Kappale oli pitkään työn alla. Muistan laulaneeni päälaulut joskus kesällä ja kappaleen taustat on soitettu useamman kerran uudelleen. Tom yksin tietää montako kertaa hän soitti rummut uudelleen. Laulut on laulettu vain muutamaan kertaan, mutta kitararaitojen lopullinen versio on kaiketi lähempänä kymmentä. Taustaversioita ja miksauksia kappaleesta lienee yli kymmenen erilaista, joissa osaa hallitsevat mm. fonit ja käyrätorvet. Fonien ja käyrätorvien rooli lopussa kutistui, mutta sitäkin maukkaammaksi. Nuoret musikanttilahjakkuudet tekivät hienoa työtä soittamalla melkeinpä kertayrityksellä osuutensa sisään.

Emme kuitenkaan halunneet kappaleesta liian jazzmaista, jolloin viimeiseksi elementiksi otettiin blueskitara värittämään kappaletta. Saimme kappaleeseen Joukon soittamaan tyylikkäät blueshenkiset soolot ja muutaman valittavan välivingahduksen.
Joukon soolokitarat otettiin sisään muistaakseni toisella yrityksellä jos harjoittelukerta lasketaan mukaan.

Laulujen osalta Tapsa ja Tomppa antoivat ohjeeksi laulaa niin säröillä kuin mahdollista. Säädin kurkusta namikat kaakkoon ja taiteilin veitsenterällä vältellen täysin örinän ja ärinän sudenkuoppia. WMW:n laulut äänitettiin siis aikaisemmin kuin TOB:n 61/49:n, joka oli hyvää harjoitusta vastaavanlaiseen, mutta silti erihenkiseen, biisiin.

En osaa selittää, miksi molemmissa projekteissa ajauduttiin yhtä aikaa noin bluesmaiseen meininkiin, mutta tarkoituksellista se ei ollut. Kappaleet vain tulevat jos ovat tullakseen.

Kappaleesta muodostui hyvin tanakka, Tompan tukevan rumpujen ja Tapsan tyylitietoisen basson maustamana, blues-rock. Kappale kertoo tyypillistä blues-tarinaa naisen hylkäämästä miehestä ja sen tuomasta tyhjyydestä. Rokahtavaa peruskomppia maustaa blues-särö-kitara ja sopivissa kohdin fonien töräykset.

Jälleen ison työn kappaleen sovittamisessa, äänittämisessä ja miksaamisessa teki Tomppa. Mielestäni kappaleeseen saatiin vangittua sitä tukevaa rock-henkistä soundia, mitä jo EC part2 haettiin. Ja WMW ei ole mikään linjavalinta blues-rock tyyliin, vaan taitaa jäädä poikkeukseksi? Tulevaisuus näyttää…