[ei oma suomennos]

Uusi maailman epäjärjestys: psykopatian ja muiden fraktaalianomalioiden kaavoja

Peter Zaza

alkuperäinen artikkeli: http://www.californiachronicle.com/articles/45993

”Jos et muuta suuntaa, saatat päästä päämäärääsi.” –Laotse

Kaavoja on kaikkialla ympärillämme, meissä itsessämme ja kaikissa dynaamisissa prosesseissa, jotka määrittävät käyttäytymismallimme ja maailman, jossa elämme. Ne voivat miellyttää silmää, kuten kide mikroskoopin läpi katsottuna, tai kauhistuttaa, kuten kuva kuolemanleirillä riviin järjestetyistä vangeista. Tässä esseessä puhumme kaavoista, jotka ilmenevät ihmisen luovuutena sekä hyvässä että pahassa. Voimme tutkiskella älymme kiehtovaa toisintumista kauniin monimutkaisia kuvia tuottavien ma temaattisten algoritmien kautta. Toisaalta voimme tarkastella ihmisen taiteellisuuden pimeämpää puolta, joka ilmenee kyvyssämme järjestellä vallanhimoisuuden ja ahneuden käyttäytymiskaavoja. Jotta voimme selviytyä tämänhetkisistä muutoksista maaimassamme, meidän on ensin tunnistettava ja ymmärrettävä järjestelmä, jolla meitä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Vasta sitten voimme nähdä potentiaalimme aidosti oman elämäntavan luomiseen.

”Pilvet eivät ole palloja, vuoret kartioita, rantaviivat pyöreitä, eikä haukku tasaista, eikä salamakaan kulje suoraa linjaa.” –Benoit Mandelbrot, 1983

Benoit Mandelbrot oli matemaatikko, joka keksi sanan ”fraktaali” 1980-luvun alussa. Fraktaali tarkoittaa suuretta tai kaavaa, joka toistaa itseään ja josta paljastuu suurempaa monimutkaisuutta lähempää katsottaessa. Graafisesta esitettynä se heijastaa ajatuksia ”maailmoista maailmojen sisällä” ja ”itsensä toistamista”, mitkä ovat myötäsyntyisiä käsitteitä useimmissa länsimaisissa kulttuureissa. Fraktaalit syntyvät ”positiivisen takaisinsyöttösilmukan” seurauksena. Data tai jokin muu, kuten fysikaalinen aines, menee sisään yhdestä päästä, köy läpi muokkausen ja tulee toisesta päästä ulos. Kun ulostulo syötetään toistuvasti systeemiin uudestaan sisääntulona, saadaan tulokseksi fraktaali. Nämä mallit näyttävät, miten yksinkertainen käskyjen sarja voi tuottaa monimutkaisia ja yksityiskohtaisia kaavoja. Tällaisia muodostelmia on nähtävissä luontomaailmassa ja ihmisen käyttäytymisessä.

”Luomisprosessi on sama niin taiteessa kuin luonnossa.” –Vasili Kandinski

Perinteiset geometriset mallit muuttuvat yksinkertaisemmiksi suurennettaessa, kun taas fraktaalit monimutkaisemmiksi paljastaen yksityiskohtia kuten salama hauraumineen tai parsakaalin palan moninainen pinta. Perusesimerkkinä fraktaalien selittämiseen käytetään ns. rantaviivaparadoksia. Jos rantaviiva mitataan kilometrib pituisella viivaimella, saadaan yksinumeroinen tulos. Jos käytetään mittakeppiä, saadaan tarkempi tulos, koska sillä voidaan huomioida luonnollisen mutkikkaat muodot. Kun mitta-asteikko pienenee, määritetty mitta suurenee rajattomasti. Joten mittausvälineen pituuden lähetessä nollaa rantaviivan arvioitu pituus lähestyy ääretöntä. Tämä mitattavan kohteen epäsäännöllisyys on ominainen piirre fraktaalikäyrille ja –pinnoille. Mikä tahansa fraktaalikäyrän osa näyttää suurennettaessa samalta kuin koko kyseinen käyrä. Tämä ilmiö on kaikkialla luonnossa, eläinten ja kasvien kasvukaavoissa ja erityisesti genetiikassa.

