Syksy on jälleen palannut ja musahommat ovat siirtyneet enemmän treenikselle
ja lavalle. Uusia biisejä ei ole kaiken tohinan keskellä kerennyt mikseriin asti putkahtaa.
Dave "isokynää" lainatakseni on hyväksyttävä, että luovassa työssä hiljaisuus on osa prosessia; Väkisin
ei tarvitse päkertää biisiä nauhalle. Ja kun toistaiseksi näitä pöytälaatikkobiisejä tekee aivan
fiilispohjalta, on mukavampaa repäistä koko biisi narulle hirmuisessa hurmoksessa, sitten kun aika on.

Lavallakin on useimmiten mukavaa. Jokaisella keikalla ja treenikerrallakin on omat hyvät hetkensä.
Joskus mietin kun keikkasettiä alettiin muutama vuosi sitten nykyporukalla treenaamaan: Koskahan näihin
sitten kyllästyy? Nyt on kerta jos toinenkin sahattu samoja biisejä ja vieläkin ne jaksaa viihdyttää. Eikä
mikään voita sitä yhteistä hyvää fiilistä, joka keikan jälkeen vallitsee.

Tämmöistä ajatusrumbaa myöhäisillasta.

(huomautettakoon vielä että mikserimateriaalini ja live-esiintymiseni ovat toistaiseksi kaksi eri asiaa, näppärät
etsivät vastauksen)

t. Henri