Tultiin eilen Vantaalta Helsinkiin ja siinä matkalla käytiin kaikenlaisissa paikoissa. Ensin käytiin Vahinkopalvelussa ja sitten mentiin Hong Kongiin, jossa olo rupesi olemaan jo hieman outo. Olo tuntui pahalta ja meninkin pariin otteeseen kyykkyyn välttääkseni pahaa oloa. Ja juuri tällä kertaa en jaksanut ruveta valittamaan, vaan ajattelin urhoollisesti kestää yksin pahan oloni.

Seuraavaksi huristelimme Ikeaan. Siellä kävellessä sama paha olo alkoi taas tuntua. Menimme toisen kerroksen Ikea-kahvilaan syömään jotakin. Tässä vaiheessa olo oli jo suhteellisen paha, mutta ajattelin sen hellittävän kun pääsemme pöytään istumaan ja syömään. Jono kuitenkin kulki hitaasti ja kävin kyykyssäkin pari kertaa odotellessa.

Kassalta vihdoin ohi päästyäni, matkalla hakemaan limsaa, lähti näkökyky. En hahmottanut enää mitään ja hoipertelin limuhanojen luokse lähinnä tuurilla. Olo alkoi tuntua epätodelliselta. Sain aseteltua tarjottimen limuhanojen eteen ja sitten hellitti. Kaaduin taaksepäin lattialle.

Näkö alkoi palata ja näin äitini kyselemässä mitä kävi. Seuraavaksi paikalle tuli poikaystävä joka otti kädestä kiinni ja sitten mies, joka esitteli itsensä lääkäriksi. Tässä vaiheessa huomasin kuulonikin kadonneen lähes täysin. Äänet olivat kumeita ja tuntuivat kuuluvan kaukaa. Pikkuhiljaa onneksi kuulokin palautui. Mies kokeili pulssiani ja selitti, että tällainen pyörtyminen voi olla ihan tavallista kuumalla ilmalla jos ei ole juonut tarpeeksi. Makoilin hetken keskellä kahvilaa tuntien itseni hölmöksi, sitten istuin ja lopulta raahauduin pöytään syömään lihapullia. Tämän jälkeen olo alkoi helpottaa.

Vielä kuitenkin koko Ikean loppumatkan (sekä koko päivän) äiti hössötti ja kyseli ja poikaystävä talutti kädestä. Paha olokin oli kuitenkin jo poissa. Äiti sanoi myöhemmin nähneensä kaatumiseni ja kertoi sen olleen todella sulava. Niin se kai sitten olikin, en muista itse kaatumista itse (kun en edes hahmottanut missä päin on maa) mutten myöskään täysin pyörtynyt, sillä olin enemmän tai vähemmän tajuissani koko ajan.

Enpäs ole pyörtynyt koskaan ennen. Aika pelottava kokemus, varsinkin kun meni näkö ja kuulokin hetkeksi! Hrrh.



Huomenna Kinoon kattomaan the Day After Tomorrow.. =)