Mieti hetki mitä sana Elämä sinulle merkkaa.
Onko se turhanpäiväistä rahojen tuhlausta yhden illan alkoholijuomiin, jotka kulautetaan kurkusta alas tietäen että seuraavana päivänä pää hakkaa pienestäkin äänestä? Onko se murehtimista siitä mitä tapahtui eilen, toissapäivänä tai viikko sitten? Onko se ylenpalttista päihteiden käyttöä ja vastuuntunnottomuutta.
Olen itse pohtinut pitkään että mistä tulee sananlasku "Tämä se vasta on elämää!"

Elämä ei ole sohvalle lössähtämistä kaljan kanssa kun suosikkisarjasi alkaa, tai sitä kun aurinko paistaa ja rentoudut riippumattoon.
Elämä on valintoja, päätöksiä, ja uskomatonta paperisotaa eri asioiden suhteen. Kyllähän sekaan mahtuu iloa, naurua ja hyviäkin päiviä.
Mutta onko juuri sinun elämäsi naurut ja hyvät päivät kun saa korkattua yhden huurteisen, tai tökättyä piikin suoneen. Tunnetko silloin eläväsi?

Liian moni nuori nykypäivänä ei muuta teekään kun vetää joka viikonloppuiset kännit tai jokapäiväiset heroiiniannokset. Onko se nyt sitten oikeasti se mitä halutaan elämältä, vai johtuuko se tekemisen puutteesta, pahasta olosta, tai kenties riippuvuudesta?
Mikään näistä ei ole puolustus. Elämä on täynnä valintoja ja päätöksiä.
Mieti jokaisessa päätöksessäsi vähintään kahteen kertaan. Olkoon se sitten toisen kahvikupin otto, tai seuraavan viinapullon korkkaus.
Valinnat muokkaavat meistä sen mitä olemme, niin kuin ystävät ja perhekin.
Meillä kaikilla on kohtalo, niin itse uskon. Uskon myös että jokainen valinta ja päätös jonka teemme muokkaavat kohtaloamme erilaiseksi.

Kaikilla on vastoin käymisiä. Kaikilla menee huonosti, joillain todella huonosti. Se on elämää, se täytyy hyväksyä, eikä tuhota sitä.
Muutamien ystävien, kavereiden ja oman mieleni sopukoissa on pyörinyt viime päivinä kysymys ”Miksi kaikilla menee huonosti?”
Vastaus on yksinkertainen: Se on elämää.
Miksi pitäisi aina vaan mennä hyvin ja niin että mikään ei olisi huonosti? Negatiiviset kokemukset voivat lannistaa hetkellisesti, mutta kun se on ohi, olemme astetta vahvempia ihmisiä, joilla seuraavaan haasteeseen on varausta takalistossa.

Vaikka meneekin huonosti, tulee hyviä päiviä, ja jos aurinko paistaa Jaakkimahankin ni kyllä se silloin risukasaankin paistaa!

Asia jota itse olen tehnyt, on ollut rukoileminen. Turha kommentoida että ”olen minäkin sitä tehnyt mutta ei auta.”
Rukous ei ole sitä että kerran sanotaan ”auta minuu hei okei?” ja se on siinä.
Itse aina iltaisin laittaessani kädet ristiin rukoilen jokaisen ihmisen puolesta, jolla tiedän olevan vaikeata ja uskon vahvasti että Taivaan Isä tekee kuinka parhaaksi näkee.

Muistakaa siis joka päivä herätessänne kiittää Herraa siitä että saitte herätä tähän päivään, vaikka koettelemuksia tuleekin vastaan.
Eräs opettajani kertoi että kun hänellä oli todella rankat ajat hän aloitti päivänsä sanomalla, vaikka kuinka vaikeaa se olikin: ”Tästä tulee hyvä ja ainutlaatuinen päivä”

Lopetan tämänkertaisen mietiskelyni hienoon lauseeseen, jonka luin Jonin autossa olevan Sentenced bändin levyn sisäkannesta:
”Edes yksinäisyys ei tule yksin.”
-Henrik Tikkanen
Palaillaan pohdiskelujen merkeissä!