Tyttö oli kiinnostunut tarinoiden kirjoittamisesta jo pienenä. Aikuiseksi kasvettuaan hänen vanhempansa kuolivat. Satumaailman kostotarinat olivat syöpyneet hänen alitajuntaan. Hän oli tolaltaan ja mielensä pakottamana hänen ainoa päämääränsä oli tuhota koko maailma.

Kuinka hän voisi saavuttaa tavoitteensa. Eihän hän ollut rikas eikä sissiksi koulutettu edes. Hän kuitenkin muisti, että kynä on miekkaa tehokkaampi ase. Hän lähti muokkaamaan ajatustaan. Jos hän saisi tuhottua kaiken hapen planeetalta ihmiset kuolisivat. Tehdäkseen tämän hänen pitäisi saada kaadettua kaikki puut.

Hän alkoi kirjoittaa, koska paperin valmistukseen kuluu puuta. Tosin vähän, mutta hänen olisi saatava tästä massatuotanto. Siksipä hän kirjoitti maailman halutuimman tarinan. Vain todellinen pahuus saa näin houkuttelevaa materiaalia aikaiseksi. Ja mikä pahinta tarina oli hyvin herttainen.

Ensimmäinen kirja oli menestys ja valtavat ihmismäärät ostivat sitä. Kirja oli kuitenkin liian ohut tuhlatakseen tarpeeksi puuta. Siksipä hänen oli kirjoitettava seuraavasta osasta pidempi ja yhtä addiktoiva. Hänen oli saatava kaikki koukkuun, jotta paperia kuluisi mahdollisimman paljon.

Niinpä kävi, seuraava osa oli jo pidempi. Sekään ei riittänyt vaan kirjan oli entisestäänkin kasvettava. Niinpä kirjasarjan jokainen seuraava osa oli aina edeltäjäänsä paksumpi. Maailma luotiin seitsemässä päivässä, joten seitsemän osaa tulisi olemaan sarjassa, joka tuhoaa maailman.

Varmuuden vuoksi hän alkoi myös teettää tarinaa elokuvina, jotta saisi lisää rahaa, jolla rahoittaa ilkeät metsänhakkuunsa.