Primaarikaavat

Jokainen lapsi syntyy kulttuuriimme uutena lehtenä, ja siinä altiissa riippuvuuden tilassa yhteiskuntia muovaa minäämme alusta alkaen sellaiseksi, että uskomme olevamme maailmankaikkeuden keskipisteitä. Tämä kaava iskostuu muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana. Syntyen vanhempain rakkaudesta, sitten käyden läpi koulutusjärjestelmän kasvatuksen ja manipulaation television kautta kohdistetun henkisesti rampauttavan, hallitun indokrinaation ohessa, opimme uskomaan olevamme parhaita. Perhepiirin ulkopuolella törmäämme luonnollisesti muihin samoin ajatteleviin. Seuraa kilpailua, tappeluita ja elämänmittainen oman paremmuuden todistelu. Varallisuus ja valta ovat menestyksen määreitä, ja moraalisen relativismin vääristämässä aikuisten maailmassa kaikki keinot –valheet, tekopyhyys, petos, teeskentely, mitä vain tarvitaan toisen kukistamiseen- otetaan käyttöön.

Psykopatia. Luonnehäiriö, jossa henkilö osoittaa moraalitonta ja epäsosiaalista käyttäytymis, äärimmäistä itsekeskeisyyttä, kyvyttömyyttä rakastamiseen ja merkityksellisten ihmissuhteiden solmimiseen ja kokemuksista oppimiseen jne.

Käyttäytymismallit istutetaan varhaisessa iässä. Koulutuksesta on tullut sosiaalisen kontrollin väline. Pitkälti niin kuin terveydenhuolto ja järjestyksenvalvonta se oli aluksi palvelu, mutta on muuttunut auktoriteetiksi. Ajan mittaan kaikki hallinnon tasot tullaan yhdenmukaistamaan YK:n direktiivien mukaisiksi. 6-vuotiaan tyttäreni alakoulussa saamassa henkilökortissa on viivakoodi, kuva ja muuta koodattua tietoa. Mihin 6-vuotias sellaista tarvitsee koulussa? Totuus on, että ei mihinkään, mutta se on yksi pieni osa sosiaalista ehdollistamista, jonka tarkoituksena on totuttaa seuraava sukupolvi ajatukseen henkilöllisyyden tunnistamisesta ja kontrollista, aina turvallisuuden tai jonkin muun näennäisen yhteiskunnallisen edun varjolla. Todellisuudessa sillä valmennetaan ihmistä elämään tässä uljaassa uudessa maailmassa. Mihinkään ei pääse eikä mitään etuuksia saa ilman tätä korttia, tai biotunnistetta, tai mikrosirua aivoissa.

”Kaikki hallinnon ohjaksissa olevat tyrannit ja sortajat pelkäävät olemassaolonsa puolesta, kun ihmiset kehittävät kykyään ajatella. Kaikessa onnistuneessa totuudenetsinnässä on vallankumouksen mahdollisuus. Niin sanottujen järjestäytyneiden yhteisöjen, uskontojen ja valtakuntien rakennelmat perustuvat epätotuuksille. Joten? Kollektiivine ponnistus lapsen syntymästä lähtien tehdään hänen sitouttamisekseen ja uskomuksista riippuvaiseksi tekemisekseen. Kaiken tyyppiset koulutusjärjestelmät ovat tähän mennessä tehneet vain sitä. Koulutuksen perimmäinen tavoite on vapauttaa ihminen. Mutta mitä tosiasiassa saavutetaan, on tämä. Yksilön mieleen valetaan häijysti hienovaraisen mielenorjuuden pidäkkeitä. Järjestelmä ei opeta ajattelemaan, vaan se iskostuttaa uskomuksia. Koska se ei rohkaise epäilemään ja kapinoimaan, sen tuotteet eivät yleensä osaa ajatella itsenäisesti.” –osho

