan. Eli tuo ilo ikäänkin tasoittuu "narmaalitilaksi" ja kaikki huononnus siitä uudesta "normaalitilasta" on miinusta, vaikka se aiemmin olisi ollut posittivista.

Toisaalta tuossa suhteellistamisessa on se hyväpuoli, että äärimmäisessäkin kurjuudessa osaa nähdä paremmin niitä valoisia puolia.

#7 kirjoitettu 18.10.2004 12:46

Haava kirjoitti:
odkid kirjoitti:

Aivan... Eli se riemu, että näkee vaikka puita, säilyisi yhtä voimakkaana joka kerta puita näkiessä? En ihan vieläkään saanut tuosta täysin kiinni..


Vähän sinnepäin jo. Eli ihmisethän kyllästyvät iloisuuteen kun sitä vain on jatkunut tarpeeksi kauan. Eli tuo ilo ikäänkin tasoittuu "narmaalitilaksi" ja kaikki huononnus siitä uudesta "normaalitilasta" on miinusta, vaikka se aiemmin olisi ollut posittivista.

Toisaalta tuossa suhteellistamisessa on se hyväpuoli, että äärimmäisessäkin kurjuudessa osaa nähdä paremmin niitä valoisia puolia.


Jos nyt tajusin...Eikös tuo ole sitä liian korkean elintason aiheuttamaa tylsistymisen kriisiä, sitä kun kaikki asiat on niin hyvin, että on vaikeaa keksiä jotain valitettavaa. Sitä on aika solmussa ihminen tällasessa hyvinvointiyhteiskunnassa, eipä tiedä mitä elämällään tekisi, vaikka olis kaikki mahdollisuudet tehdä.


odkid muokkasi viestiä 12:47 18.10.2004

#8 kirjoitettu 18.10.2004 12:50

odkid kirjoitti:

Niinpä. Eikös tuo ole sitä liian korkean elintason aiheuttamaa tylsistymisen kriisiä, sitä kun kaikki asiat on niin hyvin, että on vaikeaa keksiä jotain valitettavaa.

..taio nimeomaan se tosiasia, että ihmisen milei vain kertakaikkiaan toimii niin, että myös se uusi positiivinen tila suhteellstuu.

Sen hienosto rouvan, jonka lapsi saa ylioppilas kirjoituksissa vain C:n Reaalista, kohtaama ahdinko voi olla aivan "todellisesti" suurempi kuin slummissa asuvan naisen joka saa tänäänkin turpaansa aviomieheltään, kun hänellä oli vittuimainen työpäivä.

Miksi kaikki aina vähättelevät sen hienosto rouvan kärsimystä, joka on aivan yhtä todellinen?

#9 kirjoitettu 18.10.2004 12:59

Haava kirjoitti:
odkid kirjoitti:

Niinpä. Eikös tuo ole sitä liian korkean elintason aiheuttamaa tylsistymisen kriisiä, sitä kun kaikki asiat on niin hyvin, että on vaikeaa keksiä jotain valitettavaa.

..taio nimeomaan se tosiasia, että ihmisen milei vain kertakaikkiaan toimii niin, että myös se uusi positiivinen tila suhteellstuu.

Sen hienosto rouvan, jonka lapsi saa ylioppilas kirjoituksissa vain C:n Reaalista, kohtaama ahdinko voi olla aivan "todellisesti" suurempi kuin slummissa asuvan naisen joka saa tänäänkin turpaansa aviomieheltään, kun hänellä oli vittuimainen työpäivä.

Miksi kaikki aina vähättelevät sen hienosto rouvan kärsimystä, joka on aivan yhtä todellinen?


Siksi, koska eivät osaa suhteuttaa sitä tämän elämänlaatuun. Onhan se tietysti vaikeampi käsittää rouvan angsti, mutta kyllä ymmärrän pointtisi ja olen aika samaa mieltä asiasta.

Yksi pointti kuitenkin: Hienostorouvan pettymyksen sietokyky heikkenee, mikäli tämän angstia ymmärretään samalla tavalla kuin väkivallan kohteeksi joutuneen angstia? Eli silloin rouva herkkyys epävarmuuden/pettymysten sietoon heikkenee. Onko se hyvä juttu? Tuhoa aiheuttava väkivalta, mikä uhkaa suoraan toisen henkeä tuo enemmän sympatiapisteitä lyötyä naista kohtaan. Valitettavasti.

#10 kirjoitettu 18.10.2004 14:22

Kunnolliseen utopiaan tarvitaan voimakkaita salaliittojärjestöjä.

#11 kirjoitettu 18.10.2004 14:35

traumacoma kirjoitti:
Kunnolliseen utopiaan tarvitaan voimakkaita salaliittojärjestöjä.


Tyyliin 1984?

#12 kirjoitettu 18.10.2004 15:58

Omassa utopiassani ihmiset eivät pyrkisi sairaalloisesti eteenpäin joka asiassa vaan onnellisuus olisi ainoa ajava voima.