Oli yö. Raoitin verhoja. Katsoin ikkunasta ulos. Yksinäinen junan veturi hidasti taloni kohdalla, melkein pysähtyi.
Se huomasi minut! Näki naamani verhojen välistä! Se Painoi kaasua, se Painoi Sitä! "Voi HElvetti, Helvetti!", se ajatteli, kiihdytti ja katosi pimeyteen.

- Ihan kuin en tietäisi mitä on tekeillä.