Ja valmennus jatkuu läpi elämän. Alennusta ei saa ilman kaupan jäsenkorttia. Ei voi olla kunnon kansalainen ja vastustaa rattijuoppoutta luopumatta oikeuksista. Ei voi käydä huumeiden vastaista sotaa luopumatta terveen järjen käytöstä. Ei voi taistella terrorismia vastaan uskomatta valheisiin. Aina täytyy uhrata jokin osa yksilöllisyydestään ja omanarvontunnostaan halutun tuloksen saavuttamiseksi. Tai sitten. Ennen ajattelin, että kunhan vain en häiritse muita, voin elää onnellisesti ja antaa poliitikkojen sanoa ja tehdä mitä vain narsistisen vallanhimonsa ruokkimiseksi. Siinä kivassa pikku elämän rakennelmassa saatoin sulkea itseni muusta maailmasta välittämättä siitä, mitä lähipiirin ulkopuolella tapahtuu. Tietenkään en käsittänyt, että minua manipuloitiin elämään tiedostamatonta eloa, muusta maailmasta irrotettuna ja tylsistettynä tunnottomaan tilaan, jossa minulla ei ollut hitustakaan empatiaa lajitovereitani kohtaan. Ajattelepa sitä: jos et välitä, mitä toiselle tapahtuu, kyse on psykopaattisesta luonteenpiirteestä. Mikä saa sinut ajattelemaan, että joku muu välittää oikeuksistasi, kun sorron aalto vyöryy omalle kotiovellesi?

Maailmoja maailmojen sisällä

Olet ehkä nähnyt kiinalaisen koriste-esineen, arvoituspallon. Näiden monimutkaisesti kaiverrettujen pallojen sisällä on monta pienempää, vapaasti liikkuva palloa, jotka ympäröivät toisiaan samankeskisesti. Tämä koriste sisältää hienoa symboliikkaa monille käsitteille, kuten elämän ikuinen kiertokulku, neljä ilmansuuntaa tai luonnon elementtiä, jin ja jang jne. Kuvittelemme, että käsityksemme todellisuudesta on piste yhdessä noista palloista. Liikumme vapaasti uskoen olevamme uloimmalla kehällä, aivan niin kuin uskomme, että kaikki elämässämme tapahtuu spontaanisti ja reaaliajassa. Jokainen ajelehtiva pallo on erilainen käsitys, ainutlaatuinen tietoisuus, joka uskoo olevansa keskipiste ja päällimmäisenä, kunnes tulee tietoiseksi vielä toisesta kerroksesta. Lopulta käsität, että tämä on vain keinotekoinen todellisuus. Nyt huomaat kaavan. Kyse on omasta pallostasi, kehästä, joka pyörii monimutkaisemman kerroksen sisällä, ja se määrittelee todellisuuden, jota pidit omanasi.

Kuinka tämän todellisuuden keinotekoisuuden huomaa? Kaikkialla näkee saman tietoisesti suunnatun agendan riippumatta vallasta olevasta puolueesta. Sen huomaa olevan aivoriihien ja NGO:iden (ei-hallinnollisten organisaatioiden) käsialaa. Voimme tutkia YK:ta ja agenda 21:a, ja CFR:n, Bilderberg-ryhmän ja Rooman klubin hengentuotteita. Olemme läpi elämämme tietoisia tietyistä jatkuvasti toistuvista toimenpiteistä, ja monissa asioissa ei näytä koskaan olevan järkeä. Epäsuhtaa on kaikkialla ympärillämme juuri tällä hetkellä. Meillä on palkka-armeijoita, jotka hallitus maksaa meidän omilla verorahoillamme. Poliisi toimii provokaattorina yrittäen lietsoa mellakoita rauhanomaisten mielenosoittajien joukossa. Lakiin on kodifioitu kidutusoikeus. Taivaalle kaikkien nähtäville ruiskutetaan aineita lentokoneilla, mutta hallinto kiistää tämän. Dokumentoituja tapauksia hallinnon johtamista kotimaan kansalaisiin kohdistuneista kammottavista ja kuolettavista kokeiluista on loputon määrä. Rahoitamme turvallisuuspalveluita, jotka kiduttavat ihmisiä kuoliaaksi vain, koska he eivät vastaa kysymykseen, tai koska he kysyivät kysymyksen, tai ehkä he ovat ymmällään eivätkä puhu englantia ja ymmärrä kysymystä, tai ehkä siksi, etteivät he suostu siirtämään autoaan. Tuemme veljiemme ja sisariemme kansanmurhaa ”siellä jossain” Irakissa ja Afganistanissa. Sillä ei ole merkitystä, miten sen oikeuttaa omassa mielessään. He elävät kuin eläimet, kohtelevat kaltoin naisia, eivät palvo meidän jumalaa, eivät syö keitettyä kananmunaa tiistaisin, ihan miten vaan. Se ei ole oikein. Se on silkkaa murhaamista. Nämä jokapäiväiset kaavat, joissa elämme, edesauttavat julmuuksien tapahtumista. Temppu on siinä, että meidät saadaan uskomaan, että sfääri, jossa olemme, on todellinen ja hyvä. Olemme niin uppoutuneita kulttuurin, taiteen ja viihteen tarjoamiin monenkirjaviin elämyksiin, ettemme näe päällämme kerroksia, jotka vain hyödyntävät meitä monimutkaisempien rakennelmien luomisessa. Sen sijaan voimme pysyä autuaan tietämättöminä tai yksinkertaisesti päättää olla ajattelmasta asiaa. Elämämme on yksinkertaista: mene töihin, maksa verot, katso televisiota.

