Näin tänään häkellyttävän kauniin pilven. Se oli pieni violetti pilvi jolla oli hopeanhohtoiset reunat, tummansinisellä taivaalla. Kun näin sen pilven, tulin yhtä aikaa hyvin onnelliseksi ja surulliseksi. Tai oikeastaan elämä sai minut tuntemaan niin, pilvi vain onnistui pysäyttämään minut tuntemaan sen. Siihen asti olin vain porhaltanut eteenpäin stressin voimalla, mutta yhtäkkiä minut valtasi suuri rauha. Mietiskelin hetken syntyjä syviä, mutta se hetki meni pian ohi; taivaalla tuuli kovaa, ja suuri ja ruma ruskea pilvi tuli ja nielaisi pienen ja kauniin hopeareunaisen pilven.

Mutta pilvi oli jo tehnyt tehtävänsä; minut oli pysäytetty. Koko loppupäivän tuntuivat monet tehtäväni kuin tekevän itse itsensä, yhtäkkiä osasin olla stressistä vapaana, rauhallisin mielin.