Hei-hei kaunis Torkkelinmäki, meikäläinen tekee huomenna kiinteistövälittäjän kanssa paperit ja muutan Kamppiin. Kolme vuotta meni katsellessa Kallion kuvioita, heiluessa hulluna humalassa ja tutustuessa ihmisiin. Sekä hyviin, että huonoihin tyyppeihin. Night Life Rock, Tauko ja Heinähattu tulevat olemaan paljolti taaksejäänyttä elämää, mutta en epäile hetkeäkään etteikö keskustan metalli-baarit tulisi toisaalta entistäkin kotoisemmiksi. Saa nähdä mistä muodostuu SE kanta-baari.

Toinen asia mikä jää taakse ovat Mäkikuplan ja Bravadon syntisen hyvät pizzat sekä Kiven strutsi-pihvit. Toisaalta mukava monipuolistaa ruokailutottumuksia Kallion kebab&pizza -ylitarjonnan jälkeen. Vaikka kalliostakin löytyy peräti kiinalaista ja intialaista niin taso ja tarjonta ei ole ihan samaa luokkaa kun ydinkeskuksessa.

Syvää iloa tuntien jätän puolestani kaduilla ja paskajuottoloissa roikkuvat ruput taakseni. Puheet Kallion muutoksesta ja boheemista kaupunginosasta täynnä taiteilijoita ja opiskelijoita voi pitää osin paikkansakin. SILTI: opiskelijoiden vastapainona ovat edelleen elähtäneet vanhat juopot ja jos joku pitää Kalliota sinkkuparatiisina verrattain suuren sinkkuprosenttinsa takia, niin minkäköhän takia? Siksi, että paikka vilisee muijansa pihalle heittämiä vanhoja alkoholisteja, jotka hakeutuvat ilta toisensa jälkeen toistensa seuraan savun ja vanhan viinan hajun kyllästämiin keskiolutkuppiloihin.

Jos ikävä tulee, niin spora kulkee aina ja sitten meikäläisen voi taas bongata Night Life Rockista. Heipat Antti, Anni, Jaska, Johanna, Mire ja muut. Ja kiitos palvelusta, seurasta ja kaikesta muusta ajasta tiskin molemmin puolin!!