1930-luvulla Saksassa nuori mies työskenteli liukuhihnalla lastenvaunutehtaalla. Hänen vaimonsa oli synnyttämässä lapsen, ja hän keksi varastaa osan jokaiselta osastolta. Kun hänellä oli viimein kaikki osat koossa, hän kasasi ne. Mutta tuloksena ei ollut lastenvaunut vaan konekivääri, mikä ilmentää, miten Hitler alkuvaiheessa rakensi sotakoneistoaan käyttäen verukkeita. Kun maailmalle selvisi hänen suunnitelmansa, se oli liian myöhäistä. Vielä irvokkaampaa on se, että Hitleriä rahoitettiin osin New Yorkin ja Lontoon pankkiirien toimesta. Siis todellisuuden sfäärin, johon isovanhempamme uskoivat ja jonka puolesta he kuolivat, päällä oli toinen sfääri. Sama tapahtuu tänäänkin. Hyvä tarkoittavat, isänmaalliset ihmiset tappavat ja kuolevat täysin tekaistun asian puolesta. Sama on tapahtunut aina. Kenraalimajuri Smedley Butler kirjoitti kirjan ”War Is A Racket” ja todisti 1930-luvulla kongressissa Prescott Bushia, nykyisen presidentin isoisää vastaan, joka suunnitteli fasistista vallankaappausta USA:n hallitusta vastaan. Tätä vallankaappausyritystä tuki saksalainen teollisuusmies Fritz Thyssen, joka sattui olemaan yksi Hitlerin päärahoittajista. Siinä vasta esimerkki itseään toistavasta geneettisestä kaavasta.

Kun kerran tulee tietoiseksi isommasta kaavasta, jonka välttämään osanen oma elämä on, täytyy heittää menemään vanha kaava, joka oli oma tulkinta maailmasta. Siitä lähtien, kun tajusin totuuden totuuden 911-terroristi-iskuista, ei ole tuntunut mukavalta se, että hommaa pyörittävät massamurhaajat. En voi enää hyväksyä tilannetta. Ihmisiä alistetaan sanoinkuvaamattomille kauhuille vain, jotta muutamat ihmisen irvikuvat voivat kahmia suunnattomia rikkauksia ja kontrolloimatonta valtaa, ja kaikkien on oltava niin kuin ei mitään, koska se on vain liian epämukava puheenaihe.

