Olen saavuttanut sellaisen pisteen, taas, että pitää seisahtua elämän polulla ja vähän katsella ympärille ja miettiä mitä minä tältä tallustamiselta haluan. Puhun siis elämästäni muusikkona.

Jos ikinä lopettaisin musisointia, sen voisi tehdä juuri nyt. Mutta enhän minä voi, musiikki on suurin osa elämääni. Oikeastaan kaikki muu elämässäni on musiikin ympärillä ja musiikki sitä keskustaa. Pintapuolisesti olen kuitenkin saavuttanut sellaisen tilan että musiikki on vain jotakin elämässäni ja se varsinainen ydin, sisältö, on tyhjää tilaa vuokrattavana.

Joten katsotaan mihin suuntaan tästä lähden. Lähetän sitten postikortin sieltä jostain.