Tuossa joku päivä minulle kerrottiin, että olen hiukan tylsän näköinen trubaduuri, kun soitan nimenomaan kitaraa ja muutenkin olen vain. Ei niinkään kuvauksellinen näky. No ei sikäli, että olisi ollut tarkoituskaan olla erityisen spektaakkelimainen - laulujen sanat ovat se tärkein lopulta, kuten myös tietty minimalistisuus on sopivaa olemuksessani.

Eräänä myöhempänä päivänä ajatus palasi uudelleen mieleen. Miksi toisaalta en joskus olisi hiukan vähemmän tylsä, sillä silloin voisin huvittua itsekin enemmän ja monipuolisempi esitys on periaatteessa maksimalistisempaa? Jos vaikka ensi kesän Poptähti-kisassa pyörähtäisin kerran ympäri sen sijaan että vain istuisin tai seisoisin koko esityksen ajan? Harkintaan, ehkä jotain juolahtaa mieleen.