Tässä joitain tosiasioita, joiden kanssa meidän pitäisi olla sinut:

- Meidän täytyy käydä sotaa Irakissa ja Afganistanissa tuodaksemme niille rauhaa.
- Meidän täytyy iskeä ydinasein, joita meillä on tuhansia, Iraniin, koska se voisi kehittää sellaisen muutamien vuosien päästä. Tämä siitä huolimatta, että kansallinen turvallisuusjohtaja julkisesti lausuu, että ”Voimme sanoa suurella varmuudella, että kesällä 2003 Teheran keskeytti ydinaseohjelmansa.”
- Joukot olivat iskuvalmiudessa Afganistaniin kuukausia ennen kuin USA:n hallitus lavasti 911-iskut ja syytti siitä ”terroristeja”.
- Meidän on taisteltava al-Qaidaa vastaan, vaikka CIA on siihen tiukasti sidoksissa.
- Rahat, jotka yhdistettiin Mohamed Attaan eivät tulleet al-Qaidalta, joten lopulta ei ole tärkeää, kuka rahoitti ”terroristeja”.
- Sen nimenomaisen tosiasian, että kukaan puhuu 911-terroristeista, kun he eivät ole esittäneet yhtä ainutta todistetta näiden 19 miehen olemassaolosta tuona päivänä.
- Rahoittajataho, joka otti ”put-optiot” ennen 911-iskuja ei ole yhteydessä al-Qaidaan, joten se ei ole olennaista, ei vaikka se olisi yhteydessä CIA:han, joka loi al-Qaidaan.
- 5. kesäkuuta 2006 FBI lausui, että ”Syy, miksi 911-iskuja ei mainita Osama bin Ladenin etsintäkuulutuksessa on se, ettei FBI:lla ole kovia todisteita bin Ladenin osallisuudesta niihin.”
- Puolustusbudjetista kadonneet 2,3 biljoonaa dollaria, joista Donald Rumsfeld ilmoitti päivää ennen 911-iskuja.
- Kolmen WTC-pilvenpiirtäjän ilmeiset räjähdepurut, kun niihin törmäsi yhteensä vain kaksi lenotkonetta.
- Patriot Act, Military Commission Act, Homegrown Terrorist Act ja muut vastaavat lait.
- Kansallisten rikollisten ministeriö

”Tämä maa, tämä kaunis maa on muuttunut vankilaksi. Muutama vallanhimoine ihminen on pelkistänyt koko ihmiskunnan roskaväeksi. Ihminen saa olla olemassa vain, jos myy itsensä kaiken maailman hölynpölylle.” –osho

Meidän koko kulttuurimme on yksi suuri kaava, joka on huolella luotu ja manipuloitu tietyn suunitelman mukaan. Jotta tämä suunnitelma toimii, meidän täytyy olla kvantifioitavia, ennustettavia ja omahyväisyyteen hypnotisoituja. Ne, jotka eivät täytä virallisia normeja, todetaan ”asiantuntijoiden” toimesta henkisesti epätasapainoisiksi. Se on jo nähtävissä naurettavissa toisinajattelun kieltävissä laeissa, joita valmistellaan. Näiltä ihmisiltä on turha odottaa totuutta ja oikeutta 911:n suhteen. Heidän oikeuteen viemiseen on ehkä hyvinkin riittävästi todisteita, mutta se edellyttäisi, että vallassa olisi oikeudenmukaisuuden sfääri. Ei ole. Se on kuin pyytäisi sarjamurhaajapedofiililia valvomaan tyttökoulua viikonlopun ajan. Ja niin mantraa psyykkisesti sairaista ihmisistä hoetaan kyllästymiseen asti. Terrorismin vastainen sota. Al-Qaida. Bin Laden. Äärimuslimit. Aina vaan. Heillä ei ole muuta. Heidän salaliittoreoriansa käyttövoima heikkenee päivittäin, kun heränneiden ihmisten määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

”Mainosta, vain toista kansalle, äläkä välitä, uskovatko he vai eivät – se ei ole asian ydin. Hitler sanoo, että totuuden ja valheen välillä on vain yksi ero: totuus on valhe, jota on toistettu hyvin monta kertaa. Ihminen voi uskoa mihin tahansa valheisiin. Ihmisen herkkäuskoisuus on rajaton. Ihminen voi uskoa helvettiin, ihminen voi uskoa taivaaseen, ihminen voi uskoa enkeleihin, ihminen voi uskoa paholaisiin, ihminen voi uskoa mihin tahansa. Jatka vain toistamista.” –osho

”Katsos, minun työssäni täytyy aina toistaa asioita yhä uudestaan ja uudestaan, jotta totuus menee perille, ikään kuin ampua katapultilla propagandaa.” –George W. Bush

