Kultaisen.

Sanoit astiasi olevan.

Reunasta kultaisen kukan katsoin valona olevan lämpimän.

Kuljin sentään niityilläsi pitkään. Vaelsin metsissäsi vuosia, tunteja. Seisovassa vedessäsi kaloja, ruokin kynsien kappalein itkien kuin mieltä vailla. Jokaisessa pala minua, jokaisessa pisara verta. Lopetin kun sormeni tyngiksi kuluneet, vetesi elävät lihavat. Pakenivat jotakuta, katosivat syvempiin vesiin. Piiloihin pelokkaat, suurempien leukojen luokse veivät siemeneni.

Kultaisen sanoit päiväsi reunain olleen lähtösi jälkeen.

Lakaisseet pölyt takan edestä.

Kultaisen.