Huomaatko koskaan, kuinka poliitikot voivat esittää samaan aikaan täysin vastakkaisia mielipiteitä ja voivat silti olla vakuuttuneita sanojensa totuudellisuudesta. He ovat niin aidosti kiinnostuneita tarpeistasi, kun pyrkivät virkaan, mutta kun he ovat tulleet valituiksi, he eivät halua kuullakaan sinusta. Sellainen on ihmisluonto tässä systeemissä. Kun palautan tyhjiä olutpulloja viinakauppaan, niiden vastaanottaja viipyy pitkään takahuoneessa, kunnes tulee takaisin tuhahtamaan töykeästi. Sitten hän heittää viskaa vaihtorahat tiskille ja heittää minut sivuun kuin jonkun pommin. Mutta eikö se vielä muutama päivä sitten ollut ”Hyvää päivää” ja ”Kiitos”, kun jonotin kassalle tässä hallituksen kontrolloimassa viinakaupassa, ilmeisen tärkeänä henkilönä, kun olin laittamassa raha tiskiin. Tyhjien pullojen palauttamisen pitäisi olla yhtä arvokasta kuin uusien, täpötäysien pullojen ostamisen. Pointti on se, että silloin, kun ihmiset haluavat äänesi tai rahasi, he ovat parhaita ystäviäsi, mutta kun itse haluaa jotain heiltä, se on ”Täyttäkää tämä kaavake, olkaa hyvä” tai ”Alahan laputtaa”.

Kuinka näistä kaavoista vapautuu? Ensin ne on tunnistettava, mikä tarkoittaa tietoisuuden ja ymmärryksen tason nostamista, sitten on oltava rohkeutta päästää niistä irti.

Buddhaa etsimässä

Munkki lähti pyhiinvaellusmatkalle etsimään Buddhaa. Hän omistautui vuosiksi tälle etsinnälle, kunnes pääsi maahan, jossa Buddhan väitettiin elävän. Ylittäessään jokea tälle maalle munkki katseli ympärilleen veneilijän soutaessa. Hän huomasi jonkin ajelehtivan heitä kohti. Kun se tuli lähemmäs, hän tajusi, että se on ihmisen ruumis. Kun se lipui niin lähelle, että hän saattoi koskea sitä, hän yhtäkkiä tunnisti ruumiin. Se oli hänen oma ruumiinsa! Hän sekosi ja kirkaisi kauhusta nähdessään itsensä elottomana ajalehtimassa virran mukana. Ei hänen tarvinnut päästä toiselle rannalle, se oli vain hän itse, ja hänen menneisyytensä lipui pois ruumiin mukana. Siitä alkoi hänen vapautumisensa. Hän alkoi nauraa, koska oli etsinyt niin kauan Buddhaa ulkopuolelta ja kaiken aikaa Buddha oli ollut hänessä itsessään. Hänen ei tarvinnut kuin päästää irti kuvasta, jota hän itsestään kantoi. Toisessa tarinassa tästä vertauksesta munkki saapuu joenrannalle. Hän huutaa mestarille ”Oi viisas mies, voitko kertoa minulle, miten pääsen joen toiselle puolelle?” Opettaja pohtii hetken, katsoo ylös ja alas jokea ja huutaa takaisin ”Sinä olet toisella puolella.”

Meihin syvään juurtuneet kaavat kertovat meille, että on olemassa vain yksi tapa menestyä, ja se on taistella vihollisia vastaan ja olla parempi kuin kaikki muut. Siitä on tullut erottamaton osa selviytymismekanismiamme. Kun sukellat sisällesi, käytät luonnollisesti samoja keinoja, mutta siellä ne eivät toimi. Siellä olet vain sinä, eikä nokkeluus, aggressio ja petos auta. Suurimmat taistelut käydään pään sisällä. Pahimman helvetin luomme omassa mielessämme tulkitsemalla maailmaa väärin. Sen sijaan, että iskostamme mieliimme relativistisia kuvitelmia siitä, kuka on paras, voisimme kehittää mielentilan, jossa etsitään todellista ymmärrystä tietoisuuden kautta. Sen mukana tulee oman elämänsä todistajaksi. Jokaisella ajatuksella ja teolla on heijastusvaikutuksensa, ja ne ovat siksi merkityksellisiä. Täytyy nähdä itsensä, ei kanssaihmisistä erillään ja heidän läheisyydessä, vaan kiinteänä osana kaikkea.

Taivas ja helvetti

Iso, karski samurai meni kerran tapaamaan pientä munkkia toivoen kuulevansa maailmankaikkeuden salaisuudet. ”Munkki”, hän sanoi käskevään sävyyn, ”opeta minulle taivaasta ja helvetistä.” Pieni munkki katsoi puhumatta ylöspäin suurta soturia. Sitten hetken päästä hän sanoi hyvin halveksien: ”SINULLE taivaasta ja helvetistä? En voisi opettaa sinulle mitään. Olet likainen. Haiset. Miekanteräsi on ruosteessa. Olet häpeäksi samuraille. Häivy heti silmistäni. En voi sietää sinua!” Samurai oli raivoissaan. Hän alkoi täristä kauttaaltaan raivosta. Hänen kasvonsa punersivat, eikä hän saanut puhuttua raivoltaan. Nopeasti ja uhkaavasti hän veti miekan tupesta ja nosti sen päänsä ylle valmistautuen surmaamaan munkin. ”Tuo on helvetti”, sanoi munkki hiljaa. Samurai oli täysin häkeltynyt. Tämän pikkumiehen myötätunto ja antautuminen, kun pani elämänsä peliin opettaakseen helvetistä! Hän laski hitaasti miekkansa, täynnä kiitollisuutta, ja jostain selittämättömästä syystä hänen sydämensä täyttyi yhtäkkiä rauhasta. ”Ja tuo on taivas”, sanoi munkki pehmeästi. –Zen Proverb

Oman elämänsä todistajana oleminen voi nostattaa sellaiseen perspektiiviin, jossa ei enää tarvitse taistella maailmaa vastaan. Ei ole tarvetta todistella mitään eikä kukistaa ketään. On olemassa korkeampi tietoisuus, johon voi päästä elämällä todella tässä hetkessä olematta enää himojensa orja. Huomaamme, että kehomme kuihtuu ajan myötä, ego vaimenee, mutta ennemmin kuin tulisimme surkeiksi itsemme karikatyyreiksi, voimme nostaa itsemme sen yläpuolelle, mitä ennen pidimme olemisen rajoina. Se edellyttää jokaisen hetken tiedostamista, niin kuin sen olisi viimeisemme. Se on. Menneisyys on mennyttä. Huominen ei koskaan ole varma. Mutta siinä todellisessa tietoisuuden tilassa meillä on ehtymätön kyky uusiutua ja heittää pois kaavat, jotka vain kahlitsevat elämäämme. Emme tarvitse niitä. Sen sijaan, että ne vahvistaisivat meidän omakuvaamme, ne palvelevat vain muiden tarkoituksia ja estävät meitä hyödyntämästä todellista potentiaalimme.

”Elämä toistaa itseään järjettömästi – jollet tule tiedostavaksi, se tulee pyörimään ympyrää. Siksi buddhalaiset kutsuvat sitä elämän ja kuoleman pyöräksi, ajan pyöräksi. Se liikkuu kuin pyörä: syntymää seuraa kuolema, kuolemaa syntymä, rakkautta seuraa viha, vihaa rakkaus, menestystä seuraa epäonnistuminen, epäonnistumista menestys. Katso vain! Jos voit seurata sitä vain muutaman päivän, näet kaavan tulevan esiin, pyörivän kaavan. Yhtenä päivänä, kauniina aamuna sinulla on niin hyvä ja onnellinen olo, ja toisena olet niin tympääntynyt, niin kuollut, että alat ajatella itsemurhaa. Ja juuri äsken olit niin täynnä elämää, niin autuas, että tunsit kiitollisuutta jumalaa kohtaan, että olit syvästi kiitollinen, ja tänään on vain valittamisen aihetta etkä näe syytä elää... Ja se jatkuu aina vaan, mutta et näe kaavaa. Kun näet sen, voit päästä siitä ulos.” –osho

Olli